jossa maapallolla on vain yksi ihminen tai vaikkapa tuhat.
Entä sitten?
Selviääkö siinä sitten samalla elämäntarkoitus jos tai kun tuo tavoite on saavutettu?
Miten meinaat saada aikasi kulumaan?
Entä sitten?
Selviääkö siinä sitten samalla elämäntarkoitus jos tai kun tuo tavoite on saavutettu?
Miten meinaat saada aikasi kulumaan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Onko joku selvittänyt sitten jo elämän tarkoituksen? Onko varmaa, että sellainen on löydettävissä?
Onko parempi vaihtoehto se, että maksimoidaan ensin ihmisten määrä sen enempiä pohtimatta, huomataan sitten resurssien loppuneen ja soditaan oikein kunnolla ja pudotetaan sillä keinolla ihmisten määrä sopivaksi?
"Onko joku selvittänyt sitten jo elämän tarkoituksen?"
Ei, siksipä on onkin "järkevintä" jättää elämän ja kuoleman kysymykset ja valinnat sille joka sen keksikin, hänellä ehkä on joku syy/tarkoitus sille miksi toimii niin kuin toimii.
Omistajan määräämänä etenisin. En osaa säätää elämää ja ihmisten määrää sopivaksi, syystä etten tiedä miksi elän ja mihin elämä johtaa.
"Onko parempi vaihtoehto se, että maksimoidaan ensin ihmisten määrä "
Järjellä ajatellen ei. Järjellä siis voi päätyä tilanteeseen, että on vain yksi ihminen tai ei yhtään, kuten mainitsinkin.
Entä siinä tapauksessa ettei usko mihinkään persoonalliseen luojajumalaan?,
Miten muuten arvelisit vaikkapa lääketieteen kehitykselle käyneen, mikäli tiedemiehet laajalti noin ajattelisivat?
Et vastannut ihmisten maksimointia koskevaan kysymykseen mitenkään. Filosofinen lausahduksesi ei liittynyt juttuun lainkaan.
Entä siinä tapauksessa ettei usko mihinkään persoonalliseen luojajumalaan?,***
Realiteetit eivät muutu erilaisen ajattelun mukana.
**Miten muuten arvelisit vaikkapa lääketieteen kehitykselle käyneen, mikäli tiedemiehet laajalti noin ajattelisivat?""
Se olisi tyssännyt alkuunsa.
Seuraus: Enemmän ennenaikaisia kuolemia ja siten ihmisiä olisi huomattavasti vähemmän. Ehkä muutamia miljoonia, tai vain tuhat. Eikö se olisi sitten hyvä asia, vai miksi sinä ehkäiset?
Eihän avaudu?
Itse pohtisin sitä miksi tarvittiin koko lääketiedettä, miksi sille tuli tilausta. Miksi ihminen on sairas, esim. sydämen vajaatoiminta tai vaikkapa narsisti.
*Et vastannut ihmisten maksimointia koskevaan kysymykseen mitenkään."
Vastasin. Vastaan uudelleen; Ei!
Realiteetit tuppaavat uskontojen yhteydessä muuttumaan. Entisaikoina esim. luonnonvoimia palvottiin jumalina. Nyttemmin niiden taustat on ymmärretty.
Nykyuskontojen suhteen mikään ei ole toisin kuin ennen. Minkäänlaisia todisteita siitä ei ole, että jokin uskonto olisi oikeampi kuin muut saati ainoa oikea.
Realiteetit tuppaavat uskontojen yhteydessä muuttumaan***
Minusta ihmisen "omistus- ja hallintaoikeus" on se prioriteetti. Tiedetään ettei ihminen ole luonut ihmistä, vaan joku ihmisestä riippumaton tekijä tai voima. Se on realiteetti. Näin! Ja kun näin on, niin pitäisi ensin nähdä alkuperäisen omistajan piirustuksista se tarkoitus, jos kerran toteutumaan haluaa vaikuttaa. Itse ajattelen että tarkoitus on hyvä, tai ainakin parempi kuin ihmisen päämäärättömyys. Järki on vähän semmonen; "hyvää tarkoittava" mutta päämäärätön, ymmärrettävistä syistä. Kukapa meistä tarkoituksen tietäisi.
""Minkäänlaisia todisteita siitä ei ole, että jokin uskonto olisi oikeampi kuin muut saati ainoa oikea.""
Henkilökohtainen usko on aina oikeaa.
Millään uskonnolla ei ole todistusta siitä, että joku olisi elämän "luonut".
Uskonnot ovat tuoneet maailmaan niin hyvää kuin pahaakin.
Uskonnoton ihminen ei ole sen päämäärättömämpi kuin uskovainenkaan. Mikään ei edes takaa sitä, että ne uskovaisen päämäärät olisivat oikeat tai pyyteettömät.
