Mitä teet yksiksesi?

roukun netissä ja runkkaan siinähän se päivä menee

Hanki kissa ja seuraa sen touhuja.

polttakaa savut

Tavallaan on montakin tapaa saada aika kulumaan. Voi lähteä pienelle kävelylle mihin klo aikaan tahansa, kun ei ole ketään kyttäämässä ja arvostelemassa. Tai voi istua parvekkeella päiväseltään ja tuijotella kun tuuli ajaa pilviä takaa ja katella minkä muotoisia otuksia ne muistuttaa esim. Luonto parantaa ja antaa uusia ideoita. Niin ja kyllähän sitä on myös nautinnollista välillä istua netissä ja runkatakin....heheheeee....Voi tehdä muitakin käsitöitä kuin omalle huilulle..Ja tokihan paljon riippuu siitä istutko tosiaan kaiken aikasi sisällä kämpässä vai ulkoiletko missään ym.

Luen, virkaan, ompelen, ulkoilen, etsin kierrätysmateriaaleja askareisiini kirppareilta ja roskalavoilta ym, käyn kirjastossa, ulkoilen, räpsin valokuvia, katon telkkua, istun koneella, kuuntelen musiikkia.. teen edullista ruokaa itse, kotitöitä... Runkkaan n. kerran päivässä.

Jätkät hei, ei elämän tarvii kapeutua nettipornoon ja masturbaatioon. ;) Se on huono tie, elämä kapeutuu liikaa. Mistä sitten juttelet uusien tuttavuuksien kanssa, jos tiedot ja taidot pyörii jenna jamesonin ja käteenvedon tasolla.. Monipuolisuutta arkeen, silloin pysyy mieli virkeänä!

Ei mua kiinnosta kaljaa kittaavat r*nkkarit, ennen olen yksin, jos muuta ei päässä ja m*nassa liiku.

Eiköhän useimmat normaalit ihmiset käy töissä päivisin? No jollakulla voi olla vuorotyö.

Kyllä työssä saa hyvin ajan kulumaan! Suosittelen muillekin lämpimästi!

Joo, suurin osa käy töissä mutta sitten on meitä "ei normaaleita" jotka eivät ehkä kykene käymään töissä tai eivät kertakaikkiaan vaan löydä töitä. Yhdyn HappyHippien kommenttiin siltä osin että ei päivien täyte tarvitse koostua pelkästä runkkaamisesta, kaljan juonnista ja nettipornosta vaan kannattaa yrittää lähteä likkeelle, ulos kävelylle ja vaikka kirjastoon tms.

Lueskelen, käyn netissä katsomassa voinko olla jostain asiasta eri mieltä ja vastaan. Kokeilen erilaisia ruokareseptejä. Käyn kaupoissa katselemsaa eri-
laisia tarjouksia. Välttämättä ei tarvitse ostaa kaikkea mitä mieleen juolahtaa.
Otan valokuvia ja pyrin pitämään autoni toimintakykyisenä.

Harrastaa liikuntaa ja omaa mieleistä lajia, koska on aikaa. Pelaa konsolipelejä. Seuraa khl otteluita ja sm liigaa, koska on maksukanavat. Syö terveellisesti eikä käytä päihteitä. Voi katsoa kaikki uusimmat elokuvat jotka löytyy netistä. Voi saunoa ja tehdä kaikkea mukavaa, koska on aikaa. Voi siivota ja pitää huolen omasta asunnostaan, että on viihtyisää. On aikaa mietiskellä ja keskittyä omaan itseensä ja omiin harrasteisiinsa ja niitä onneksi riittää. Voi nukkua päiväunia hyvän ruoan jälkeen ja sitten jaksaa taas eikä tarvitse ottaa paineita mistään turhasta. En kerro enempää sillä käyttämällä omaa mielikuvitusta saa päivistä aika mielekkäitä jos vaan haluaa.

