Lapsia ei huolita päivähoitoon

dysfaatikkojen äiti

Hei! Onko kenelläkään ollut samankaltaista ongelmaa kuin minulla? Meillä on kohta 4,5 vuotiaat kaksospojat, joilla foniatrin tutkimuksissa tänä syksynä todettiin dysfasia. Osastojakso on keväällä, jolloin saadaan tarkempaa tietoa.

Foniatri suositteli puhehäiriöisten lasten päiväkotia hetimmiten. Laitoinkin sinne heti hakemukset ja erikoislääkärin lausunnon liitteeksi. Vein ne henkilökohtaisesti ja selostin poikien tilanteen. Nyt eilen soittelin perään, mutta kunnalla ei ole tarjota kuin ei oota. Miten voi olla mahdollista, kun päivähoitopaikka määrätään erikoislääkärin lausunto liitteenä kiireisenä ja kuntoutustarkoituksella, että asia noin vain jätetään hoitamatta?? On kuulemma kaikki paikat täynnä, tavalliseen päiväkotiin saattaisi mahtua isoon ryhmään, mutta tuskinpa siellä puheen kehitys edistyy. Siellähän on kauhea meteli, eihän dysfaattinen lapsi siellä saa itseänsä kuuluviin.

Nyt on alkanut ottaa tää asia niin päähän, et oon miettinyt, että mihin tahoon mun pitäisi ottaa yhteyttä, että saisin pojat sinne erityispäivähoitoon. Huolestuttaa vaan tulevaisuus, kun tällaisia tärkeitä asioita venytetään. Osaakos kukaan neuvoa? Kiitos!

9

1578

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Siru

      Onpa ikävä kuulla, että paikat on täynnä. Ehkä kannattaa laittaa jonoon kuiteskin siihen ryhmään. Kyllä paikkoja aina joskus vapautuu (esim. ensi keväänä saattais, jos joku siirtyy koulun puolelle). Valitse jäjelle jäänneistä vaihtoehdoista paras mahdollinen. Ja eiks poikas pääse dysfasia-lausunnolla pienempään ryhmään. Heidäthän luokitellaan erityislapsiksi ja yleensä yksi erityislapsi sijoitetaan päiväkotiin ikäänkuin 2,5 lapsen paikalle. Joten ryhmäkoko saattaisi pysyä normaalia pienempänä. Toivo, että saatte pojille mahdollisimman tyydyttävän paikan ja joskus sitten sinne dysfasiaryhmään. Toivottavasti myös säännöllinen puheterapia toteutuu paikkakunnallanne. Hyvää jatkoa!

    • Kaksosten isosisko

      Kun kyse on kaksosista, joilla on todettu puheen kehityksessä viivettä, asiaa voisi auttaa jo se, että olisivat osan päivää erossa toisistaan. Kaksoset kun yleensä ymmärtävät toisiaan, vaikka puhe olisikin täysin käsittämätöntä jopa heidän äidilleen.

      Esim. osapäivähoito siten, että olisivat eri ryhmissä päiväkodissa, voisi olla väliaikaisesti toiseksi paras ratkaisu. Se voisi lisätä motivaatiota opetella niitä oikeita sanoja, kun joutuisi olemaan vähän aikaa tilanteessa, jossa ei kukaan ymmärrä sitä veljesten kahdenkeskistä kieltä.

      • dysfaatikkojen äiti

        Tiedän kyllä, että lasten erottaminen olisi yksi ratkaisu puheen edistämisessä. Nyt vain on kysymys siitä tunnepuolesta. Äidille on erittäin vaikea erottaa kaksosiansa eri ryhmiin. Lisäksi toinen lapsista jäisi ihmettelemään ja itkemään miksi hänet jätetään yksin, eikä veli tule mukaan. Näin en pysty tekemään, ehkä ymmärrät asian sitten kun itse olet äiti, vai oletko ehkä jo? Tunnen paljon kaksosia, jotka ovat samassa ryhmässä ja puhe on silti kehittynyt. Eli jokin toinen ratkaisu pitäisi löytää. Kiitos kuitenkin ajatuksestasi.


