Olen usein miettinyt, miten minä reagoin kun jälleen kohtaamme. Jäänkö suu auki tuijottamaan, vaihtavatko kasvoni maastoutumiseen kelpaamatonta väriä vai mikä pahinta vedänkö välinpitämättömän ja kiukkuisen naamion ylleni? Pokka tulee pettämään, se on varma. Se viime kertainen kun meni miten meni, lupasin enemmän kuin mihin rahkeeni sitten riittivätkään. Usko pois, selän kääntäminen oli vaikeimpia asioita mitä olen koskaan mennyt tekemään. Tiedän että petyit, anteeksi. En oikeen keksi mitään miten hoitaa homma himaan. Sen verran hyvin olen onnistunut tekemään ansoja itseäni vastaan. Lopputuloksena tila mistä ei voi liikkua eteen tai taakse. Kai. Ja muita seliseliselityksiä mitä itsekin inhoan. Mutta kuitenkin. No, siitä episodista täytynee päästä yli eikä piiloutua epäonnistumisensa taa märehtimään. Ja sitten mitä? Asettaa itsensä uudelleen alttiiksi suurten tunteiden eteen. Miksi? Siksi, koska kukaan ei kukaan ole saanut minussa tällaisia tunteita aikaan värinää,lämpöisiä aaltoja yliluonnolliseen saakka. Eikä kukaan muu ole tahtomattaan kuorinut esiin sitä ehkä todellisinta minää, sitä herkkää ihmistä mitä ennen halveksin ja kahlitsin. Sinä teit minusta "hampaattoman" kehräävän kesykissan ja hyvä niin. Prosessi vähän otti ja kirpaisi, mutta niinhän se muutos aina. En meinaa suostua uskomaan, että tää kohtaaminen oli nyt tän elämän osalta tässä. Nämä kaipaukselle uhratut hetket, toisinaan fyysisenä viiltävät kivut olisi inhimillisempää kestää jos palkintona olisi edes vielä hetki seuraasi. Tai oikeastaan jopa siitä viis, olisi helpompi kestää ellei kokisi, että oli itse se osapuoli joka piti lankaa käsissään ja päästi sen tipahtamaan. Tämä tilitys on tasoltaan korkeintaan keskinkertaista, eikä yllä lähellekkään sitä mihin täällä parhaimmillaan törmää (eipä juuri tänään). Niin kauniita sanoja, upeasti välittyvää lämpöä ja luultavasti hukkaan hyvät lämmöt menee tänne turhuuksien rovioon. Surettaa sekin. No niin. Minäminäminä ja "narsismi" minussa. Entäs sinä?
Miten se nyt on
Mietitkö koskaan?
42909
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 42
Vanhimmat
liikaa tavaraa sun päässäs. Asia hukkui sanamereen. Mies vai nainen olet? Veikkaan nainen.
tyypillinen vähättelevä suomalainen mies
https://www.youtube.com/watch?v=Wln6NX0V4AQ
naiselta?
http://m.youtube.com/watch?v=wCkerYMffMohttp://m.youtube.com/watch?v=98u3QC4wdXo
https://www.youtube.com/watch?v=5OpWorkC20g
En kyllä usko että mulle tää ois, mutta itselleen kävi aikalailla samanlaisesti erään miehen kanssa. Kaipaan edelleen ja haluaisin selvittää asiat. Jos hän ottaisi yhteyttä selvittääkseen asiat, voisin jopa harkita että aloittettaisiin puhtaalta pöydältä jos hänkin sitä haluaisi. Ehkä olisin tyhmä, mutta tiedän että hän on oikeasti sisimmältään ihana ihminen. Mutta haaveiksi taitaa jäädä. :(
et sä mitään tiedä
sä olet luonut illuusion ymmärrätkö nainen
et tunne häntä etkä tiedä miten typeriä juttuja hänellä voi olla., miten pahasti sinua loukata
et voi tietää koska et tunne, et et ja vielä kerran et!!!
