Mitä mieltä? Terapia alkoi eilen ja olen nyt 2 viikkoa syönyt lääkkeitä. Olen aikaisemminkin käynyt terapeutin kanssa juttelemassa.. Nyt kun tuota aurorixiä olen 2 viikkoa syönyt niin tuntuu että on vähän pää jumissa eikä ajatus oikeen kulje, eikä oikeen keksi mitään puhuttavaa terapiassa. Silleen samalla tavalla kuin ennen... Kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta, ne alkaa ahdistaa ja jännittää pahasti.. Kyllä tuo lääke on ehkä vähän auttanut siihen ahdistukseen, mutta muutenkin on ihan jumissa... Nyt kun olen työttömänäkin niin kannattaisiko lopettaa tuo lääke ja käydä vaan terapiassa ilman lääkettä?? Tuntuisi ainakin paremmalta käydä sielä sillälailla että qjatus kulkee ja voi puhua niistä asioista mitkä ahdistaa?
Terapia ja lääkkeet?
bepaa
14347
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Ilman muuta kannattaa! Ja kaupan päällisiksi tulet aidosti tetvehtymään ja säästyt psyykelääkkeiden vakavilta haittavaikutuksilta. Tsemppiä lääkelopetukseen ja terapiaan, kaiikkea hyvää sinulle!
Niin. Mitäpä tuohon lisäämään. Järkeviä olet ajatellut jo ihan itsenäisesti. Vaikeahan se on keskustella tai asioitaan ratkoa, jos aivotoiminta on lamattu kemikaaleilla. Sitä paitsi, terapia yksinään on todettu ylivoimaisesti parhaimmaksi ja pitkänäköisimmäksi avuksi ja ratkaisuksi pahaan mieleen ja ahdistuneisuuteen. Terapian jälkeen toiseksi paras vaihtoehto oli terapia yhdistettynä psyykenaineisiin ja huonoimpana pelkät psyykenaineet. Sinun tulee selvitää miksi sinua ahdistaa, ettet valahda psykiatrian haaviin ja tehdä sinustakin loppuelämäksi lääketeollisuuden pilleriorja.
Muista huomioida vieroitusoireet, ettet erehdy luulemaan satojen tuhansien muiden suomalaisten mukana viekkareita luonnollisen ahdistuneisuuden paluuksi, vaikka toki sitäkin voi tulla tietenkin takaisin.
Ok. Uutisissa ja lehdessä oli muutamia viikkoja takaperin juttua, että paras vaihtoehto on terapian ja lääkkeen yhdistelmä... En oikeen ymmärrä että miten voi olla? Noh ehkä se joillekkin on...
Nuo Tutkimukset on vähän mitä on... Tuossa on hyvä tutkimus, missä todetaan että ahdistuneisuudessa on parempi pelkkä terapia..
http://www.verkkouutiset.fi/kotimaa/Terapia toimii laakkeita paremmin-26008
Luitko myös tämän:
"Jos terapiaa ei ole saatavilla tai se ei toimi, lääkkeet ovat hyvä vaihtoehto. Varsinkin serotoniinin takaisinoton estäjät näyttäisivät toimivan ahdistuneisuushäiriöön."
Terapia ei ole aina saatavilla, kaikki eivät sitä halua, ja se on kaikin tavoin vaativampi ja kalliimpi hoitomuoto kuin lääkkeet. Esim. minä en todellakaan edes haluaisi mennä höpöttelemään jonkun terapeutin kanssa. Kognitiivisen terapian ideat olen lukenut kirjoista. Tiettyyn rajaan asti ne toimivat, mutta lääkkeet niiden lisäksi toimivat vielä paremmin (omalla kohdalla siis masennus, ei ahdistuneisuus).
No juu minulla on terapia saatavilla ja juuri alkanut... Se mua ainoastaan epäilyttää,että kun jossain vaiheessa terapia loppuu (vaikka vuoden tai kolmenvuoden päästä) ja sittwn kun lopettaa lääkkeet, niin palaako ahdistus takaisin.. Kun en noita lääkkeitä halua koko lopun ikääni syödä kuitenkaan.. masennusta mulla nyt ei oikeestaan ole..
No juu ja ei. Jos terapiaa on kerran saatahilla niin..... luitko myls tämän? Terapian ja lääkkeiden yhdistelmä ei ollut pelkkää terapiaa tehokkaampi.
Samoin tämä haastateltu mainitsee, että lääkkeistä tuli pahempi olo. Hän halusi hypätä ikkunasta lääkityksen aikana, vaikka ei suunnitellut itsemurhaa.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288751996128.html?pos=ok-trm-uutk
Yle Fem klo 20.00
Televisio-ohjelma antaa aivan toisenlaisen kuvan lääkkeiden roolista itsemurhayrityksiin/hyppäämisiin. Huomaa miten katsojaa voi manipuloida jättämällä jotain tärkeää mainitsematta. Tuntui siltä, että televisio-ohjelma painotti lääkkeiden hyvyyttä, kun taas henkilö itse aprikoi lääkkeet yhdeksi suurimmaksi tekijäksi siihen miksi päätyi hyppäämään, kahdesti.
Psykiatria ei koskaan kysy toimintansa kohteeltaan mitään.
Kannattaisi olla tyytyväinen, jos saat terapiaa. Suurin osa Suomen kansasta ei saa minkäänlaista terapiaa, vaikka elämäntilanne olisi kuinka kuormittava. Lääkeasioihin en ota kantaa, kun en tiedä sellaista. Tsemppiä masennuksesta toipumiseen.
Pitääkö tuo oikeasti paikkansa että moni ei saa terapiaa, vaikka tarvitsisi?? Terapeutteja suomessa todella paljon kuitenkin. Mikä tässä yhtälössä klikkaa??????
Terapeutteja on muistaakseni noin 5000, masennuksesta kärsiviä satakertainen määrä.
Se on varmaan niinkin, että suurella osalla ei ole varaa terapiaan/ halua laittaa rahaa niin paljon siihen... Itekkin oon nyt työttömänä ja sossu maksaa terapian, mutta kun pääsen töihin niin ei minulla luultavasti riitä rahat terapian maksamiseen ja joudun sen lopettamaan sitten... Töihin menee muutenkin 400e/kk bensaan, kun niin pitkä matka. Auton vakuutukset ja verot, nuo kaikki ihan turhaa rahan menoa... Sitten vielä vuokran maksu ym muut vakuutukset ja syödäkkin pitäis... Sossu kun ei ota tuota autoa ja siihen meneviä rahoja huomioon, niin ei riitä rahat terapiaan, näin se vaan on...
On varmaan masennuksesta kärsiviä satakertainen määrä, mutta joille esim hoitosuunnitelmaan on laitettu terapia tarpeelliseksi kuntoutustuen jatkoa ajatellen, niitä lienee hiukan vähemmän. Olen ilmeisesti todella onnekas kun pystyin kymmenestä terapeutista valitsemaan kenet haluan ja kelalta tuli muutaman viikon kuluttua tieto, että sinne vaan hopi hopi.