ISÄT OVAT PASKOJA

Näin on. Lisättäköön tuohon vielä, että ei me niistä paska-ämmistäkään niin välitetä :D

Toi on kiva. Yleensä tämän kaltainen asenne johtuu omasta epävarmuudesta. Toivon voimia jatkossa ja rakentavia keskusteluja psykiatrin kanssa. Äidiltäsihän ilmeisesti olet nämäkin kerrassaan mailmaa parantavat mielipiteet oppinut.
Tuntuu että miehet saavat kärsiä omien puutteidesi takia.

...on kysymys? Siis mitä sinun isäsi on tehnyt sinulle väärin? Muusta ei voi olla kysymys.

isäni nukkui pois kesällä. Hän oli hyvä isä, nuorukaisena sodassa ollut mies. Kun olin lapsi, hän oli aina läsnä tukena ja turvana. Koti ja perhe oli isälle tärkein asia maailmassa.
Koskaan en nähnyt häntä humalassa tai huonosti käyttäytyvänä - hän ei ikinä riidellyt tai sanonut rumasti kenellekään. Työnsä hän teki aina erinomaisesti, eikä ollut sairauden vuoksi pois. Kipujaan ja vaivojaan hän ei valitellut koskaan, meni monasti kai hammasta purren eteenpäin pelkällä sisullaan - tietynlaista hölmöä ylpeyttä olla myöntämättä olevansa sairas!

Siinä ylistystä omasta pois nukkuneesta isästäni. Onneksi minun muistoni hänestä ovat hyviä. Olen onnellinen myös siitä, että molemmilla lapsillani oli mahdollisuus tutustua vaariinsa ja heille myös jäi hyviä muistoja. Minulla ei ollut koskaan mahdollisuutta tutustua omiin vaareihini, sillä he ehtivät kuolla paljon ennen minun syntymääni. Isäni oli liki 50, kun minä putkahdin maailmaan.

nii, isit on paskoja. mitäs sit ku äiti kuolee?
isien syytä kai sekin on.

Niin on! Kavereille ihmisille kehutaan että lapsia on, mutta siihen se sitten jääkin. Säälittää, että omat lapset ovat saaneet sellaisen isän, mutta mistäs sitä silloin voi tietää miten miesten mieli muuttuu. Kun ei jaksa lapsia niin ei jaksa, onpahan varma hoitaja, sillä harvoin äiti lapsiaan jättää.

Omat kokemukseni isistä ovat seuraavanlaisia.

Elin onnellisen lapsuuden. Isä oli yhtä lailla mukana arjessa kuin äitikin. Isoisäni oli kahden sodan veteraani.

Isäni ja isoisäni antoivat minulle niin paljon, ettei sitä kukaan voi minulta pois ottaa. He olivat hyviä, työtätekeviä, uhrautuvia ja ymmärtäviä ihmisiä. Niin kuin olivat äiti ja isoäiditkin. En voi käsittää miten isiä syytetään jostakin.

Nyt minulla on kohta kaksi lasta, olen esikoiseni kanssa koko ajan (poika) ja minusta on mahtavaa olla hänen kanssaan päivittäin. Vaimoni käy harrastamassa omia juttujaan ja hän antaa minun käydä omissa jutuissani kun pyydän.

En voi koskaan käsittää että isien niskaan sälytetään typeryyksiä, sillä minulle on annettu niin paljon miespuolisten sukulaisten taholta, että olen ikuisesti kiitollinen vanhemmille sukulaisille omasta kasvatuksestani.

Aion jatkaa myös oman poikani kanssa ja tulevan lapseni kanssa yhdessä oloa ja leikkimistä, sillä koen antavani jo yhdellä sanalla heille iloa niin paljon, etten koskaan halua sitä lapsilta pois ottaa.

Oikeasti, vaikka tämä kuulostaa vuodatukselta, niin lapset ovat se asia, jolle pitää antaa oikeus olla iloisia ja lapsia. Aikuisilla ihmisillä ei ole olemassa sellaista syytä, minkä vuoksi lapsille ei annettaisi kaikkea sitä iloa ja rakkautta, jota he tarvitsevat. Ainoastaan itsekkyys äidin ja isän kohdalla ajaa siihen tilanteeseen, että syytellään toista loputtomasti.

On tilanteita, jossa syyttely on aivan oikein. Lapsen vika ei kuitenkaan ole vanhempien ongelmat ja riidat. Kun vain kaikki aikuiset ihmiset antaisivat lasten leikkiä ja olla iloisia, eivätkä vetäisi lasta mukaan siihen paskaan, jota tämä maailma on pullollaan. Inhottavaa, iljettävää, kaksinaamaista valehtelua ja syyttelyä on tässä maassakin ihan tarpeeksi. Annetaan lapsille syytä olla iloisia ja toivotaan heille parasta. Minä toivon vilpittömästi - sillä lapset ovat ainoa hyvä asia tässä maailmassa.