Kas tässä teille armon nefeille verrattain selkokielinen yhteenveto Ruotsin uuden kielilain yhteiskunnalle asettamista velvoitteista, ja vähemmistökielten puhujien kielellisistä oikeuksista.
Te nefet kaipaatte ja kuulutatte kovin sitä lakiemme harmonisoimista mutta en minä ainakaan niistä kovin suuria eroja löydä. Aika pitkälle Ruotsi on harmonisoinut lakinsa vastaamaan meidän kielilakiamme. Suurin ero on alueellisuudessa.
Kertokaa te mikä tässä Ruotsin laissa on parempaa jos osuu sellaista silmään?
Oikeus käyttää kansallista vähemmistökieltä
Ruotsin kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisyhteyksissä. Tällä sivulla on tietoa kielellisistä oikeuksista ja vaatimuksista, joita omalle kunnalle ja muille viranomaisille voi asettaa.
1. tammikuuta 2010 Ruotsissa tuli voimaan uusi laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä. Kansallisia vähemmistöjä ovat sen mukaan juutalaiset, romanit, saamelaiset, ruotsinsuomalaiset ja tornionjokilaakson suomenkieliset. Kansallisia vähemmistökieliä ovat jiddiš, romani, saame, suomi ja meänkieli.
Kaikkia kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja edistettävä
Laissa sanotaan, että kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja edistettävä. Kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oltava oikeus oppia omaa vähemmistökieltään ja kehittää ja käyttää sitä. Viranomaisten on kuunneltava kansallisia vähemmistöjä ja otettava huomioon niiden kielelliset tarpeet.
Viranomaisilla on velvollisuus tiedottaa kansalliseen vähemmistöryhmään kuuluvaa tämän oikeuksista katsomatta siihen, mitä vähemmistökieltä hän puhuu tai missä päin Ruotsia hän asuu.
Meänkielen, saamen ja suomen oikeudet ovat erityisen vahvat
Erityisen vahvat oikeudet on niillä, jotka puhuvat meänkieltä, saamea tai suomea ja asuvat hallintoalueeseen kuuluvassa kunnassa. Sivun lopussa on luettelo, josta näkee, kuuluuko oma asuinkunta hallintoalueeseen.
Jos asuinkunta kuuluu hallintoalueeseen, on yhteydenpidossa viranomaisten kanssa oikeus käyttää omaa kieltään. Viranomaisten on annettava vastauksensa kirjallisesti tai suullisesti kielellä, jota asiakas itse on käyttänyt.
Asuinkuntaansa voi pyytää järjestämään lasten- ja vanhustenhoidon joko kokonaan tai osittain meänkielellä, suomeksi tai saamen kielellä.
Jos asuinkunta on Arjeplog, Haaparanta, Jokkmokk, Jällivaara, Kiiruna, Pajala tai Ylitornio, oikeus käyttää vähemmistökieltä koskee myös yhteydenpitoa tuomioistuimiin.
Vaikka asuinkunta ei kuulu hallintoalueeseen, voi viranomaisilta pyytää, että saa meänkielistä, suomenkielistä tai saamenkielistä vanhustenhoitoa, jos käytettävissä on samaa kieltä puhuvia työntekijöitä. Viranomaisten tulee huolehtia siitä, että kielitaitoista henkilökuntaa on siellä, missä sitä tarvitaan.
Asuinpaikkaan katsomatta on valtiopäivien oikeusasiamiehille, oikeuskanslerille, vakuutuskassaan, verovirastoon ja syrjintäasiamiehen virastoon aina voitava kirjoittaa meänkielellä, saameksi ja suomeksi.
