Elikkä, olen tässä nyt noin kuukauden päivät miettinyt mikä minussa on vialla, kun lenkillä ollessa ja lenkin jälkeen tunnen huimausta ja pahaa oloa ja palautusmissyke laskee hyvin hitaasti, vaatien vähintään kolme tai neljäkin tuntia palata normaaliin leposykkeeseen. Olen siis 22 -vuotias mies ja olen nyt aktiivisesti käynyt lenkillä parin kuukauden ajan, lukuun ottamatta syysflunssasta johtunutta kolmen viikon taukoa. Liikunnan nyt ylipäätään aloitin noin puolentoista vuoden tauon jälkeen, vain päästäkseni hyvään kuntoon uudestaan. Ennen tätä harrastin mm. sulkapalloa aktiivisesti seuratasolla.
Aluksi luulin, että verenpaineeni on koholla, kun tunnen heikotusta. Kävin kuitenkin terveydenhoitajalla mittaamassa verenpaineet ja ne olivat noin 140-135 / 83-76, kuitenkin syke oli asteikkoa 40-42. Hoitaja passitti ekg:n ja lääkärin juttusille sykkeen takia. Ekg oli normaali ja sykkeeksi mitattiin noin 46. Lääkäri mittasi stetoskoopin kanssa sykkeeksi vielä 48. Jostain syystä (mitä en muista), minulle on tehty vuosi sitten myös 'virheetön' ekg ja silloin syke oli 52. Lääkäri epäili huimauksen johtuvan joko huonosta nesteytyksestä tai niskajumista. Niskajumia on kieltämättä ollut, mutta fysioterapian avulla, sitä ei juuri pitäisi nyt olla. Mitä nesteytykseen tulee, sekään ei minusta ole huimauksen syy, kun kuitenkin muistan juoda ennen ja jälkeen lenkin. Sykkeen hitaudesta syyksi lääkäri arveli taas vahvaa sydäntä ja sitä että muutama vuosi sitten olin fyysisesti hyvässä, mutten kuitenkaan huippukunnossa.
Saattanee olla, että minuun on iskemässä vain luulotauti, mutta olen silti erittäin huolissani alhaisen leposykkeeni vuoksi, kuitenkin kun aktiivisesti liikkuvilla kacereillakin syke on vähintään 50. Mainittakoon, että en omista sykemittaria, mutta syke kyllä nousee lenkkeillessä, kuitenkaan en osaa arvioida lyöntitiheyttä. Tupakan poltosta siirryin joku aika sitten Sähkötupakkaan, eli käytän nikotiinia, mutta kofeiinia en käytä ollenkaan, koska luulen olevani yliherkkä kofeinille.
Nyt olen sitten miettinyt, että pitäisikö minun varata toinen aika lääkäriin ja mahdollisesti taistella tieni arvauskeskuksen läpi 24h ekg:n tai rasitustestiin vai antaa asian vain olla?
Jonkin verran tunnen kipua rintakehän alueella, mutta se taas voi johtua yksinkertaisesti lihaskivusta tai alkavasta 'luulotaudista'. Silloin tällöin myös tunnen muljahduksia rinnassa ja sykkeen mittaaminen ei luonnistu minulta kuin kaulavaltimosta ja sieltäkin heikosti.
Aluksi luulin, että verenpaineeni on koholla, kun tunnen heikotusta. Kävin kuitenkin terveydenhoitajalla mittaamassa verenpaineet ja ne olivat noin 140-135 / 83-76, kuitenkin syke oli asteikkoa 40-42. Hoitaja passitti ekg:n ja lääkärin juttusille sykkeen takia. Ekg oli normaali ja sykkeeksi mitattiin noin 46. Lääkäri mittasi stetoskoopin kanssa sykkeeksi vielä 48. Jostain syystä (mitä en muista), minulle on tehty vuosi sitten myös 'virheetön' ekg ja silloin syke oli 52. Lääkäri epäili huimauksen johtuvan joko huonosta nesteytyksestä tai niskajumista. Niskajumia on kieltämättä ollut, mutta fysioterapian avulla, sitä ei juuri pitäisi nyt olla. Mitä nesteytykseen tulee, sekään ei minusta ole huimauksen syy, kun kuitenkin muistan juoda ennen ja jälkeen lenkin. Sykkeen hitaudesta syyksi lääkäri arveli taas vahvaa sydäntä ja sitä että muutama vuosi sitten olin fyysisesti hyvässä, mutten kuitenkaan huippukunnossa.
