Loppumattomat päivät

Voisiko olla että kärsit masennuksesta?? itse olen syönyt masennuslääkkeitä ja elämä hymyilee jälleen vaikka 4-v ja 1,5 v lapset sekä koira vievät paljon aikaani varsinkin kun olen työtön yksinhuoltaja.
Kannattaa käydä lääkärin juttusilla koska eihän tuo ole hauskaa jos näet elämäs noin.

Ensinnäkin, siivoa lasten kanssa. Se voi olla kiva leikki, lapset myös nauttivat saadessaan olla hyödyllisiä. Ja josko sitten tarvii komentaa ja huutaa, mutta sietää oppia mikä työ on siivoamisessa ja kodinhoidossa. Äiti ei ole mikään kaiken kestävä riepu. Jos jaksaa sotkea, jaksaa myös siivota. Älä juokse lasten perässä siivoamassa heidän jälkiään, se ei muuten lopu ikinä. Ota myös itsekkäät keinot käyttöön. Välillä laita videot pyörimään lapsille. Vie lapset ulos puistoon ja istu itse penkille lehden ja kahvitermarin kanssa. Juoskoot ja huutakoot mehut siellä pois. Ja huutamisesta ja sotkemisesta saa hermostua, voi äitikin näyttää sietonsa rajat. Meillä on käytössä itsekkäät "äiti juo nyt kahvia" "äiti lukee nyt lehteä" ja "isi katsoo nyt uutisia" jolloin meitä ei saa häiritä. Voimia sinulle!

Jos vain jaksat pistä porukkaa ojennukseen, en tosin tiedä minkäikäisiä lapset ovat, mutta 3v osaa jo koota legonsa lattialta, jokaisen vaatteille oma paikka ja jos niitä lojuu siellä täällä, mars viemään. Meillä on mökillä käytössä sellainen systeemi (ei tule vesi), että kaikilla on oma mukinsa ja sitä samaa käytetään koko ajan, jos ovat juoneet maitoa, osaavat huljauttaa ne jne. Tuosta kiljumisesta, jos leikki ei suju pienemmällä volyymilla (ja usein ei suju), ei muuta kuin eri huoneisiin, saa ottaa kirjan tai värikynät mukaan, ei siis mikään rangaistus vaan keino osoittaa, että melutaso karkasi taas.
Tosi kivaa on mennä aamupalan jälkeen "retkelle", tehdään eväät mukaan, ei tarvitse kummosta, pari hedelmää, vesipullo, keksiä. Retki voi olla sadan metrin päässä kotoa, kun tullaan parin tunnin päästä, on lepohetki paikallaan eli eri huoneisiin. Iltapäivällä voikin sitten panna videoita pyörimään.

Antaisin mitä vaan, jos saisin kertomasi kaltaisen väsymyksen takaisin. Menetin esikoiseni viime keväänä ja siitä surusta en tuntunut toipuvan lainkaan. Niinpä kuopukseni huoltajuus siirrettiin ex-miehelleni ja nyt olen yksin. Ei lapsia, ei tiskivuorta eikä arjen väsymystä. Vain pohjaton tyhjyys.

Likaiset astiat, villakoirat sohvan alla tai likapyykit eivät katoa minnekään. Jos katoavat, se on vain hyvä asia. Hellitä hetkeksi ja rentoudu. Ei ole pakko paahtaa täysillä. Elämä on arvaamaton ja jonain päivänä voit huomata kaipaavasi tuota aikaa. Luoja suokoon, ettet koskaan sitä kaipaisi. Mutta varmuuden vuoksi: elä elämääsi lastesi kanssa nyt, siivota voit joskus toistekin.

Kuinka vanhoja lapsesi ovat ? Lapset töihin. Joskus teetän lapsilla työtä niin , että hävettää, kun itseäni laiskottaa. Meillä on tiskivuorot ja siivota on pakko, kun mä käsken.

Sitä se on ollut 25v. Nyt lapset ei enää huuda siinä kotona, mutta nyt saa murehtia, mitä ne tekevät muualla. Kotona kyllä riidellään rahasta ja kotiintuloajoista. Se on lapsiperheen arkea. Olisiko sitten hauskempaa, jos olisit yksin? Yritä löytää samassa tilanteessa oleva ystävä, mene vaikka äiti-lapsikerhoon, niin saat jakaa sitä arkea. Hyvää ja huonoa. Jaksamisia.