      • Kaksosten isosisko
        dysfaatikkojen äiti kirjoitti:

        Tiedän kyllä, että lasten erottaminen olisi yksi ratkaisu puheen edistämisessä. Nyt vain on kysymys siitä tunnepuolesta. Äidille on erittäin vaikea erottaa kaksosiansa eri ryhmiin. Lisäksi toinen lapsista jäisi ihmettelemään ja itkemään miksi hänet jätetään yksin, eikä veli tule mukaan. Näin en pysty tekemään, ehkä ymmärrät asian sitten kun itse olet äiti, vai oletko ehkä jo? Tunnen paljon kaksosia, jotka ovat samassa ryhmässä ja puhe on silti kehittynyt. Eli jokin toinen ratkaisu pitäisi löytää. Kiitos kuitenkin ajatuksestasi.

        Olen kyllä jo äiti, mutta minulla ei ole kaksosia eikä puheen kehityksessä ole lapsillani mitään ongelmia.

        Omat kaksosveljeni erotettiin vasta kouluiässä, ja se tarkoitti pikkukoulussa sitä, että heikommin menestyvä jätettiin luokalle. Tämän vuoksi erottaminen tapahtui vähän turhan myöhään.

        Sitä ajattelin jo ensimmäistä vastaustani kirjoittaessa, että poikasi voivat olla kyllä vielä aivan liian pieniä erotettaviksi toisistaan. Kaukuiässä tilanne voi olla toinen, jolloin erottamisesta tulee se hyöty, että veljeksiä ei verrata toisiinsa liian paljon, jolloin kumpikin pääsee kehittämään vapaammin omia yksilöllisiä vahvuuksiaan, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin veljen vahvuudet. Toisaalta, jos poikasi menevät erityiskouluun, voi olla, että siellä osataan houmioida kaksosveljestenkin yksilölliset erot paremmin kuin tavallisessa koulussa, tavallisella luokalla.


      • Kaksosten isosisko kirjoitti:

        Olen kyllä jo äiti, mutta minulla ei ole kaksosia eikä puheen kehityksessä ole lapsillani mitään ongelmia.

        Omat kaksosveljeni erotettiin vasta kouluiässä, ja se tarkoitti pikkukoulussa sitä, että heikommin menestyvä jätettiin luokalle. Tämän vuoksi erottaminen tapahtui vähän turhan myöhään.

        Sitä ajattelin jo ensimmäistä vastaustani kirjoittaessa, että poikasi voivat olla kyllä vielä aivan liian pieniä erotettaviksi toisistaan. Kaukuiässä tilanne voi olla toinen, jolloin erottamisesta tulee se hyöty, että veljeksiä ei verrata toisiinsa liian paljon, jolloin kumpikin pääsee kehittämään vapaammin omia yksilöllisiä vahvuuksiaan, jotka eivät välttämättä ole samoja kuin veljen vahvuudet. Toisaalta, jos poikasi menevät erityiskouluun, voi olla, että siellä osataan houmioida kaksosveljestenkin yksilölliset erot paremmin kuin tavallisessa koulussa, tavallisella luokalla.

        itselläni ei ole kaksosia mutta sisarukset(ikä ero n 2.5v) olivat päiväkodissa ensin samassa ryhmässä ja kun vanhemalla huomattaasti pahempi kielellinen häiriö häiritsi nuoremman kielen kehitystä..
        siinä vaiheessa kun menivät eri ryhmään asiat alkoi nuoremman kanssa mennä ok..
        todella kuitenkin yksilöllistä nämäkin asiat


      • yksösiä
        dysfaatikkojen äiti kirjoitti:

        Tiedän kyllä, että lasten erottaminen olisi yksi ratkaisu puheen edistämisessä. Nyt vain on kysymys siitä tunnepuolesta. Äidille on erittäin vaikea erottaa kaksosiansa eri ryhmiin. Lisäksi toinen lapsista jäisi ihmettelemään ja itkemään miksi hänet jätetään yksin, eikä veli tule mukaan. Näin en pysty tekemään, ehkä ymmärrät asian sitten kun itse olet äiti, vai oletko ehkä jo? Tunnen paljon kaksosia, jotka ovat samassa ryhmässä ja puhe on silti kehittynyt. Eli jokin toinen ratkaisu pitäisi löytää. Kiitos kuitenkin ajatuksestasi.

