Minun päähäni ei mahdu joidenkin ihmisten ajattelemattomuus muita kanssaihmisiä kohtaan. Tällä kertaa on kyseessä invapaikoille pysäköinti.
Minkä ihmeen takia ns. terveet ihmiset ajavat vammaisille varattuihin pysäköintiruutuihin?
Tai ajavat odottamaan invapaikalle... odottaminen on sama asia kuin siinä pysäköinti. Kyseiselle paikalle ei voi silloin ajaa.
Yleensä invapaikat ovat leveämpiä ja lähempänä ovia kuin muut paikat tai niistä on helpompi kulkea sisäänpääsyn luokse.
Pyörätuolilla varustettu autonkuljettaja ei mahdu välttämättä tulemaan ulos autostansa normaalissa parkkiruudussa.
Haluaisivatkohan nämä invapaikan varastaneet ihmiset kokeilla elämää jonkun suuren rajoituksen kanssa? Ei se ole aina helppoa ja nämä maanteiden ritarit eivät ainakaan omalta osaltaan helpota.
Jos joskus ajattelisitte jotain muutakin kuin itseänne. Ei teillä niin kiire ole ettettekö ehtisi etsiä paikan jostain muualta kuin invapysäköintiin tarkoitetulta paikalta/alueelta.
Onneksi on olemassa suuri määrä ihmisiä joille on aivoja suotu ja opetettu niitä käyttämään.
Minkä ihmeen takia ns. terveet ihmiset ajavat vammaisille varattuihin pysäköintiruutuihin?
Tai ajavat odottamaan invapaikalle... odottaminen on sama asia kuin siinä pysäköinti. Kyseiselle paikalle ei voi silloin ajaa.
Yleensä invapaikat ovat leveämpiä ja lähempänä ovia kuin muut paikat tai niistä on helpompi kulkea sisäänpääsyn luokse.
Pyörätuolilla varustettu autonkuljettaja ei mahdu välttämättä tulemaan ulos autostansa normaalissa parkkiruudussa.
Haluaisivatkohan nämä invapaikan varastaneet ihmiset kokeilla elämää jonkun suuren rajoituksen kanssa? Ei se ole aina helppoa ja nämä maanteiden ritarit eivät ainakaan omalta osaltaan helpota.
Jos joskus ajattelisitte jotain muutakin kuin itseänne. Ei teillä niin kiire ole ettettekö ehtisi etsiä paikan jostain muualta kuin invapysäköintiin tarkoitetulta paikalta/alueelta.
Onneksi on olemassa suuri määrä ihmisiä joille on aivoja suotu ja opetettu niitä käyttämään.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Nykytyyli näkyy olevan vaan itsekeskeinen ajattelu. Joka paikassa saa nähdä kuinka nämä v***n juppipellet elvistelevät, ajattelevat vain itseään ja luulevat voivansa tehdä mitä vaan.
Se on aivovamma, eivät vaan tajua ettei se oikeuta käyttämään invapysäköintiä.
>Se on aivovamma, eivät vaan tajua ettei se oikeuta käyttämään invapysäköintiä.<
Hei, kiitos kommentista. Tiedän kyllä mitä tarkoitit, mutta en malta olla oikaisematta.
Kyseisiin ruutuihin tarvitaan poliisin antama inva-lupa lappu jonka voi anoa poliisin kansliasta. Mukana täytyy olla lääkärintodistus.
Aivovamma johon viittaat voi olla hyvinkin peruste saada liikuntaesteiselle tarkoitettu inva pysäköntilappu. Aivovammoja on lukuisia erilaisia ja eritavoin vaikuttavia. Monet, niin valitettavaa kuin se onkin, vaikuttavat liikkumiskykyyn. Aivo vamma ei automaattisesti mielestäni tarkoita että ihminen on ns. "tärähtänyt".
Ihan asiaa puhut!
Varmaan ymmärsit mitä tarkoitin, olisi vaan pitänyt laittaa "aivovamma" eli ajattelemattomuus.
no invapaikat näyttävät olevan vapaana aina, joten mikäs siinä pysäköidessä :-) . 20 vuoden aikana en ole kertaakaan nähnyt kenenkään invalidin pysäköivän invapaikalle.
nokkele...mä kerron mikä oot...ääliö
Tai ehkä opaskoirakauppa olisi oikea osoite...
Kiitos, että joku otti asian esille.