Saattanee olla, että minuun on iskemässä vain luulotauti, mutta olen silti erittäin huolissani alhaisen leposykkeeni vuoksi, kuitenkin kun aktiivisesti liikkuvilla kacereillakin syke on vähintään 50. Mainittakoon, että en omista sykemittaria, mutta syke kyllä nousee lenkkeillessä, kuitenkaan en osaa arvioida lyöntitiheyttä. Tupakan poltosta siirryin joku aika sitten Sähkötupakkaan, eli käytän nikotiinia, mutta kofeiinia en käytä ollenkaan, koska luulen olevani yliherkkä kofeinille.
Nyt olen sitten miettinyt, että pitäisikö minun varata toinen aika lääkäriin ja mahdollisesti taistella tieni arvauskeskuksen läpi 24h ekg:n tai rasitustestiin vai antaa asian vain olla?
Jonkin verran tunnen kipua rintakehän alueella, mutta se taas voi johtua yksinkertaisesti lihaskivusta tai alkavasta 'luulotaudista'. Silloin tällöin myös tunnen muljahduksia rinnassa ja sykkeen mittaaminen ei luonnistu minulta kuin kaulavaltimosta ja sieltäkin heikosti.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Muuttuiko tilanne jotenkin tuon flunssan jälkeen vai oliko noita oireita jo ennen sitä?
Kyllä tuossa saattaisi olla aihetta ainakin tuohon vuorokausirekisteröintiin niin saataisiin varmuus asiasta, etenkin kun se vaivaa selvästi sinua.
Sinulla voi olla Sydänsarkoidoosi,taju voi mennä,kun syke leskee liian alas...ei näy ekgssä.Muutenkin ,vaikea todeta,yleensä aletaan tutkia vasta kun taju lähtee,rasitus voi laukaista sen.Ole varovainen,se on tulehduksellinen sydänsairaus.
Jep, soitto tk:n ajanvaraukseen riitti laittamaan minut 24h ekg - testiin. Tosin jonoa on noin kolme kuukautta, eli jälleen joutuu odottamaan. Sydänsarkoidoosiin en oikein usko millään, mikään noista oireista ei täsmää, paitsi hidaslyöntisyys.
Tosiaan, oireita huomasin vasta flunssan jälkeen, mielestäni ennen flunssaa ei ollut mitään. Tänään koitin sitten hieroja, mutta lenkille en enää kerinnyt. Kuitenkin ylimääräiset pääkivut ovat jo hävinneet ja sykekin nousi noin 50-58:aan hierojan "mukiloinnin" jälkeen. Toisaalta mietin, voiko sykkeen aleneminen johtuakin vain hemmetin pahoista lihasjumeista ympäri kehoa, alkaen niskasta päättyen jalkapohjiin?
Kilpirauhasen vajaatoiminta voi aiheuttaa hidasta sykettä.
Suosittelen kans tsekkaamaan nuo kilpirauhasarvot. Ja pyytää, että otetaan myös vasta-ainearvot. Itsellä todettu jossain vaiheessa sairastettu kilpirauhasen tulehdus ja nyt vajaatoiminta.
