Mutta kun näitä lukee, niin väkisin tulee mieleen: onko täällä vain hajonneita ja rikkonaisia hemmoja??
Jos olet nähnyt vilaukselta jossain huolttiksella kauniin naisen, et edes tiedä nimeä, et siviilisäätyöä, et mitään....niin miksi ikävöit kangastusta??? Tuuperrut ikävän-saharaan, et löydä koskaan oikeaa lähdettä, häntä. Hän voi olla vaikka ulkomaalainen, ja asuu vaikka Ranskassa. Onnellisesti, tietämättä mitään ikävästäsi.
Minulla on ikävä miestä, jota rakastan. Näen häntä viikottain, joskus useamminkin. Elän vaikeassa parisuhteessa, josta on vaikea päästä eroon. Monta pistettä perään, kertokoon se mitä kertoo. Mutta se siitä.
En usein kirjoittele tänne nykyisin. Täällä olo on sama kuin jäisin tuleen makaamaan. IRL:ssä tapahtuu hurjasti kaikkea, mutta oman lisän tähän tuo mystiikka, tarinomaisuus ja julmuus. Joskus on pakko sylkäistä tänne lause tai pari, en tiedä onko se helpottanut yhtään. Mutta paksu on ruusuköynnös valtakunnan ympärillä. Luokseni ei kuka tahansa pääse. Tulee olla taikavoimia, jos tuon paksun ruusuköynnöksen saa taltutettua. Tai ainakin taikamiekka..
Mukavaa lauantaita.
Minä koetan selviytyä. Olenhan tämän näytöksen pääosassa. Tämä tarina ei pääty surullisesti, sen olen päättänyt.
Jos olet nähnyt vilaukselta jossain huolttiksella kauniin naisen, et edes tiedä nimeä, et siviilisäätyöä, et mitään....niin miksi ikävöit kangastusta??? Tuuperrut ikävän-saharaan, et löydä koskaan oikeaa lähdettä, häntä. Hän voi olla vaikka ulkomaalainen, ja asuu vaikka Ranskassa. Onnellisesti, tietämättä mitään ikävästäsi.
Minulla on ikävä miestä, jota rakastan. Näen häntä viikottain, joskus useamminkin. Elän vaikeassa parisuhteessa, josta on vaikea päästä eroon. Monta pistettä perään, kertokoon se mitä kertoo. Mutta se siitä.
En usein kirjoittele tänne nykyisin. Täällä olo on sama kuin jäisin tuleen makaamaan. IRL:ssä tapahtuu hurjasti kaikkea, mutta oman lisän tähän tuo mystiikka, tarinomaisuus ja julmuus. Joskus on pakko sylkäistä tänne lause tai pari, en tiedä onko se helpottanut yhtään. Mutta paksu on ruusuköynnös valtakunnan ympärillä. Luokseni ei kuka tahansa pääse. Tulee olla taikavoimia, jos tuon paksun ruusuköynnöksen saa taltutettua. Tai ainakin taikamiekka..
Mukavaa lauantaita.
Minä koetan selviytyä. Olenhan tämän näytöksen pääosassa. Tämä tarina ei pääty surullisesti, sen olen päättänyt.
Vastaukset 10
Vanhimmat
tämä sopii tänne hyvin. Hurjasti en tällaisesta musiikista pidä.. mutta kulissien takana on minun oikea elämäni.
http://youtu.be/k0BWlvnBmIE
En tiedä tuosta lopusta... tuskin löisin.
Et ole sen parempi toista. Halveksut ja nostat itseäsi jalustalle, se tuosta jäi mieleen. Vai maagista. Varattuna kaipaamisessa ei ole mitään sellaista, tiedän sen, ja tuskin olet mikään palkinto itsekään jos ei miehesi sinua arvosta.
Mieheni puhuu minulle noin...vähättelee. Aliarvioi. Nöyryyttää.
On teitä sikoja niin paljon.
http://youtu.be/Pa8iyHzHUSQ
Toivon että asiasi selkiytyy, voin jotakin ymmärtää kun itsekin varattu, vaikka tilanteeni ei lähelläkään sinun tilannetta.
Voimia ap:lle ja jaksamista.
Tämä on elämän ja kuoleman-taistelua. Nytkin pelkään. Entä jos jään kiinni täällä kirjouttelusta....taas? Viimeksi jouduin pakenemaan.
Mutta tiedän, nyt pian olen oikeutettu elämään niinkuin kenen tahansa kuuluu.
http://youtu.be/mm-sbOH-nEc
Mikä estää lopettamasta suhdetta?
Itse elin "ruusuköynnöksen peittämässä linnassa" vuosikausia, kun luulin etten selviä yksi: on lapset, olen heikko, ei kukaan voi rakastaa mua jne. Ja hah hah haa! Minä olen selvinnyt hyvin. On uusi elämä, vaikkei rakkautta, koska en uskalla tehdä muuta kuin haaveilla. Mies taas on jatkanut samaa rataa ja tuskin koskaan tulee mitään oikeasti saavuttamaankaan.
Otsikossa sanot, että ymmärrät jonkun ikävää, jos tilanne sen vaatii, mutta koko teksti on kuitenkin vain sinun tilanteesi. Kenelle kirjoitat? Kenen ikävän ymmärrät? Vai ajattelitko, että tuo kuvaamasi on jonkun toisen tilanne? Luulet, että tuo Satun kaipaaja tai muut täällä on jotain tuntemiasi?
Olen tottunut siihen, että löytyä lyödään. Mitä minä tänne kirjoitan itsestäni, kun täälläkin saan arvostelua osakseni. Jos olisi elämä mallillaan ja olisin voinut rakentaa sosiaalisen tukiverkon, niin miksi edes vaivautuisin kirjoittamaan tänne...surullisena?
Eli kaipaat hyväksyntää ja voivottelua osaksesi, sen sijaan että ottaisit neuvoista vaarin ja tekisit _itse_ tilanteellesi jotain. Se henkilö joka sinua pidättelee on itse heikko ja tarvitsee sinut jotta voisi tuntea itsensä voimakkaammaksi kun on joku jota voi pompottaa ja sättiä kun siltä tuntuu.
Anteeksi.