Vapaaehtoinen yksineläminen

Sinkkuus on valinta. Oikeasti olin elänyt lähes ikäni yksin ,mutta seurustelin 4 kerta pitkäaikaisessa suhteessa. Päätin asiasta ,että en halua enää omia lapsia koska haluan olla vapaa vaikka seurustelu ei minua haittaisi. Siis nyt olen pitkään sinkkuna ,että paljon helpommalta ja tilaa oma rauhassa. Ystävät ja kavereita tapaan tosi joskus tai ani harvoin kuin perheeni enemmän tapaan. Otan mielummin yksin kuin voin. Ihmisten tekevät omat valintoja ,että haluavatko yksin tai ei. Yksieläjällä on helppoa kun saa mitä haluaa tehdä ja saa syödä sekä aikaa tekemistä. Siispä olen yksin ja lähes yksinäinen kyllä ,mutta tottunut kaikkeen mitä jouduin. Ymmärrettävä kyllä ,että jos ahdistaa kumppanin kanssa asunnossa. Minusta ,että parisuhteessa tarvitsee molemmilla oma tilaa yksin välillä kun tuulettaa. Ilman lapsia elää yksin ,että ei siinä mitään paha juttu. Ihmiset on erilaisia kaikille.

Olen elänyt pitkässä parisuhteessa. Eron jälkeen oli alkuvuosina ikävä, mutta nyt olen tottunut ja en kyllä tästä autuudestani hevillä luopuisi. Onhan niitä rinnalle pyrkijöitä ollut, mutta ei ole tähän asti ainakaan kolahtanut niin paljon, että asiaa olisin edes harkinnut. Tietenkään tulevaisuuttaan ei voi mennä vannomaan.

Njoo.

Hyvä juttu, kiitos linkityksestä.

Itsekin olen kokeillut leikkiä kotia, ehkä juuri tuon ulkopuolisen painostuksen takia, mutta eihän se ole oikein toiminut. En sano, ettenkö voisi samantyyppisen ihmisen kanssa parisuhteessakin onnistua, mutta luulen että olen sitä sorttia joka löytää sitten vanhuusiällä sielunkumppanin jos on löytääkseen. Nämä perheeseen pyrkivät ruuhkavuosien pakkosuhteet jääkööt muiden hoidettaviksi... sivuutan ne mielelläni.

naisille kaikki on oma valinta, miehet on yksin vastentahtoisesti..