Sydänsairauden mahdollisuus kannattaa selvittää myös, koska yllättävää kyllä, tuntuu että sydänsarkoidoosiin on sairastunut hyvässä kunnossa olevia, liikkuvia ja itsestään kaikin puolin huolta pitäviä ihmisiä. Eli kaikki on mahdollista. Itsellä oireet alkoivat epämääräisellä väsymyksellä ja lievällä rintakivulla, lähinnä ahdistuksen tunteella lenkin alussa. Kropan lämmettyä lenkki meni ok, enkä ajatellut asiaa sen enempää. Kunnes yhtäkkiä vintti meinasi pimetä, syke n.35. Paljon liikuntaa harrastavilla sykehän voi olla hyvinkin alhainen, eli sikäli ok. Mutta se, että taju meinaa mennä, se ei ole ok. Siitä sitten saman tien lasarettiin ja tahdistimen kera viikon päästä kotio. Myöhemminen todettiin sydänsarkoidoosi. Eli kaiketi ollut siellä muhimassa jo pitempään. Mutta eihän tuollaiset vaihtoehdot tule mieleen, ei itselle eikä lääkäreillekään, kun on "hyväkuntoinen"...
Olen ollut nyt kaksi vuotta tarkkailussa sydänsarkoidoosin takia, takana totaaliblokki mille ei löytynyt mitään syytä lukuisten tutkimusten myötä. Jäljelle jäi sydänsarkoidoosi epäily, johon totaaliblokki on usein ensimmäinen oire. Otettiinko sinulta koepaloja sydämestä, ymmärtääkseni sitä ei voi muuten varmuudella todeta? Minkä ikäinen olet ja sarkoidoosin hoito/ennuste?
Ensin minullakin II asteen eteis-kammiokatkos, myöhemmin totaaliblokki. Koepaloistakaan sarkoidoosia ei kiinni saatu, sen sijaan imusolmukkeista vihdoin ja viimein saatiin diagnoosi varmistettua. Kortisonia söin ensin 1,5 v. nyt jouduttu aloittamaan uudestaan. Olen viisikymppinen, ennustetta ei taida olla.... päivä kerrallaan. Tahdistin laitettiin jo alkuvaiheessa.
Millainen on vointisi? Oletko saanut jotain hoitoa, vai joudutko elämään tuon sarkoidoosiepäilyn kanssa ilman hoitoa? Itsellä ainakin jaloista meni voimat ja oli myös rintakipua ja rytmihäiriöitä. Väsymys on myös sellaista, että varmaan normaalioloissa sellaista ei ole. Toivottavasti kohdallasi ei kyse tästä, on ikävä sairaus.
Tahdistin laitettii silloin 2vuotta sitten, ei muuta varsinaista hoitoa. Vointi on ihan kohtalainen. Elämä on vaan sellaista 3kk:n jaksotusta, kun ultrat, holterit ja verikokeet säännöllisesti 3kk:n välein olleet jo kaks vuotta. Olen vaan ajatellut koska ne jättää minut rauhaa... Kuinka kauan sinul meni siihen, että sait diagnoosin ja olitko sinä samanlaisessa jatkuvassa tarkkailussa? Loppukuusta seuraava kardiologin aika...sitten taas tiedän enemmän tilanteesta. Olen itse 44vuotias.
Tahdistin mullakin ollut reilut 2 v. Aluksi kävin vain niissä kontrolleissa, mut sitten kun vointi oli vaan huono, kardiologi teki ultran, jossa näkyi muutoksia. Tuolloin epäily mahd. tulehduksesta tms. Tämä puoli vuotta tahdistimen laiton jälkeen. Sitte tehtiin PET ja MRI ja sen jälkeen aloitettiin kortisoni, eli vajaat vuosi tahdistimen laiton jälkeen. Tätä rumbaa siis kestänyt nyt kaikkiaan jo kohta 2,5 vuotta. Eli lääkitys aloitettiin ilman koepalojen ottoa, koska MRI tulos viittasi niin vahvasti sarkoidoosiin. Nyt kesällä kuitenkin tehtiin vielä lisää kokeita, josta varmistui lopullisesti tuo diagnoosi. Tää mun tapaus on ollut vähän mutkikas...yleensähän tehdään heti kaikki tutkimukset ja saadaan diagnoosi aika pian...
Jos sulla on vointi ihan kohtalainen, vaikuttaa hyvältä. Tsemppiä siis!