Näiden puoleen voi kääntyä
Jos asuinkunta tai muut viranomaiset eivät näytä noudattavan lakia, voi yhteyden ottaa Tukholman läänin lääninhallitukseen tai Saamelaiskäräjiin, joiden tehtävänä on huolehtia siitä, että lakia noudatetaan. Saamelaiskäräjät vastaavat saamen kielestä ja Tukholman lääninhallitus muista kielistä.
http://www.sprakochfolkminnen.se/sprak/sprakpolitik/minoritetslagen/din-ratt-att-anvanda-nationella-minoritetssprak/oikeus-kayttaa-kansallista-vahemmistokielta.html
Te nefet kaipaatte ja kuulutatte kovin sitä lakiemme harmonisoimista mutta en minä ainakaan niistä kovin suuria eroja löydä. Aika pitkälle Ruotsi on harmonisoinut lakinsa vastaamaan meidän kielilakiamme. Suurin ero on alueellisuudessa.
Kertokaa te mikä tässä Ruotsin laissa on parempaa jos osuu sellaista silmään?
Oikeus käyttää kansallista vähemmistökieltä
Ruotsin kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oikeus käyttää omaa kieltään viranomaisyhteyksissä. Tällä sivulla on tietoa kielellisistä oikeuksista ja vaatimuksista, joita omalle kunnalle ja muille viranomaisille voi asettaa.
1. tammikuuta 2010 Ruotsissa tuli voimaan uusi laki kansallisista vähemmistöistä ja vähemmistökielistä. Kansallisia vähemmistöjä ovat sen mukaan juutalaiset, romanit, saamelaiset, ruotsinsuomalaiset ja tornionjokilaakson suomenkieliset. Kansallisia vähemmistökieliä ovat jiddiš, romani, saame, suomi ja meänkieli.
Kaikkia kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja edistettävä
Laissa sanotaan, että kansallisia vähemmistökieliä on suojeltava ja edistettävä. Kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oltava oikeus oppia omaa vähemmistökieltään ja kehittää ja käyttää sitä. Viranomaisten on kuunneltava kansallisia vähemmistöjä ja otettava huomioon niiden kielelliset tarpeet.
Viranomaisilla on velvollisuus tiedottaa kansalliseen vähemmistöryhmään kuuluvaa tämän oikeuksista katsomatta siihen, mitä vähemmistökieltä hän puhuu tai missä päin Ruotsia hän asuu.
Meänkielen, saamen ja suomen oikeudet ovat erityisen vahvat
Erityisen vahvat oikeudet on niillä, jotka puhuvat meänkieltä, saamea tai suomea ja asuvat hallintoalueeseen kuuluvassa kunnassa. Sivun lopussa on luettelo, josta näkee, kuuluuko oma asuinkunta hallintoalueeseen.
Jos asuinkunta kuuluu hallintoalueeseen, on yhteydenpidossa viranomaisten kanssa oikeus käyttää omaa kieltään. Viranomaisten on annettava vastauksensa kirjallisesti tai suullisesti kielellä, jota asiakas itse on käyttänyt.
Asuinkuntaansa voi pyytää järjestämään lasten- ja vanhustenhoidon joko kokonaan tai osittain meänkielellä, suomeksi tai saamen kielellä.
Jos asuinkunta on Arjeplog, Haaparanta, Jokkmokk, Jällivaara, Kiiruna, Pajala tai Ylitornio, oikeus käyttää vähemmistökieltä koskee myös yhteydenpitoa tuomioistuimiin.
Vaikka asuinkunta ei kuulu hallintoalueeseen, voi viranomaisilta pyytää, että saa meänkielistä, suomenkielistä tai saamenkielistä vanhustenhoitoa, jos käytettävissä on samaa kieltä puhuvia työntekijöitä. Viranomaisten tulee huolehtia siitä, että kielitaitoista henkilökuntaa on siellä, missä sitä tarvitaan.
Asuinpaikkaan katsomatta on valtiopäivien oikeusasiamiehille, oikeuskanslerille, vakuutuskassaan, verovirastoon ja syrjintäasiamiehen virastoon aina voitava kirjoittaa meänkielellä, saameksi ja suomeksi.
