Kolme presidenttiä torjui Karjalan palautuksen mahdollisuuden
Luin Karjala-lehden numerosta 42 Lasse Koskisen referaatin Alpo Rusin uusimmasta kirjasta Etupiirin ote – Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014. Luen kirjan itsekin, kun saan sen lainattua Loviisan kirjastosta.
Koskisen jutussa kiinnitti erityisesti huomiotani kohdat, joissa Rusi kertoo Karjalan palautukseen liittyvistä asioista.
Kaikkein dramaattisin tilanne oli presidentti Mauno Koiviston aikana, jolla olisi ollut tuhannen taalan paikka saada Karjala takaisin, mutta Koivisto ei ollut asiasta kiinnostunut.
Suomen ulkoministeriön osastopäällikkö Alpo Rusi tapasi nimittäin syyskuussa 1990 Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksista vastaavan ministerin, joka ennakoi jo silloin Rusille Neuvostoliiton hajoamisen ja sen, että Venäjästä tulee seuraajavaltio. Ministeri jatkoi: ”Tavoitteemme on vapauttaa väkivallalla hankitut alueet, joiden joukossa on Karjala.” Alpo Rusi teki tapaamisesta salaisen muistion ja toimitti sen Mauno Koivistolle, mutta tämä ei reagoinut siihen mitenkään.
Toinen tilanne syntyi, kun presidentti Martti Ahtisaaren toukokuussa 1994 tehdyn Venäjän-vierailun yhteydessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa MTV3:n toimittaja kysyi Talvisodasta ja Karjalasta. Venäjän presidentti Boris Jeltsin vastasi, että Talvisota oli Stalinin rikos Suomen kansaa kohtaan. Tätä vastausta olisi voinut pitää mahdollisuutena Karjalan palautusneuvottelujen aloittamiseksi, mutta Ahtisaari ei tarttunut asiaan.
Presidentti Tarja Halonen tapasi heinäkuussa 2000 Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Julkisuuteen v. 2011 vuotaneiden Wikileaks-tietojen mukaan Putin varoitti Halosta ottamasta esiin Karjalan palautusta. Suomettunut Halonen totteli ja pysyi tiukasti vaiti Karjalasta.
Viimeisten 24 vuoden aikana on siis kolme demaripresidenttiä torjunut Karjalan palautuksen mahdollisuuden pelokkaalla ja passiivisella toiminnallaan.
Aika näyttää, mitä presidentti Sauli Niinistö tekee Karjalan palautuksen hyväksi. Todennäköisesti ei mitään.
Karjala ja muut Suomelta ryöstetyt alueet tulevat palautumaan jonain päivänä Suomelle, alueiden oikealle omistajalle. Palautus vaatii kuitenkin ajattelutavan muutosta ja hallitusten vaihtoa sekä Suomessa että Venäjällä.
Nykyiset vallanpitäjät ovat juuttuneet vuoden 1947 Pariisin pakkorauhan vääriin rajaratkaisuihin, varsinkin ulkoministeri Erkki Tuomioja. Epäoikeudenmukaiset rajat voidaan ja ne pitää korjata sekä suomalaisten että venäläisten oikeustajua vastaaviksi.
Näin tulee vielä tapahtumaan.
Jouko Piho
Luin Karjala-lehden numerosta 42 Lasse Koskisen referaatin Alpo Rusin uusimmasta kirjasta Etupiirin ote – Suomen valtapeli Euroopan rajalla 1700-2014. Luen kirjan itsekin, kun saan sen lainattua Loviisan kirjastosta.
Koskisen jutussa kiinnitti erityisesti huomiotani kohdat, joissa Rusi kertoo Karjalan palautukseen liittyvistä asioista.
Kaikkein dramaattisin tilanne oli presidentti Mauno Koiviston aikana, jolla olisi ollut tuhannen taalan paikka saada Karjala takaisin, mutta Koivisto ei ollut asiasta kiinnostunut.
Suomen ulkoministeriön osastopäällikkö Alpo Rusi tapasi nimittäin syyskuussa 1990 Neuvostoliiton vähemmistökansallisuuksista vastaavan ministerin, joka ennakoi jo silloin Rusille Neuvostoliiton hajoamisen ja sen, että Venäjästä tulee seuraajavaltio. Ministeri jatkoi: ”Tavoitteemme on vapauttaa väkivallalla hankitut alueet, joiden joukossa on Karjala.” Alpo Rusi teki tapaamisesta salaisen muistion ja toimitti sen Mauno Koivistolle, mutta tämä ei reagoinut siihen mitenkään.
Toinen tilanne syntyi, kun presidentti Martti Ahtisaaren toukokuussa 1994 tehdyn Venäjän-vierailun yhteydessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa MTV3:n toimittaja kysyi Talvisodasta ja Karjalasta. Venäjän presidentti Boris Jeltsin vastasi, että Talvisota oli Stalinin rikos Suomen kansaa kohtaan. Tätä vastausta olisi voinut pitää mahdollisuutena Karjalan palautusneuvottelujen aloittamiseksi, mutta Ahtisaari ei tarttunut asiaan.