Terveet autoilijat siis ne joilla ei ole poliisin myöntämää inva lupaa voisivat pysähtyä miettimään hiukan asiaa. Voihan meistä jokaisella olla joskus tulevaisuudessa sama kohtalo ja tarve inva pysäköintiin.
Kauppakeskukset valvovat inva ruutujaan vaihtelevalla menestyksellä. Alkon edustalla on invaruudut varattuja ainakin Pe, La ja Ma päivinä sekä juhlapyhien alla. Jokainen käy vain nopeasti ostoksilla on selitys.
Itse en juurikaan alkossa käy mutta vieressä olevassa fysioterapiassa kyllä.
Sitten hyvät autoilijat, terveet ja liikunta rajoitteiset. - Inva lupa voi olla autossa kuljettajan, matkustajan tai lapsen. Kaikilla heillä on varmasti oma syy siihen lupaan. Kun valvova silmänne arvioi ollaanko sitä nyt pysäköity asiallisesti, luvan kanssa vaiko ilman lupaa. Katsokaa tuulilasista lupa lappua kullä se siihen ilmestyy ennen kuin kuljettaja nousee autosta pois.
On loukkaavaa arvioida katsein "mikähän tuotakin vaivaa?" tyyliin. Kaikki ei näy aina päälle päin.
Niin ja täyttä oven avausta taarvii myös muut kuin pyörätuoli asutoilijat. Esim tasapaino voi tehdä tepposia ja silloin ovi rikkoontuu omasta autosta ja naapuri auto saa kylkeen ehkäpä isommat jäljet. Eli jättäkää tilaa ainakin kuljettajan puolelle.
Lupalappu ei oikeuta pysäköimään invapaikalle jos LUVANHALTIJA ei ole mukana!
Esimerkiksi lapsi on liikuntarajoitteinen ja luvanhaltija, se ei oikeuta iskää pysäköimään invaruutuun viinanhakumatkallaan vaikka lupalappu on kojelaudalla näkyvissä.
Invapaikoilla olen nähnyt lukemattomia "ihmeparannuksia". Niin hyvin kuskit ovat pärjänneet, ei merkkiäkään mistään vaivasta enää ruutuun pysäköityään.
Ensimmäisen kappaleen sisällöstä olen samaamieltä. Lisäisin kuitenkin vielä että jos lupa on autossa ja sen haltiakin matkassa, niin en voi myös hyväksyä itseltäni enkä muilta, (en tiedä on ko. pykäliin kirjoitettu) sitä että esim. puoliso lähtee ostoksille ja invaluvan haltia ei nouse edes autosta mutta pitää paikkaa varattuna.
Toista kappaletta kritisoin hiukan. "Ihmeparantuminen ".
Olen lähes päivittäin kaupassa yhdessä mieheni kanssa ja hyvin usein on hän se joka saa ne tutkivat katseet ja jopa kommentit, jotka viittaavat hänen oikeuksiinsa pysäköidä invaruutuun. Hän tietää oketensa ja velvollisuutensa varsin tarkkaan. Hän ei pysäköi yksin tai siis silloin kun minä en ole matkassa ko. ruutuihin. Jos hän lähtee pidemmälle reissulle hän jättää kotiin minulle ko.lapun.
Silloin kun olen itse yksin matkassa käytän nyös näitä ruutuja mutta kuinkas ollakkaan saan yksin ollessani huomautuksia kanssa autoilijoilta herkemmin kuin mieheni. Olen tullut siihentulokseen että invalidi ei "saa" olla siisti nuori tai nuorekas, naispuoliset eivät saa käydä kampaajalla ei meikata eikä hyvin pukeutua. Muuten et ole vakuuttava.
Minä en ryhdy nilkutamaan jalkaani kun se ei ole muutenkaan kipeä siten että täytyisi ontua. En ryhdy kantamaan vakuutukseksi keppiä enkä istu pyörätuoliin ennen kuin aika on siihen kypsä.
En myöskään ryhdy epäsiistiksi.
Aion elää sairauteni kanssa niin kauan kuin se on maholista, niin normaalia elämää kuin suinkin.
Vaihdan kyllä diagnoosini helpompaan ja luovun pysäköinti luvastani jos se diagnoosin vaiho vain kävisi päinsä ja tekisi oloni paremmaksi.
Nimimerkki "Pysäköijä" voisi edes kuvitella millaisia vammoja ja sairaksia muitakin on olemassa kuin hänen omansa.