Sanapari "henkilökohtainen usko" on vain sanahelinää. Se ei ole todistettavissa mihinkään suuntaan. Se voi olla uskojalleen subjektiivinen totuus, mutta objektiiviseksi se ei siitä muutu.
**Millään uskonnolla ei ole todistusta siitä, että joku olisi elämän "luonut".**
Ei niin. Olet oikeassa. Siis jos tarkoitat tieteellistä todistusta? Ymmärrän, ettei se uskontojen tarkoitus ole koskaan ollutkaan! Ne todistavat esim. Raamatulla. Uskoo ken tahtoo.
Itse en usko tuota (Raamatun) kautta, vaikka Luojaan uskonkin.
**Uskonnot ovat tuoneet maailmaan niin hyvää kuin pahaakin.**
Väittäisin, että enemmän pahaa. Tai että niistä on seurannut enemmän pahaa.
**Uskonnoton ihminen ei ole sen päämäärättömämpi kuin uskovainenkaan.**
Niin. Ehkä uskovainen useimmiten kuitenkin mielikuvituksensa tasolla kokee tai näkee päämääränä kuoleman jälkeisen elämän. Hän uskoo, tai järkeilee, että tavoitteen voi saavuttaa elämällä tämän järkielämän raamatunmukaisella tavalla. Useimmiten raamatun tulkintaan liittyy polku, jota pitkin kulkemalla uskoo saavuttavansa päämäärän. Kun taas uskonnoton ajattelee, että kaikki on tässä ja ei tarvitse polkua, joka veisi rajan yli. Toki päämäärä voi olla täällä maanpäällä.
**Mikään ei edes takaa sitä, että ne uskovaisen päämäärät olisivat oikeat tai pyyteettömät.***
Ei tietenkään. Itse en ainakaan ole koskaan väittänyt edes tuon suuntaista. Olenkin "filosofisoinut" lähinnä hedelmistä, joita keskustelussaolevan uskonlahkon toiminnasta kumpuaa ja suhteuttanut niitä muuhun väestöön keskimäärin.
Noin toimimalla olen saanut teiltä erilaisia *arvonimiä* - aina häiriköivästä trollista vl-saarnamieheen. Ja kaikkea siltä väliltä. Itse olen puolustautunut narsistikortilla ;)
Mielestäni on vain yksi oikea usko ja se on henkilökohtainen. Sellaista on mahdoton toisen arvioida.
**Sanapari "henkilökohtainen usko" on vain sanahelinää. Se ei ole todistettavissa mihinkään suuntaan.*
Itse en näe, että sellaiselle (todistukselle) on edes tarvetta ja kuten jo sanoin mahdotonta se olisikin.
*Se voi olla uskojalleen subjektiivinen totuus, mutta objektiiviseksi se ei siitä muutu.**
Olet oikeassa. Lisään ettei sellaista objektiiviseksi ole tarkoitettukaan. Eihän se sitten enää olisikaan henkilökohtainen. Hienoja sivistyssanoja on toki olemassa, kuten osoitit, mutta henkilökohtaisen uskon saloihin nekään eivät kanna :P
On se vähän kummaa, että Jumalan hienointa ihmisille kehittämää työkalua eli järkeä ei saisi lainkaan käyttää. Sehän on suurta Jumalan halveksimista.
Missä sellaiseen ajatteluun olet törmännyt? Saisko linkin?
Missä uskonnossa lopulta hyväksytään omilla aivoilla ajattelua? Joku on aina luonut sen oikean uskomisen formaatin. Siihen on sitten sopeuduttava. Toki aina voi itse perustaa uuden ryhmän ja siksihän uskonnot tuppaavat lisääntymään.
*Missä uskonnossa lopulta hyväksytään omilla aivoilla ajattelua?**
Minun mielestä ainakin Suomessa se on sallittua. Ihmisen mieli vaan on niin kimurantti, että aivopestynä se alkaa toteuttamaan opetusta, neuvoja ja ohjeita käskyinä, riippumatta siitä ovatko ne hyvästä vai pahasta. Myös muualla kuin uskonnoissa sitä tapahtuu, varsinkin muualla. Uskonnot ovat aika "pehmeitä" useimmiten.
Omilla aivoilla ajattelu on sallittua, jos johtopäätökset ovat samat kuin ne oman taustaryhmän määrittelemät. Viime kädessä sama toden totta pätee ikävä kyllä myös politiikan puolella Nyky-Suomessa.
Nyt riitti tältä illalta.
On meidän kansa vähäinen
ja vähäinen on voima sen,
vaan mitä mahtavinkaan vois,
jos et sä, Herra, voimaa sois.
Tämähän meni negatiivislaatuisten tyhjäaivoisten realistien mitäänsanomat-
tomaksi dialogiksi.
Onko täs nyt joku vastoin helluntailaista ajatustasi, jos niin mikä? Miten muutoin näet palstan keskustelutason? Oletko tyytyväinen?