-"Skannaan" tabletilla kirjaston kirjoja PDF:ksi n. 1 kirja päivässä tahtia. Noin sadan kirjan kirjasto on kertynyt, mutta saa nähdä, montako niistä tulee koskaan oikeasti luettua.
-Ruoanlaittoon ja jälkien siivoamiseen menee harmillisenkin paljon aikaa kun lähes kaikki sapuskat tulee tehtyä itse.
-Opiskelen paria juttua, haluaisin ymmärtää mittateoriaa ja kompleksianalyysiä. Lisäksi ohjelmoinnin puolelta on tarkoitus ottaa JavaFX ja Android-sovelluskehitys kunnolla haltuun.
-Iso osa päivästä menee sohvalla lojumiseen ja löysään nettisurfaamiseen
-Ryyppääminen noin joka toinen päivö valitettavasti leikkaa illoista ja aamuista tehokasta toimintaikaa pois.

Näissä menee niin paljon aikaa, ettei vuorokausi riitäkään. Ajan kuluttaminen ei ole koskaan ollut minulle ongelma. Aikaa esim. ihmissuhteille ei oikein ole.

kirjoitan, piirrän, maalaan, roikun netissä, luen, sitten etsin lisätietoa lukemaani, opiskelen asioita joista ei varmaan ole mitään hyötyä, mutta jostain syystä vain innostun niistä.
Ulkoilen, punnerran kun muistan. Katson telkkaria, joskus hetken pelaan.

Askartelen, järjestelen, siivoamiseen menee myös aikaa.

Käyn availemassa jääkaappia ja toteamassa, että ei siellä ole mitään syötävää, tai jos onkin että ei ole oikeastaan edes nälkä. En tiedä miksi teen tätä, mutta kuulemma aika moni tekee tätä joten kai sen voi jo laskea harrastukseksi...

Toinen iso aikasyöppö on myös pohdiskelu.

Onko todella niin, että kaikki jotka kokevat olevansa ns. yksinäisiä, eivät ole syystä tai toisesta työssä?

Menkää töihin, laiskurit. On ihan oikein teille, jos teillä ei ole ystäviä, kun vain velttoilette päiväkaudet. Älkää tulko sanomaan, ettei täitä saa. Kyllä saa, kun viitsii olla aktiivinen. Ei sitä kukaan tule teille tarjoamaan.

Päivät menee kyllä töissä arkisin mut vkl onkin sitten sitä kaljan kittaamista, tupakkaa, nettipornon katselua ja chatista seuran etsimistä. Ei mikään järkevä toiminta kiinnosta eikä jaksakaan. Runkkaus on tylsää liveseksiin verrattuna mut joskus pitää kassitkin tyhjentää. Ja tuskin olen ainoa tälläinen keski-ikäinen äijä.

Minä olen ollut koko elämäni kova lukemaan. Tänäänkin kävin kirjastosta hakemasta vinon pinon kirjoja ja lainasin samalla muutaman leffan.
Kirjat antavat valtavasti ja vievät muihin maailmoihin ja ovat suuri rikkaus.

Kuntosalilla tulee käytyä ja ulkoiltua, tänäänkin oli upea syyssää. Aina kun harrastaa liikuntaa, mieliala kohenee.

Olen myös lakannut odottamasta liikoja, jolloin ei pety.

Työelämä on toinen henkireikä.

On kyllä hirveätä tämä kun ei ole yhtikäs mitään tekemistä, koko päivä menee tietokoneella ja ehkä kerran jossain kaupassa tai kuntosalilla tai lenkillä... arkisin sitten tylsistytään töissä lisäksi

Nautin oleilusta, teen omia juttuja mistä tykkään enkä mieti muiden asioita :)

Katon tv, käyn kaupoilla, mietin miksi synnyin, mietin miksi en ole kellekkään mitään, ilman työtä en olisi yhtikäs mikään... Paha huomata. Katson kauniita syksyn lehtiä, kaunista aurinkoa, välillä jumppaan..