Näiden puoleen voi kääntyä
Jos asuinkunta tai muut viranomaiset eivät näytä noudattavan lakia, voi yhteyden ottaa Tukholman läänin lääninhallitukseen tai Saamelaiskäräjiin, joiden tehtävänä on huolehtia siitä, että lakia noudatetaan. Saamelaiskäräjät vastaavat saamen kielestä ja Tukholman lääninhallitus muista kielistä.
http://www.sprakochfolkminnen.se/sprak/sprakpolitik/minoritetslagen/din-ratt-att-anvanda-nationella-minoritetssprak/oikeus-kayttaa-kansallista-vahemmistokielta.html
Vastaukset 16
Vanhimmat
Eli Ruotsikin on keinotekoisesti kaksikielinen ja jokainen ruotsalainen opiskelee suomen virkamiessuomea myöten, suomalaiset etuoikeutettuna kansanosana kai nauttivat omista yliopistoista, kouluista, terveyspalveluista, kiintiöidtä jne.? Nimenomaan, ruotsin kielestä pitää Suomessa tehdä normaalisti virallinen vähemmistökieli, aivan kuten luettelemasi saamen, romanin, suomen jne. kielet Ruotsissa normaalisti ovat. Tosin siellä vähemmistökieliä syrjitään, meillä ei. Mutta vähemmistökieli on aina sitä virallisestikin, siinä vaiheessa voi vasta verrata suruja muihin vähemmistöihin.
Det som tydligen stör neffen är det att vårt språk inte är minoritetsspråk officiellt ?Vi skall veta vår plats och inte inbilla oss att vi är likvärdiga.
Asutko Ruotsissa?
Kieleen perustuva selkeä etuilujärjestelmä on eri asia kuin samanarvoisuus. Demokratiassa vähemmistö. Ei alista enemmistöä. Enemmistö ei palvele ja ylläpidä vähemmistöä.
"Jos asuinkunta tai muut viranomaiset eivät näytä noudattavan lakia, voi yhteyden ottaa Tukholman läänin lääninhallitukseen tai Saamelaiskäräjiin, joiden tehtävänä on huolehtia siitä, että lakia noudatetaan."
Tämä ainakin on Ruotsissa paremmin, eli siellä on olemassa selkeä valitustie jos viranomainen rikkoo lakia tai ei noudata sitä. Suomessa sellainen puuttuu koska ruotsin kieli on kansalliskieli eikä virallinen vähemmistökieli.
Meillä Suomessa on olemassa vain Folktingetin kieliasian sihteeri jolta voi tarvittaessa pyytää apua mutta mikään virallista instanssia ei ole olemassa, ei liioin sanktioita.
"Suomessa sellainen puuttuu koska ruotsin kieli on kansalliskieli eikä virallinen vähemmistökieli. "
Ymmärtääkseni nefetkin toivovat sitä, että ruotsi olisi virallinen vähemmistökieli eikä suomen kanssa (keinotekoisesti) rinnakkainen pääkieli.
Ei tarvita mitään instanssia tai sanktioita, koska RKP:n fantasiamaailmassahan kaikki opiskelevat ja oppivat pakkoruotsia tuosta vaan... Ja jos jotain vaikeuksia ilmenee, niin ratkaisuhan on aina sama: lisää ja aikaisemmin pakkoruotsia.
Ankdam: "Kas tässä teille armon nefeille verrattain selkokielinen yhteenveto - -."
Kas tässä teille armon nesveille pari kommenttia kajoamatta varsinaiseen kiveen kengässä: kaikensorttiseen pakkoruotsiin Suomessa tai Ruotsin mahdolliseen pakkosuomeen.
Se, mihin Ruotsi pitkin hampain taipui Euroopan neuvoston painostuksesta, on osoitus siitä, mikä Suomessakin riittäisi kielilakien harmonisoimisen nimissä.
"Kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla on oltava oikeus oppia omaa vähemmistökieltään ja kehittää ja käyttää sitä."
