täten julkisesti myönnän, että on ollut paljon ihmisiä, jotka ovat jo ennen vanh.lest syntymistä olleet uskomassa ja VOI OLLA nykyäänkin ihmisiä, jotka ovat uskomassa vaikka eivät ole vl:ä.
Eli toisin sanoen on mahdollista, että on muitakin kuin vl:ä, jotka pelastuvat. Eli pelastukseen ei tarvitse välttämättä olla vl. ja se, että olet vl, ei itsessään pelasta.
Vaan jos aikoo pelastua, niin täytyy uskoa niin kuin lapsi, eli hyljätä kaikki oma viisaus ja rikkaus ja seurata Jeesusta, niin perii taivaan valtakunnan.
No niin, oletteko nyt tyytyväisiä. Mitä puuttui tunnustuksesta? Jos mitään ei puuttunut, niin kai, ette enää sano meidän ajattevamme, että "vain vl:t pelastuvat".
Raamatun mukaan uskovaiset ovat samassa hengessä ja lapsen uskossa ja kaikki, jotka ovat tässä samassa hengessä ja tässä samassa lapsen uskossa, pelastuu.
Uskon siis mieluummin nämä raamatusta tulleet sanat, kuin sen, että "vain vl:t" pelastuvat.
Eli toisin sanoen on mahdollista, että on muitakin kuin vl:ä, jotka pelastuvat. Eli pelastukseen ei tarvitse välttämättä olla vl. ja se, että olet vl, ei itsessään pelasta.
Vaan jos aikoo pelastua, niin täytyy uskoa niin kuin lapsi, eli hyljätä kaikki oma viisaus ja rikkaus ja seurata Jeesusta, niin perii taivaan valtakunnan.
No niin, oletteko nyt tyytyväisiä. Mitä puuttui tunnustuksesta? Jos mitään ei puuttunut, niin kai, ette enää sano meidän ajattevamme, että "vain vl:t pelastuvat".
Raamatun mukaan uskovaiset ovat samassa hengessä ja lapsen uskossa ja kaikki, jotka ovat tässä samassa hengessä ja tässä samassa lapsen uskossa, pelastuu.
Uskon siis mieluummin nämä raamatusta tulleet sanat, kuin sen, että "vain vl:t" pelastuvat.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mutta muistakaa, että raskas olisi yksin uskovan kohtalo. Sillä kenen kautta hän anteeksi pyytää, jos ei toisia uskovaisia ole lähellä.
"Sillä kenen kautta hän anteeksi pyytää, jos ei toisia uskovaisia ole lähellä."
pyytää syntejään anteeksi suoraan Jumalalta ja Jumala antaa ne anteeksi. Jotkut tosin opettavat, että on juostava ihmisten perässä saadakseen syntinsä anteeksi. Se on väärä oppi.
Yrität vakuuttaa, että "vain me"- oppia ei ole olemassa. Enää? Siitäkö on luovuttu?
En tiedä uskonko sittenkään, vaikka veeällät eivät enää kehoittaisi parannukseen sellaista uskovaista, joka ei kuulu veeällien joukkoon.
Näin on nimittäin tapahtunut monta monta monta kertaa minunkin kuulleni ja minulle. Viimeksi suviseuroissa eräs tuttava, joka ei varmaan tiennyt minun käsityksistäni ja uskostani mitään. "Täällähän sinun olisi nyt hyvä tehdä parannus ja palata..."
Kysymys: "Oletko uskomassa?
Jos siihen sanoo, etten ole veeälläläisittäin, niin kehoitus tulee. Jos sanoo olevansa jo uskovainen, ei sekään kelpaa. Alkaa puhe omavanhurskaudesta. Mikään ei kelpaa, kun ei ole vl. Se kertoo heille sieluntilan ja jatkopaikan!
Kehoituksia annetaan "ihannetapauksessa" tosi sopivalla (?) ja sopimattomalla ajalla.
Olen ollut itse vl. Muistan miten ajattelin silloin kun olin kuuliainen vl-seurakunnalle. Minä olin silloin ns. oikein uskomassa. Uskoni kelpasi! Turha tulla väittämään muuta.
