Jumalan hylkäämä ihminen

Voi olla että tuollainen henkilö on täysin uskonasioiden rienaaja tai sitten täysin välinpitämätön uskonasioille. Hän voi olla ihan hyvä ja mukiinmenevä kansalainen. Ei sitä välttämättä ulkopuolinen voi tietää: asia on ihmisen ja Jumalan välinen asia.

Erossa voi olla Jumalasta, ettei tunne Häntä ja Hänen tahtoaan, tekee tekoja ihmisen tahtotilan mukaan.

Jumalan hylkäämä? Täytyy myöntää, että sellaista arvioita en voisi tehdä... koen, ettei minulla ei ole valtaa sellaiseen tuomioon, en ole sydänten tutkija.

Jumala roikkuu kuin takiainen. Päästäis jo irti.
Ärsyttää tuollainen läheisriippuvainen turhake.

Aivan oikein joku kirjoitti: Ihminen hylkää Jumalan. Naapurini sanoo olevansa uskovainen ja lutherilaishelluntalainen, mutta kun rahat loppuivat ja rakennus on keskeneräinen eikä Jumala lähettänyt heille rahaa saada taloa valmiiksi, käyvät he vain silloin kirkoissa, kun on ruokaa ja kahvia pullineen tarjolla. Päivittäin he pyytävät Jumalalta rahaa eivätkä osaa olla kiitollisia saamastaan hyvästä.

Jumala vihaa hylkäämistä mutta kyllä Jumalakin voi hyljätä hyvästä syystä.

Room 1:22 Kehuessaan viisaita olevansa he ovat tyhmiksi tulleet
1:23 ja ovat katoamattoman Jumalan kirkkauden muuttaneet katoavaisen ihmisen ja lintujen ja nelijalkaisten ja matelevaisten kuvan kaltaiseksi.
1:24 Sentähden Jumala on heidät, heidän sydämensä himoissa, hyljännyt saastaisuuteen, häpäisemään itse omat ruumiinsa,
1:25 nuo, jotka ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen ja kunnioittaneet ja palvelleet luotua enemmän kuin Luojaa, joka on ylistetty iankaikkisesti, amen.
1:26 Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen;

Hyljännyt saastaisuuteen ei kuitenkaan tarkoita "hyljännyt iankkisesti". Heillä on mahdollisuus tehdä parannus ja tulla uskoon ja parantua.

Silloin tietää olevansa Jumaslan hylkäämä kun Jumala on kääntänyt selkänsä ihmiselle. ei esim. vastaa rukouksiin, ei pihaustakaan, vaikka saisit itkupotkuraivareita, huutaisit, käskyttäisit Jumalaa, että nyt sä hei autat mua! Se on sun tehtäväs! Palvella mua!

Kun ihminen kokee tyhjyyden sisällään. Tällainen henkilö kyllä itse ymmärtää syyt miksi Jumala on jättänyt hänet oman onnensa nojaan. Tätähän Jumalan hylkäämä on itse halunnutkin: on poikennut Jumalan sanasta eli itse ensin hylännyt Jumalan, tehnyt tietoisesti sellaista minkä on tietänyt vääräksi, esim. kääntynyt vieraiden jumalien puoleen. Esimerkkinä okkultismi, horoskoopit, ennustelut (myös väärät profetiat), harhaopit, muu noituus.

On itse alkanut elää Jumalan sanan vastaista, jumalatonta elämää.

Jumala ei jaa huonetta riivaajien kanssa, eikä ihmisen kanssa joka ei pidä Häntä Jumalanaan vaan jonkinlaisena varajumalana, poliklinikkana jonne suoraan kävellä vastaanotolle silloin, jos ei muutoin itse, synteineen pärjää. Jos Jumala on nähnyt, että tuo ihminen ei avun saatuaan tee parannusta, silloin on jo sulkeutunut poliklinikka tältä ihmiseltä.

Kirjoitan kovasta kokemuksestani. Maksoin niin kovan hinnan, etten ole vieläkään antanut itselleni anteeksi. Näillä, yliluonnollisilla asioilla ei pidä leikkiä.

Toisaalta katson rangaistuksen joissain kohdin olleen liian kova. Sillä ihminenkin tekee tyhmyyksiä silkan syyn ja seurauksen lain mukaisesti. Jonka mukaan esim. jatkuvasti vaikeuksia, yksinäisyyttä ja jopa epätoivoa kokeva lopulta uupuu ja saattaa sitten tehdä erehdyksensä. Emämunauksensa.

Jos / kun Jumala lopulta kääntää kasvonsa puoleemme ja antaa avun, on se järisyttävä hetki. Tietää kovalta, myrskyävältä mereltä uineensa rantaan.