Kun olin kipee ja masentunut, katsoin jopa BB:tä 24/7:ltä.

Runkkaa vaan, jos siltä tuntuu.

Jos se ei sua haittaa, eikä muita, ei siinäkään mitään pahaa ole.
....................................................................................
Kirjastot on hyviä paikkoja.

Niissä viihdyn monesta syystä.

Paavo Haavikon sanoin: kirjastoja lämmitetään siksi, etteivät tietokoneet vilustu.

Kirjastosta voi lainata myös sokeiden kirjoja.

Ne kuuntele korvillasi ja fantasiamaailmasi kehittyy.

Sitten keksit vaikka mitä.

Oon niin tottunut olemaan yksin, että alkaa ahdistamaan jos olen liikaa muiden seurassa. Ja sitte kaipaan taas omaan yksinäisyyteeni.

Ensi kertaa tapailin yhtä miestäkin, mutta annoin kuivua kasaan koska en kestänyt sitä. (ja oltiinhan me muutenkin ihan erilasia joten ei siitä mitään olisi tullut.)

Aikoinaan olisin suostunut ja tehnyt mitä vain, jotta olisin saanut ystäviä. Nyt ajattelen, että en haluakaan kavereita ellen voi olla oma itseni ja tuntea oloani mukavaksi. Tällä hetkellä nämä kriteerit täyttää vain omat sisarukseni ja omat vanhempani.

Yksinäisyys kuitenkin iskee joskus ja lujaa. Mutta enää en halua mitä vaan vai haluan oikein ystävän. Hyvää ei ole, huonoa en huoli. Koskee myös miehiä.

Yksin ollessani pelailen tietokoneella, konsolilla, surffailen, meikkaan omaksi huvikseni, shoppailen, käyn lenkillä, istun järven rannalla ja nautin luonnosta, luen ja kirjoitan omia tarinoita sekä piirtelen, katson elokuvia ja tv-sarjoja. Aasialaiset draamat on huippuja. Perustouhuilua. Soitan myös yhtä soitinta ja käyn viikottain orkesterissa soittamassa. Keikkareissuja on sitten aina silloin tällöin ympäri Suomea. Tämä harrastus vie paljon aikaa päivittäin.

Kun on oikein tylsää ja paljon vapaata päiväsaikaa, arvon summanmutikassa jonkun ruuan joltkain reseptisivustolta netissä ja teen sitä. Samoiten teen joskus myös leipomisen kanssa. On tullut tehtyä tosi eksoottisiakin juttuja tämän takia. Mukavaa ja haastavaa puuhaa.

Kuntosalit tuntuvat ahdistavilta paikoilta, joten vedän omat hikijumpat kotona. Teen aina jotain 9-viikon peruskuntotreenejä yms. harjoitteita. Tuloksia on kiva seurata. Treenejän jälkeen vedän sitten lärveen hirveen kasan tom&jerry's jäätelöä palkinnoksi.

Kesäsin käyn pyörälenkeillä ja vaelluksilla ja kiertelin ympäri Suomea. Talvisin möllötän lähes aina sisällä, joskus hihtämässä ja maaseudulla lapsuudenkodissani käydessä myöhään ulkona lenkillä nauttimassa hiljaisuudesta ja upeasta tähtitaivaasta.

Sosiaaliseksi kanssakäymiseksi riittää tällä hetkellä koulu ja työt, joissa minulla riittää kavereita. Heidän kanssaan en näe kuitenkaan vapaa-ajalla koska en halua enkä kykene. Kun kaipaan syvempää jutuskelua soitan kotiin.

Jatkossa kunhan saan opintoni päätökseen hankin itselleni koiran ja kissan ja käyn tottelevaisuuskoulutuksissa ja muutan lähemmäksi luontoa. Opettelen soittamaan ehkä jotain uutta soitinta.

