Pistä runo, niin minä neuvon. Joko vapaamittaista tai riimiä.
Runokoulu ( ope on kirjailija ja kriitikko)
kirjoittajien ope
1651065
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 10 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 165
Vanhimmat
Pistäisit pari rahaa sen neuvon sijaan, että voisin mennä kulmapubiin ottamaan vaikka punaviintä. Innostais edes proosatekstin tekemiseen.
Runoilija ootko nasta.
vaiko ihan täysi ei saa sanoa täällä
kun et runoilemaan ennä
pois sun täytyy heti mennä.
Ruunella on hauskoja runoja enimmäkseen. Kansanomaisen humoristisia ja hyvää tarkoittavia.
Sitä ei sinusta voi sanoa, on kummallista kun aina olet Ruunea mollaamassa! Olet taitanut jäädä peräti viimeiseksi palstasuosiossa tuon luonteenpiirteesi vuoksi!
Hyvä ehtoinen:
Runosi tavoittelee ns. piiloriimiä.
Ennä ja mennä kyllä rimmaavat.
Heti kun riimiä on runossa,
on virne naamaan tulossa.
Hyvää jatkoa!
ope
Herra opettaja,
missä kulkee raja,
tunteakseen olevansa ylipoeetillinen,
kysyn vain, kun itse olen vain millinen.
Syksy !
Jälleen syksy
päivät tummuu harmauteen
tuuli riepottaa hiuksia
hieman paleltaa
aloston puu
seisoo kuin häpeillen
puiston reunalla
pihlaja
tuuli vei lehdet
linnut söi marjat
muutama punanen marja oksistossa
värjöttää kylmyydessä
siinä seison
hymyilen
tänään ei sada
autoon laitan talvirenkaat
tuumailen
se on jälleen syksy
Hyvä turhake:
Runossasi on kuvattu hyvin syksyn tuntoja luonnossa ja samalla hiipii mieleen että syksy on verrattavissa yksinäisen ihmisen ikävään. Kyllä Sinulla on silmää runon tekoon. Tietysti tämä runo on vähän toteava. Tarvittaisiin paradoksia ja analyysia. Pidä harrastus mielessä. Tämäkin runo voisi kiinnostaa paikallista lehteä.
maailman tuulissa nyt
ope
oikein tulkitsit,
jäin yksin kulkemaan, puoliso muutti tuonpuoleiseen,
Hän sanoi, että voi voi voi.
Ja toinen sanoi: Mun sisällä soi.
Kolmas virkkoi, että onpa kaunista, oi.
Neljäs tuumasi: Kuka maailman loi?
Viides huhuili: Ho hoi!
Kuudes, stadin kundi: keitä on noi?
Seitsemäs, serkkupoikai: Moi!
Kahdeksas kiljui: Komeroon lensi koi!
Yhdeksäs tiesi, että koira on Roi.
Kymmenes vain kapinoi.
Hyvä Poeta magnus:
Näytätpä hallitsevan riimisanojen haeskelun. Joillakin riimisanoja pukkaa sitä mukaa kuin niitä tarvitaan. Otetaanpa esimerkkinä Reino Helismaa tai Junnu
Vainio, jotka suolsivat humoristista riimirunoa ihan livenä ilman valmisteluja.
Hyvä alku. Nyt kun vielä keksit runoon yhtenäisen aiheen ja teeman.
Pieni poika.
Koitti kevät muinoin ja saapui toukokuu,
kukki valkovuokot ja sireeninkin puu.
Syntyi silloin maailmaan pieni poikavauva
huusi , parkui peloissaan......
vaan siitä aikaa on jo kauan..
Kasvoi pieni poikavauva, koulutiensä kulki,
nuoruusaikain unelmatkin poluillansa koki.
Ensilemmen kohtasi , mut se katos mielestänsä.
vaan äidin, isän, rakkauden
poika kätki sydämeensä
Vuodet vieri hiljalleen, polut mutkaisiksi kävi
kiviäkin suuria hän edessänsä näki.
Joskus mietti pieni poika elämänsä rataa
ihmeissänsä ... kuka kaikki
menneet vuodet jakaa.
Eessä on taas vuosi sulla uusi alkamassa
päättyneet on nuoruusvuodet virtain pyörtehissä.
Onnellinen olkoon tiesi minne kulkenetkin,
vaan mukaas ota ilot talteen
ja pienet siemenetkin..
Mullapa rinnassa roihuaa
aina rakkauuven tuli.
Ikkunasta kun vilkaisin
niin lumikin siinä suli.
Tyttö jonka silmäni tavoitti
on nätti kuin nukke aina.
Hymyssä suu ja iloset silmät
eikä huolet sitä paina.
Hei Paimenpoikanen:
Runossasi oli todella sitä huumorin kukkaa, jota suomalainen runontekijä
ei aina viljele. Kerrassaan sievä runo. Tietysti siinä oli sitä "tavallista"
tarinaa, mutta semmoista se rakkaus on. Teehän lisää näitä runon kukkasia.
Hei fiiuliin!
Runosi oli koskettava. Siinä oli kaikuja menneistä ajoista. Tuli mieleen monta
entistä mestaria. Poja tarina oli hyvin kuvattu. Kannattaisi kokeilla vapaata
mittaa, kun sulla on tuota proosallistakin asiaa ja elämän taipaleen karttaa.
Minun mielestä runo oli hieno.
Kiitos
Mutta en mä enää runoile
on poissa muusakin.
Kirjoitin mä pojalle
kun olin nuori niin
Luisti ajatukset
ja syntyi sanoja,
on poissa kaikki tuo
vain näen harhoja.
ihania runoja kirjoitat fiiujiin Kirjoita meille lisää.
Luen mielälläni ,koska runoissa on aina ihmisen siäintä olemusta . Mikä on kulloinkin vallalla.
taasen on syksy
menneet suven kukkaset
uudet unissa
kuurankukatkin
ikkunassa kukkivat
kun joutuu joulu
aloittaja ei
taidakaan harrastella
haikurunoja
Fiiuliin, hei!
Todella kaunis runo.
Niinhän se rakkauskin
joskus kituu ja kuolee.
Olet ehdottomasti
taitava runoilija, jolla
on mahdollisuuksia
vaikka mihin. Mutta
kokeile nyt ensin
vähän helpompia
foorumeita, kuten
maakuntalehtien
juhlapäivänumeroita,
joihin usein otetaan
runoja. Jos olet
eläkeläinen, niin
ET-lehdessä jopa
maksetaan lukijoiden
runoista.
Hyvää jatkoa toivoen.
Ope...
ope -- hyvä että huomaat Fiiuliin runot ,koska minäkin tykkään niistä.