Miten se on tulkittavissa?
mutta jos joku sanoo, sinulle, että tee parannus, onkohan tuominnut sinut silloin kadotukseen. Sanomme teille, että tehkää parannus, koska pelkäämme(huom. emme tiedä) ettette ole uskomassa. Ja mistä johtuu, että pelkäämme "enemmän" teidän puolesta, kun vl:ien?
Koska tunnemme keskenäistä Pyhän Hengen yhteyttä ja sitä yhteyttä ei oikein ole teidän ja meidän välillä.
Ei se ole tuomitsemista, että ihminen sanoo toiselle:"tee parannus"
Jos olisi, niin ethän silloin voisi sanoa kenellekkään tätä, koska se olisi tuomitesemista.
Eli tiivistettynä: pelkäämme, ettette ole uskomassa ja sen takia sanomme teille, että tehkää parannus. Pelko johtuu esim. siitä, että sinulla on ollut jokin syy miksi hylkäsit meidät. Ja lisäksi se, että ei tunne Pyhän Hengen yhteyttä on iso syy huoleen. Toistemme kanssa tunnemme Pyhän Hengen yhteyttä, jolloin pelko häviää.
Sitä paitsi mitä tarkoittaisi se, kun sanoo vl sanoo toiselle, tee parannus?
Minusta on erittäin suuri ero sillä, että pappi tai saarnamies julistaa lakia ja kehoittaa parannukseen YLEENSÄ KAIKKIA KUULIJOITA. Silloin ei osoiteta ketään sormella yksityisesti.
Saarnattu Jumalan Sana saa vaikuttaa kuulijassa sen minkä pitääkin. Sanan Tehoon voi luottaa! Kukin kuulija ottaa sitten itselleen sen, minkä Sana osoittaa, evankeliumin lohdutuksen tai lain herättävän piston. Seuraukset ovat sitten sen mukaiset.
Mutta sitten kun tullaan henkilökohtaisesti kehoittamaan parannukseen, vaikka toinen sanoo olevansa Jumalan lapsi ja Pyhän Hengen osallisuudessa, niin se menee kyllä ohi Raamatun ja Jeesuksen ja Lutherin.
Siinä veeällillä on omituinen huoli ja mukamas vastuu toisen sielusta. Onko se oikeasti sitä? Vai mitä se on? Mitä sinä pelkäät? Sitäkö, että eivl-uskovaisen veri veri vaaditaan sinulta joskus?
Kerran taisit kirjoittaa meistä, että olemme nälissämme, emmekä tunne sitä. Te haluatte pakkoruokkia meitä! Onko teidän käsityksenne lihavuudesta varmasti oikea? Pitääkö kaikkien olla samanpainoisia taivasta varten? Teidän ihannetaulukon mukaisia?
Onko meillä ehkä anoreksia? Näemme peilistä lihavan/normaalin ihmisen ja silti olemme luurankoja? Niinkö näet?
Näen että monesti tulee väärinkäsityksiäkin sen vuoksi koska molemmat ovat eri aaltopituuksilla.
Ei tällaisista asioista kannattaisi riidellä.
Minä ajattelen, että sanon mitä Raamattu sanoo ja ihminen joko ymmärtää tai ei. Se ei ole minun asia. Vaan ihminen kylvää ja Jumala antaa kasvun.
Me kaikki uskovaiset olemme Pyhän Hengen pappeja.
Uskovaiset puhuvat ex-vl:ille sen vuoksi, koska he rakastavat heitä ja toivovat että he tulisivat takasin.
Kaikilla ei tosin ole aina taitoa, sellasta että se ihmiselle kelpaisi. Tämä Jumalan seurakunta on kuin hakomaja... Mutta ei Jumala katso sitä. Jumala antaa erilaisia lahjoja. Se on minusta hyvä asia että kehotetaan parannuksen tekoon, ihmistä. Mutta me ihmisinä voimme kokea asiat erilailla. Jos on uskovainen ja on syntiin langennut, tietenkin olisi hyvä asia, että Jumalallekin jätetään jotakin. Eihän sitä omaa tuntoa tarvitse eikä Jumalan ääntä omassa tunnossa, jos ihminen hoitaa kaikki asiat.