Presidentti Tarja Halonen tapasi heinäkuussa 2000 Venäjän presidentti Vladimir Putinin. Julkisuuteen v. 2011 vuotaneiden Wikileaks-tietojen mukaan Putin varoitti Halosta ottamasta esiin Karjalan palautusta. Suomettunut Halonen totteli ja pysyi tiukasti vaiti Karjalasta.
Viimeisten 24 vuoden aikana on siis kolme demaripresidenttiä torjunut Karjalan palautuksen mahdollisuuden pelokkaalla ja passiivisella toiminnallaan.
Aika näyttää, mitä presidentti Sauli Niinistö tekee Karjalan palautuksen hyväksi. Todennäköisesti ei mitään.
Karjala ja muut Suomelta ryöstetyt alueet tulevat palautumaan jonain päivänä Suomelle, alueiden oikealle omistajalle. Palautus vaatii kuitenkin ajattelutavan muutosta ja hallitusten vaihtoa sekä Suomessa että Venäjällä.
Nykyiset vallanpitäjät ovat juuttuneet vuoden 1947 Pariisin pakkorauhan vääriin rajaratkaisuihin, varsinkin ulkoministeri Erkki Tuomioja. Epäoikeudenmukaiset rajat voidaan ja ne pitää korjata sekä suomalaisten että venäläisten oikeustajua vastaaviksi.
Näin tulee vielä tapahtumaan.
Jouko Piho
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän näistä tarinoista yksikään kerro siitä, että Karjala olisi voitu palauttaa. "Vähemmistökansallisuuksista vastaava ministeri" ei saanut mahdollista suunnitelmaansa lävitse. Ei taida olla aivan kaikkein tärkeimpiä ministereitä Venäjän hallinnossa
Presidentti Ahtisaarelle ei esitetty mitään sellaista, mikä viittaisi Karjalan palauttamiseen.Ei sitten ensimmäiselläkään sanalla.
Ei myöskään presidentti Haloselle esitetty mitään palautukseen viittaavaa.
Nämä ovat vain tarinoita, joiden avulla joku haluaa tuoda itseään esille.
Aina ei asioita sanota suoraan. Voidaan tehdä myös johtopäätöksiä. Kun Jeltsin tuomitsi Stalinin hyökkäyksen Suomeen v. 1939 rikokseksi, siitä olisi voinut päätellä, että Jeltsin voisi olla myönteinen sille ajatukselle, että Stalinin rikos korjataan ja Karjala palautetaan Suomelle.
Haloselle ei esitetty mitään palautukseen viittaavaa, vaan pikemminkin Putin varoitti Halosta ottamasta Karjalan palautuksen asiaa esille. Tragedia on siinä, että Halonen totteli kiltisti Putinia.
Martti Ahtisaaren tulkin sanavarastoon ei kuulunut sanaa Karjalan palautus. Miten on nykyisen ?
Jo 1950-luvulla Stalinin kuoleman jälkeen pääsihteeri Nikita Hruštšov tuomitsi julkisesti Stalinin rikokset ja Stalinin aikaiset hallintotavat.
Siis kaikki Suomen presidentit Paasikivestä alkaen ovat olleet nynneröitä, kun eivät ole vaatineet Karjalaa takaisin?
Ja täällä vasta horinoita onkin. Mitä helkuttia me tekisimme sillä Karjalalla? Korjaisimme ja remontoisimme tiet, rautatiet, kaupungit ja talot, niinkö?
Ja kuka sen rahoittaisi.
Ja olisiko mahollisesti ajatus ottaa Karjala takasin nykyisine väestöineen. Menkää nyt mäkeen horisemasta.
Mitäs Sinä horiset?
Karjalan luovutettiin R Y S S I E N johtamien Neuvostoliittoon TYHJÄNÄ, niin ettei siellä ollut ketään suomalaisia eikä edes karjalaisia "väestönä"!
Ja jos olisi ollut ne olisi Stalinin käskystä ammuttu vakoojina.
Kaikki kotieläimetkin pyrittiin tuomaan tynkä-Suomeen, jotkut navettakissat jäivät "päivystämään".
No, ei olisi tarvetta nykyiselle väestölle. Suomessa on jo tarpeeksi alkoholisteja ja suomen kieltä taitamattomia ynnä eläkeläisiä tai eläkeläisiin verrattavia vajaataitoisia.
Ei paljon kyselty rahoituksista eikä rakentamisen ja remontoimisen kohteista, kun karjalaiset asettuivat tynkä-Suomeen. Eikös siellä ole jo Sinunkin käsityksesi mukaan melko valmista, Itä-RAJAN takaista "paratiisiahan" on rakennettu jo ikään kuin malliksi suomalaisille liki 70 vuotta sotien jälkeen?
Sinä Et tee Karjalan mailla mitään, mutta ME fiksummat tiedetään, että maan valmistus on lopetettu jo 4.5 miljardia vuotta sitten.
Venäjä maksaa rikoksen kohteeksi joutuneille suomalaisille 120 miljardia euroa korvauksia, se summa riittänee alkuun.
Loput rahoittavat tietenkin ne maanomistajat joille alueet palautetaan.
Nykyinen venäläisväestö poistuu tietenkin Tarton rauhan (Itärajan) taakse. Lainvoimaiset omistajat päättävät ketä venäläisiä ottavat Suomen puolelle.
Venäjä maksaa heille sosiaaliturvan.