Ja Kyllä ruuneperikin on minun suosikki -- Kunhan vaan rohkenis tännekkin . Mitä me opesta -
Äsken runon näin
se kulki edessäin
Heitin repun
kiveen nojasin pepun
Runo lensi haukkana
jossakin kaukana
se oli kiven kolossa
muurahaisen olossa
vielä se puuhun nousi
ja joutsenena sousi
Tulin iloiselle mielelle
hiutaleen pyydystin kielelle
ajattelin talven tuloa
ja naapurin poikaa Suloa
ehkä en sittenkään
vaikka alkais pyytämään
maalla on kivoja monta
ja monta onnetonta
kaupunkiin mieleni palaa
siellä kulttuuri mua halaa
unohdan pimeät illat
mutta mutta....
Patvinsuo ja hillat
Hellevi:
Täydellinen runo!
Lähetä se vaikka
Yleisradioon
mietelauseeksi.
Pistät pari säettä
lisää vielä, niin
on tarpeeksi pitkä.
WOW :)
kuinka voi löytää runosuonta,
jollei ole juonta.
elämä yksinäinen mataa
samaa rataa
mieheni ei muista piittaa,
taudillekin Alzheimer
nimen antoi,
kaiketi joku sitäkin
tautia kantoi.
Ollenko ihminen,olenko
pelkkä nolla
eihän
näin saisi olla
Rituliini
No, herra alzheimer on ikävä kaveri.
Mutta elämästä voi hyvällä onnella
löytää ilon pilkahduksia. Itsesääli
on huono lähtökohta, Tietysti siitäkin
voi runoilla. Kyllä sulla ihan kiva runo
syntyy. Muuten Alzheimeristä on
tehty kirjakin. En nyt muista nimeä,
mutta omaishoitaja tilitti siinä
tuntojaan. Googletan sen nimen sulle.
Rituliini:
Se kirja on:
Veikko Huotarinen
Rakkaani on muistisairas
Hai Oy
Tietämättäni ovat kalat joesta kaionneet
vesi sameaksi muuttunut
kalaan lähteäkseni on
minun kauaksi soudettava
enkä tiedä
milloin veneeni vuotaa
tahi aironi kateissa
.kaiken ollessa kunnossa
on itätuuli veden etäälle puhaltanut
sopivaa säätä vartoessa
tuoppini rantakapakan pöydässä
monesti olen tyhjäksi juonut
laskuni maksanut
enenevällä hopealla
sic transit
Vapaa mitta sopii sulle.
Elämän ikävää ja luonnon
kärsimystä. Mutta koetapa
kirjoittaa iloinen ja myönteinen
runo. Voit yllättyä. Hyviä
ja positiivisia asioita löytyy kyllä.
Mitä ihmettä me
opettajaa tarvitaan,
kun olemme tämän
open mielestä
jo parhaita
mestareita
jok'ikinen.
ei huonoa lain
taitavia vain
runomme oivat
niin hienosti soivat.
vaan nyt
näytä se taito
jonka omistat sinä
mukava ope
jatka kanssamme
edelleen
Hyvä %&
Onhan se tietysti totta, että olen positiivinen ope. Mutta pelkällä kritiikillä ei kyllä
pysty kuin loukkaamaan runon tekijää. Jokainen on omalla tavallaan hyvä.
Tietysti pitää huomata, että kun todellinen helmi löytyy, hän kestää vähän
karskimpaakin kritiikkiä.
Runoissa on usein liikaa sanoja,
taito on karsia epäoleellinen,
jättää vain kirkas ydin.
Hetken lumous tallentuu runoon
peilinä heijastaa mielentilaa,
sanoina muuttuu näkyväksi.
Kekseliäät sanaleikit , tuoreet kielikuvat
riimittelyt, luontokuvat, vertaukset
rytmin musiikillinen taito
runon kieli on hmisen mieli
♫●♦♪♥
Tämä ei pyrkinytkään olemaan runo, vain mieleen tulleita ajatuksia runosta, säemuodossa ketjun olemusta mukaillen. Minusta tässä annetut ohjeet ovat asiallisia ja kannustavia, asiantunteviakin. Leikkimielisenä tämä pitää ottaa, opetusta varmaan lähdettäisiin muualta hakemaan, jos sitä vailla oltaisiin. Toivottavasti tämä ketjun avannut ope pysyy opetusmielessä vain ketjussaan, ei tule varsinaisiin runoketjuihin opettamaan, tai muualle, missä runomuodossa ajatuksia jaetaan.
Paljon viehättäviä luontorunoja olen saanut täällä lukea, itsekin tempautunut tunnelmiin, huumorin taitajiakin on. Melkein kaikki riimittelevät, siten saa helposti runon runolta tuntumaan, ja siinäkin voi olla vaikka miten luova. Riimiruno elää vielä kukoistavana myös rock-lyriikassa ja yleensäkin laulujen sanoituksissa.
Olen lukenut täällä myös syviä, raskaita sieluntuntoja rakkaiden menetyksistä ja siitä, että tuntee elämän pettäneen.
Runolla on tilansa keskustelupalstallakin. Arvostella ei pitäisi, paremminkin arvostaa luovuutta ja uskallusta purkaa tuntojaan. Senkin olen huomannut, että runo on toiminut vuoropuheluna, siltana sydämeltä sydämelle.
Olen sen verran runo- ja proosapiirejä vetänyt, että tiedän myös tällaisella olevan
sosiaalisia ulottuvuuksia. Parhaimmilllaan runopiirissä purettiin omia tuntoja ja
elämänkohtaloista. Niitäpä tässä tulikin ikävä, kun olen enää kriitikon toimessa
ja joskus kirjoitan kustantajille novelleja koosteisiin.
Runossasi sanot kyllä oleellisen runon tekemisen syistä ja sisällöistä. Hyvä runo.
Opettajaksi itseään nimittävä on astunut palstalle kehumaan runoja. Kehuja saaneet tai saavat ovat innoissaan.
Täällä kirjoitetaan hetken mielijohteesta, omin kyvyin, ei kenenkään opastamana.
Runon ei tarvitse olla mikään loppusointuinen tekele vaan runollinen kertomus kirjoittajan mielentilan mukaan.
Jos open mielestä runo on hyvä tai erinomainen, on se vain yksi mielipide. Edellinen vain siksi, että hänen pätevyytensä on vain omin sanoin ilmoitettu.
Kaikkea ei ole tarvis ottaa niin tosissaan!
Leikkimielitä ja huumoria, ajatuksia ja ajatelmia, kauniita lauseita tai lauserakennelmia runoina, niitähän sopii näillekin sivuille.
Onko opettaja pätevä vai ei, kunhan riitelemättä jokin ketju täälläkin.
Vastavirtaan älä ui
kaikkien sanoja älä pui
jyviä on ja akanoita
mitäpä miettisit noita
sanoillansa kukin puhuu
vaikka umpimetsästä huhuu!