Von vaan sanoa, mitä minä tunnen.
Jos nämä ihmiset vaikenevat, silloin on ihmisen etsikkoaika loppu.
Näen että monesti tulee väärinkäsityksiäkin sen vuoksi koska molemmat ovat eri aaltopituuksilla. Me ihmiset voimme kokea asiat eri tavalla, mutta
ei tällaisista asioista kannattaisi riidellä.
Minä olen yrittänyt sanoa ja halunnut sitä ilmoittaa, mitä Raamattu sanoo ja ihminen joko ymmärtää tai ei. Se ei ole minun asia. Vaan ihminen kylvää ja Jumala antaa kasvun. Mutta minä olen vaan ihminen, ja vajaavainen sellanen vaan,enkä ¨halua Jumalan paikalle istua.
Me kaikki uskovaiset olemme Pyhän Hengen pappeja.
Uskovaiset puhuvat ex-vl:ille sen vuoksi, koska he rakastavat heitä ja toivovat että he tulisivat takasin. (=minun käsitys)
Kaikilla ei tosin ole aina taitoa. Ja tietenkin olisi hyvä asia, että olisi sellanen uskovainen jota ko.ihminen haluaa kuunnella, jos on näinkin suurista asioista kysymys. Ja ei se ole sama miten ja mitä puhumme. Ja vängellä ei pidä tyrkyttää. Sillä on sama vaikutus, kun heittäisi kylmää vettä kuumalle saunan kiukaalle.
Jumala antaa kuitenkin erilaisia lahjoja. Se on minusta hyvä asia että kehotetaan parannuksen tekoon, ihmistä, mutta mitä puhumme ja miten on sitten eri asia. Jos rakkaus puuttuu niin...Rakkaus on kaikista suurin uskon hedelmä.Jos rakkaus puuttuisi, olis uskomme kuollutta.
Jos ja on syntiin langennut ja/tai uskon jättänyt, tietenkin olisi hyvä asia, että Jumalallekin jätetään jotakin. Eihän sitä omaa tuntoa tarvitse eikä Jumalan ääntä omassatunnossa, jos ihminen hoitaa kaikki asiat. Jos kehottaisikin parannukseen jota kuta, sen olisi hyvä tapahtua alhaalta päin. Jos ei sitä jaksa tehdä, minusta on parempi olla hiljaa. Pitäisi oikeassa hengessä taphtua tällaset asiat. Ja mennä pyytämään siltä epäuskoseltakin anteeksi jos on huonoja sanoja tullut sanottua.
Voin vaan sanoa, mitä minä tunnen. Jätän kuitenkin sen varan, että minä myös voin olla väärässä.
Ja... minäkään en ole täydellinen...
Niin eihän täällä maan päällä löydy ketään täydellistä. Ei veeällistä eikä muista. Täydelliset ovat toisella tasolla, emmekä voi edes kunnolla matkia heitä.
Jonkinlaisen mallin antoi Jeesus aikoinaan. Mutta ihmispolot ovat Hänenkin puheensa ja käyttäytymisensä omalla vajavaisella tavallaan jälkimaailmalle ilmoittaneet. Tulkinnat ovat sitten hyvin ristiriitaisia.
Mutta Hengen kautta meillä on Ymmärrys katsoa niiden läpi ja nähdä, miten asiat ovat silloin, kun ne ovat parhaimmillaan.
Emme tosin pääse lähellekään sitä Täydellisyyttä, vaan meidän on vajavaisina tyytyminen tähän osaan.
Kirjoitit osittain siten, että peräti tajusin sinun inhimillisyytesi ja rakkauden halusi meitä muita kohtaan.
Tunnistan sen. En ole niin kylmä, paatunut, katkeroitunut, että en huomaisi tuollaista.
Tunnistan myös sen kylmyyden, joka välillä henkii päin naamaa. Sekä sisäinen että ulkonainen tuntoaistini on tallella. Ja minun on pakko luottaa niihin, vaikka joku toisin sanoisikin. Toisen ihmisen aistien varassako olisi vaellettava?
