Näin siinä sitten käy...ihastuin ihanaan mieheen ja olen naimisissa..molemmat ollaan aika nuoria vielä. Tiedän ettei ruoho ole vihreämpää aidan toisella puolella.. Ollaan ihan kivasti flirttailtu ja juteltu..
Viikko sitten yhteisestä illanvietosta oli pakko lähteä aiemmin pois kun juttelin hänen kanssaan kahdestaan niin ajattelin että mulla pian kontrolli pettää jos jään pidempään..kyllä tämä varmasti ohi menee. Järki taistelee sydäntä vastaan mutta on se niin ihana mies ;)
Viikko sitten yhteisestä illanvietosta oli pakko lähteä aiemmin pois kun juttelin hänen kanssaan kahdestaan niin ajattelin että mulla pian kontrolli pettää jos jään pidempään..kyllä tämä varmasti ohi menee. Järki taistelee sydäntä vastaan mutta on se niin ihana mies ;)
Vastaukset 8
Vanhimmat
ei se järvi soutamisesta kulu
soutaminen luo aina hieman aallokkoa, ja osa ihmisistä vain tykkää tyynemmistä vesistä. hirmuisessa aallokossa kun saattaa mennä vene nurin ;).
Samanlaiset ihmiset hakeutuvat saman alan töihin. Itsellänikin on työkaveri, jonka kanssa on uskomattoman helppo puhua ja joka tajuaa mielialani vaikken mitään puhuisikaan. Vaikka meillä onkin pieniä periaatteellisia erimielisyyksiä monestakin asiasta, ajattelemme kuitenkin niin monesta jutusta samalla tavalla, että toisinaan jo pelottaa ja usein alamme sanomaankin samaa asiaa yhtä aikaa.
Työkaveriin on helppo ihastua. Itse ajattelin pitää asian vain omana tietonani ja työkaveruuden asiallisena. Vaikeaa se on, myönnetään. Mutta päättöminkin ihastus on vain mielisairautta muistuttava tunnetila, joka menee ohitse ajan kanssa. Ellei sitten käy niin onnettomasti, että rakastuu.
Olen naimisissa, suurimmilta osin onnellisesti. Olin ollut työpaikassani melkein vuoden, kun sinne tuli uusi työkaveri, ja naps! Ihastuin välittömästi. Ihastumiseen vaikutti varmasti se, että tämä tyyppi tuntui jotenkin tutulta, lähes sielunkumppanilta heti alusta saakka. Ilmeisesti olemme tavanneet entisessä elämässä tai jotain, tuskin olemme oikeassa elämässä tavanneetkaan, hän on kotoisin sen verran kauempaa. Lisäksi ilmeisesti olin jotenkin niin "mukava" tai tuttavallinen, että hän turvautui minuun joltain osin, esim. kävimme katsomassa hänen tulevaa asuntoaankin yhdessä, ilman mitään taka-ajatuksia tms. tosin. Oma puolisoni epäili heti jotakin olevan meidän välillämme, hämmästyin ja kiistin väitteet perättöminä. Vasta myöhemmin uskalsin tunnustaa jo itsellenkin, että niinpäs onkin... Puolisolleni väitän edelleen että mitään tunteita tätä työkaveriani ei ole, yleensä toivoisin ettei olisikaan...
Olemme siis kummatkin onnellisesti naimisissa. Lapsiakin on kummallakin. Olen kertonut tälle työkaverilleni ihastuksesta, tosin kolmen promillen humalassa, joten en usko että hän tietää kuinka vakavasta jutusta on kysymys minun puoleltani. Flirttailemme töissä jonkin verran, en uskalla enää lähteä baariin työporukalla sillä epäilen "paljastuvani" muillekin heti. Kahvitunneilla tms. yritän pitää ihailevat katseet kurissa.
Olemme suudelleet kerran kostean baari-illan päätteeksi, ja se oli mahtavaa. Sen pitemmälle en edes haluaisi mennä, koska en pidä itseäni muiden liittojen rikkojana. Eikä se olisi mahdollistakaan, en ainakaan usko, koska avioliittomme ovat sen verran onnellisia. Lisäksi epäilen, että putoaisin maanpinnalle, harvemmin työkaveruus tälläisestä teosta paranisi. Ja kun yhteisen elämän mahdollisuutta ei ole, vaikka tekisi mitä...
Näen hänestä usein unta, ja nämä unet ovat hyvin eroottisia. Hmm. Johtuneeko tuosta, että oman liittoni sekstailuharrastus on huvennut pariin kertaan kuussa, itse haluaisin kyllä paljon enemmän mutta puolisoa ei kiinnosta.
Eli kohtalotovereita löytyy. Valitettavasti.
Onnea matkaan ja viisautta päätöksiin, niitä me tarvitaan.
Niin..onneksi on kohtalotovereita..tai..onneksi ja onneksi..En toivo samaa kenellekään..Tässä juuri mietin että laittaisinko salaisena tekstiviestinä jotain "vihjailevaa" tälle miehelle.
Ei varmaan ole hyvä idea, mutta tätä se on. Sukat pyörii jalassa kun vain ajattelinkin häntä....
Odotan maanantaita että kemiat vaan taas sinkoilee ja silmäpeli jatkuu meidän välillä kun menen töihin. Hmm..ja taas toisaalta pelottaa että muut huomaa. Aika hassua että samalla myös pelottaa että tämä mies löytää jonkun toisen..olisin varmaan mustasukkainen. Hullua vai mitä?!!!
Menin ja tunnustin (järkevästi sähköpostilla) tälle työkaverilleni tunteeni. Plääh. Vastaukseksi sain vain pyyhkeitä (sillehän ei voi mitään) ja toteamus sananvapaudesta.
Eli älä mene tunnustamaan mitään. Parasta unohtaa koko juttu, niin minä ainakin teen... (seuraavaan saunailtaan saakka :)
aidan yli hyppelin
Ettäs kehtasit!