Istun koneella pelaan wowia, katson pornoa ja runkkaan.

Siinä ohjelmani joka päivälle joka vuosi.

Älkää vaan kokeilko Millionare Cityä facebookissa :D Jäin heti koukkuun :D

kannattaa heittää se porno vittuun elämästä, se ei tee muuta kuin mädättää aivoja ja masentaa.

Käyn salilla ym.liikuntaharrastuksissa, töissä, olen netissä, katson leffoja, käyn kävelyllä, luen, suunnittelen elämää, siivoan, teen ruokaa, opiskelen, käyn kaupungilla hoitamassa asioita, shoppailen, matkustelen ryhmämatkoilla, ja mitä kaikkea sitä nyt keksiikään.

käyn koulussa, pyörin netissä, siivoan, keksin jatkuvasti uusia omia juttuja josta innostun , luen , katon leffoja, ostelen vaatteita , laulesken jatkuvasti ja sit toisinaan tekee mieli vaan itkeä

Katselin Lewisin 8. kautta, luin BBC History-lehtiä parin vuoden takaa ja otin torkut. Siinähän se lauantai meni ja mukavaa oli.

Lueskelen, käyn kävelyllä, treenaan, roikun netissä, teen töitä, kokkaan, katson televisiota yms.

netissä 24/7

Minä katsoin merlinin kaudet kolmatta kertaa. Sg, sga, SGU on tuplana nähty, st voyager triplana ja b5 viisi kertaa. Warehouset ja ties mitä on nähty. Käyn pyörälenkillä, joskus kahvilassa, joskus ulkona syömässä, joskus jonkun kylässä jos kutsuu, skulaisten luona...

Nuorempana kävin kirjastossa, enkä sitten oikein missään muualla. Kahviloita eikä apseja ollut silloin. Nyt on tabletti ja s24, ja aika kuluu ja kuluu kohta puhki. Ja tietysti ne runkut. Aivot siinä kuluu.

olipa kerran elämä, : EI ENÄÄ :/

pesen pyykkiä ja laitan ruoan tai menen kaupungille ja syön jotain ulkona, käyn kirppiksillä, näen kavereita, shoppailen, luen blogeja, siivoilen, heitän ylimääräistä krääsää pois tai myyn sitä, mietin mitä tekisin tulevaisuudessa, mietin mitä muut tekevät, mietin millainen on mun unelma elämä ja sitä rataa

Selailen netin verkkokauppoja ja tilailen koruja, kenkiä, alusvaatteita ja meikkejä rahatilanteen mukaan. Yleensä rahaa menee siihen n. 60 euroa kuukaudessa. Toisaalta en käytä juuri alkoholia enkä polta tupakkaa, niin rahaa ei kauheasti mene muuhun.

Teen hyvää ruokaa, käyn kirjastoissa ja ostareilla nätiksi laittautuneena, kun on tylsää ja haluan että tulee parempi mieli. Myönnän olevani turhamainen ;D

Kotona ollessanikin katselen netistä erilaisia meikkausohjeita yms. How to... accesorise, how to... get a stylish, classy look, how to... accesorise to look edgy, but feminine, how to... make your eyes look bigger with make up, how to... be a fashionista jne.

Hoidan kauneuttani. Joskus sivistän itseäni kuuntelemalla netistä esitelmiä esim. filosofiasta, lääketieteestä, historiasta, uskonnoista jne.

Naisilla se, että voi meikata, sommitella koruja, lakata kynsiä, sheivata, laittaa erilaisia kampauksia, luoda erilaisia tyylejä pukeutumalla ja asustautumalla on ihana tapa viettää aikaa. Viettävätkö miehet sen ajan runkkaamalla ja nettipornoa katsomalla, samalla kaljaa imien?

Kitaransoitolla. Jos ei ole sosiaalisesti liian estynyt niin sitten kun tarpeeksi osaa voi koittaa koota bändiä ympärille netin kautta. Tai tehdä soittovideoita Youtubeen.

