Masennus on Suomessa laajalle levinnyt kansansairaus. Hoito painottuu pitkälti lääkkeisiin ja osin terapiaan. Osastohoitoon pääsevät vain suurimmassa vaarassa olevat.
Ihmisen perustarpeita joiden ollessa kunnossa masentunutkin pärjää ihan hyvin ovat riittävä uni, terveellinen ruoka ja liikunta.
Masennuksen ollessa pahimmillaan, saattavat nämä kaikki olla sekaisin. Ei jaksa liikkua. Ei jaksa laittaa ruokaa ja tulee juotua kahvia tai muita piristeitä liiaksi asti. Siinä menee sitten unikin sekaisin...
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi järjestää kotiin jämähtäneille pahasti masentuneille terveellisen ruuan kotiinkuljetus pientä maksua vastaan. Saavathan opiskelijatkin ruuan n. 2€ hintaan kouluissa ja vanhuksille kuljetetaan ruoka-annoksia kotiin. Mielestäni valtion pitäisi järjestää vakavasti sairaillekin edullista ruokaa kotiin.
Kun ihminen saa syödyksi terveellisesti, jaksaa hän tehdä asioita tervehtymisen eteen.
Lisäksi voisi järjestää tuettua ryhmäliikuntaa päivisin, kun jotkin liikuntasalit ovat tyhjillään.
Masennuksen hoitoon pitäisi kehittää muitakin hoitokeinoja kuin pelkkä lääkkeet ja terapia. Hoitomuotoihin pitäisi räätälöidä ravinto, liikunta ja unikin.... Miksi näin ei tehdä? Koska masentunut tervehtyy nopeammin ja joiltakin tahoilta jää isot rahat saamatta ja hyöty toisen tragediasta maksimoimatta... ja se maksaa. Mutta maksaahan se paljon pistää vakavasti masentuneita ennenaikaiselle eläkkeelle ja sairaslomillekin...
Muualla maailmassa on käytetty jo erilaisia hoitomuotoja tuloksekkaasti, milloin Suomessa herätään asiaan?
Miten sinun mielestäsi yhteiskunta voisi auttaa vakavasti sairasta/ masentunutta?
Ihmisen perustarpeita joiden ollessa kunnossa masentunutkin pärjää ihan hyvin ovat riittävä uni, terveellinen ruoka ja liikunta.
Masennuksen ollessa pahimmillaan, saattavat nämä kaikki olla sekaisin. Ei jaksa liikkua. Ei jaksa laittaa ruokaa ja tulee juotua kahvia tai muita piristeitä liiaksi asti. Siinä menee sitten unikin sekaisin...
Mielestäni yhteiskunnan pitäisi järjestää kotiin jämähtäneille pahasti masentuneille terveellisen ruuan kotiinkuljetus pientä maksua vastaan. Saavathan opiskelijatkin ruuan n. 2€ hintaan kouluissa ja vanhuksille kuljetetaan ruoka-annoksia kotiin. Mielestäni valtion pitäisi järjestää vakavasti sairaillekin edullista ruokaa kotiin.
Kun ihminen saa syödyksi terveellisesti, jaksaa hän tehdä asioita tervehtymisen eteen.
Lisäksi voisi järjestää tuettua ryhmäliikuntaa päivisin, kun jotkin liikuntasalit ovat tyhjillään.
Masennuksen hoitoon pitäisi kehittää muitakin hoitokeinoja kuin pelkkä lääkkeet ja terapia. Hoitomuotoihin pitäisi räätälöidä ravinto, liikunta ja unikin.... Miksi näin ei tehdä? Koska masentunut tervehtyy nopeammin ja joiltakin tahoilta jää isot rahat saamatta ja hyöty toisen tragediasta maksimoimatta... ja se maksaa. Mutta maksaahan se paljon pistää vakavasti masentuneita ennenaikaiselle eläkkeelle ja sairaslomillekin...
Muualla maailmassa on käytetty jo erilaisia hoitomuotoja tuloksekkaasti, milloin Suomessa herätään asiaan?
Miten sinun mielestäsi yhteiskunta voisi auttaa vakavasti sairasta/ masentunutta?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mun mielestä pitäisi tehdä masennusta ennalta ehkäisevää työtä! Eihän masennusta olisi läheskään näin paljon, jos tämä meidän yhteiskunta ei olisi tällainen kuin se on... En oikein osaa muotoilla ajatuksiani, mutta jos sallittaisiin erilaiset valinnat elämässä paremmin, niin ihmisten olisi aika paljon helpompi olla. Jos ei tarvitsisi olla niin urakeskeinen vaan mahdollistettaisiin esimerkiksi helpommin osa-aikainen työ niin ihmiset ei uupuisi. Yhteiskunta tarvitsisi vähän enemmän joustavuutta, ettei kaikki olisi aina niin jäykkää ja mustavalkoista.
Yleensä liian kovat odotukset ja ainaiset pettymykset saavat ihmisille pahan olon. Onnistumisista ei iloita, ne kuitataan vain vähättelyllä, mutta epäonnistumisia korostetaan. En ole mikään naminami-positiivisuuden sanansaattaja, mutta mielestäni yleinen ilmapiiri on turhan negatiivinen.
Lopettamalla psykiatrian kaksinaismoralismi, pseudoilu ja mielivalta viemällä psykiatrialta poliisia vastaavat pakottamisoikeudet.
1) Luopumalla masennuksen ja muiden mielenterveysongelmien sairaus-mallista (disease-centered model).
2) Ymmärtämällä "psyykenlääkkeiden" todellinen luonne (drug-centered model).
3) Lakkauttamalla pakottamisen mahdollisuus psykiatriasta.
4) Tarjoamalla kansalaisille keskustelu- ja kuunteluseuraa mahdollisimman pian kriisin sattuessa (vertaa Keroputaan malli).
Joanna Moncrieff - The Myth of the Chemical Cure: The Politics of Psychiatric Drug Treatment
http://www.youtube.com/watch?v=IV1S5zw096U