Mukavaa päivää Sinullekin Ruuneperi!
haiku ei ole
open mieleen silti taas
lumpeet kukkivat
Samahan se on mikä saa immeset runoilemaan. Monesti pienestä pisarasta innostuu kasvamaan pitkä ketju ihmisten iloksi, toivon mukaan.
Eikä täällä kukaan ole toisensa opettaja kuin leikillään, korkeintaan.
Tämä on aivan avoin elämänkoulun vertaisluokka.
kaunis haiku-runo
Luulisin, että olet muutenkin oikeassa.
Usein haiku kuvastelee sisimmän tuntoja
luonnon avulla.
Olen muutenkin samaa mieltä kanssasi, paitsi, että ope tykkää haikuista.
No olen kyllä vetänyt paljon runo- ja proosaryhmiä ja julkaissut paljon kirjoja
kaupallisilta kustantajilta. Jos en miellytä jotakuta, niin ei se haittaa. Enpä
suurta palkkaa vaadi. Kunhan saan lukea runokoosteita, hyviä ja vähemmän
hyviä.
Joku joukosta:
Olen samaa mieltä kanssasi. Nuorena tein kirjoilla ja opetustöillä tiliä. En enää.
Tietysti toimin kyllä kriitikkona vieläkin eri lehdissä.
Eihän nämä minun haikuni ole kuin hetken lapsia.
Japanissa, kuin varmasti tiedät, munkit saattoivat hioa haikujaan vuosikymmenet.
Varmaan kaineimmat jäivät keskeneräisiksi.
haiku kuin kukan
tuoksu parhammillaan se
säilyy sydämeen
ope...
Tuossa yläpuolella on (R) kateellinen, joka pelkää, että saat liikaa palsta suosiota, koska teit hyvän aloituksen. Tämä ko. herra on opastanut meitä kirjoittajia oikeasta keskustelusta, joka ei ole tainnut mennä perille, kun jokainen mummi/pappa kirjoittelee omia tuntemuksiaan ja aivan omin sanoin.
Viisaasti hän kyllä nyt ilmaisi.."ei kenenkään opastamana"?
Kosketit minua ja tunsin ihoni värähtävän...
väliltämme kaatui muuri.
Vavisten seisoin katsomassa omaa minuuttani
joka mureni pala palalta.
Olinko tuossa ollut minä,
periaatteineni
niiden vanki.
Kuin kuuma aalto,
tai myrskytuuli joka tarttui minuun
-
kuin jäävuoren huippu
joka vajoaa mereen
upposin kuohuihin.
Kosketit minua ja palelin
tai olin kuumeinen
alastomana menneisyyteni raunioilla..
kädessäni mistelin oksa
suutelin sinua
suutelin pala palalta,
kivi kiveltä muurit hajalleen
tulivuoren lailla sisin repesi
syöksi laavan alas laaksoon
ja annoin sen levitä päälleni
polttavana se kietoi minut syleilyynsä..
kasvatti laaksoon uudet kukat
eikä eilisiä enää ollut.
Joku joukosta joskus:
Hivenen sentimentaalinen mutta teknisesti hyvä runo.
Vapaa mitta sopii sinulle.
nytpä punon
pikkurunon
sydän hyytyy
vesi jäätyy,
lunta sataa
ilman rajaa.
Luonto lumipeiton saa
pian valkoisena maa.
Routa, jää
talvisää
pian meidät yllättää.
Tumput tossut
villamyssyt
käyttäjiään lämmittää.
ei Nikillä:
runosi on hauskaa ja riimiltään humoristista lastenrunoa.
Kyllä sinulta lastenrunokässäri syntyisi.
Seireenin laulun lailla
pimeät polut huusivat kutsua
he juoksivat niille ...kaidoille kaduille
punattujen huulien ja alastomien vartaloiden luokse
kuullen vain Seireenin laulun.
He vajosivat pehmeälle vuoteelle
kuumien huulien poltteeseen
himojen huoneessa... hämärässä
punaisten lyhtyjen himmeässä valossa.
He juopuivat hyväilyistä
antoivat lahjoja vain tunteakseen ihon lämmön.
Kunnes.... raatelevat kynnet raastoivat
pilkalliset huudot kaikuivat
ja heidän ihonsa veren punaamana, haavoilla
antoi Seireenille tyydytyksen.
Kaduilla he kulkivat
pää painuneena, haavoja peitellen
vain Seireenin laulu kaikui kumeasti kadulle
meren äärellä se odotti
vartalo taipuneena, kutsuen... tule
sukella minuun ja unohda elämä
Seireenin laulu... aaltojen kuohussa
katukivetyksen kaikuessa askelten alla.
© mie omistan tämän seireenin LAULUN
Näin mie aattelin:
Hivenen sentimentaalinen runo, mutta vertauskuvallinen ja koskettava.
Siinä on sitä 1900 - luvun alun tyyliä, joka on elänyt runoudessa näihin
päiviin asti. Kun lukee runokoosteita, joihin on koottu parhaita runoja,
niin ketkäs muut siellä saavat palstatilaa kuin einoleinot, aleksiskivet,
saimaharmajat, jherkot, jne jne...
Elämän kierto.
Oli elämä
oli kevät
tuli kesä
tuli syksy, talvi.
Saapui uusi kesä
elämäkin jatkui
Oli lapsuus.
Äiti, kerro satu
äiti kertoi sadun
kertoi kaksi
kasvoi lapsi
lähti pois
maailma kiehtoi.
Oli nuoruus.
rakkaani, suutele
sai poskelle suukon
lisäksi kaksi.
tanssittiin valssi
tanssittiin tango.
Oli sunnuntai
herää jo kulta.
leikittiin päivä
kisailtiin kaksi
oli ilojen aika
ei huolia missään.
oli arki.
mene helvettiin.
norkoiltiin päivä
riideltiin kaksi
tuli tappelun aika
koitti eronkin vuoro.
koitti vanhuus.
auta raihnaista.
kävi raskaaksi askel
yksi ja kaksi.
kunpa pääsisi pois
nyt elämä on taakka.
Siinähän se oli elämäntarina. Vähän liikaa pelkistit, mutta juoni ja teema ihan selkeästi löydettävissä. Joskus runojen "viilaaminen" tekee niistä hivenen
"ruotomaisia". Muutama sana enemmän antaa kyllä mehevyyttä sanonnalle.
Sormin pehmein koettelen kulmiasi,
käsin ahnein sivelen rintaasi.
Sanoin pyyteellisin kuiskaan korvaasi,
haen sinuutesi syvintä pistettä.
Vastaat värähtäen, haet minua,
retkelle kauniille maailmankaikkeuteen.
Sieltä palattuamme olemme taas vierekkäin,
vain sinä ja minä.
Missä maailma?
Minä taas:
Kaunis runo. Tosin sanonnat vähän kliseisiä. Minua viehättä aihepiirisi.