Yksineläminen ei tarkoita yksinäisyyttä. Jos käy töissä ei vapaa aika riitä mielestäni mihinkään.Elämä on niin lyhyt ettei se voi tulla pitkäksi.Joskus vietän viikonlopun niin etten ole välttämättä kontaktissa kehenkään, se on kylläharvinaista, mutta ei mun aika pitkäksi tule.En tiedä oikein missä se aika kuluu, ainakaan netissä ei tule roikuttua.Liikun paljon, siis kuntoilen. Reissaan mahdollisuuksienmukaanja käyn ulkona joka vkl miltei, yksin.Se on parasta niin, koska saa tutustua uusiin ihmisiin ja tehdä kaiken täysin oman aikataulun mukaan. Olen kyllä sosiaalinenja saan ulkona seuraa. Tilanne on tietysti hankala jos on työtön, ujo tai ei pysty menemään paikkoihin yksin. Luonto ja liikunta kuitenkin ehdottomasti netin ja tvn tilalle.Koettakaa vaikka vähän väkisin vaikkajohkin kurssille tmv esim kansalaisopisto, jos olet työtön.Se antaa ryhtiäviikkoon.Tsemppiäkaikille!

No kun on yli 4 vuotta upoyksin aamusta iltaan, niin kyllähän se välillä vituttaa. Mutta minkä mahtaa. Koko yläasteen kiusattu, toisen asteen opinnoissa syrjintää eräiden toimesta ja tunteisiin vetoamista, niin tässä sitä mennään. Kaiken maailman paniikkihäiriöitä, ihmispelkoja, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, puhevika eli änkytystä, en osaa luottaa ihmisiin, symmetriahäiriöitä. Masennus pääasiassa lusittu ohi, ahdistuneisuutta välillä. Masennus oli todella 1-2 vuotta sitten, joka ratkesi aina viinalla, mutta tuli sitten aikanaan takas. Lopulta asiaan auttoi musiikki, elektroninen tanssimusiikki. Enää ei juurikaan masenna ja alkoholia ei ole onneksi tarvinnut juoda!

Tekemisen puutetta ei ole, olen työtön. Syystä että minä en saa tuntemattomille mitään suustani ylös ja jännitän aivan kaikkea niin että haastatteluissakin saatan vaan pää punaisena hikoilla ja olla hiljaa. Koska ei vaan osaa puhua tuntemattomille ja sitten vaan iskee paniikkikohtaus ja muistihäiriö jolloin pahimmassa tapauksessa unohdan mitä olin edes sanomassa. Töihin ei siis ole asiaa, kun ei pääse. Eipä tosin niitä ole paljon tarjollakaan.

Aamulla herään, juon teetä, kuuntelen musiikkia, välillä katselen leffoja ja sarjoja. Tykkään kävelystä ja pyöräilystä. Metsässä on kivaa retkeillä. Jos ei kotona istuminen maistui, lähden ajelemaan pyörällä jonnekin. Välillä käyn kauppakeskuksissa ihan aikaa kuluttamassa. Ostaahan ei ole pakko mitään, katsoa voi. Samalla aika kuluu. Joskus turhauttaa olla yksin, mutta kuten todettua, minkä sille mahtaa.

Kavereita minulla ei ole, ystäviä ei ole. Minulla ei ole ketään. Onneksi itse kuuntelen itseäni, niinpä yksikseen puhuminen on arkipäivää. Välillä huomaan puhuvani itsekseni myös kun olen esim. kaupassa. Mutta johonkin ne ajatukset pitää purkaa :D Kaikki edelliset kaverit ovat tyyliin jättäneet, joten niistäkään mitään apua ole yksinäisyyteen. Välillä tämä on ahdistavaa, mutta nyt ajattelen jopa positiivisesti. Yksinkin voi löytää kivaa tekemistä ja pääasiassa mielekästä sellaista!

