Itselläni on ongelmia asenteeni kanssa, ajatuksien jotka liikkuvat mielessäni negatiivisiin suuntiin ja saa minut sanomaan tai ilmaisemaan itseäni negatiivisellä tavalla.
Juuri äskenkin kun kävin keskustelua puhelimen lainaamisesta, jotta olisin voinut soittaa ystävälleni, en saanut soittaa mistään ja sitten koko maailma tuntui negatiiviselta sen jälkeen kun ärsyynnyin siitä.
Vaikka valitankin itsestäni ja ympärillä olevasta maailmasta vihaisella tavalla, olen oikeasti jotenkin alakuloinen ja teki mieli alkaa itkemään, mutta en alkanut.
No, itsellä on krapula tällähetkellä, mutta yleensä ihan normaaleissakin oloissa viljelen negativiaa jostakin kumman syystä, hermoni ovat jotenkin riekaloituneet tai sitten en ota kontrollia niistä ja patoutuneet ongelmat saavat hermoni kireämmälle kun joku suututtaa minut tai ärsyttää minua jnee ja tunnen oloni niin pieneksi ja voimattomaksi kun en jaksa huutaa tai riidellä.
Olen siis 19-vuotias nainen.
Juuri äskenkin kun kävin keskustelua puhelimen lainaamisesta, jotta olisin voinut soittaa ystävälleni, en saanut soittaa mistään ja sitten koko maailma tuntui negatiiviselta sen jälkeen kun ärsyynnyin siitä.
Vaikka valitankin itsestäni ja ympärillä olevasta maailmasta vihaisella tavalla, olen oikeasti jotenkin alakuloinen ja teki mieli alkaa itkemään, mutta en alkanut.
No, itsellä on krapula tällähetkellä, mutta yleensä ihan normaaleissakin oloissa viljelen negativiaa jostakin kumman syystä, hermoni ovat jotenkin riekaloituneet tai sitten en ota kontrollia niistä ja patoutuneet ongelmat saavat hermoni kireämmälle kun joku suututtaa minut tai ärsyttää minua jnee ja tunnen oloni niin pieneksi ja voimattomaksi kun en jaksa huutaa tai riidellä.
Olen siis 19-vuotias nainen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Se on jo hyvä alku kun tunnistaa ongelman, haluaa muutosta. Siitä se vain sitten alkaa. Voi aina ajatella, ihan pysähtyä miettimään asioita, jotka itsellä on kuitenkin hyvin.
Puhut asiaa. Haluan niin paljon muuttaa tapani ja ajatukseni! :)
Hei Crimson.
Minustakin kuulosti hyvältä, että haluat itse vaikuttaa vointiisi ja asenteisiisi, vaikkakin mietit, onko se mahdollista.
Kuten itsekin kerroit, olet alakuloinen kaiken mylttäämisen alla. Kun ihminen on jollain lailla alavireessä, hän usein myös on ärtyisä ja aggressiivinen. Kuitenkaan toisia ihmisiä ei saa kohdella huonosti oman alakuloisuutensa nojalla. On jaksettava käyttäytyä asiallisesti vaikka oma mieli velloisikin suruja ja murheita. Mitä sitten voi tehdä? Kertomuksessasi ei ilmene, mikä sinua viime kädessä riepoo. Uskon, että sen selvittäminen on hyväksi. Kun voit suoraan tarkastella sitä asiaa, joka sinun voimasi vie, sinun ei tarvitse olla puolustuskannalla ja ärtyisä. Minulle tuli mieleen, oletko kenties tavalla tai toisella menettänyt itsellesi tärkeän ihmisen? Joskus menetyksen suru on niin kipeää,e ttä sitä ei tahdo päästää mieleensä vaan on vain hankala ja inhottava olo koko ajan. Mutta voihan se olla mitä tahansa muutakin.
Keitä ihmisiä elämässäsi on, joille voit avata herkän, suojatun puolesi ilman, että sinun tarvitsee olla 'piikit pystyssä'?Usein se voi olla myös jokin vanhempi ihminen, esimerkiksi isovanhempi tai kummi. Sellainen ihminen, joka ymmärtää elämän laineita eikä itse ole kriisissä vaan jaksaa paneutua sinun kuuntelemiseesi. Jos sellaista ei lähipiirissä ole, voitko löytää juttukumppanin vaikka opiskelijahuollosta? Myös seurakunnan diakoniatyöntekijän kanssa voi luottamuksella käydä elämäänsä läpi jos kaipaa ulkopuolista kuulijaa.
Meiju, diakoni