Jo jonkun aikaa olen pohtinut olenko ihan mieleltäni terve.
Kuvittelen itselleni sairauksia. Viimeaikoina olen lukuisiin otteisiin esim. luullut sairastavani imusolmukesyöpää, suusyöpää, suolistosairautta, sydänvikaa ym. Aina jos johonkin paikkaan koskee tai jos tarkkailen itseäni liikaa kehitän itselleni uuden sairauden. Eräänä iltani luulin sydämeni olevan väärässä paikassa ja googlailin pitkään voiko se olla mahdollista. Olen kerran kuvitellut olevani myös raskaana saavani keskenmenon. Nämä luulosairaudet eivät suinkaan ole ainoa asia mikä minua pelottaa.
Pelkään sekoavani, tai sairastuvani johonkin skitsofreeniaan tai johonkin muuhun mielisairauteen. Joskus kuvittelen mitä jos kuvittelisin kuulevani tai näkeväni asioita ja joskus saatan tuijottaa samaan kohtaan kauan odottaen jos sittenkin näkisin jotakin. Eilen baarissa löin ystävääni ilman syytä riehuen ja huutaen holtittomasti. Itse en muista asiasta mitään.Tuntuu etten se ollut minä vaan joku aivan muu, tulin tulokseen että mitä jos omistankin toisen persoonallisuuden joka sai aikaan omituisen käytökseni vaikka syy olikin luultavasti vain siitä että join liikaa.
Koen myös omituisia itsetuhoisia ajatuksia. Viimeksi tänään mietein erinlaisia tapoja, miten voisin tappaa itseni. Ruokaa tehdessäni kuvittelin viiltäväni ranteeni auki nähdessäni veitsen. Autolla ajaessani rekan tullessa vastaan mietein mitä jos ajaisin vastaan tulijan kaistalle. Nähdessäni korkean paikan kuvittelin parkkeevani tienlaitaan ja hyppääväni alas. Nämä ovat siis pelkkiä ajatuksia, toimeen en ole ryhtynyt koskaan.
Todellisuuden taju tuntuu myös joskus olevan sekaisin. Miettiessäni olemassa oloani koen joskus jotenkin hetkellisen olotilan, että en ymmärrä olevani tässä. Joudun hokemaan itselleni että olen tässä että ymmärtäisin että tämä kaikki on totta eikä kuvitelmaa. (vaikea selittää...) Tavallaan en pysty ymmärtään että olen minä, ja ympärillä tapahtuvat asiat tapahtuvat oikeasti. Tämä tapahtuu harvoin.
Nyt kun ensimmäistä kertaa kirjoitan ylös näistä, minusta alkaa tuntumaan vielä enemmän, että en olisi mieleltäni vakaa... Ajattelenkohan liikaa vai voiko taustalla olla jonkin sortin oikeaa sairautta? Olen 18 vuotias tyttö. Tästä asiasta jollekkin ulkopuoliselle puhuminen vaikuttaisi todella omituiselta.
Kuvittelen itselleni sairauksia. Viimeaikoina olen lukuisiin otteisiin esim. luullut sairastavani imusolmukesyöpää, suusyöpää, suolistosairautta, sydänvikaa ym. Aina jos johonkin paikkaan koskee tai jos tarkkailen itseäni liikaa kehitän itselleni uuden sairauden. Eräänä iltani luulin sydämeni olevan väärässä paikassa ja googlailin pitkään voiko se olla mahdollista. Olen kerran kuvitellut olevani myös raskaana saavani keskenmenon. Nämä luulosairaudet eivät suinkaan ole ainoa asia mikä minua pelottaa.
Pelkään sekoavani, tai sairastuvani johonkin skitsofreeniaan tai johonkin muuhun mielisairauteen. Joskus kuvittelen mitä jos kuvittelisin kuulevani tai näkeväni asioita ja joskus saatan tuijottaa samaan kohtaan kauan odottaen jos sittenkin näkisin jotakin. Eilen baarissa löin ystävääni ilman syytä riehuen ja huutaen holtittomasti. Itse en muista asiasta mitään.Tuntuu etten se ollut minä vaan joku aivan muu, tulin tulokseen että mitä jos omistankin toisen persoonallisuuden joka sai aikaan omituisen käytökseni vaikka syy olikin luultavasti vain siitä että join liikaa.
Koen myös omituisia itsetuhoisia ajatuksia. Viimeksi tänään mietein erinlaisia tapoja, miten voisin tappaa itseni. Ruokaa tehdessäni kuvittelin viiltäväni ranteeni auki nähdessäni veitsen. Autolla ajaessani rekan tullessa vastaan mietein mitä jos ajaisin vastaan tulijan kaistalle. Nähdessäni korkean paikan kuvittelin parkkeevani tienlaitaan ja hyppääväni alas. Nämä ovat siis pelkkiä ajatuksia, toimeen en ole ryhtynyt koskaan.
Todellisuuden taju tuntuu myös joskus olevan sekaisin. Miettiessäni olemassa oloani koen joskus jotenkin hetkellisen olotilan, että en ymmärrä olevani tässä. Joudun hokemaan itselleni että olen tässä että ymmärtäisin että tämä kaikki on totta eikä kuvitelmaa. (vaikea selittää...) Tavallaan en pysty ymmärtään että olen minä, ja ympärillä tapahtuvat asiat tapahtuvat oikeasti. Tämä tapahtuu harvoin.
Nyt kun ensimmäistä kertaa kirjoitan ylös näistä, minusta alkaa tuntumaan vielä enemmän, että en olisi mieleltäni vakaa... Ajattelenkohan liikaa vai voiko taustalla olla jonkin sortin oikeaa sairautta? Olen 18 vuotias tyttö. Tästä asiasta jollekkin ulkopuoliselle puhuminen vaikuttaisi todella omituiselta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Neljäsosa väestöstä kärsii jostain ahdistuneisuushäiriöstä jossain elämänsä vaiheessa. Melkein jokaisella on joskus tuollaisia ajatuksia korkealta paikalta tippumisesta tai vastaavasta. Hommaan liittyy usein tuollainen epätodellinen olo. Yritä kääntää ajatukset toisaalle, kun ahdistaa. Liika itsensä tarkkailu pahentaa asiaa. Kokeile meditaatiota, lenkkeilyä, musan kuuntelua. Kaikkea millä saat pois huomion itsetarkkailusta.
Vähän niin kuin itse olisin kirjoittanut tuon aloituksen, koska itsekkin pelkään melko samoja asioita. Nuitten asioitten miettiminen on tosi raskasta ja itekkin olen vasta 17 vuotias.