Ei ainakaan murheen murtamaa, niinkuin yleensä.
Lokakuu on lopuillaan
pimeää ja sataa.
Elo kulkee tavallaan,
melkein samaa rataa.
Joskus mieli maata kyntää,
joskus pilviin nousee.
Harmittaa ja naurattaa,
melkein samaan aikaan.
Sitä miettii, miksi ei,
voi aina olla vakaa.
Mielialat hyppelee,
monenmoista takaa.
Semmoinen on ihmisluonto,
vaihtuu tuota pikaa.
Tyytyväinen olla saa,
jos ajatuskin itää.
Melko väkisin luotua, mutta halusin minäkin "runoilla" ;)
SkillaN:
Näyttääpä runosi olevan suomalaisten suosikkimelankoliaa. Tietysti siitä on
kirjoitettava, jonka löytää runoon etsimättä. Tekasehan iloisempikin runo.
Olis kiva lukea.
Kaikkeen minäkin uskoin
turhiin puheisiin
omiin luuloihini
tulevaisuuden kuvaan
vai omiin mielikuviiniko
rakensin huomisille talon.
Enhän edes halunnut
sinua rakentajaksi
olit vain siinä
kuin varaosa minulle
joka olin rikki.
Perustuksiin se talo kaatui,
huonoihin suunnitelmiin
aikaa olisi ollut
mutta kylmyys huokui
rakentamattomista nurkista
ikkunasta katsoi tyhjyys
ja uskoni hävisi.
Tulevaisuuteni talo
sisin linnani
rakentuu ilman kahleita
jotka hiersivät
jotka mursin ja murensin
heitin pois
enkä enää ole rikki.
miun omat;
Sinulla on runossasi kokonainen elämäntarina. Tietysti surullinen, mutta lopussa löytyy toivonkipinä. Näistä aihelmista on moni runoillut. Sinulle sanoisin, että kirjoita nyt vähän elämän onnestakin, kun näytät löytäneen "tulevaisuuden talon",
Hehkuvana punapihlajat
odottavat tilhiparvea
lenkkipolullani loistavat
Aurinko on matkaseurana
pohjoistuuli viestin tuojana
sormissani kylmyys kutittaa
Kohta lumivaippa täyttää maan
puiden oksat pakkaspäivänään
kimaltelee lailla kristallin
Tätä hetkeä niin odotin
kun lehdet rouskuu alla anturain
syksy talveksi taittuu
Hiihtoladut kulkee pitkin metsiä
suurempaa onnea ei tarvii etsiä
koivun kylki on kaunis
Sitä toivon tässä itsekin
kauniimmaksi muutun minäkin
elonkaareni myötä
Mummu pieni valkotukkainen
lapsenlapsen silmin kuitenkin
on kuin kristallipallo
Matka jatkuu kevyin askelin
luokse pirtin harmaakylkisen
siellä satuni kerron
mummeli;
Näyttää siltä, että olet oikein vanhan kansan runonikkari. Eniten viehättää minua
huumori, joka tekee runosta entistäkin kivemman., Tuo toinen runo oli myös
osoitus taidoistasi. Jos näitä on paljon, voisit tehdä kirjan, vaikka omakustanteen.
Eilen oli kevätpäivä hentoinen
tuoksui tuomet puhtaanvalkoiset
lapsenkengät kiiltonahkaiset
riensivät pitkin pihaa
Korkokengät lavan täyttivät
kellohelmat keinahteli tahdissa musiikin
soi laulu tulipunaruusujen
pienet lapset täytti pöydän kotoisen
Syksy saapunut on saappaisiin
askel taipunut on päiviin lyheneviin
kosteus viipyy poskillani iltaisin
kasvojani herkät muistot virkistää
Kauneutta kohti huopatossuineen
sipsutellen katson eteen huomiseen
elämänkirjo säteillänsä kietoo maiseman
rakkaudellaan ikkunani verhoaa
Silloin on aika nukahtaa
Lähdevesi vei metsän syvyyksiin
korpikuusen kätköihin
kaduilta kaupungin
Tunsin tuoksun juoman huumaavan
löysin jäljet vapaan elämän
kaukana siellä
Kulki sana matkassa askelten
kuvat piiirtyi puiden runkoihin
rakastan vielä
Löytyi luola kivikallion
perällänsä vuode pehmoinen
turkisten päällä
Pieni valokiila läpäs huoneiston
sammaleinen aukko päällä luolaston
lamppuna loisti
Siellä elin niinkuin ennenkin
isoisän tapaan kalastelin metsästin
marjoja poimin
Istuin kevyesti turkistuolissa
vaari piippuansa täytteli
leppoisin mielin
Taivahalta kuuului humaus
kalliolla kävi pieni alus
kadoten jälleen
Uskomaton oli tunne tuo
putos lattialle jotain jalkain luo
kännykkä pieni
Kuuluvuus nyt oli niin ja näin
jotakin sinne päin
"missä mummeli luuraa"
Sitä se mielikuvitus teettää. Kiva runo. Huumoriakin mukana, mikä yleensä
unohtuu runon tekijöiltä.
majatalon oven suljin
muualle lähteäkseni
vain tyynyni sen otin mukaani
muuta en matkaani huolinut
taloja kulkiessani katselin
joissakin jopa poikkesin silti
oudoiksi jäivät
mauttomasti sisustetut ehkä
liian karut minun niissä viihtyä
joissan mainokset ikkunoissa
paljon lupauksia lupaavat
ohi olen kulkenut ovia avaamatta
itse olen kiiruhtanut saleista
minulle liian ylellisistä tai
ihan muuten vain
nyt siniset ikkunoissa verhot
takassa kotoinen tuli
vuoteella tyynyni vuosista väsynyt
Sinun naurusi.
Helähteli sinun naurusi
kirkkaasti kuin pulppuileva puro
kiirien ylös
värähdellen alas laskeutui
kuin leiskuvat revontulet
pohjoisen kuulaalla taivaanrannalla
kuin kaukaisten salamoiden
leimahtava luonnon kauneus
se kumpuili helisten valloittaen.
Sinun naurusi, se vangitsi mieleni
seisoin vaieten, vain kuunnellen
jähmettyen patsasmaiseen ihmettelyyn.
kenelleköhän nauroit, ketä kosketit.
minulle kuitenkin
soi naurusi musiikkina
tunkeutui sydämeeni, vei ajantajuni,
hengittää en osannut
vain ihmetellen nauttia.
Miten naurusi saitkaan soimaan kuin sävel
iloisesti intohimoisesti.
naurussasi tulvahteli tunteet.
minun tunteeni yhdistyi sinuun
sait minut omaksesi,
olit kaikkeni, omistin sinut.
rakkaus tulvi sinun naurustasi minuun
Huumauduin, antauduin sinulle.