Ole onnellinen,että sinua seurataan noinkin usein.Vaikka se välillä voikin tuntua vahtimiselta.Äkkikuoleman vaara on kuitenkin korkea tässä sairaudessa,sydän voi tehdä temput milloin vain ja missä vain vaikka olo olisi kuin hyvä.Verikokeista ei ainakaan minun kohdallani ole löytynyt mitään poikkeavaa,vaikka kohtauksia olisi ollutkin.Muistan saaneeni sääliviä katseita lääkäreiltä alussa...mitään eivät puhuneet...ihmeen vaitonaista porukkaa,ajattelin.Mutta kun ei ole tietoa,on kai parempi olla hiljaa..se on elämää kuoleman varjossa,sanoi työterveyslääkäri,ja antoi sairaslomaa 2 vuotta,ajatteli kai ettei tuo sinne asti selviä.
Olen kyllä tyytyväinen nyt tähän seurantaan ja "huolenpitoon", tottakai. Alku ei todellakaan ollut helppo, vaan tutkimusten ja aikojen perään joutui kyselemään. Mutta nyt siis hyvä tilanne. Vaikka vointi on nyt vähän parempi, niin eihän näistä päivistä koskaan tiedä. Paljon on sairauksia ja ollut, ja on edelleen. Sitä vain miettii, että miksiköhän on alkujaan niin heikko, että kaikenlaiset taudit pääsevät iskemään? Aiheuttaako persoona tiettyä alttiutta näihin juttuihin?
En usko.En minäkään ikinä olisi uskonut että sydänsairaus iskee 42v.tavanomaisen terveeseen työikäiseen ihmiseen.Mutta nykyinen tahti on niin kiivas työelämässä ettei siinä olisi pysynyt enää mukana,kun toimintakyky on alentunut tämän sairauden myötä.
Teitkö fyysistä vai henkistä työtä? Itsellä ei ole fyysisesti raskas työ, mutta silti mietityttää, kuinka jaksaa työpäivät....? Aika moni taitaa olla joko kuntoutustuella tai eläkkeellä, joten on käynyt mielessä, että siihenkö pitää alkaa varautumaan? Kardiologin mielestä estettä työnteolle ei ole; päinvastoin.
Miten olet sopeutunut siihen, että työelämä on taaksejäänyttä elämää? Tsemppiä!
Fyysistä työtä,johon liittyy autolla ajoakin.Ja minulla oli kaikkiaan puolitoista vuotta ajokieltoa,eikä töissä suostuttu minkäänlaisiin muutoksiin,joita sairaus ja ajokielto aiheutti.Olisi vaan pitänyt pystyä samaan kuin muut.Niinhän ne sanoo,kardeologit,että jatka entiseen malliin,töihin vaan takasi heti kun kykenee suinkin.Ihan hyvin olen sopeutunut,en olisi jaksanut entisessä työssä,eikä kukaan mitenkään ohjannut uuteen vaikka sain uudelleenkoulutuspäätöksen.Vaikea on ajatella mihin sitä kykenisi kun on ollut samassa työpaikassa ikänsä.Olen koti-ihminen,onneksi.Päivät kuluu sitä samaa rataansa,ulkoilen,nukun päikkärit,teen kotityöt.Siivoan vähän kerrallaan,riippuu miten on saanut nukuttua.Terveys on tärkein.
Hienoa kuulla, että olet "sinut" tilanteesi kanssa. Tietenkin terveys on tärkein, sen kun aina muistaisi.. työkaverit ja pomo vaan eivät taida oikein ymmärtää tätä tilannettani, joten siksikin kannan (turhaa?) syyllisyyttä tästä kaikesta. Mun kohdalla ei enää uudelleenkoulutus tule kysymykseen, koska olen jo niin vanha.. ja työpaikalla ei ole tarjottavana muita töitä, joten pakko mennä yrittämään omiin hommiin..