Sydän voi silti olla ihan oikealla paikallaan, vaikkei enää vl olekaan! ;)
ole ylentää itseämme sanomalle teillä, että tehkää parannus. Itse en voisi ainakaan sanoa kenelekkään sellaiselle ihmiselle, jonka kanssa en tunne Pyhän Hengen yhteyttä, että olet uskomassa. Tuntuisi siltä, että olen vastuussa hänen sielusta, jos se joutuu kadotukseen, koska olen hyväksynyt hänen uskonsa Jumalle kelpaavana. Mutta jos se sitten ei olekkaan Jumalalle kelpaava, niin totisesti olen vihannut häntä puhumalla hänelle valhetta ja langettamalle samalla hänelle suurimman mahdollisen tuomion. Sen takia sanon mieluummin, että tee parannus, kuin että olet uskovainen.
"vanh.lest" kertoi hyvin siitä rakkaudesta. Jos me siis alamme teille inttämään, että tehkää parannus, niin eihän se saa aikaan kuin vihaan.
Mutta äsköisen selitykseni mukaan, en halua silti sanoa niitä uskovaisiksi, joiden kanssa en tunne Pyhän Hengen yhteyttä(vaikka he sanoisivat olevansa uskovaisia), koska voin johdattaa heidät harhaan. Mutta en myöskään aio sanoa heitä epäuskovaisiksi.
Enpä minäkään halua inttää enkä vängätä.
Joskus tekee mieli vain tehdä tarkentavia kysymyksiä ja kertoa omista näkemyksistä.
Tietysti tuntee surua silloin, jos vaistoaa ajatusmaailmoissa ammottavan kuilun keskustelukumppanin kanssa.
Väittely on turhaa, hedelmätöntä ja puolustusasemia vahvistavaa. Eikä ainakaan rakentavaa. Tosin yhteyttä kai ei olekaan tarkoitus rakentaa?
Paremmin särkeä, jotta toinen alkaisi rakentaa samalla tavalla samalla työmaalla? Ehdot ovat aika selvät? Vai mitä?
Sinä mittaat toisen uskovaisuutta sillä, miten se Sinusta tuntuu. Puhut Pyhästä Hengestä ja Hengen yhteydestä. Jos et tunne sitä, niin toinen ei ole uskovainen! Olet varma asiasta?
Tiedän (ja muistan itsekin), että jos tapaat tuntemattoman veeällän jossakin, niin tunnet yhteyttä, vaikka et tietäisi ihmisestä yhtään mitään muuta. Tiedät vain, että te kuulutte samaan yhteisöön. Ehkä tervehtiminenkin riittää?
Jos tapaisit vaikka rauhansanalaisen, joka myös sanoo jumalanterve, miten erotat Hengen?
Turha kysyäkään, kyllä minä tiedän, miten yhteys testataan. Muutamalla sanalla selviää, onko tyyppi ns. oikein uskomassa eli vl-kuuliaisuudessa.
Tiedätkö mitä? Minä menen joskus täydestä veeällästä ihan tuntemattoman sukulaisen kanssa. Hän ei huomaa, miten tervehdin ja automaattisesti kuvittelee minun olevan vl.
Tunnen ja tiedän sen verran vl-asioita, että pintatasolla kelpaan. Ulkonäöstäkään ei huomaa mitään.
En tiedä, tunteeko vl Hengen yhteyttä minuun silloin? Ei varmaan sen jälkeen, kun joku valistaa häntä ja kertoo, mikä olen.
Sellaista sattuu. Luuletko, että olen ensimmäisenä toitottamassa veeällille, että olen ns. eriseurainen? Ei sellaisista asioista puhuta heti kättelyssä. Vai kerrotko itse?
sanoit:"Jos et tunne sitä, niin toinen ei ole uskovainen! Olet varma asiasta?"
En tiedä vaan pelkään. Eli en ole varma.
sanoit:"...niin tunnet yhteyttä, vaikka et tietäisi ihmisestä yhtään mitään muuta. "
Joo, no se ainakin yhdistää, kun se on vl. Ja jos ihminen on vl, niin silloin se ei yleensä vastusta meidän sanojamme. Niin, että sillä ei ehkä ole silloin tarvetta olla henkisesti rikas ja keksiä omia oppeja.
sanoit:"Jos tapaisit vaikka rauhansanalaisen, joka myös sanoo jumalanterve, miten erotat Hengen? " No en varmaan aluksi erottaisikaan. Mutta jos se on uskoton, niin sanotaanko, että pikku hiljaa kaikki sen käytös yms. vähän niin kuin paljastaa sen sydämen tilaa.