Tätä apua ei pidä unohtaa, vaan ymmärtää, että sieltä Se nytkin katsoo suoraan kohti. Jumala Valtaistuimeltaan. "Minustako puhut?" "Juu..."

Tällainen tietoisuus saa parhaimmillaan aikaan jatkuvan herätyksen tilan. Ei mitään hellarioppia, "että herätykset pitää jättää kauas taakse, hukuttaa kasteenhautaan ja jatkaa siitä eteenpäin". Tällainen oppi, väärä luulo ja usko pettää.

Ihmisen / kristityn tulee olla jatkuvassa herätyksentilassa, ei yhtään karata siitä jonnekin kevytmielisten omavanhurskautusten ja luulopyhitysten tielle.

Siinä herätyksentilassa on Isä Herrana / Jeesus Ristillä / Pyhä Henki jatkuvan, Kristuksen lahjavanhurskautuksen ja helluntain jakajana.

"Sillä maistanut, kokenut olen,
siksi tiedän: tosi se on!"
.

Ps.16:10 Sillä sinä et hylkää minun sieluani tuonelaan etkä anna hurskaasi nähdä kuolemaa.

Kirjoitetun sanan takaa voisi miettiä Jumalan mielipidettä.
En tunne teitä, te "laittomuuden" ja viittaa tekoihin, ihmisen omiin tekoihinsa.

Eli on valittu se oma tie ja päämäärä, eikä haluta olla samanmielisiä käsitteeseen "rakkaus" Hengellisen ilmaisun kanssa.

Rakkauden Jumala määrittelee elämäksi, jossa on iankaikkisen elämän armolahja.
Näkisin, että jostain tuosta pitää lähteä etsimään lähdettä.
Pyhä Henkihän kirkastaa Kristusta - ja sen kautta näkyy meidän valinnat ja Hänessä on elämä. Hänen ulkopuolellaan ei ole elämää.

Siitäpä voitte riipiä kirjoituksista sisältöä, sillä ilman kirjoitusten sisältöä ihminen on hukassa, eli eksyksissä.

Usein ajatellaan, että kaikki ne joilla on vaikeuksia johtuu etteivät ole uskossa ja uskovaisuus on ratkaisu kaikkeen. Näin ei ole kuitenkaan läheskään aina. Myös uskovaisia on joiden elämä on yhtä kärsimystä ja taistelua päivästä toiseen. Toki on uskovaisten eliittiä esim. helluntaiseurakunnissa joilla on ne hienot autot, rivitalo-asunnot, saldoa kivasti pankkitilillä. Ne on näkyvästi selittämässä
miten helppoa on olla uskovainen. Onnellisessa parisuhteessa olevat tuomitsee sinkun uskovaisen
nais/miesseuralaiset. Helppo se on tuomita kun on itsellä kaikki hyvin. Välillä kyllä mieleen tulee mitäpä jos nuo eliittiuskovaiset joutuisivat joskus tuon vaikeassa asemassa uskovaisen tilanteeseen mitäpä tekisivät....onko enää pelkkä rukoilu ja halleluuja huutaminen ratkaisu kaikkeen vai tarttisko jotain muutakin tehdä.

Ainakin sellainen ihminen kokee olevansa Jumalan hylkäämä. Kenen elämä on päivästä toiseen taistelua taloudellisesta pärjäämisestä kuin muistakin. Tämä voi osua uskovaisenkin kohdalle. Siinä missä toisen elämää ei vaivaa taloudelliset murheet eikä mitkään kurjuutus toimet joita hallituksesta koko ajan määrätään. Toiset usein ne joiden elämä menee hyvin painostaa pakko tehdä sitä ja tätä jne.

Itse taas näen myös elämän lopettamisen vaihtoehtona ei kenenkään pidä joutua elämään elämää joka on pelkkää taistelua On paljon epätasa-arvoa eliitti uskovaisen ja sellaisen kesken kenellä ei mene niin hyvin.

Jumala otti henkeni pois. Olen sen ansainnut. Tämä kolkkous mitä tunnen on järisyttävää. En ihmettele miksi jotkut ovat kääntyneet ns. Varajumalien puoleen, ei ole mitään niin ihanaa kuin elää hengessä, pyhässä hengessä jonka Jumala on luoduilleen antanut. Ei yksinään patsas ei mikään juu anna sitä minkä itse Jumala on meille antanut. Tai siis teille, teillä on henki. Minulla ei. Keuhkot ne ilmaa ottaa vaan Jumalan yhteys ja henki kaikonnut on.

