eläessäni törmännyt. Mulla on sua ihan jatkuvasti ikävä, ja mitä enemmän mä koitan leikkiä ettei tunnu missään, sitä enemmän mä kaipaan sua.
Usko pois, sun unohtaminen on ehkä vaikeinta mihin mä oon
jtpkcjt
351122
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
Kohtalo vie sinut hänen luo. Se on väistämätöntä.
mä haluaisinkin tohon uskoa, niin ei, ei se mene niin. Jos molemmat jatkaa omaa elämäänsä omaan suuntaansa, on aika epätodennäköistä, että joskus tavattais.
Ei tää ole mitään ydinfysiikkaa, jos kaipaa jotain ihmistä kannattaa ottaa siihen yhteyttä ja katsoa mitä tapahtuu.
Ja jos kaipaa jotain ihmistä, eikä syystä jos toisesta voi tai halua ottaa siihen yhteyttä, on todennäköistä että toinen jatkaa elämäänsä omaan suuntaansa.
Vika onkin siinä, että kiellät tunteesi. Tunteet pitää kohdata, elää. Sitä varten on tääkin palsta, kirjoittaminenkin helpottaa.
Pistä tuo aloituskirjoituksesti suoraan hänen puhelimeensa, veikkaampa ettei sinun enää tarvitse sen jälkeen unohtaa.
Juuri noin.
sillähän varmistat onko se ikävä molemminpuolista.
Mulla vähän sama tilanne. Kaikki meni niin pieleen, kaikki oli niin pielessä ennestään. Ei voitu sanoa mitään tästä. Hän näytti mulle millä tiellä kulkee, mä hölmö loukkaannuin, vaikka mulla ei ollut edes oikeutta siihen. Tunteet olivat silloin niin voimakkaat ja vieläkin kun muistelen ..sattuu. Milloin tämä menee ohi..mulla on ikävä!
Miksi pitäisi unohtaa joku joka on sinulle noin tärkeä? Kerro tunteesi hänelle!
yrittänyt vähentää röökinpolttoa, ja muuta pyöri päässä, kuin rööki. ja yrittänyt olla ikävöimästä, ja plaaplaa samajuttu..
eräs Petri jolle minäkin voisin sanoa kuten aloittaja.
sitten hän tunki kutsumatta itsensä uneeni ja saan taas aloittaa unohtamisen lähes alusta.
Tuo on minullekin tuttua. Se nainen joskus aina sipsuttelee uniini kevyin askelin ja sen jälkeen onkin monta päivää aina aivan sekaisin ajatukset taas.
Mulle käy ennemminkin niin, että pääsen johonkin järjestykseen kun ei nähdä, mutta sitten kun taas nähdään, ajatukset liimautuu taas häneen.
mies oli minun unissani taas viimeyönä, sen pienen hetken jonka sain nukuttua. todella kummallinen uni, yhtä ristiriitainen ja pelottava kuin elämä todellisuudessa. mutta kärjistetymmin. miksi turva on aina siellä missä hän on? miksi siellä rauhoitun sisältä, vaikka muuten olen levoton?
Sun täytyy opetella uudenlainen tapa elää. Silloin saat rauhan, vaikket olisi hänen lähellään (jos ette voi olla syystä tai toisesta yhdessä).
helpommin sanottu kuin tehty. tunteita ei voi sammuttaa katkaisijasta, jos voisi olisin varmaan kuunnellut järkeä ja painanut nappia.
Kovin on tuttua minullekin, mutta en nyt tarkoitakaan tunteiden sammuttamista. Vaan uudenlaista tapaa elää, vaikka ne tunteetkin ovat olemassa. Nyt mulla ei ole aikaa alkaa tässä luentoa pitämään ;), mutta jospa löydät vielä tien :)
Ottaisin yhteyttä jos tietäisin että kaipaa mua.
nimikirjaimia tohdi tänne laittaa. :)
Uskon, että sua ei kiinnostanut.
Tuo ei ole varmaan koko totuus?
Juu, tuskin kovin moni kai laittaisi noin tunnistettavia kirjaimia!
Unohtaminen voi olla vaikeaa, aina kannattaisi ottaa yhteyttä kyseiseen ihmiseen, mutta välillä se voi olla vaikeaa, varsinkin jos on joku ikävämpi tapahtuma tai väärinkäsityksiä mitä lie taustalla.
Itsellä ainakin joskus aiemmin kun kummankin puolisia tunteita olin aistivinani otin yhteyttä ja halusin asioita selvittää. Toinen ei elämään muutoksia kaivannut, mutta ystävineen tämän jälkeen yritti erilaisia ilkeitä temppuja, vaikka itse oli muutakin jo aiemmin ehdotellut. En ymmärrä vieläkään miksi, sillä hänen täytyi tietää kuinka paljon tämä myös minuun koski. Minä todella luotin enkä hänestä mitään puhuisi.
Satua taas?
Mulle kävi niin, et nainen heitti ulos vaikka edellisenä päivänä oli vielä, kuin just oltais ihastuttu.
Olo oli kuin olis lyöty pölkyllä päähän. En oikein tajunnut tapahtunutta. Suhteessa puhuttiin kaikesta, tai luulin niin.
Sit nappas heti uuden miehen hetkeksi. Sitä on vaikea unohtaa, tuli vähän käytetty olo.
Aina ei ihmiset puhu samaa kieltä vaikka niin luulevat.
Nyt olen onnellinen yksin ja niin on hyvä olla.
Sellasia ne naiset on
Uskon, että olet väärässä saunatonttunsa. Anteeksi, että olen suorapuheinen. Kovinkaan moni nainen ei varmaan heivaa ulos ihan vain hetken mielijohteesta, jos kaikki on hyvin. Toinen on voinut yrittää puhua sinulle. Entä onko ollut kovaäänisiä riitoja vai oletko sattumaisin mököttäjäluonne. Tiesithän, että mököttäminenkin on pitkälle vietynä henkistä välivaltaa. Jotta pääset saunatonttu eteenpäin kannattaisi asiaa käsitellä ja miettiä, että ehkä sinussakin on jotain vikaa.
näin se taitaa olla
Kyllä se unohtaminenkin onnistuu, mutta vain ajan kanssa ja niin ettei toista koskaan näe. Pakko on vaan elämää jatkaa.
Ikävöinti on aika turhaa hommaa itseasiassa. Jos olet tehnyt kaikkesi eikä asiat etene, niin on ihan ok luovuttaa. Mulla ei oikein edes ollut mitään mahdollisuuksia tehdä yhtään mitään, mutta jos teillä on, niin tehkää ihmeessä!
Mulla on nyt kovasti hommia, olen päättänyt uppoutua nyt ihan ihmissuhdeasioiden ulkopuolelle, en vaan taida osata niitä hommia...
Seisovalle Karhulle
Hei, se väline on nyt sulle kaavoitettu...
Minne päin?
Tunnisteita, kiitos!
onko sun sitten pakko unohtaa mut? ei se onnistu, kummaltakaan, eikö se oo jo nähty ja koettu??
Sä löydät sen kyl...siel ei muit.
Ihan oikeesti, auta nyt vähän enemmän
Niin sama fiilis mulla..