Syöminen ja asuminen

Putin vain toteuttaa noita laulunsanoja; "joka niemen notkoon, saarelmaan:" Nyt hän valitsi Ahvenanmaan, koska Krimillä ja ties´missä kaikessa hänellä on jo "maja".
Laivueenkin hän jo suunnitteli Ruotsin rannikolle. Pian sielläkin on "maja", vai onkohan?

17.10. vietettiin Suomessa asunnottomien yötä YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastustamispäivänä. Ennen puhuttiin vailla vakinaista asumusta olevista ja työtä vieroksuvista irtolaisina, heille oli oma lakinsakin. Heidän piti kuljeksia usein paikkakunnalta toiselle hengenpitimikseen. Nykyisinkin on asunnottoman vaikea käydä töissä, vaikka sitä sattuisi löytymään. Opiskelijoiden asuntopulaan on uutena ratkaisuna otettu kontti, ainakin se vettä pitää toisin kuin kuusen alus ja sen voi kuljettaa tarpeen mukaan . Voihan tuohikontinkin nakata olalleen ja lähteä reissuun.

Katuojaan joutuminen on rappion merkki, mutta eihän kaupungeissa niitä enää ole, viemäröinnit ovat katutasossa. Muutenhan katuojaan voisi langeta kuka tahansa, työhön kiirehtivä tai rollaattorilla köpöttelijä. Juoppolallithan heräsivät usein maantienojasta, josta sitten rentun ruusun taittoivat viemisiksi kotiin.

Katulapset ovat säälittäviä ja hellyttäviä, katunainen viittaa maailman vanhimpaan ammattiin, mutta onko katumiehiä ? Kadun mies tarkoittaa tavallista tallaajaa, kuka tahnsa voi olla kadun mies.
Kadunnainen onkin jo sellainen sana, josta voi tulla mieleen katuminen, kuten käännynnäisestä kääntyminen.

Nyt saa minunkin höpötykseni riittää. :)
Katupeilejä ei ole enää, ei paljon katusoittajiakaan. Aina minulta heltiää katusoittajille pieni seteli, joskus kuulee tosi korkeatasoisia musiikinopiskelijoiden esityksiä.

Natoa ajatellen Putinilla on hyvät kyttäyspaikat bukkeristaan,eikös häntä ole Hitleriin verrattu.

Syviksessä syksyllä näin parin naisen leviävän tanssilattialle ja vain yhden miehen vain näin horjahtelevan,ettei toi tasaarvo niin kauniilta näyttänyt.

Olen aina rakastanut havupuita, kuusta varsinkin sen tummanikivihreän värin ja tuoksunkin vuoksi. Keväisin nuo vaalean vihreät kuusenkerkät on inspiroineet monia maisemamaalauksiani. Metsäkävelyllä syönkin ja pureksin niitä, ihania ja pehmeitä!

En varmaan koskaan unohda talven tuiskuja Sipoon peltojen yli, jotka piiskasivat kasvoja ihan kipurajalle asti. Kunnes pujahdin mahtavien kuusten suojaan pellon laidalla.

Sieltä oli mukava tiirailla lumen ryöppyämistä ja ravistella pahimmat lumet myssystään. Kyllä osasikin tuntua kodikkaalle, nuo tuuheat alaoksat suojasivat kuin kodassa olisi seissyt. Niistä kuusista en koskaan taittanut oksia porraspieleen, joten ne ulottuivat maahan saakka.

Ruuasta kun aloittaja mainitsi, onkin aika lämmittää keittoa lounaaksi, olkoon sitten Putinilla Suomenkin saarelmissa omistuksia., minkäs sille mahtaa!
Dasvidanija

Syöminen ja asuminen suomessa on tehty niin kalliiksi että osa kansalaisista on ilman asuntoa eikä ruokaakaan ole jollei seiso leipäjonossa.

Korvessa ei kiinnosta asua kun palvelut on hävinneet, asuin kaksi vuotta maalaiskunnassa jossa n. 2000 asukasta, silloin kaksi ruokakauppaa (nyt vaan yksi). Tuli tunne ettei tämä ole minun juttuni ja muutimme pois kaupunkiin.

Asumisesta, syömisestä ja muusta "viihteestä":Asumme maaseudulla , mutta korveksi tätä ei voi sanoa, vaikka kuusia kasvaa omalla tontillammekin. Ruokaa saamme paljon omalta kasvimaaltamme. Vaikka tiedämme, että jos elinpäiviä riittää, niin tämä kotimme ei ole tässä ajassa viimeisin asuinpaikkamme, sillä ei kukaan nuorru, päinvastoin, vaivat seuraavat iän mukana, mutta haluaisin karistaa mielestäni ajatuksen kerrostaloon, tai edes rivitaloon muuttamisesta, puhumattakaan mistään palvelutalosta. Tämä rauha ja yksityisyys on ihanaa. Naapureita on lukuisia noin 70 metrin etäisyydellä, ja he ovat nuoria pareja, onneksi, ettei koko kylä ukkoudu, vaan kehittyy, palvelut säilyvät, asukasmäärä kasvaa. Tätä voisi kutsua arkielämän tyytyväisyydeksi, joku käyttäisi sanaa onni.