Haavetta vaan kaikki.
http://m.youtube.com/watch?v=98u3QC4wdXo
En.
Elän vaan.
Minä varmaan valahtaisin punaiseksi, se on nyt ihan varma=) Sinusta en tiedä, mutta hymy olisi mukava=) Kyllä tiedän, että sinulla on naamioita ja rooleja, se on ihan ymmärrettävää. Yritän aina lukea rivien välistä.
Sinä saisit anteeksi, jos vain pyytäisit ,ei siinä mitään, sattuuhan sitä. Muutoksia tulee ja menee, niin kuin vissiin "joku" jossain onkin kirjoittanutkin muutoksista. ;D
Ei se vielä tässä ollut, mahdollisuuksia voi ehkä kenties tulla vielä, ehkä. EHKÄ. Toivotaan niin. Juuri teen töitä sen eteen, että ehkä ja mahdollisesti jos tulisi mahdollisuuksia. Vähän kyllä vaikeata tällaisena yhteiskunnallisena hetkenä, mutta yritän parhaani. Viet kyllä suurimman osan keskittymisestänikin kun pyörit mielessä.
Minä en ole narsisti, ehkä jotkut virheellisesti kuvittelevat niin, mutta noup, en ole.
Rakastunut, sitä minä olen.
Toivotaan parasta:-)
Olis se hienoa jos vois aloittaa puhtaalta pöydältä.
Vaikea uskoa että toinen siihen pystyisi. Itse olen kuitenkin sellainen tässä ja nyt ihminen. En halua menneitä muistella sen enempää kuin on pakko.
Asiat toki olisi hyvä selvittää. Sen jälkeen voisii toivoa sitä sitä yhtä suudelmaa joka johtaa toiseen. Sitä yhtä yötä jonka ei toivoisi päättyvän.
En usko sen olevan mahdollista mutta jos se olisi heittäytyisin siihen juttuun sydän ja avoinsielu odottavalla mielellä. Toivoen sen jutun jatkuvan pitkään. Mahdotonta se on käytännössä.
Toivottavasti saan vielä yhden tilaisuudes edes jonkun kanssa.
https://www.youtube.com/watch?v=-jEDdFm3Nx0
Sit se jatkuis näin. Haluaisin todella kokea ne huumaavat suudelmat.
Sen kuinka heität pommeja nuotiooni. Sen kuinka kuulee ne sanat "kerro sinä" vastauksena kysymykseen missä olet huomenna.
Toiveita ja unelmia vain. Varmaan yksi uneton yö taas jatoksi niiden pitkään listaan. Ei se mitään.
https://www.youtube.com/watch?v=HpFaI0dKAHc&list=AL94UKMTqg-9Cr7ph9OiiOkdL8GG3ItTwx&index=7
katsoin suu auki kun eräs puhui ja hämmennyin...
Tais olla joo. Oliko kiinni siitä puhujasta vai siitä mitä hän puhui?
petyin, kun odotin tosiaan enemmän kuin mihin olitkaan valmis. Ei mitään, ehkä enää koskaan välillämme.. se ajatuksenakin saa pahan olon vellomaan vatsassa. Siitä tulikin mieleeni, että aina, ihan aina kun tapaamme, vatsassa kipristelee ja se tuntuu ihanalta.
Mutta, ehkä kaikki jäi näin kuin jäi, ei enää mitään missään ikinä? Sustahan kaikki edelleen riippuu, sun se on otettava se lanka käsiisi uudelleen. Haluan sun kanssa jutella, ja jos mitenkään mahdollista myös yhden yön viettää. Mutta se on sinussa, tapahtuuko niin.
Yhden yön? Täysin hullu ajatus. Ei sellaista tapahdu kuin elokuvissa että se jäis siihen. Tiedät sen itsekin. Ja toiseksi en vois tehdä sitä olemassa oleville ihmisille, en sinun enkä minun. Ei vaikka tuntuis kuinka, vietit pitää vain vaientaa. Se on se totuus mun osalta. Öitä!