Vaan sinä, kenelle naurusi omistit.
Kaikkea hymy saa aikaan. Yleensä hymy koskettaa jokaista joka sen näkee.
Kiva runo. Lähetä et-lehteen niin saat kahvirahat.
Sinulle
Kuka sinä olet
elävä legendako
kuljetko tielläsi suoraan eteenpäin,
voimissasi ja rohkeana
eksymättä omalta tieltäsi
oletko hurjana ujeltava tuuli hiekkaerämaassa
vai riehutko paholaisen viljapelloilla
tuhoten ja käryttäen kaiken mikä eteesi osuu
oletko tulinen kuoleman katse aseitten tähtäimissä
vaiko ääretön kylmyys avaruuden tyhjiössä
Sinä et ole kylmä
et ole kova
olet vain ihminen.
vaikka kuljetkin ylpeänä omaa tietäsi,
ja ujellat tuulissa
hiekkana erämaassa,
niin olet kuitenkin ihminen
herkkä ja lämmin ihminen.
älä kiellä hellyyttäsi, älä hellyyden tunnettasi,
sillä kaiken läpi kuultaa sielusi hyvyys.
se loistaa silmistäsi, se helähtää naurustasi.
olet ihminen jonka hyväntuulisuus luo päivänvalon.
Loppujen lopuksi kuitenkin olet vain pieni ihminen
avaruuden kylmässä kaikkeudessa.
olet ihminen jota rakastetaan, joka rakastaa.
ja hyvä näin.
Niinhän se on, että ihminen on aina sisältään myös hyvä, vaikka olisi miten
paha. Runossasi on hyviä kielikuvia.
Muutama tanka- runo
Avara vesi
ajatukset lipuvat
rantakiviltä
kylpevät hietikolla
sataman kahviloissa
----
Kirjavat lehdet
leijailevat tuulessa
minä palelen
ohuessa mekossa
olen luontopolulla
----
Ajatukset nuo
tuulen mukaan lähtivät
tippuivat jossain
sateen matkassa maahan
kukkapenkin loistohon
----
Sitten yksi Haiku-runo
Kaksi kukkasta
kumpikin valkoisia
sama ravinto
mummeli:
kauniita runoja, niissä on ajatus mukana, ja luonto
Kirijotan mitä kirijotan
sannaini takana seison
sanoja peräkkäin sovittelen
lauseita niistä rakentelen
puhun puusta ja heinistä
lahoista latojen seinistä
suuremmalla suutani auon
kun voimasanoja lauon
pitelen pöytäni reunasta
heti kun juovun sanoista
putoo en ihan lattialle asti
siinä oliskin viimeinen rasti
runolle rupean aamuin illoin
kaikki on ihan hiljaa silloin
kissakin lopettaa kehruunsa heti
koiralle kelpaa kovakin peti
kun koneeni runoja alkaa laulaa
häkissään lintukin venyttää kaulaa
hakkaan ja hakkaan sanat esiin
soutelen haaveissa kirkkaisiin vesiin
upotan jalkani rahkasuohon
ei tule loppua sanojen vuohon
kahlaan umpu lumessa siellä
missä ei kulje autoja tiellä
ja kaikki vain runon kielin
aina pysyn hyvillä mielin
kun naapuri kehuu ja kiittää
ehkä tämä tänään jo riittää.
himskatti... umpihanki...hangessa. umpilumi.
Mainio riimin taju. Riimi jatkaa tarinaa. Se on hyvä. Suu alkoi väkisinkin
kaarevoitua hymyyn. :) Pistä ET-lehdelle. Saat kahvirahat sieltä.
Jalkoihini kaipaan huopikkaita
oikein entisaikain varrekkaita
jalkani kun aina ovat jäässä
sekä sormet, että aivot päässä.
Heräisipä huopatossu tehtailija
tuo tokkurainen vanha uneksija
valmistaisi lämmityksen varpailleni
antaisi se uutta voimaa keholleni
meeri:
Ihan ihastuttava runo
tuli mieleen, että tuosta
huopatossutehtailijasta
voisi kirjoittaa vaikka
kirjan, kun hän on vielä
uninen ja tokkurainen :)
Kiikun kaakun
liukkailla liikun.
Satamasta kun taas lakkaa
ei vesipisarat ruutuja hakkaa
lenkille voi mennä akkapaha
taskussa lantteina maitoraha
kaupasta litran niillä saa
juon matkalla jos janottaa
muovikorkin voi kiinni kääntää
se kivasti narahtain ääntää
eikä roisku maito pitkin tietä
se on maito hyvää lientä
parempaa juomaa kuin olut
eikä katoa silmistä polut.
Heikki se viinipullon osti
minulle kai jotain kosti
kun tuliaisiksi en Virosta tuonut
sehän olis kaikki kerralla juonut
sillä on ihan pohjaton jano
ei pankkikirjassa usein lue pano
vielä ne sille pankkikirjan antaa
jota taskussaan aina kantaa
sivujen kulmat kuluneet pois
jokohan uusittavakin ois
Otto on sen Heikin veli oikia
ovat kartanon ottopoikia
akattomia molemmat ovat
vaikka naimahalut ne on kovat.
Heikki se aina minua kosiskelee
rakkauslauluja lauleskelee
vaikka parempi olis olla vaiti
sillä on äänessä murrosiän tauti
karhea ja kova kuin nariseva ovi
vaan eihän minun arvostella sovi.
Voi voi nyt se sade on tauonnut
Heikin laulukin mielestä kaikonnut
akkapaha menee maidon ostoon
Heikki taisi hiippailla rahan nostoon.
akkapaha se
Jotkut ne osaa ja toiset (minä) ei, mutta hyvä oli runosi, mutta kuka osaa sen kronikan kirjoituksen?
Muistan lapsuudestani, että meillä oli jo koulu päättäjäisjuhlissa tällainen kronikka koulun tapahtumisista.
Hulvattomia oli myös nämä kyläyhteisön juhlissa esitetyt kronikat, joita oli kehitelty vuosi, kuten myös merkkipäivien kronikat.
No, liian uskaliasta se olisikin täällä esim. esittää kronikka palstalaisista, koska 60 se oli, mutta "luuta" lakaisi sen heti pois! Ilmeisesti nuoriso(Luuta) ei tunne tätä "kiusaamis muotoa" ja yhdistää sen johonkin kiusaamiseen?
Minä taas yhdistäisin sen sellaiseen näkökohtaan, että ao., joka saa hieman "nuhteita" tai arvostelua, niin huomaisi, että jotain meni vikaan, mutta onhan noissa kronikoissa..........
Monen monen juhlaan akkapahalta tilattu
kronikka, mutta ei niillä mitään ole pilattu,
vaikka niissä on paljon totuuksia laukonut
vähän liikaakin salaisuuksien lukkoja aukonut.