Ruotsissa on siis vihdoinkin oikeus opiskella omaa kieltään, mutta vieläkään ei tiettävästi oikeutta opiskella omalla kielellään mihinkään ammattiin.
"Jos asuinkunta kuuluu hallintoalueeseen, on yhteydenpidossa viranomaisten kanssa oikeus käyttää omaa kieltään."
Kielitaitovelvollisuus on asetettu Ruotsissa paikallisesti viranomaiselle kollegiona, ei viranomaisen koko korkeakoulutetulle henkilöstölle, kuten Suomessa. Suomen mallin korjaamista meillä on ehdottanut muun muassa Ioni¤ ja minä hänen mainosmiehenään.
Ioni¤ mallistaan: ”Tässä mallissa voitaisiin hyödyntää olemassa olevia kielitaitoresursseja, joiden uskon ehdottomasti riittävän kielilaissa todettujen kielellisten oikeuksien toteuttamiseen ja viranomaisvelvoitteiden täyttämiseen. Tarvittaisiinko tuolloin pakollista ruotsinkielen opetusta? Ei todellakaan!”
http://keskustelu.suomi24.fi/node/9825643
Riittäköön tämä tällä kertaa.
"Te nefet kaipaatte ja kuulutatte kovin sitä lakiemme harmonisoimista mutta en minä ainakaan niistä kovin suuria eroja löydä."
Missä se pakkosuomi oli siinä sepustuksessasi?
Ruotsissa EI ole pakko- eikä virkamiessuomea. Suomessa ON pakko- ja virkamiesruotsi. Tämä on se ero mikä vinouttaa Suomen kielipolitiikan. Suomen kielellä on kansallinen vähemmistökieliasema Ruotsissa. Ruotsin kielellä Suomessa on kansallinen kieliasema, ei siis kansallinen VÄHEMMISTÖKIELIASEMA, mikä sillä kuuluisi olla. Kun ruotsi laitetaan kansalliseen vähemmistökieliasemaan Suomessa, niin silloin ollaan HARMONISOITU kielisuhteet Suomessa ja Ruotsissa.
Saathan sinä ruotsia puhua. Mutta mitä se meille kuuluu.
Tämähän on teidän sisäinen asia.
"Ankdamille" siis kelpaisi kielilainsäädännössä "Ruotsin malli" tänne Suomeenkin, tietenkin siten muutettuna että valtakielenä olisi Suomenkieli.
Nyt voin sanoa: Olen täsmälleen samaa mieltä !
Onko Ankka käynyt jossain eheytysleirillä vai miksi kaakatuksensa kuulostaa kerrankin järkevältä?
Asian ydin on tämä: Jokainen Ruotsin ruotsinkielinen voi opiskella minkä tahansa ammatin, hakeutua mihin tahansa virkaan tai ammattiin ilman että hänen tarvitsee olla missään tekemisessä suomenkielen ( tai muiden vähemmistökielien ) kanssa.
Halunsa mukaan hän voi opetella näitä vähemmistökieliä.
Suomessa tämä ei onnistu, meillä on pakkoruotsi.
Tässä on se keskeisin ero naapurimaiden välillä.
Eli svekoankka tuolla avauksellaan kannattaa Suomeen samaa kielipolitiikkaa kuin Ruotsissakin!
Ruotsin melko uusi kielilaki todellakin kelpaa meille kieliaktiiveille malliksi ja perustaksi. Hyvä, että sinullekin!
Nyt ei muuta, kuin alat ajaa asiaa hengenheimolaisiesi joukossa. Vai mitä?
Ankdan ei ymmärtänyt Suomen ja ruotsin kielipolitiikan eroja oikein.
Ne ovat erittäin suuret. Jos maidemme kielipolitiikat harmonisoitaisiin. Suomi saisi vapautuksen pakkoruotsista. Se olisi Suomessa valtava muutos. Ruotsissa harmonisointi ei muuttaisi mitään ja Suomen malli pakkosuomineen ei kelpaisi ruotsille.