hyvin alkanutta rupsahtamista. Kukaan ei kaipaa mua - eikä ihmekään -, eikä mun ole järkeä kaivata ketään. Haavemaailma riittää mulle ja siinä elellessä ei ole väliä miltä oikeesti näyttää. Saa ihan rauhassa laiminlyödä ulkonäkönsä ja levetä niin paljon kun haluaa kun ei ole pelkoa että kukaan tulis kotookaan hakemaan :).
Helpottaa elämää olla ihan hälläväliä vaan!
Helpottaa elämää olla ihan hälläväliä vaan!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sinäpä sen sanoit. Harvinaiset samat fiilikset kerrankin tämän palstan kirjoituksen kanssa!
Älähän nyt ap masennu. Nyt mietit niitä positiivisia juttuja elämässäsi, varmasti niitä on. Ja huomenna aloitat vaikkapa pienin askelin hymyilet jollekin vastaantulijalle. Sitten voisit kokeilla opetella jotakin uutta kivaa juttua, mitä et vielä osaa. Piristä itseäsi jollakin herkullisella, mutta terveelisellä ruolla ja vähän väriä vaikkapa vaatteisiin. Kaikki me aikaa myöten rupsahdetaan, so what. Sehän on elämää, tosin voit siihen kyllä hieman itsekin vaikuttaa.
Ei tässä mitään masennuta vaan päinvastoin! :) Kun heittää ulkonäköpaineet ja turhat toiveet romukoppaan niin putoaa taakka harteilta. Yksinelo on muutenkin suotavampaa kaltaiselleni luonteelle. Hyvä päätös ja paras oivallukseni koskaan :)
:) rupsahtaminen vois pukeekin sua ja mistäs senkin voit tietää, etteikö sua kukaan kaipaa, tuskin neljänseinän sisällä kokoaikaa mussutat?
En usko että pukee mutta ei sen ole väliksikään, sillä ei pue mikään muukaan. Mä olen sellanen toivoton tapaus, luonnonoikku, muutenkin mitä luonteeseen ja ulkonäköön tulee.
Pidä huolta sisäisestä maailmastasi, sillä ulkokuori rapistuu joka tapauksessa.
Sehän tämän huippupäätöksen tarkoitus onkin: olen onnellisimmillani haaveissani, viis muusta.
Vaihoin just etunimeni Rupsuksi. Sukunimeni on Rassukka.
Hei mutta joo, itsesäälit rappuun. Ryveskelystä ei taida paljonkaan hyötyä olla?
Sinäkö näet tulevaisuuteni synkkänä? Kaikkea muuta! En suosittele sitä tietenkään kovin sosiaalisille ihmisille, kärsisivät varmaan aikaa myöten yksinäisyydestä.
Vaikka kukaan ei kaipaisikaan, itsestä kannattaa silti -ja etenkin siksi- pitää hyvä huoli.
Aina on omalle itsetunnolle parempi näyttää timmiltä, kuin rupsahtaneelta.
Ikääntymiselle ei mitään voi, mutta sille voi paljonkin, miten se tapahtuu.
Olen aina ollut oman tieni kulkija, enkä edelleenkään pane mitään painoa muiden itseäni koskeville mielipiteille, kunhan itse tiedän mitä teen.
Aina olen tykännyt liikunnallisesta elämästä ja itsensä haastamisesta erilaisin urheilusuorituksin. Tänäänkin pyöräilin reilut 20 kilometriä ja nyt on hyvä ja rento olo.
Lievä syysahdistus hävisi, vaikkakin ikävä (uusi) on entinen...
Haastat itsesi ja pidät itsesi kunnossa. Hienoa! Minä en kylläkään jaksa. Enää sellainen ei ole tärkeää.