Älkää ikinä leikkikö asialla. Tämä on hirveää. Teille on annettu henki, älkää koskaan kääntykö Jumalasta pois. Mikä tahansa teidän tilanne on, pitäkäkää kiinni. Hyljätkää kaikki Jumalan vastainen. Hyljätkää. Etsikää Jumala ja eläkää siinä voimassa ja puhtaudessa jota hän luoduilleen antaa. Hän rakastaa teitä. Hän on pyyteentö puhtautta.

En tiedä mitä teen, kestän tämän, mutta Jumalalla on suunnitelma. Ehkä minulla on vielä toivoa. Jumalalle on KAIKKI mahdollista.

En tiedä PITÄKÄÄ KIINNI JUMALASTA Jumalan viha on tosi. Ei leikin asia.

Jos olisin tämän ymmärtänyt, eläisin nytkin ilossa ja unessa. Mutta, Eikö kaikki ole kohtaloa. Ehkä tämä oli minun. En voi kuin hyväksyä Jumalan päätöksen.

Haluaisin kirjoittaa koko tarinan, mutta tämä on liian ihmeellistä. Jumala on olemassa ja sitä ei muuta mikään.

Jumala ei hylkää ketään, Jumalan hylkäämää ihmistä ei ole olemassakaan, saati, että hänet voisi tunnistaa. IHMINEN HYLKÄÄ VAAN. Niinpä on Suomikin jopa seurakunnat täynnä yksinäisiä ihmisiä. Tässä on suuri parannuksen paikka kaikilla ikään ja asemaan katsomatta.

Ei Jumala hylkää ketään, Hän oli Kristuksessa ja sovittu maailman itsensä kanssa. Elämme Uuden Liiton aikaa, jonka perustus on Kristus, kaikkien syntisten Vapahtaja.

Vaikka me olisimme uskottomat, PYSYY KUITENKIN HÄN USKOLLISENA.

SILLÄ ITSEÄNSÄ KIELTÄÄ HÄN EI SAATA. Ihminen pettää vaan.

Sanotte että Jumala päättää hylkäämisen. Kyllä voi hell.srk päämiehet heittää uskovan saatanan haltuun.. Minulle kävi koko seurakunnan edessä niin, kun halusin erota seurakunnasta mieheni mukana. En ollut tehnyt mitään tietoista syntiä jota ei anteeksi voi saada. Mieheni synneistä en vastaa. Uskoani en ollut enkä ole hyljännyt.
Täällä vain vuosikymmenet olen taistellut niin yksin, haluaisin, että saisin olla Jumalan lapsi niinkuin muutkin. Olenko hänen hylkäämänsä kun minut saatanan haltuun julistettiin ja luvattiin hänelle? Ongelmaa ja ahdistusta on sitten riittänyt. Elämä on koetellut enkä koe ansainneen sitä, elin puhdasta elämää.

Ymmärrän, että Jumalan hylkääminen on epäusko. Kieltäö Jumalan olemassa olon.

Jumalansanan hylkääminen niin onko se sama asia?
Minä ymmärtäisin että ei ole. Ajoittain uskivainenkin on tottelematon Jumalansanalle. Omatunto kyllä sitten muistuttaa tästä jos ei ole ihan paatunut.

Mutta uskon niin, että katuvalle annetaan synnit anteeksi ja kolkuttavalle avataan.
Aina on armovirrat avoimina ja tulla Jumalan luo.

Ymmärrän, että Jumalan hylkääminen on epäusko. Kieltäö Jumalan olemassa olon.

Jumalansanan hylkääminen niin onko se sama asia?
Minä ymmärtäisin että ei ole. Ajoittain uskivainenkin on tottelematon Jumalansanalle. Omatunto kyllä sitten muistuttaa tästä jos ei ole ihan paatunut.

Mutta uskon niin, että katuvalle annetaan synnit anteeksi ja kolkuttavalle avataan.
Aina on armovirrat avoimina ja tulla Jumalan luo.

Fiktiivisen jumaluuden, joita on lukemattomia, hylätyksi tuleminenkin on fiktiiviä, mutta se on monien fundiksien käyttämää aivan erityisen rakaa henkistä väkivaltaa ja vallankäyttöä toisiin, joka puolestaan ei ole fiktiiviä.

Tämän seurauksena on ihmisten raa-asti hengellisessä narsisimi-megalomaniassaan harjoittamana syntyviä henkisesti pahoin hajalle revittyjä yksilöitä.

Valitettavasti .Narsistisesti pahoin häiriytyneet haluavat saada valtaa muihin ihmisiin. Siksi on koeteltava/ kritisoitava kaikki vallassolijat, kuten Paavali kehoittaa. " Suosittelen tervettä epäilystä".

