Joo tää on tällänen pieni avautuminen kun tuntuu etten jaksa enää mun elämää ja tuntuu myös ettei kellään oo aikaa tai halua kuunnella mua. Mut niin mua on kiusattu ykkösestä ja oon nyt ysillä. Mulla on ei oo kauheesti ystäviä ja niillä harvoilla ei oikein oo mulle aikaa tai niillä on omiakin ongelmia. Mun vanhemmilla ei riitä mulle aikaa kauheesti kun mulla on paljon sisaruksia ja aina kun yritän puhuu mun vanhemmille joku sisaruksista tulee siihen säätään tai mun vanhemmilla on muuta tekemistä ja ne vaan työntää mut pois luotaan. Ja mä en jaksa enää mun elämääni ilman apua. En halua kuolla pois, suurin syy siihen on siinä että sitten muut ihmiset joutuu kärsiin mun takia ja mä en koe olevani sen arvoinen. Mä oon alkanu miettii oisko mulla masennusta tai jotain ja oon käynytkin kasilla koulupsykiatrilla ,mut en oo kertonu koko totuutta mielialastani kun koe siinäkin että en oo niin tärkee et muhun pitäis kiinnittää huomioo. Mulla on luultavammin masennuksen oireita mm ruokahaluni on vähentynyt ja saan kuulla kuinka syön liian vähän, nukun huonommin kuin ennen ja olen jatkuvasti surullinen, lisäksi pääni on melkein koko ajan kipea en tiedä johtuuko se mistä.
Tää oli tällänen pieni avautuminen jota kukaan ei varmaan lukenu, mut jos luitte niin kiitos ja kommentoikaa jotain että tiiän että joku vaivautui. Saa myös heittää meuvoja
Tää oli tällänen pieni avautuminen jota kukaan ei varmaan lukenu, mut jos luitte niin kiitos ja kommentoikaa jotain että tiiän että joku vaivautui. Saa myös heittää meuvoja
Vastaukset 5
Vanhimmat
Jos olet psykiatrille päässyt, mun mielestä pitäisi kertoa kaikki.
Eihän hän pysty sua auttamaan jos et kerro koko totuutta.
Olet yhtä tärkeä kuin toisetkin, älä anna kenenkään lannistaa sua.
Jos kaipaat kuuntelijaa jolla on sinulle aikaa, jostain auttavasta puhelimesta voisi olla apua (esim. http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/lnpn/). Tai jos oletan oikein ja olet naispuolinen, ehkä kotipaikkakunnallasi on Tyttöjen talo (http://www.setlementti.fi/tyttotyo/tyttojen-talo/)?
Kuule sinä olet ihan yhtä arvokas ihminen tässä maailmassa kuin nuo sinun toiset sisarukset, kaverit ja me kaikki muut. Kun perheessä on paljon lapsia, niin joukossa on helposti niitä, jotka sopeutuvat väistymällä syrjään ja antamalla kaikessa tilaa toisille. Oletan että vanhempasi pitävät sinua kilttinä ja helppona lapsena luullen ettet tarvitse niin paljon apua ja tukea kuin nuo jotka oireilevat railakkaammin. He eivät tiedä, että sinä tarvitset ihan samalla tavalla aikaa ja huomiota.
Se ettet syö saattaa olla sinulla alitajuinen keino saada itsesi näkyville. Silloin sinut huomataan. Kuitenkin tämä koituu sinulle itsellesi haitaksi ja vaarantaa terveyttäsi.
Unohdat aina itsesi ja elämääsi toisten kannalta, mutta sinulla on oikeus omaan olemassaoloosi ja et ole syntynyt tänne vain miellyttääksesi muita.
Olet nuoreksi ihmiseksi erittäin älykäs, ja osaat kertoa tilanteestasi ja tunnistat oireesi. Sinussa on ainesta ja potentiaalia ihan mihin vain.
Mun mielestä sun pitäs alkaa kiinnittämää huomiota siihen, että arvostat ja kunnioitat itseäsi. Itsetunnon kohotuksestakin voisi olla hyötyä, kannattaa miettiä omia hyviä puolia. Sun pitäs ruveta vähän "itsekkäämmäksi" terveellä tavalla.
Heippa Masentunut(ko?)
Minusta on hienoa, että kerroit pahan olosi edes tähän palstalle. Ja olen pahoillani, että sinua on kiusattu vuosia. Sinua on rohkaistu etsimään apua, niin minäkin halua tehdä. Olet käynyt psykiatrilla, ehdotan, että menet kouluterveydenhoitajalle mahdollisimman pian ja kerrot hänelle rehellisesti mitä sinulle kuuluu. Toivon, että pääset sitä kautta uudelleen psykiatrille.
Millainen on suhteesi vanhempiisi? Voitko sanoa heille, että nyt sinulla on tärkeää asiaa joka on pakko kuulla. Pysähtyisivätkö he, jos he oikeasti teitäisivät, kuinka huonosti voit? Ruokahaluttomuus, unettomuus, surullisuus, pääkipu ja paha olo kertovat, että voit huonosti. Siksi tarvitset apua. Kenenkään ei tarvitse jaksaa yksin. On tärkeää, että voit löytää jonkun aikuisen ihmisen, joka osaa auttaa sinua eteenpäin.
Olen varma siitä, että selviät ja saat elämänilon takaisin. Ole rohkea ja etsi apua.
Tervehtien Päivi-pappi Hämeestä