Luin kommenttisi ja tuon edellisen. Toivottavasti et ole kaipaamani mies ja luulisit, että minä ehdottelen tuollaista. En tosiaankaan!
Täällä voi tulla väärinkäsityksiä.
Ei ole väärinkäsitys (ehkä?). Samapa tuo, jos onkin väärinkäsitys, bittitaivaan roskia. Ja minä olen myös nainen. Enkä minä edes sitä ajatusta taustalla voi paheksua, vaikka ehkä pitäisi... mutta tiedän, että se ei ole koskaan mahdollista. Päivänjatkoja!
Suloinen ja aito kirje.
Tää kuulostaapi jossain määrin tutulta, mutta ei varmasti ole minulle koska me emme todennäköisesti enää kohtaa. Ja hyvä niin...
Söpö viesti kuitenkin mutta kappalejako olis ihan jees ;)
Olen ehtinyt miettimään millainen kohtaaminen olisi. Ujosti lähestyen ehkä pienesti hymyillen tai leveästikin riippuen millainen vastaanotto olisi. Sitten olisi ensimmäisenä halaaminen. Ja mikäli arkuutta löytyisi sieltä vastapuolelta, ottaisin käsistä kiinni ja opastaisin tiukempaan halaukseen. Tiedän, että hän pitäisi siitä. Sen jälkeen kuiskaisin korvaan, kuinka ikävä on ollut. Saattaisin kuiskata tunteenikin. Pieni hellä suudelma kaulalle. Siihen korvan alapuolelle.
Sen jälkeen katsoisin silmiin, pitäisin kädet omissani ja juteltasi. Ihan kaikesta.
Sellaisen kohtaamisen hän saisi kanssani.
Hän on heittänyt eteeni paljon haasteita. Liikaa, sanoisin. Kun voisi vain sopia näkeminen eikä kuurupiiloillla. Olen väsynyt siihen.
En tiedä missä mennään vai mennäänkö missään. Ihmeellinen sekametelisoppa.
Taapaamista sopimaan vaan, niin selviää sekin sekametelisoppa! :)
Kuulostaa todella ihanalta=)
Kun olisikin niin helppoa! Kuurupiiloa... :(
oletko nainen?
Kyllä olen.
Kokeile.
Se, kun hän "käänsi selkänsä" sattui tosi pahasti, monella tapaa ja suisti elämän joksikin aikaa pois raiteiltaan. En kykenisi vielä kohtaamaan.
ei pettäisi, vaikka kenestä entisestä ihastuksistani olisi kyse. Jos hän olisi minulle mieluinen, niin halaisin tietysti takaisin. Sitä tiukemmin ja pidempään, mitä mieluisampi hän on. ;)
Älä sure, toi oli hyvin ilmaistu
Kolahti. Tuttua. Mutta itse luomme omat rajamme ja esteemme? Emme suostu luopumaan edes vaikeuksistamme (Wirtasen kappelettako lainailen?)
Kun tapaat uuden mahdollisen ihmisen älä päästä lankoja tipahtamaan
Kesykissataikojen lisäksi minulla on Roope Ankan hajuaisti. Haistan kullan kilometrien päähän, vaikka piilottelisit sitä minkä naamioiden alla. Ota kaikki tarvitsemasi aika ja kokeile kaikkia naamioitasi, olen maltillinen kullanhuuhtoja. Tämä tosin ei taida olla minulle, koska en ole huomannut minkäänlaista epäonnistumista jonka takana pitäisi märehtiä. Mutta ystäväsi ilon puolesta muistutan Tommy Tabermannin sanoista:
"Joka jättää ystävän pöydälle
täyden lasin
vie ilon mennessään"
Älä pelkää.
Hienosti sanottu kullan haistamisesta ja huuhdonnasta...arvostan, näin laimeasti ilmaistuna.