Joku uskovainen vl sano kerran, että aina jostain syystä me uskovaiset tunnemme toisemme. Niin siihen sitte joku vastas, että te olette sellasia lampaita kaikki, että kai nyt teidät erottaa.
sanoit:"En tiedä, tunteeko vl Hengen yhteyttä minuun silloin? Ei varmaan sen jälkeen, kun joku valistaa häntä ja kertoo, mikä olen"
En tiedä. Mutta niin kuin olen sanonut, että kaikenlainen käytös paljastaa. Täällä netissäkään ei minun mielestä tarvi lukea kovin pitkäänkään jotain tekstiä, niin huomaa jo, että onko se tullut Pyhästä Hengestä vai ei.
sanoit:"Turha kysyäkään, kyllä minä tiedän, miten yhteys testataan. Muutamalla sanalla selviää, onko tyyppi ns. oikein uskomassa eli vl-kuuliaisuudessa. "
Joo, tämä on aika hyvä pointti. Sillä sellainen joka ei halua välittää toisten uskovaisten sanoista, niin ei varmaan myöskään halua olla yhtä heidän kanssansa. Uskovaiset ovat yhtä keskenänsä ja haluavat rakastaa toisiaan ja muitakin, eikä heillä ole sydämensä puolesta tarvetta olla erimieltä Jumalan sanan kanssa tai valmistella eripuraisuutta asioissa. Jos uskovaiselle kirkastetaan jokin asia erilailla kuin me opetetaan, niin se lähestyy rakkaudella asiaa, eikä heti eroa liikkeestä tai aloita väittelyitä, vaan nöyrästi esittää oman käsityksensä ja etsii ja kysylee vastausta.
Kyllä minäkin aikoinani kyselin paljonkin, kun aloin epäilemään vl-seurakunnan päätöksiä ja hoitotoimia.
Ilmeisesti en ollut tarpeeksi nöyrä. ;(
Tosin silloin ihminen kyllä otettiin kiinni jo ajatuksensynnistä ja asenteesta, vaikka yritti leikkiä mykkää.
Silloin sanottiin, että sielunvihollinen sulkee suun eli sinussa on mykkä väärä henki.
Monet uskoivat ymmärtämättömänä ja olivat hiljaa. Nöyryyttä löytyi. Monet eivät ymmärrä vieläkään. Minulle ovat kertoneet.
Olisiko auttanut, jos noille lakihenkisille koville hoitajille olisi alhaalta päin ja rakkaudella yrittänyt sanoa jotain?
En usko vieläkään tuota.
Kun pehmeä ja kova laitetaan vastakkain, kumpi naarmuttaa ja vioittaa toista? Mikä tehoaa kivikovaan tai väkivaltaan? Löytyykö ihmiseltä aseita, jos ei itse käytä räjähteitä tai vielä suurempaa väkivaltaa?
Tilanne on toivoton tai lopputulos ainakin selvästi nähtävissä.
Puhun ihmisen mahdollisuuksista.
nii...
Jos minulla on joku ystävä, joka haluaa tietää johonkin vastauksen, niin kyllä ainakin mielellään keskustselen asiasta ja koitan antaa vastauksenkin jos Jumala kirkastaa.
Mitkä asiat sitten kyseenalaistit? Mielellään kuulisin. Minkä takia erosit meistä?
sanoit:"Olisiko auttanut, jos noille lakihenkisille koville hoitajille olisi alhaalta päin ja rakkaudella yrittänyt sanoa jotain?
En usko vieläkään tuota. "
Kyllä voi olla, että olisi auttanut. Se on kuule niin, että rakkaus peittää kaiken. Vaikka olisi kuinka kova sälli, niin saattaapa hyvinkin käydä, että se yhtäkkiä murtuu rakkauden alla. Voi sanoa, että sillä saadaan ihmeitä aikaan.