        Taistele lapsillesi se hoitopaikka. Mutta yritä edes erottamista aina silloin tällöin, kestä se toisen itku, et tiedä kuinka monta äitiä lähtee tarhasta vedet silmissä, kun lapsi jää itkemään, jos pystyy kuuntelemaan oven takana itku loppuu minuutissa ja kun tulee hakemaan lapsi ilmoittaa, ettei halua vielä lähteä. Et pysty saamaan lapsiasi täysikäiseksi ilman itkua ja kiukuttelua, suuttumusta, siis elämään kuuluvia tunteita. Usko minua, minä ymmärrän, olen itse istunut vessassa itkemässä tiettyjen kurinpidollisten toimien jälkeen ja lapsi on tullut sydäntäsärkevän itkun jälkeen iloisena, hei äiti minä rakastan sinua. Yleensä kysymyksessä ovat olleet ns. vaaralliset tilanteet. Älä suojele liikaa, kasva ottamaan riskejä lapsiesi hyväksi. Kerron muuten yhden tuttavaperheen tilanteesta, nuorempi ei todella käyttänyt muistia kouluun mennessä, ei oppinut lukemaan jne. Tilannetta seurattiin ja huomattiin, että isosisko (1,5v vanhempi) toimi muistina. Jos kysyttiin, mitä koulussa oli ruokana, nuorempi huikkasi, hei mitä tänään oli ruokana ja isosisko vastasi. Puolen vuoden työ ja nuorempi oli samalla tasolla luokkakaveriensa kanssa. Kaikkea hyvää ja rakkautta perheeseen.


      • dysfaatikkojen äiti
        yksösiä kirjoitti:

        Taistele lapsillesi se hoitopaikka. Mutta yritä edes erottamista aina silloin tällöin, kestä se toisen itku, et tiedä kuinka monta äitiä lähtee tarhasta vedet silmissä, kun lapsi jää itkemään, jos pystyy kuuntelemaan oven takana itku loppuu minuutissa ja kun tulee hakemaan lapsi ilmoittaa, ettei halua vielä lähteä. Et pysty saamaan lapsiasi täysikäiseksi ilman itkua ja kiukuttelua, suuttumusta, siis elämään kuuluvia tunteita. Usko minua, minä ymmärrän, olen itse istunut vessassa itkemässä tiettyjen kurinpidollisten toimien jälkeen ja lapsi on tullut sydäntäsärkevän itkun jälkeen iloisena, hei äiti minä rakastan sinua. Yleensä kysymyksessä ovat olleet ns. vaaralliset tilanteet. Älä suojele liikaa, kasva ottamaan riskejä lapsiesi hyväksi. Kerron muuten yhden tuttavaperheen tilanteesta, nuorempi ei todella käyttänyt muistia kouluun mennessä, ei oppinut lukemaan jne. Tilannetta seurattiin ja huomattiin, että isosisko (1,5v vanhempi) toimi muistina. Jos kysyttiin, mitä koulussa oli ruokana, nuorempi huikkasi, hei mitä tänään oli ruokana ja isosisko vastasi. Puolen vuoden työ ja nuorempi oli samalla tasolla luokkakaveriensa kanssa. Kaikkea hyvää ja rakkautta perheeseen.

        Taistelenhan minä sitä hoitopaikkaa koko ajan kynsin hampain. Juuri soitin perusturvakeskuksen johtajalle. Olen tässä elämässä niin monta asiaa joutunut taistelemaan jopa valitusten kautta, että tämä ei tunnu enää missään.

        Vähän tukka nousi pystyyn kun kirjoitit, että en pysty saamaan lapsiani aikuiseksi ilman kiukuttelua, itkua ja suuttumusta. Kyllä kuule tässä talossa on itketty, kiukuteltu ja minä olen rähjännyt kuin heikkopäinen. Kaikki tunteet on käyty läpi laidasta laitaan ja varmaan joka päivä. En todellakaan ole suojellut lapsiani liikaa, en ole sen luontoinen.

        Lapsien erottaminen toisistansa olisi meillä jo käytännön syistä vaikeaa. Lisäksi olen sitä mieltä että tulevat pärjäämään aikuisina hyvin, vaikka niitä en nyt lapsuudessa toisistaan irti repisi.


      • Marjaana
        dysfaatikkojen äiti kirjoitti:

        Taistelenhan minä sitä hoitopaikkaa koko ajan kynsin hampain. Juuri soitin perusturvakeskuksen johtajalle. Olen tässä elämässä niin monta asiaa joutunut taistelemaan jopa valitusten kautta, että tämä ei tunnu enää missään.

        Vähän tukka nousi pystyyn kun kirjoitit, että en pysty saamaan lapsiani aikuiseksi ilman kiukuttelua, itkua ja suuttumusta. Kyllä kuule tässä talossa on itketty, kiukuteltu ja minä olen rähjännyt kuin heikkopäinen. Kaikki tunteet on käyty läpi laidasta laitaan ja varmaan joka päivä. En todellakaan ole suojellut lapsiani liikaa, en ole sen luontoinen.

