Minulla on kohta rv 37 täynnä, mutta en jaksaisi millään odottaa enää vauvan syntymää. Voin erittäin hyvin fyysisesti, joten vaikean oloni takia en toivo lapseni jo tulevan. En vaan malta odottaa saavani ottaa lapseni syliinini. Kuinka saisin ajan kulumaan nopeammin?
Olen yrittänyt keksiä kaikkea pikku puuhasteltavaa, mutta silti ajatukset harhailevat aina vain vauvaan ja siihen, että synnytykseen voi olla vielä niin pitkä aika. Neuvolassa sanotaan, että pitäisi nauttia ja nukkua vielä, kun vauva ei ole yöllä herättelemässä. Mutta kun en osaa. En jaksa odottaa!
Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Tuntuu, että kaikilla muilla on jo lapsi ja, että kaikki muut ovat jo lähteneet synnyttämään tai ainakin parin päivän sisällä lähtevät...
Olen yrittänyt keksiä kaikkea pikku puuhasteltavaa, mutta silti ajatukset harhailevat aina vain vauvaan ja siihen, että synnytykseen voi olla vielä niin pitkä aika. Neuvolassa sanotaan, että pitäisi nauttia ja nukkua vielä, kun vauva ei ole yöllä herättelemässä. Mutta kun en osaa. En jaksa odottaa!
Onko muita samassa tilanteessa olevia?
Tuntuu, että kaikilla muilla on jo lapsi ja, että kaikki muut ovat jo lähteneet synnyttämään tai ainakin parin päivän sisällä lähtevät...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla oli myös todella stressaava loppuaika. Tuntui, että kaikki muut sai vauvoja, paitsi mä. Jouduin keksimään kanssa kaikenlaista puuhastelua, että sais ajatukset pois vauvasta. Mulla oli laskettu aika 19.9 ja lääkäri alkoi jo elokuun puolessa välissä varoittelemaan, että vauva saattaisi syntyä etuajassa, joka sai minut odottamaan lähtöä sairaalaan vielä innokkaammin.
Lopputulos kuitenkin oli se, että poika syntyi 12 päivää lasketun ajan jälkeen, 01.10. Laskettu aika, kun meni ohi, tuntui vielä ”kauheammalta”. Pelättiin ja uskottiin synnytyksen menevän käynnistykseen asti. Tuli kokeiltua melkein kaikki kotikonstitkin synnytyksen käynnistämiseen, mutta tuloksetta. Kuitenkin synnytys lähti käyntiin lapsivesien menolla juuri sinä päivänä, kun en juuri asiaa ehtinyt ajattelemaan. Vitsailtiinkin välillä mieheni kanssa, että jos meidän lapsi syntyis edes jouluksi…