Minulla on nuorena "saatu" Parkinsonin tauti joka on diagnoosista 15:sta vuodessa edennyt jo varsin vaikeaksi. Mm. tämä tauti, on / off vaiheineen tuottaa lääkityksineen näitä kuvitelmia "ihmeparantumisesta". Maallikon silmä ei aina erota trveestä meitä neurologisia sairauksia sairastavia. Kaikkia oireita ei lääkitys vie pois antaa vain hetken (todellakin vain hetken) helpotuksen.
Selostukeni alkaa olemaan jo niin kattava että alkaa tuntua siltä että se on väärässä foorumissa.
Niin, ja olen teroittanut perheen nuorille kun lainaavat autoa niin äidin lappua ei käytetä. Olen myös kertonut kuinka tärkeä se minulle on ja kuinka surullista olisi jos sen menettäisin väärinkäytöksien johdosta.
Sitten älkää heti hyökätkö katseilanne ja sanoillanne 18-votiaan nuoreni kimppuun kun hän ajaa invaruutuun, olen kyllä matkassa mukana.
Tai kun hän noutaa minut ajamalla "väärään" hankalaan paikkaan laittaa inva lapun lasiin ja nousee hakemaan minut taluttaakseen esim. liukkaalla kelillä autoon (silloin on se huono vaihe meneillään).
Kiitos kun jaksoitte lukea.
Ihmeparantuminen on tosiasia suuressa osassa invapaikallepysäköinneissä ja se on se seikka joka minua ärsyttää vaikka se ei millään tavalla polje oikeuksiani.En ole liikuntarajoitteinen. Erityisen ikävää on silloin kun näkee terveitä tuttujaan vähät välittävän invapysäköintimerkeistä.
Samoin harmittaa kun näkee terveiden perheenjäsenien käyttävän pysäköintilupaa väärin.
Tunnustan että teen tahallisestikin rikkeitä liikenteessä mutta en varmastikaan pysäköi invapaikalle.
Jos joku on pysäköinyt invapaikalle ilman tunnusta, pysäköi oma autosi siten, että paikalla olevaa autoa ei saa pois ennen kuin olet siirtänyt omasi sivuun.
Näin menetellessäsi laita invatunnus näkyviin, et riko lakia sillä invatunnus antaa sinulle vapauksia pysäköimisen suhteen.
Olen käyttänyt tätä keinoa menestyksellisesti pari kertaa. Palaute on ollut ... ystävällistä.
Kyllä silloin on paras jäädä itse paikalle odottamaan kyseisen auton kuljettajaa. En ole niinkään vakuuttunut että "kiusa kiusasta" olisi laillista.
Itselläni on inva pysäköinti lupa ollut jo vuosia. Tuttavani liikkuu pyörätuolilla, hän istuu tuolissaan melko tarkkaan, koska jalat eivät kanna yhtään. Kyseinen tuttava teki juuri noin. Asiasta kehkeytyi oikein juttu, jossa poliisikin saapui paikalle. Poliisi totesi tietenkin väärän invaruutuun pysököinnin, mutta totesi myös että ei ole lupaa tukkia ruudusta pois pääsyä. Ei kuitenkaan sakottanut sillä kertaa liikunta esteistä tuttavaani.
Invatunnus ei anna rajatonta vapautta pysäköidä miten haluaa.
Olen myös sitä mieltä että toisen hölmöilyyn ei pidä vastata omalla hölmöilyllä. Täytyy keksiä parempia keinoja ojentaa kanssa autoilijoita.
Kyllä niitä on ja paljon.
Ystävällinen suora puhe varmasi paras tapa.
Tieliikennelaissa on tästä nimenomaisesta asiasta säädetty seuraavalla tavalla (28b §):
...
Milloin 1 momentissa tarkoitetusta pysäköinnistä on ilmeistä haittaa, ajoneuvo on poliisin kehotuksesta siirrettävä poliisin osoittamaan sopivaan paikkaan.
...
Tuttavasi tapauksessa meneteltiin aivan lain mukaan, eli ei sakotettu. Invapaikalle pysäköineelle olisi kyllä pitänyt määrätä pysäköintivirhemaksu.
On tietysti hyvä olla jotenkin tavoitettavissa, jo senkin takia että pääsee nuhtelemaan väärin pysäköineen. Kännykkänumero on siis syytä jättää näkyviin.
Voi olla, että olen jäävi sanomaan, mutta kyllä invapaikalle pysäköiminen on niin törkeää puuhaa, että siitä saa vähän kärsiäkin.