Kukaan ei pakota minua tupakoimaan, juomaan, hankkimaan autonajokorttia (jotta ne saisi kuskin aina sunnuntaisin). Sehän on tosi tylsää, että kun kaveri tupakoi ja sinä et. Muutama jätti ihan sen perusteella mikä on minusta ihan humpuukia, mutta syy kuin syy, kaikki kelpaa. Kyllä minä yksinkin osaan elää! Paras joululahja olisi yksikin ystävä johon voisin luottaa. Mutta pahoin pelkään, että tänäkään jouluna sellaista lahjaa ei tule.

Voimia kaikille yksinäisille!

Heihands up! Miten sun perhe, sisarukset? Kaikkea hyvää toivon sinulle!!

Hei.

kiva kun kysyit :)

Perhe kyllä on, mutta en oikein halua hakea sieltä apua yksinäisyyteeni. Toki esim. siskon kanssa käydään välillä pyöräilemässä, mutta en oikein halua jutella perheelle yksinäisyydestä ja näistä kaiken maailman häiriöistä. He kyllä tietävät, että olen ujo enkä sano lähtiessäni moi. Koska en ole tottunut siihen. Usein en myöskään osaa tervehtiä tullessa, varsinkin jos siellä sattuu olemaan tuntemattomia.

Ihmetyttää vain, että miksi mistään ei saa kavereita. Siis sellaisia, jotka hyväksyisivät sinut sellaisena kuin olet. Vaatimatta samoja mielenkiinnonkohteita. Minua on kiusattu myös oudoista harrastuksista, kuten siitä, että tykkään valokuvata busseja. Ja muuten tykkään busseista ja kiinnostaa busseilla ajelu enemmän kuin jonkun kyydissä autolla.

Pienet asiat saavat muut syrjimään. Ja helppo kohde kiusaamiseen. Nyt kun olen ollut pitkään yksin, tunnen oikeasti itseni ulkopuoliseksi kaikkialla ihmisten keskellä. Haluan vain pois omaan maailmaan! Sain armeijasta vapautuksen juuri näistä johtuen koska yksinkertaisesti pelkään epäonnistuvani kaikessa ja pelkään tulevani nolatuksi ja kiusatuksi. Lääkäri sanoi suoraan, että EI PISTÄ armeijaan. Ja onneksi teki semmosen päätöksen, sillä tulisin hulluksi siellä :(

Onko kukaan samassa tilanteessa. Mitä pitää tehdä, että ei enää syrjittäisi? Vai eikö saa olla enää oma itsensä?

Yksinkertaisesti johtuu siitä, että pelkään seisovani siinä ihmisten ilmoilla enkä saa suustani mitään ja jos saankin, tulee se kauhena änkytyksenä. Josta alkaa nolottaa ja punastun... ja alan täristä. Joten johtuu siitä :)

Ei se kivaa ole, mutta minkä näille mahtaa.

Hei onko sulla ollut terapiaa tai lääkitystä ja onko niistä ollut apua? Onkoohjattu mihinkään vertaistukiryhmiin? Hands up, olet taitava kirjoittaja kuitenkin, kyllä sinulle vielä elämästä paikka löytyy, ihan mukava kolo :)

Minulla ei ole ollut mitään lääkitystä tai terapiaa, mutta armeijan terveystarkastuksessa lääkäri sanoi, että jos tarvitsen niin ehdottomasti hän voi antaa lähetteen ammattilaiselle kenen kanssa voisin jutella elämän ikävistä kokemuksista, ahdistuksesta yms. Sanoin kuitenkin, että en tunne mitään sellaista, että se auttaisi minua tilanteessani.

Koska elän kuitenkin hyvää elämää ja tykkään elämästäni sellaisenaan. Lääkäri tuskin korvaa ystävää ja ujoutta voi pitää luonteenpiirteenä :) Kyllähän lääkäri näki minusta, että itsetuhoisia ajatuksia ei ole, joten miksi väkisin viedä psykiatrin komeroon tai jonnekin hullujen kerhoon. Mutta voin kertoa, että välillä se vain itkettää. Tämä tilanne.