Joka ei tunne tätä kirjallisuuden lajia ennestään
voi repiä kiukuissaan hiuksetkin päästään
kun kronikan sanoja ei voi vääriksi väittää
eikä raaoilla munilla kirjoittajaa heittää
On niitä tullut julki riitoja ja rakkausvaloja
on ostettu ja myyty suuria kivitaloja
kun kehuvat monet sellaisen omistavansa
luulevat, se on pyytäjällä hyväkin ansa
saada koukkuun joku joka rahaa etsii
silloin myydän vaikka naapureiden metsii.
Eihän nyt tänne, ei ole tuttujani täällä
ja voivat olla lukiessaan huonollakin päällä
silloin tuntematonkin kirjoittaja teilataan
täällähän vain omaa kuvaa muille peilataan.
Vaan jos juhliisi kronikan haluat kirjoittaa
voi akkapaha sinua siinä avustaa.
todella mielenkiintoinen runokertomus
siinä tuli sukuselvitys samalla
sinulla on hyvä riimitaju
Oletko kokeillut proosajuttuja?
akkapaha se:
todella mielenkiintoinen runokertomus
siinä tuli sukuselvitys samalla
sinulla on hyvä riimitaju
Oletko kokeillut proosajuttuja?
akkapaha se
Olet loistava kronikoita kirjoittamaan ja älä vaihda mihinkään proosaan koskaan. Älä edes kokeile.
Itsestäni haluaisin tuollaisen kronikan, jossa "sievästi" kirjoitetaan vikani ja "suuresti" sitten kehuttaisiin lopuksi! :))
Tämä kaikki vaatisi kuitenkin muutaman läheisen "haastattelun" ja oman "itsekehuni", joten eihän se onnistu.
Yritin jo "metsästellä" puhelimitse niitä entisiä kronikan kirjoittajia, jotka ovat jo kuolleet, mutta ei nämä perilliset ole mitään tallentaneet.
Sateinen päivä
puiden runosuonet soi
kiitos opelle
hedelmät kun maistelee
silmuissa uinuu kevät
Mummeli
siinä oli semmonen runo
joka lämmitti mieltä, mutta
antoi myös oivaltaa, että
sinulla olisi kykyjä vapaamuotoiseenkin
runoon
Luontoäiti ikkunassa pitää päiväkirjaa
sadehelmin rivit valuvat
Alkuvuoden viikot meni sumun peitossa
lämpö helli mittaria ikkunan
Juhannuksen aikaan räntäsade
lavatanssit kokkotulet silloin väliin jäi
kesämekko pääsi mukaan poluille
aurinko kun helli heinäkuussa
jatkui päivät pitkät
kesäkengät kului tantereella
Pakkastako odotan
kimallusta kuurankukkasten
onhan kohta marraskuu
Turhaan odotat
ikkunanpieli yhä lämmin on
ei räntää ei lunta
eikä tuuli pyyhi lasia
aurinko ei pilaa tunnelmaa
saat yhä lukea luontoäidin tekstiä
Selfien lasi läpi näpsäytän
siinähän se mummeli nyt kurkistaa
kuva ja loru yhdessä kertoo tarinaa
KORJAAN...
Selfien lasin läpi näpsäytän
siinähän se mummeli nyt kurkistaa
kuva ja loru yhdessä kertoo tarinaa
mummeli:
Hivenen vaikuttaa suorasanaiselta paremmin kuin runolta.
Mutta kerrot tunnelmista, luonnosta, säistä ja itsestäsi ihan
kivasti. Tärkeintä ei ole, että kirjoittaa taitavasti, vaan että
kirjoittajalla on sanottavaa. Sitä ne kustantajatkin etsivät.
Yritin kylmiltään proosarunoa,ensimmäistä kertaa.
Luin nyt " PDF Pieni runosoppi Juusolle"-sivuja ja ymmärrän hyvin palutteesi.
Proosaruno taitaa olla aika vaikea laji.
Itsellä on se puute ylipäätään,että jos kirjoitan useamman runon,ne toistavat samaa teemaa.( Tämän palautteen olen saanut aiemmin maallikolta) Siksi laitoin useamman runon tänne ja eri tyyleillä.
Kirjallinen esitys ei ole vahvimpia puoliani,jo kouluaikana se oli 7.Jostain syystä runojen kirjoittelu kiinnostaa ja vihkoihin niitä väsään. Joskus runoraadissa jonkun runo sai arvion: "Runo palvelee vain kirjoittajaansa." Kohdallani on sama tavoite.
Kiitos ,kun annoit palutteet ja vahvistit sen,mihin jo aiemminkin runoiluni suhteen olen törmännyt.
Alastomuuttako pelkäät
kehosi muotoja peität
kääriytyen sikiöasentoon
polvet otsassa
alastomuuttasi piilossa.
Katso
nouse ylväästi koko pituuteesi
rintasi ovat kauniit
vatsaasi haluaisin suudella
ottaa alastomuutesi unena
herättää sinut rakastamaan
alastonta sinua, itseäsi
mitä häpeilet
aamu näkee sinut sylissäni.
Mielikuvin:
Rakkauden kieli on joskus vaikea kuvattavaksi, varsinkin fyysisen rakkauden.
Mielestäni onnistut siinä hienovireisesti.
sama kuin "turhake"
Puolisoni poismenon johdosta kirjoitin suressa surussani runon toiselle sivustolle toistavuotta sitten nim. " tuntematon"
Lopullista!
Suru velloo kuin raivoisa myrsky,
merenaallot tyrskyinä lyö
raivopäisenä kallion kylkeen
mustat pilvet salamoi
olet poissa
veit elämän multa
jätit yksin kulkemaan
huudan tuskaani maailmalle
auttakaa
meri tyyntyy
aurinko nousee
tuuli lämmin hyväilee
tuli rauha rannalle tuolle
jätän muistot myrskyineen
olet poissa
matka jatkuu
yksin tietä elämän
kuljen usein rannalla tuolla
ehkä kontaan vielä ihmisen
korjasin hiukan alkuperäistä teostani " kuljen usein rannalla tuolla " tämän verran,
mummi --
Otan osaa. Kauniisti puhut läheisen poismenosta, Siinä soi epätoivon sävel,
mutta lopulta toivon leppeä tuuli.
Metsä
Metsä on kaunis
metsä rauhan antaa
metsä elää
kuuntele metsää
katsele metsää
muurahaiskeko alla puun
asujat kulkevat kiirehtien
tervehtien toisiaan
kantaen risujaan
vaan minne?
Humisevat puut
jo kaarnaiset.
tuulen myötä laulavat
latvustonsa soittavat
niin hiljalleen
linnutkin piiloissaan
toisiansa kutsuvat
lauluillansa varoittavat
sointuvin sävelin
vaaroistakin metsän.