En tunnista ystävääni iloa tai muutenkaan ystäviä tässä "tarinassa". Käsittääkseni näin. Mutta en ole myöskään suruuni liiaksi kiintynyt.
En pelkää, sen voin luvata.
et sä selkääsi kääntänyt koskaan, mutta valahdit usein punaiseksi kun ylväänä kävelin huoneesi ohi. Nyt tilanne monimutkainen. Mutta muistan sinut aina nostattajanani ja niin muistavat yhteiset ystävätkin. Pyyteettömästi autoit, olit todellinen kesykissa. Kiitos siitä! Ehkä tarvitsen vielä jotain, silloin käännyn puoleesi. Muuta en voi nut luvata
En tunnista huonettani, jonka ohitse olet astellut, tähän väliin. Ylväästi kääntyi mun päässäni ylpeäksi ja sehän on tiedätkös yksi kuolemansynneistä.
Itsellenikin tuo ylpeys on siksi omaksi langennut, tähän tapaukseen se liittyy korkeintaan löyhästi. Omasta mielestäni.
Ylväs kääntyi mun päässäni myös feminiiniseksi, taitaa tyttökatti toisen tunnistaa? Yleensä en edes vastaa näihin, jotka ei ole ns "mulle". Eipä silti, kyllähän tässäkin ketjussa on käyty jo läpi ties kuinka montaa kohtaloa ja kohtaamista. Se on ihan hyvä näin.
Minua alkoi kuitenkin hieman närästää sen toisen puolesta tuo nostattaminen. Mitä se edes on- jos kehuu toista onko se nostatusta? Kehuja voi olla vaikea ottaa vastaan, mutta ei sitä nyt niinkään kannata kääntää, että kehuja jotenkin alentaa itseään. Sitten vielä tuohon "jos satun tarvitsemaan sinulta jotain"...hmm, jos ajattelet noin, niin voi olla sille toiselle parempi, ettet keksi pyytää häneltä mitään.
Ylpeys ja ylimielisyys eivät kuitenkaan ole sama asia. Tuli sellainen kuva, että joko olet häntä kohtaan ylimielinen tai käänteisesti ylpeä. Eli haluat nähdä asian niin, että hän on joku sun pehmolelusi jonka voi tarvittaessa kaivaa kaapista, vaikka se epävarma hyväksyntää kaipaava oletkin sinä. Ylpeys on tietysti paljon muutakin ja joskus ei ollenkaan tuota. Mun ylpeys saa hakkaamaan päätä seinään ihan eri tavalla.
Mö yritän hymyillä. Hän kuitenkin vaan kattoo tyhjän näköisesti takaisin.
Hän saattaa ajatella, ettet ole hänestä liiemmin kiinnostunut, jos lainkaan. Silti juuri sinä olet hänen ajatuksien keskipiste.
Sä et taida uskaltaa näyttää sitä mahdollista reaktiota, jos näette? Näinkö on?
Jos "olisi mulle", sanoisin että en ole väittänyt täydellinen olevani. Vikoja on eikä niitä voi puolustella. Nöyryytys oli aikamoinen mulle, ymmärrät varmaan...
Jostain syystä olen tänään miettinyt, kannattaako katkeruus. Pitäisikö vain olla nöyrä, hyväksyä asia ja... luopuminen. Elämä on liian lyhyt ja kadotan itse lankoja jos olen katkera. On vain ollut liikaa vaikeita kokemuksia ja sinä nirhaisit vanhoja haavoja. En haluaisi olla katkera ja kovettua, tajusin että olen kovettumassa.
Jotenkin ajattelen että tarvitaan kyllä ihme että tuollaisesta umpikujasta pääsee. On tässä kai ihmeitä ollutkin, mutta miksi silti... Ei ymmärrä.
Olen edelleen mukana, mutta en enää uskalla lähestyä, KOSKA en tiedä, mitä sanoisin. Tässä olen, enkä muuta voi.