Olen aivan kauheassa tilanteessa (ainakin omasta mielestäni) minulla on yksi lapsi jonka kanssa olemme kaksistaan (isä kuollut) ketään vakituista miestä ei ole. Satunnaisessa jutuissa käytössä on aina kondoomi.
Sattuipa sitten niin kurjasti että kumi puhkesi. Kävin hakemassa jälkiehkäisypillerin ihan vain kuullakseni että yli 75kg naisilla teho saattaa heikketyä. Minä 77kg sitten kuuluin juuri tuohon ryhmään. Eihän se tietenkään toimi aina alle 75kg naisillakaan, eli eipä tuo nyt suurena yllätyksenä tullut.
Tilanteeni nyt kuitenkin on sellainen että pienen ihmisen yksinhuoltajuus tuntuu erittäin raskaalta. Lapsen isä oli sitä mieltä että abortti olisi oikea vaihtoehto. Sitä itsekkin mietin, mutta en vain pysty sitä tekemään. Kaikki vaihtoehdot on huonoja.
Lasta joka minulla jo on, niin rakastan aivan valtavasti, mietin sitäkin että voiko sitä seuraavaa rakastaa enää samalla tavalla. Olen ihan umpikujassa, ei tämän ihan näin pitänyt mennä.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, enhän minä täältä apua saa päätökseeni. Ehkä halusin vain jollekkin tästä puhua, kavereille ei oikein voi tälläisiä asioita kertoa.
En usko että lapsen isän kanssa koskaan tulisimme olemaan yhdessä, hän ei myöskään lapsen elämään osallistuisi. Tuntuu hurjalta tuota isää kohtaan se että hän elatusmaksuja joutuisi sitten maksamaan. Tietysti minä voin olla niitä vaatimatta, mutta en taloudellisesti pärjää ilman elareita.
Ei sitä koskaan ajatellut tälläiseen tilanteeseen joutuvansa. En tiedä yhtään mitä tekisin.
Sattuipa sitten niin kurjasti että kumi puhkesi. Kävin hakemassa jälkiehkäisypillerin ihan vain kuullakseni että yli 75kg naisilla teho saattaa heikketyä. Minä 77kg sitten kuuluin juuri tuohon ryhmään. Eihän se tietenkään toimi aina alle 75kg naisillakaan, eli eipä tuo nyt suurena yllätyksenä tullut.
Tilanteeni nyt kuitenkin on sellainen että pienen ihmisen yksinhuoltajuus tuntuu erittäin raskaalta. Lapsen isä oli sitä mieltä että abortti olisi oikea vaihtoehto. Sitä itsekkin mietin, mutta en vain pysty sitä tekemään. Kaikki vaihtoehdot on huonoja.
Lasta joka minulla jo on, niin rakastan aivan valtavasti, mietin sitäkin että voiko sitä seuraavaa rakastaa enää samalla tavalla. Olen ihan umpikujassa, ei tämän ihan näin pitänyt mennä.
En tiedä mitä tällä kirjoituksella haen, enhän minä täältä apua saa päätökseeni. Ehkä halusin vain jollekkin tästä puhua, kavereille ei oikein voi tälläisiä asioita kertoa.
En usko että lapsen isän kanssa koskaan tulisimme olemaan yhdessä, hän ei myöskään lapsen elämään osallistuisi. Tuntuu hurjalta tuota isää kohtaan se että hän elatusmaksuja joutuisi sitten maksamaan. Tietysti minä voin olla niitä vaatimatta, mutta en taloudellisesti pärjää ilman elareita.
Ei sitä koskaan ajatellut tälläiseen tilanteeseen joutuvansa. En tiedä yhtään mitä tekisin.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos sinusta siltä tuntuu, että aborttia et pysty tekemään, niin älä tee sitä. Kyllä sitä toistakin lasta rakastaa ihan kuten ensimmäistäkin :) Yksinhuoltajana tiedät jo varmaan yhteiskunnallisista taloudellisista tuista? Kelasta saa lisätietojakin. Elarit saa kelalta vaikkei lapsen isä olisikaan kuollut, minusta tosin isältäkin voi niitä vaatia.
Millaiset tukiverkot sinulla on? Onko sinulla sisaruksia? Tai auttavat vanhemmat? Voisivatko ystävät myös auttaa? Yksin on rankkaa lapsen kanssa, tiedän omasta kokemuksesta. En silti suosittele aborttia, koska luulisin että sitä katuu sitä herkemmin, mitä epävarmempi ja haluttomampi siihen alunperin on ollut.
Toivon sinulle paljon voimia ja hyvää mieltä kaiken keskelläkin! Tsemppiä :)
Kiitos vastauksesta. Tukiverkostot on kunnossa. Varmasti saisin uuttakin lasta hoitoon kun tarvitsisin. Enemmän mietin kuitenkin sitä jokapäivästä jaksamista. En kovin mielellään anna tuota esikoista hoitoon.
Katselin tuossa kelan sivuja ja googlettelin, niin iisyyden tosiaan pystyy olla selvittämättä jolloin isä ei joudu vastuuseen (ja elarit tulee kelalta). Siinäkin tietysti moraaliset kysymykset tulee pintaan, aivan niinkuin abortissa vaikkakin abortin kohdalla se on vielä suuremmassa asemassa.
Onneksi tässä on aikaa miettiä mitä tekisi. Toisaalta sitä haluaisi pitää lapsen, toisaalta ei. Adoptiotakin olen miettinyt, mutta siihen prosessiin tuskin pystyn lähtemään.
Yksin kun päässä pohtii tunnetasolla niin haluaisin lapsen pitää. Järjellä ajatellen tämän hetkine tilanne ei ole sellainen johon kannattaisi lasta synnyttää.
Molemmat vaihtoehdot tuntuvat tällä hetkellä huonoilta, mutta kumman kanssa pystyt elämään?
Jos luulet että abortti tulee aiheuttamaan katumusta ja surua, niin pärjäisitkö kuitenkin paremmin kahden lapsen yksinhuoltajana?
Abortti on minusta vaihtoehto siloin kun nainen on varma asiastaan.
Minusta abortiin ei pidä mennä jos jollain tasolla tuntee että ehkä sittenkin pärjäisi lapsen kanssa.
Anteeksi, en osaa oikein pukea ajatuksiani sanoiksi, mutta toivon että saat jtain tolkkua tästä viestistä kuitenkin =)
Kiitos sinullekkin kannustavasta vastauksesta. Onhan se niin että kun nyt emmin sitä aborttia, niin olisi todennäköistä että tulisin sitä katumaan.
Täytyy nyt yrittää löytää se oikea tie jonka kanssa pystyy elää loppuelämän.
Lyhyesti vastaten. Epäröit abortin teettämistä=älä tee sitä. Kahta lasta voi molempia rakastaa yhtä paljon, erilailla ehkä, mutta määrä samana.
Tsemppiä ap.! :)