Hei, olipa viestiketjussa tuttua tarinaa.. minulla alkoi rytmiiriöt viime vuoden puolella; ekg:ssä löydettiin vasen haarakatkos ja niinpä tehtiin holterit, ultrat ja magneettikuvaus, joissa missään ei löydetty mitään erikoista. Nyt syyskuun alussa sitten pulssi romahti ja totaaliblokki. Fysiologinen tahdistin laitettiin ja tutkimukset sarkoidoosiin alkoivat. PET-kuvauksessa löytyi tulehdus ja koepalat otettiin välikarsinan imusolmukkeista, joiden tuloksia nyt odottelen. Koepalojen oton jälkeen sain aloittaa Prednisolon 40mg kerran päivässä. Kuinka kortisonin tehoamista tulehdukseen tutkitaan ja kuinka usein? Minulla on seuraava kardiologin aika kk päästä kortisonin aloittamisesta. Muuna lääkityksenä bisoprolol 2, 5mg . Olen ennen tätä sairautta ollut erittäin terve.
Yllättävää kyllä, sain perutusajan huomiselle Holterin testiin tai ainakin haastatteluun ennen testiä. Tänään kuitenkin varsin erikoinen päivä. Syke vetänyt keskipäivän lenkin jälkeen nopeaa sykettä ja hikeä meinaa pukata jo istualteen. Mittailin äsken kellon kanssa noin 72 sykkeeksi.. Noh, pitänee huomenna lääkäriltä kysellä, että mitenkäs tehdään ja vähintään tuo kilpirauhasarvo tarkistuttaa. Kerronpa kun tiedän jotain.
Semmoinen vielä kerrottakoon, että muutama vuosi sitten armeijassa oli sydänlihastulehdus epäily ja siellä tehtiin kaiken maailman rasitus ekg:t ja sydän ultrattiin eikä mitään löytynyt, eikä edes mitään hälyttävää. Tiedä sitten miten nopeaa tuo sydänsarkoidoosi sitten kehittyy?
Niin,se on niin salaperäinen sairaus...tulehdus voi parantua sydämessä,ja aktivoitua uudelleen jonkun tekijän laukaisemana.Sydän voi lähteä laukkaamaan täysin holtittomasti,vaikkei siinä olisi ollut mitään vikaa aiemmin.Tai sitten syke voi laskea liian alas...ota iisisti,ja älä epäröi soittaa ambulanssia jos poikkeavaa tuntemusta tulee.Minulla oli aiemmin kohtaus,joka meni ohi ihan omia aikojaan,eikä näkynyt ekgssä...muutaman päivän päästä tuli toinen,joka jäi päälle...Tuo armeijaaikainen sydänlihastulehdus on voinut olla sarkoidoosia,sehän on tulehdus sairaus sydämessä,tosin se jättää pysyviä vaurioita.Minullakin lääkärit mutisivat angiografiassa että näyttääpä pahalta,mitähän tämä on,myokardiittia vai sarkoidoosia...magneettikuvissa näkyi jälkimmäistä,koepaloista ei saatu osuvuutta,vahvistettiin vuosi myöhemmin kliinisten löydösten ja oireiden perusteella sydänsarkoidoosiksi.
Miten sinulla hoidettiin tuota sarkoidoosia?
Ambulanssilla sairaalaan,rytmi käännettiin mutta se ei pysynyt,makuutettiin ja vahdittiin kaksi viikkoa sairaalassa tositarkkaan,holter-mittari oli kaulassa ,sitten asennettiin tahdistin ennenkuin päästettiin kotiin,ja sanottiin että lenkkeile ja elä niinku ennenkin...oli vain veto yhä pois,hengästytti kävellessä...vuosi tästä aloitettiin vasta kortisoni-kuuri joka kesti 18kk,oli tosi rankka,kaikkine sivuoireineen..sanottiin etttä pitää syödä kortisonia lopun ikää.Lopetin sen kuitenkin pikkuhiljaa puolentoista vuoden jälkeen,kait se tehtävänsä teki eli paransi tulehduksen kuitenkin,koska ei ole ollut kammiotakykardioita sen jälkeen enää.