Miten siinä on kavereitta jännyt. Toisaalta täytyykö ihmisellä olla kavereita? Yksinäisyyshän ei ole edes pahasta, koska sinulla on tällöin aikaa tehdä sitä mitä aidosti haluat. Voit vaikka opiskella espanjaa tai lähteä retkelle talvimaisemiin tutkimaan järvi-Suomen antimia. Ei siihen kaveria tarvitse välttämättä, jotta voit nauttia elämästä kuten muutkin.

Lisäksi työttömyys ja köyhyys vaikuttaa - ei työttömällä ole rahaa käydä huvittelemassa, baareissa eikä työtön voi osallistua esimerkiksi matkakustannuksiin Lappiin. Niinpä sekin jo vähentää sosiaalisia tilanteita ja tietenkin sekin, että sinulla ei ole työn puuttumisenkaan takia työkavereita. Mutta onko työn puuttuminen oma vika? Ei.

Yksinäisyys ei ole yksinäisen aiheuttamaa vaan yleensä ulkopuoliset jättävät törkeästi ulkopuolelle. Usein joko rahakysymys, koska et voi lähteä mihinkään rahattomana, et voi pistää päälle päivän uusimpia trendejä normikuteiden tilalle, etkä voi kantaa ostoskeskuksissa 24 eri kassia täynnä vaatteita ja muuta rojua. Lisäksi mielipiteet, musiikkimaku, erilaisuus - kaikki vaikuttaa.

Onko yksinäisillä kiinnostusta sellaiseen, että tehtäisiin jonkinlainen yhteisö, josta saisi vaikka listattua yksinäisiä jotta muut voisivat löytää vaikkapa nimimerkin ja sähköpostin takaa? Kirjoittaa itsestään esittelyt ja millaisia kavereita haluaa? Mielelläni antaisin paukkuja minäkin sellaiselle projektille!

Nyt odottelen että pesukone pääsee pesuohjelman loppuun.

Yritän hankkiutua opiskelemaan. Ja roikun myös netissä...

Päivät kuuluu miettiessä kuinka kauan jaksaa sietää itseään tässä masentuneessa maassa.

Suosittelen tekeen jonkinlaista 'suunnitelmaa' , tai viikkokalenteria.

Itellä aika kuluu jos jonkinmoisessa touhussa.
Pääasia on että aika kuluu.
Esim. Veistelen puusta ajankuluksi, treenaan kitaraa välillä, välillä taas sävellän.
Sitten kun noi alkaa taas maistuun puulle, piilotan puut, kitarat, jne.
Ulkoilemaan kun on kaunis päivä.
Välillä kirjoitan ajatuksia paperille.
Helpottaa meditatiivisesti.

Sitten harrastan ruuanlaittoa, olen melkoinen kulinaristi.
Johtuu varmaan siitä että täällä ei ole hesburgeria lähellä.

Välillä kans tulee pelattua ja roikuttua netissä.

Mutta netistä kun löytyy mitä vaan, sinne hukkuu helposti ja huomaa taas että muuta sisältöö tai mielenkiintoista ei olekaan kuin tutkia nettiä.

Välillä pitää huoltaa, eli täyttää jääkaappi, suunnitella mitä huomenna jne.

Jos asuisin kaupungissa, tuskin olisi ongelmaa mitä touhuta.

Suosittelen suunnittelemaan, tutkimaan mitä voisi harrastaa, sitten kustannukset huomioon jne. hyvin suunniteltu on jo puoliksi tehty.

Ja jos on helkkarin tylsää, hanki työpaikka.

Palkkarahoilla tekee oikeestaan minkä tahansa harrastuksen ja huvituksen mahdolliseksi.