Mietin tässä, olenko koko elämäni ollut kuollut.
Olen ihmetellyt kun naiset ihailevat komeita miehiä ja miehet kauniita naisia.
Minä näen vain kaikissa ihmisen, kukaan ei ulkomuodollaan säväytä millään lailla.
Muutenkaan en tunne oikein mitään, jos jotain niin vihaa, tuskaa, ärtymystä.
Tuntemani ihmiset sanovat minua ihan kauniiksi, kiltiksi, avuliaaksi.
Tuostakohan johtuu, että olen liki 50-vuotias ja silti sinkku.
Kerran toki olen ollut rakastunut, tulin jätetyksi n.8v. jälkeen
Sen jälkeen on ollut kolme n. vuoden kestävää suhdetta jolloin minä olen ollut jättäjä, kun ei tunne mitään.
Olen ihmetellyt kun naiset ihailevat komeita miehiä ja miehet kauniita naisia.
Minä näen vain kaikissa ihmisen, kukaan ei ulkomuodollaan säväytä millään lailla.
Muutenkaan en tunne oikein mitään, jos jotain niin vihaa, tuskaa, ärtymystä.
Tuntemani ihmiset sanovat minua ihan kauniiksi, kiltiksi, avuliaaksi.
Tuostakohan johtuu, että olen liki 50-vuotias ja silti sinkku.
Kerran toki olen ollut rakastunut, tulin jätetyksi n.8v. jälkeen
Sen jälkeen on ollut kolme n. vuoden kestävää suhdetta jolloin minä olen ollut jättäjä, kun ei tunne mitään.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Epävakaa persoonallisuushäiriö vai? Ei tuosta paineita kannata ottaa. En minäkään juuri tunne kuin näitä agressiivisia tunteita. Ihmiset pitävät myös minua kilttinä ja "suloisena". Sisältä kiehun vaikka ulospäin olen passiivinen, sovitteleva ja hymyilevä. Minusta suuri osa ihmisistä on rasittavia vähä-älyisiä idiootteja jotka tekevät elämäni tuskaiseksi. Mieheni lapset on rumia, tyhmiä ja lihavia. Heistä minulla on aivan hirveitä ajatuksia. Lapset pitävät minusta ja tukeutuvat minuun monesti. Minä voisin heittää heitä vaikka kivillä. Manipuloin ihmisiä jos vaan pystyn. Elän jatkuvassa vihassa enkä voi sille mitään. Halveksin vain suurinta osaa ihmisiä.