Terve,
Mistä tunnistaa masennuksen?
Itsellä on välillä todella vaikea ja paha olla. Töissä ei tahdo jaksaa käydä. Silmät ja järki seisoo, henkeä painaa joskus jopa rintaa puristaa. Ajatukset pyörii päässä ja elämä ei tunnu kovin valoisalta. Välillä taas on todella mahtava olla eikä mitään ongelmaa. Näitä heilahteluja saattaa olla vaikka joka toinen päivä. Ensin hyvä olla ja seuraavana päivänä maailma murtuu.
Pitäisi varmaan jo mennä lääkärille juttelemaan?
En haluaisi lääkkeisiin tarttua. Ennen kait todettiin, että lievät masennukset paranee itsestään ajan kanssa, kun vain sen tunnistaa ja pyrkii harrastamaan ja tekemään normaaleja asioita. Näistä mun oireista huolimatta pystyn kuitenkin edelleen normaaliin elämään ja harrastan paljon. Silti aina urheilun ja harrasteiden jälkeen saattaa tuo paha olo palata.
Mistä tunnistaa masennuksen?
Itsellä on välillä todella vaikea ja paha olla. Töissä ei tahdo jaksaa käydä. Silmät ja järki seisoo, henkeä painaa joskus jopa rintaa puristaa. Ajatukset pyörii päässä ja elämä ei tunnu kovin valoisalta. Välillä taas on todella mahtava olla eikä mitään ongelmaa. Näitä heilahteluja saattaa olla vaikka joka toinen päivä. Ensin hyvä olla ja seuraavana päivänä maailma murtuu.
Pitäisi varmaan jo mennä lääkärille juttelemaan?
En haluaisi lääkkeisiin tarttua. Ennen kait todettiin, että lievät masennukset paranee itsestään ajan kanssa, kun vain sen tunnistaa ja pyrkii harrastamaan ja tekemään normaaleja asioita. Näistä mun oireista huolimatta pystyn kuitenkin edelleen normaaliin elämään ja harrastan paljon. Silti aina urheilun ja harrasteiden jälkeen saattaa tuo paha olo palata.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kyllähän mielialavaihtelut kuuluvat osana yleensä ihmiselämään, mutta jos oireet ovat voimistuneet, tulevat useammin verrattuna aikaisempiin kuukausiin, esim. puolen tai vuoden sisällä, niin kannattaa pysähtyä ja tehdä asialle jotain. On luonnollista että jos menettänyt tai ollut ikäviä asioita, niin tulee surua ja mielipahaa, mutta se epämääräinen paha jolle ei keksi syytä pitäisi selvittää.
Tuota olen itsekin yrittänyt miettiä, että vaihteluiden pitäisi kuulua elämään. Lisäksi minulle tuli keväällä ero minulle todella rakkaaksi käyneestä naisesta. Huomaan, että monet pahat olot ja ahistukset tulevat tästä ikävästä ja kait jonkinlaisesta kateudesta, että en ollut hänelle niin rakas kuin hän minulle.
Yleensä ajatusketju menee tästä seuraavaksi siihen, että koen jotenkin epäonnistuneeni myös sitten muissa elämän osa-alueissa. Työskentelen alalla, joka ei enää tunnu omalta. En tunne, että minulla olisi mitenkään älyttömästi kavereita taikka tiivistä kaveriporukkaa. Ja tätä rataa ne ajatukset menee.
Välillä uni ei tule tai herään todella aikaisin tunteja ennen kellon sointia. Saatan aamulla pyöritellä ajatusta, että jotain uutta suuntaa pitäisi saada elämään, mutta en tiedä mistä sitä hakea. Nämä olotilojen vaihtelut alkoivat kunnolla tuossa kesällä, kun erosta oli kulunut pari kuukautta.
No eikö tuossa ole syytä ihan tarpeeksi olla surullinen. Sinun pitää käsitellä asiaa. Joskus se onnistuu ihan vain kun antaa ajan kulua vaikka nyt tuntuu ero pahalta. Se on osa kaikkien elämään, ihmissuhdesurut. Toinen selvä syy mitä viestit on, että koet itsesi ilmeisesti liian yksinäiseksi. Sinusta tuntuu, että läheinen ystävä tai pari puuttuvat elämästäsi. Jälleen kerran niin tavanomaista ja inhimillistä olla surullinen.
Ei kertakaikkiaan mitään merkkejä mistään sairaudesta tai psykiatrisesta "sairaudesta." Ei paha mieli, suru tai masentuneisuus ole tietenkään sairaus vaan normaalia usein jopa ennalta-arvattavaa reagointia elämäntapahtumiin. Tarvinnet kuuntelevan ystävän tai jonkun muun jonka kanssa jutustella ja käydä asioita läpi? Sellaista, jos sinulla ei ole omasta takaa, esimerkiksi kavereista, perheestä, työkvaereista, naapureista tai tutuista niin yksi vaihtoehto on jutella terapeutin kanssa. Valitettavasti vain siihen liittyy iso riski tulla leimatuksi sairaaksi ja ohjatuksi niille hemmentin puoskari psykiatreille, jotka sitten sotkevat pää nupin tyrkyttämällä ideaa aivosairaudesta ja "kemikaalien epätasapainosta". Siihen ansaa älä itseäsi laita. Pelkästään jo Suomi24:ssa voi lukea miten huonossa läjässä valtaosa ihmisistä on, jotka ovat aikanaan psykiatrian "lääkkeisiin" eli huumausaineisiin koskeneet.
Henkinen tuska kuuluu käytönnössä ihan jokaisen elämään ja se on tärkeä asia, sillä se on merkki siitä, että asiat eivät ole kuten yksilö haluaa niiden olevan. Se saa ihmisen muuttumaan ja ratkaisemaan asioita jotka kokee puutteiksi tai esteiksi. Olisiko sinulla se, että tarvitset lisää ihmiskontaktia? Ja kuka ei rakkautta kaipaisi?? Uudet kaverisuhteethan eivät rakennu kaupasta ostamalla, joten niiden muodostumiseen tarvitaan aikaa. Ensin tietenkin pitää hakeutua ihmisten seuraan. Paras tapa siihen, mitä itse keksin, on ollut hankkia harrastus tai useampi, johon liittyy kiinteästi sosiaalinen kanssakäyminen, esim. musiikki- tai elokuvakerhot, joukkueurheilulajit, kokkausporukat tai mikä ikänä sinua kiinnostaa. Kavereita voi saada aktivoitumalla itse ja lopulta jostain kaverista voi muodostua sitten läheinen ystävä, mistä ties vaikka samasta yhteisöstä peräti nais-/miesystävä.