Keskeltä lehvikön
liihoitellen lentelee
myös perhonen
niin kesäinen
väriltänsä täysin valkoinen
iloaan antaen
kesän kauneutta juhlistaen
siis katsele metsä elää
kuuntele metsä laulaa
sävelin sointuvin
rauhaa jakaen.
fiuliin:
ylistyslaulu metsälle
Joskus on vähän kliseistä
mutta yleensä nautittavaa
Pistä ET-lehteen, saat ehkä kahvirahat
Ensilumi
ensilumi peittää eilisen
vaahteran kirjavat lehdet
heleän vihreä nurmi
sitruunankeltaiset koivut
lehmuspuun ruskea runko
okrankeltaisine lehtineen
ne olivat eilen totta
taakse jäi epäonnen maa
epäonnistuneet askeleet
epäonnistuneet käden liikkeet
epäonnistuneet ajatukset
taakse ne jäivät
ensilumen alle
haarmaantunut puun runko
kaarevin oksin kurkottaa valoon
huomiseen
kun harmittaa:
paikoin runosi saa tehoja hallitun toiston avulla, Minä tykkäsin...
Kukkasten kruunupää
vierellään risuinen oksa
samassa maljakossa
Päivät kului auringossa
Lensi siihen ohdakkeinen
pyöri hetken ympärillä
lehdet heilui tuulosessa
repesivät sieltä täältä
Paikattiin pahimmat ruhjeet
Ambulanssin katon päällä
vilkkui valo sinisenä
Pöydällä rosoinen ruukku
ruukussa keltainen kukka
Sehän on surullinen runo. Kalevalamitta on joskus vaikea, kun pitää olla
alku- , loppu- ja sisäsointua.
Honkain huminaan
kallion katveeseen
piilopirttini hongasta tein
ja kun kohtasin
sinut rakkainpain
sammalvuoteen lämpimään vein.
Hongat huojuivat
yllämme kuiskaillen
rakkaudesta meidän
olit sylissäin
sinä kalleimpain
alla auringon kuun ja tähden
Honkain suojeluun
pirttiini hämyiseen
saavuit lailla sä onnettaren
toit auringon
valon kirkkaimman
piilopirtistäin poistit aren.
Sammalvuoteessa
luonnon sylissä
on parhainta elämässä
hongat varjoineen
aina suojaavat
meitä mökkimme hämärässä.
------------
Meeri kettinen
Vähämäentie 5
honkailija:
No sehän on selvä kiven aleksin idylli, honkain keskellä, omassa lämpöisessä
pesässä. Ihan kiva.
Ihan vain sivusta, muistattehan tallentaa runonne.
muusatar: on aina tärkeää tallentaa se mitä kirjoittaa, siitä voi olla apua myöhemmin, minulta näitä ei saa, koska en tallenna tai kopioi kenenkään
runoja, haluan auttaa, kun olin nuorempana aikuiskouluttaja ja kirjoittaja-
piirien vetäjä, joskus nimittäin pienikin palaute voi olla tärkeä, niinpä
palstalaiset voisivat myös kommentoida runoja ja eikä aikaakaan, kuin
voi hyvänen aika, opea ei enää tarvita. :)
Kullaisin kuusten kuiskein sanon vain, että joskus luin, kuinka joku epäili, että jotkut varastavat täältä runoja omikseen.
Kai siis kannattaa omaksi hyväkseen tallentaa.
Asia, johon minä en usko tippaakaan.
Kyllä nämä meidän runoilut ovat kaukana maailmankaikkeuden mestariteoksista, mutta mukavaa puuhaa kaikitenkin.
Hei ope ! Täällä ei ole hyvällä katsottu, jos on alettu jonkun runon tekeleitä kommentoimaan muuta kuin epämääräisesti kehumalla.
Suurin osa suoltaa latteaa iänikuista loruilua, ei mitään uutta tai persoonallista.
Taitaa olla tuhoon tuomittu ajatus tuo "opettaminen". Täällä kun ei saa kukaan nousta muita ylemmäs missään suhteessa.
Mihinkä on Fiiulin kadonnut, karkotitko hänet ? Hän ei koskaan ketään kehunut tai moittinut, kannusti vaan kirjoittamaan.
Maan kasvien tietoisuudesta
laulaviin valaisiin ja tanssiviin mehiläisiin.
Hajumerkkien monimuotoisuudesta
muurahaisyhdyskunnissa
elekielen ymmärrettävyyteen.
Meillä on sanat ja kirjainjärjestelmämme
ja kuvat, joihin elekielemme tallensimme
jo vuosituhansia sitten kallioon.
Kopioitu 70 RUNONURKKA 14 palstalta
Tuoksuvattu 7.10.2009 17:44 1 SULJE
Nautiskellen myrskyssä.
Ihan mahdoton tuuli
sen sisälläkin kuuli.
Sinne tielle vaan
kun taas jalkani saan
toista toisen eteen
isken tossua veteen.
Kuljin matkaa tovin
tuulen sekaan sovin
matka tapaamiseen johti
pankin kerhohuonetta kohti.
Moni kutsun kuuli
eipä haitannut tuuli.
Luonto pauhaten puhuu
tuuli pilville huhuu
alas pisarat sieltä
pois tuulen tieltä
talven aika ei täällä
ei tälläkään säällä.
Nautin tuulesta tuolla
kuljin karpalo suolla.
Sade hakkasi ihoa
tutkin kukkivaa kihoa,
hiukset märkinä roikkui
tuuli korvissa paukkui.
Sataa ja tuulee
vielä huminaa kuulee,
puista lehtiä riipii
kohti talvea hiipii,
Tästä myrskystä nauti,
eipä iske tauti.
kopsattua, tuttua:
Näyttääpä riimejä löytyvän, joskaan riimit eivät ole erityisen kekseliäiti ja
takoviakin ovat. Riimisanan pitäisi viedä runoa eteenpäin. Kyllä runossa
on luonnon tuntua, joka tietysti sopii syksymieleen.
Käy joskus vilkaisemassa mies menneisyydestä-nimimerkillä kirjoitetut runot.
Niissä on riimit kohdallaan.
Ei ole tullut luettua ketjua. Nyt selasin tämän piiitkän ketjun läpi ja harmikseni huomasin ettei Ruuneperi ollut yhtään runoa kirjoittanut.