        Lapsien erottaminen toisistansa olisi meillä jo käytännön syistä vaikeaa. Lisäksi olen sitä mieltä että tulevat pärjäämään aikuisina hyvin, vaikka niitä en nyt lapsuudessa toisistaan irti repisi.

        Eli pidät pojat samassa ryhmässä mukavuudenhalusta, vai? Saat samalla reissulla molemmat hoitoon, heippa ja menoksi.

        Ehkä kuitenkin löytyisi ei liian mahdoton (siis liian aikaavievä tai muuten ylihankala) ratkaisu ja saisit pojat erilleen.

        Ja mitäs kyselet, jos et kestä mitään vastuksia. Ihme porukkaa täälläkin!


      • Puheterapeutti
        Marjaana kirjoitti:

        Eli pidät pojat samassa ryhmässä mukavuudenhalusta, vai? Saat samalla reissulla molemmat hoitoon, heippa ja menoksi.

        Ehkä kuitenkin löytyisi ei liian mahdoton (siis liian aikaavievä tai muuten ylihankala) ratkaisu ja saisit pojat erilleen.

        Ja mitäs kyselet, jos et kestä mitään vastuksia. Ihme porukkaa täälläkin!

        Hei!

        Olen pohtinut kaksosten kielen kehitykseen liittyvää problematiikkaa...siis silloin, kun kaksosilla on kielen kehityksen vaikeuksia. Toki olisi hyvä kielen kehityksen kannalta, että kaksoset eivät olisi koko ajan tiiviisti yhdessä. Yksi vaihtoehtohan olisi, että jos lapsesi pääsevät päiväkotiin, keskustelisitte, voisivatko päiväkodin tädit koittaa eriyttää hieman kaksosia toisistaan. Päiväkodissahan tehdään asioita pienryhmissä, jolloin voitaisiin laittaa toinen kaksonen toiseen ryhmään ja toinen toiseen...pikku hiljaa, aluksi vain vähän aikaa kerrallaan. Saanko udella, saavatko he puheterapiaa? Puheterapiassakin voitaisiin harjoitella erossaoloa toinen toisistaan. Sillä aikaa, kun toinen on puheterapiassa, toinen saisi äidin tai isän jakamattoman huomion. Voisitte käydä puistossa, ostamassa jäätelöä tms. Ja sitten vaan vuoron vaihto...

        Onnea päiväkotipaikan metsästykseen! On kyllä todella ikävää, että sairaalan asiantuntijoiden suosituksia ei voida aina toteuttaa kunnissa.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Uskalla lähestyä minua

      Mitä siinä menetät? Vai tyydytkö kirjoittelemaan täällä? Minä olen jo tehnyt aloitteen. Paitsi jos sinua ei kiinnosta. S
      Ikävä
      61
      7820
    2. Päätin että suostun keskustelemaan

      Jos sellainen tilanne tulee.
      Ikävä
      133
      4504
    3. Oulaskankaan päätöksistä

      https://www.facebook.com/share/v/1BSCFTMTyX/ Nyt tuli kova päätös, arvostan tätä Kuoppamäen suoraselkäisyyttä.
      Oulainen
      32
      3757
    4. EMMINÄ JAKSA OOTTAA KOLMEA VIIKKOA!

      Kyllä se aiemmin parantuu😘
      Ikävä
      21
      3118
    5. On niin ikävä sua

      Ikävöin hymyäsi, näkemistäsi, sitä millainen olet.
      Ikävä
      23
      2662
    6. Tiedoksi että

      En aijo laittaa viestiä enkä soittaa enkä edes harkitse asiaa.
      Ikävä
      28
      2586
    7. Vielä me saadaan toisemme

      Uskotko kulta siihen?
      Ikävä
      50
      2296
    8. Oikeasti tekisi

      Mieli hypätä sun kaulaan eikä kävellä ohi
      Ikävä
      25
      2170
    9. Mitä toivot Suomi24:ltä? Osallistu sivuston kehitykseen!

      Moikka keskustelijat! Terveisiä Suomi24:n kehitystiimiltä. Vuosi lähenee loppuaan, mutta ennen kuin rauhoitumme joulun
      Suomi24 Blogi ★
      392
      2123
    10. Miten menee?

      Tykkäätkö minusta nyt vähemmän kun näit minut?
      Tunteet
      32
      2059
    Aihe