Valitettavasti .Narsistisesti pahoin häiriytyneet haluavat saada valtaa muihin ihmisiin. Siksi on koeteltava/ kritisoitava kaikki vallassaolijat, kuten Paavali kehoittaa. " Suosittelen tervettä epäilystä".

Valitettavasti .Narsistisesti pahoin häiriytyneet haluavat saada valtaa muihin ihmisiin. Siksi on koeteltava/ kritisoitava kaikki vallassaolijat, kuten Paavali kehoittaa. " Suosittelen tervettä epäilystä".

En minäkään Jumalasta eroon halunnut enkä ollut epäuskoinen. Tilanteet, minusta riippumattomat, vaan ajoi SEURAKUNNASTA pois. En ajatellut saatanan haltuun mennä silti. Enpä sitten ole mihinkään seurakuntiin sen jälkeen mennyt, potkut olivat sen verran kovat.

Tulin eilen katsoneeksi David Pawsonin puhevideon siitä, miten Jumala oman tahtonsa mukaan armahtaa, kenet armahtaa ja vastaavasti paaduttaa, kenet paaduttaa. Ihmisen on turhaa "kiuukutella" Jumalalle Hänen oikeudenmukaisuudesta. Olemme syntisiä ja kaipaamme armoa tai ainakin oletamme armon aina kuuluvan. Se ei ole kuitenkaan itsestään selvää.

Ahdistuin puheesta (tai ainakin siitä, miten sen ymmärsin..ehkä en täysin oikein sitä ymmärtänyt), koska minullaon pitkä ajanjakso, jossa en ole saanut hengellistä elämääni käyntiin tavalla, jolla tiedän, että sen pitäisi toimia. Parannuksenteko esim. joistakin synneistä ei ole onnistunut vastoin kaikkea ymmärrystäni.

Nytkö Jumala on minua paaduttamassa enkä voi kuin voimattomana todeta asioiden luisua ulottumattomiin...eikö armo kuul minulle. Enkö löydä enää uskoa, mikä minulla on joskus ollut.

Pawson täsmensi kuitenkin asiaa..Jumala seuraa, mihin pyrimme ja mitä haluamme. Jos haluamme kulkea omia teitämme, niin Jumala "auttaa" meitä valitsemallamme tiellä..ei Hän tietyn ajan, minkä Hän näkee elämässämme, jälkeen estele meitä erkaantumasta itsestämme. Puhe tuntui todella julmalta, epäraamatulliselta, pahalta, mahdottomalta käsittää ja hyväksyä..

Minulle tuli kirjaimellisesti hätä sieluni tilanteesta. Tarvitsen Jumalaa ja haluan päästä lujaan sekä läheiseen yhteyteen Hänen kanssaan Jeesuksessa Kristuksessa. Uskon ja toivon sydämestäni, että tämä säikäytys oli Jumalan tarkoittama. Minun tulee huutaa Jumalan puoleen armoa, mikä ei todellakaan ole itsestäänselvyys. En ehkä ole paatumassa, koska haluan Jumalan/Jeesuksen Kristuksen yhteyteen.

Jumala koettelee uskoamme; olemmeko todella uskossa ja haluammeko sydämestämme seurata Jeesusta ilman omia ehtoja? Uskon armon kuuluvan itsellenikin...vain armosta ja tietysti Jeesuksen Kristuksen kautta. Ei Jumala mielivaltaisesti ihmistä paaduta. Ihminen syntiä tekemällä ja väljähtyneellä uskollaan saa Jumalan vakuuttuneeksi, että ihminen on tiensä valinnut ja antaa syntisen tulla syntisemmäksi, "saastunut saastukoon enemmän". Omat valintamme saavat Jumalan paaduttamaan itsemme. Kuitenkin halu parannukseen ja avunhuuto, armon huuto Jumalan puoleen voi kääntää ja uskon sen myös kääntävän Jumalan mielen ja voi puhdistaa ja uudistaa minutkin ja muut vastaavassa tilanteessa olevat. Armo annetaan vielä meille. Se on armoa ja siksi se ei ole itsestäänselvä "oikeus" meille. Tuomio on meille oikeudenmukaista. Jumala on kuitenkin armollinen Jumala, minkä näemme Kristuksessa ja Hänen ristinkuolemassaan. Mennään Jumalan eteen armoa pyytämään Jeesuksen veren kautta! Jumalan valo ja rakkaus kohtaa vielä meitäkin, jos Hänen puoleensa sydämestämme pyrimme..nöyrinä syntisinä, katuvina.