Liian lihava elämään?

No tietty on hyvä saada pää kuntoon mutta kyllä sitä vain on "pakko" vähän alkaa liikkumaan ja miettimään mitä syö. Lenkkeily sitä paitsi on itseäni piristänyt ja tavoitteen oon laittanut kilometrittäin 2 aina lisää. Aluksi se kilometrikin oli vähän liikaa. Nyt liikkumisen ilon oon löytänyt. Vielä kun tulisi uinti ja pyöräily.

Siitä se vaan lähtee kun "pakottaa" itsensä liikkeelle pikkuhiljaa. Ruoan suhteen aamuisin juon lähinnä sitruunavettä niin paljon etten jaksa hirveästi aamupalaakaan syödä. juuri sopivasti siis. Sitten vihree tee. Ei ilman mitään sen alle. Tuo muuten pahan olon. Tai sitten syön kauraleseitä maidon kanssa. Niin hyvän makusta ettei tosiaan tarvitse muuta. Vihree tee ja leseet ainakin tuntuvat joka päivä vatsani tyhjentävän. Ja ne täyttävät kun tarpeeksi ottaa.

Ajattele niin, ettei sillä ihmisen kuorella niin väliä ole, kaikki me kuitenkin maadutaan:). Yritä etsiä jotain muuta ajateltavaa ja tekemistä, kaikista tuhoisinta on jäädä omien mietteidensä kanssa vellomaan. Eli yritä kääntää se fokus pois itsestä, ja suunnata johonkin muuhun. Tämä on ainakin minua auttanut, kun itsesi ylväästi kannat ja itseäsi rakastat ja kunnioitat, muiden miepipiteillä ei niin väliä olekaan!

Minä painan 100kg,ja olen 158cm pitkä nainen.Lisäkilot,16kg tulivat rankan kortisonikuurin seurauksena,kaikki on mahassa,ympärysmitta on 130cm.Jaksan liikkua,mutta ei se paino vaan tipu!Raskas on olo...vaatteet kiristää...housut valuu päältä...

On todella vaikeaa olla välittämättä muiden mielipiteistä. Itse olen 160cm pitkä, vaa'alla en ole käynyt piiitkiin aikoihin. Eikä meillä nyt edes ole vaakaa. Todennäköisesti painan nyt jotain 90 kilon ja 100 kilon väliltä. Toivottavasti. Pukeudun koon 46 vaatteisiin, jotkut vaatemallit ovat yli-isoja, osa taas ei mahdu päälle. Pukeutumisen vaikeus tekee tästä kaikesta vielä kamalampaa.

Tiedän, että mieheni ei enää halua minua, koska olen lihonut suhteemme aikana varmaan sen 30 kiloa. Aika paljon siis. Hän kehoitti minua laihduttamaan, eikä siinä mitään. Mutta teki sen osuvasti heti seksin jälkeen. Eipä ole paljoa haluttanut sen jälkeen hänen kanssaan sängyssä touhuta. Miten muka voisin olla välittämättä hänen mielipiteestään? Ja on hän toki itsekin vartaloltaan muuttunut, mutta ei yhtä radikaalisti kuin minä. Muiden miesten huomiosta en tietystikään saa nauttia, sillä mies näkee samantien punaista jos joku vihjaakaan että olen viehättävä.

Haluaisin laihtua, mutta motivaatiota aloittaa liikunta ei ole. Syön tunteitani, eli syön kun olen iloinen, syön kun olen surullinen, syön kun on tylsää. Kun viimeksi onnistuin hetkeksi laihdutta,maan paljon painoa pois, kävi niin, että säikähdin sitä itse. Alkoi vieraita mieheiä pyöriä ympärillä aivan kuin silloin kun olin nuorempi. Minulla oli sinkkuaikoinani tapana mennä miesten kanssa sänkyyn todella helposti, koska jostain syystä kuvittelin, ettei minulla ole varaa tai lupaa kieltäytyä. Uskon, että laihtuessani alan pelätä, että sama käyttäytyminen toistuu ja sabotoin itse laihtumisyritykset.

Mutta siis, muiden mielipiteistä on joskus pakko välittää. Ja nyt on niin, että välitän niin kovasti, että sattuu.

Hyvä nimim. "Liian paksu".

Jos luet tämän niin kirjoita > [email protected] <

Haluaisin tutustua :)

Olen 49v mies pk-seudulta.

Minäkin olen lihava viimeksi kävin puntarilla kesällä se näytti 120kg. Sen jälkeen en ole käynyt. Minulla ei ole koskaan ollut halua laihduttaa eikä motivaatiota varmaan johtuu että pääni on jatkuvassa masennus tilassa ja ajattelen että tapan itseni viellä joku päivä niin turha laihduttaa.
Mutta vanhempani ovat myös ylipainoisia.
Silloin kun asuin viellä kotona meillä syötiin hyvin ja äitini osti monta kertaa viikossa herkkuja.
kävin yhteen aikaan jumpissa ja kuntosalilla monta kertaa viikossa mutta en tietoisesti laihduttanut. koska koen laihduttamisen stressaavana asiana niin en halua ajatella sitä 24/7.
Painoin silloin 90kiloa.
Mutta lopetin ja paino nousi 120kiloon.

En ole varma paljon painan nyt mutta toisaalta minulla ei riitä edes halua tietää.