Ketkä luovat ilmapiirin?

En katsonut vielä juttus paviaaneista, mutta kirjoittamasi asia on tärkeä ja Jumalan sanaa.

Tärkeä siksi, että esikoisuudessa on muodostunut hierarkia, jossa ylimpänä ovat vanhimmat, sitten lähetysmiehet, sitten paikallissaarnaajat ja alimpana rivijäsenet.

Käskyt, ohjeet ja vaatimukset valuvat huipulta alas. Ei väliä sillä, ovatko raamatulliset, lailliset vai vaaditaanko luottamaan ihmisiin Jumalan sanan sijaan.

Raamattu neuvoo toisin. Raamattu kehoittaa tarkkaamaan hedelmiä. Tarkataanko?
Taitaapa olla niin, että ei ole väliä mitä saarnataan vaan KUKA saarnaa.
Lappiopin myötä on tullut sekaannusta, epäsopua, on vainottu kristittyjä saarnaajia ja papit on sysätty syrjään.

Tämä osoittaa että heidän hedelmänsä haisevat mädälle.

Sinänsä saali, että lakihenkiset jyräävät lähes poikkeuksetta alleen maltillisemmat ja suvaitsevammat. Näin käy lähes kaikissa uskonnoissa. Suvitsevaisuutta saatetaan jopa pitää osoituksena hempeydestä ja synnin luvallisuudesta. Rakkaus-nimistä hengen hedelmää ei löydy, kun lakihenkiset ja tuomitsevat fariseukset pääsevät vauhtiin.

Ilmapiirin luovat ne, joita jonakin pidetään. Nyt jo luulisi, että kokemukset kertoisivat ihmisten luomasta ilmapiiristä, että se on tunkkainen. Ei puoleensa vetävä. Jokainen siinä ilmapiirissä oleva on osaltaan vastuullinen, jos ei ole holhouksessa. Ihmisen pitää olla uskossaan sekä itsenäinen, että yhteisöllinen.

Täälläkin huomaa miten fariseukset alkaa huutelemaan, kun jotain heidän ajatusmaailmastaan poikkeavaa esittää. Onneksi on niitäkin, jotka osaavat keskustella. Uskonnollisissa liikkeissä keskustelutaidoissa on kehitettävää, jotta eriäviä mielipiteitä ei heti leimata merkiksi ihmisen väärästä uskosta. Eräässä hyvin tuntemassani lahkossa eriävän mielipiteen esittäjiä alettiin usein syyttämään taistelemisesta Jumalan valtakuntaa vastaan.

Täällä on lapsekas ilmapiiri joka luontuu osaltaan modenne neulanreikäisestä uskonkäsityksistä.

En voi olla miettimättä mitä koulutettukin ihminen ajattelee kuvitellessaan itsensä ia käsityksensä niin jumalaisiksi että kaikki siitä poikkeava halkojen väliin ja tulta perään !

hävettää puolestanne. mutta kasteen armo antaa luvan mihin tahansa näköjään.

Mitä on sellainen Jumalasuhde jota pitää painepullossa säilyttää ja johon ei saa kukaan katsahtaam, ei arvioida ei sanoa sanaansam ei ei ja ei.

Katsoin äsken wikipediasta hakusanalla lestadiolaisuus. Tuskin mikään muu uskonnollinen liike on havaantunut yhtä paljon ja nopeasti kuin mitä lestadiolaisuudessa on tapahtunut. Mitä luulette onko ilmapiirillä ja vahvojen egojen valtataistelulla ollut osuutta asiaan? Mikä lie perimmäinen syy, että kaaviot hajaannuksista ovat niin täynnä erilaisia haaroja? Varsinkin vanhoilliset näyttää olleen äärimmäisen hajaantumisherkkä koko historiansa ajan.