Kirjoita nyt sinäkin tähän näitten riimittelijöitten joukkoon, johon itsekin kuulut. Eihän open arviointi haittaa, eihän? Tämähän on kuin keskustelua ja vielä ilman toraääniä.
katleija:
Runo tulee jos on tullakseen. Olen sen verran opettanut runon tekoa, että
tiedän runon teon vaativan sopivaa mielentilaa, inspiraatiota. Kiva, kun
runon tekijöitä riittää. En tietysti ota runoja talteen, joten niiden tallentaminen
itselle on tärkeää. Muistan, kun tein nuortenkirjan käsikirjoituksen, joka tuli
kustantajalta takaisin. Sitten muutaman vuoden päästä kustantaja oli tullut
toisiin ajatuksiin kässärin suhteen ja sitä ( ainoa kappale) etsittiin kissojen
ja koirien kanssa. Lopulta löytyi ja kustantaja pisti kirjan jopa Topelius-
palkintoehdokkaakseen.
ope, noin se on kuten sanoit. Kunhan minäkin saisin inspiraation. En yleensä saa, se on vaan yhtä vääntämistä minulta. Riimitellyt olen vasta tällä palstalla ja ihmetellyt että joitakin perättäisiä rivejä olen allekkain saanut. Loppusointuja aina yritän, että tulisi jotain tolkkua niihin.
Kyllä palstalaisista löytyy oikein taitavia, kuten luettavaksi ovat runoja tehneet.
katleija:
runous on kuin mikä hyvänsä taide, siinä tarvitaan harjoitusta, joskus innoitus
tekee työn helpoksi, muistan kun tein innoissani syntymäpäivärunon ja kohta
se luettiin keskipäivän mietelauseena radiossa
Sinulla on kyllä taitoa. Riimi on siitä vaikea juttu, että se riimisana ei saa olla
ensimmäinen joka mieleen tulee. Riimisanan on vietävä runoa eteenpäin.
Harjoittelemalla tulee mestareita.
Olen kirjoitellut runoja, erilaisia ja erilaisina hetkinä.Huomaan nyt hieman yllättyneenäkin, että voimakas tunnelataus taitaa välittyä runoon.Kun kirjoitin runoni
"Ensilumi" 18.10.2013 olin silloin hyvin pettynyt.Pettymyksen aiheena oli se,että olin yrittänyt akryylimaaleilla saada aikaan syksyisen taulun.Taulussa oli liian voimakkaat värit,ne olisi pitänyt olla murratumpia.Taulun kohtalona oli se,että koskapa silloin satoi ensilumi,maalasin kuvan päälle valkoisia "lumipisaroita".Liiallinen värikirjo jäi alle ja näkyy vain osittain.Lisäksi kirjoitin runon tunnelmistani.Laitoin sen Runot suomi24-sivuille. Yllätys,yllätys 29 tykkäystä ja mielenkiintoinen vastaus.Kaivoin runon arkistosta (nyt tykkäyksiä on 30) ja ajattelin,että mikähän on täällä open kanta tähän runoon.
Taidan säilyttää nyt kyseisen runon muistona tuosta hetkestä.
Helmi
Simpukka kuortansa avasi
hiekansiru sisäänsä palasi
Harmi tuo hiertää
eikö ois voinu kiertää
Mun maallisen majani
tiedän ma rajani
Pohjassa jökötän
paikallani kökötän
Kalastaja mut nappasi
helmeni kappasi
tyttönsä kaulalle
satutäti:
Ihan upea runo. Helmen tarina yhdistyy elämäntarinaan ( vai käsitinkö väärin).
Tällaiset riimitkin toimivat hyvin ja vievät tarinaa eteenpäin. Eivätkä ole
tavanomaisia. Runokoostehan sinun pitää tehdä.
Mä nuori olen vielä
en vanha ole lain
vaikka vuosikymmeniä
nyt kannan muassain
kohta yhdeksän.
On helminauhan tavoin
nuo vuodet kiedotut
aikaan tuohon menneeseen
jonka olen elänyt
sydän matkassain.
En vanha sittenkään
kun jätän maailman
ja nuo vuosituhansia
täällä ammoin hallinneet
kaikki mantereet.
Mä olen nuori aina
täällä läpi elämän
nämä vuosikymmenet
ovat kaikki yhdeksän
lapsen kengissään
Siispä nuori ihminen
liki ysikymppinen
annan kaiken kunnian
näille vanhemmille
maamme järkänteille
Hyvin sulta sujuu runon teko. Mukana on kivasti riimiä ja vapaata mittaa.
Sitä olen joskus itsekin ajatellut, että ihminen on nuori koko ikänsä, kun
on nuoren ihmisen mieli. Runojasi on kiva lukea.
On punoitus pihlajoissa
on linnuilla karkelot
syystuulonen oksistoissa
tuo kesäiset muistelot
Nyt valkoinen haiven jo lentää
se talvea enteilee
ja lyhdyssä pienoinen liekki
tuo lämpöä eteiseen
On päivä nyt tää
hetki pienoinen elämää
soi siinä sävel hentoinen
kuin lumihöytynen
Ja päivä nyt tää
leijuu lailla perhosen
se kulkee ohi pihamaan
ja muistoihin se jää
(liisa):
Kaunis runo. ihan tulee mieleen vanhar runoniekat Helvi Juvosesta lähtien.
Jatka tällä tyylillä. Sinulla on siinä hyvät edellytykset. Tietysti vähän kliseistäkin
on kielikuvissa.
Heti tuli mieleeni sävel tähän sinun kauniiseen runoosi (liisa)
RAUHANNEUVOTTELUT
linnan puistossa juhlat
viivasuorina panssarivaunujen kyljillä
shampanjalasien ja lautasten rivit
SHAKAALIT ODOTTAKAA
tänään klovni soittaa
mykkää flyygeliä kapellimestari
liiaksi humalassa
HUOMENNA huomenna
ME SOVIMME
ruostuneista aseista
vallaton ville:
Pasifistinen kannanotto. Ehdottomasti sinussa on runoilijan ainesta. Semmosta
surrealismiakin mukana. Pistähän lisää runoja.
Tuolla joku mainitsi että on huonoa kun ei kukaan pääse toista ylemmäs.
Mikä lie ollut tarkoitus, mutta voisko jatkaa nyt niin että lukijat antavat pisteitä runoista jo kirjoitetuistakini n . Saisi joka runolle antaa pisteensä
rajana 0-10. ja omalla nikillä, rekkamattomallakin.
Letkkimieltä kaivataan.
Minkä takia pisteet, haluatko pois ne arimmat, kyllä open kannustava linja on mielestäni kiitoksen arvoinen
No sehän voi olla kivaa, että annettais numeroita.
Kun keskustelu saadaan aikaiseksi, niin ope
ei ole enää tarpeellinen. Siihen voisi pyrkiä.
Ranskalaisten talvi lapissa
On talvi tullut pohjoisen kyliin
kietonut seudut pehmoiseen syliin.
Turisteille tää on ihmetys suuri,
yhtä outo kuin kiinan muuri.
Talvi on heille yhtä huvia,
aikuiset tekevät lumeen enkelin kuvia.
Ei haittaa kylmä ja huurteiset puut,
lumileikeissä kaikil on nauravat suut.
Hiihtämisessä on oltava malttia
mut potkukelkkailu on parasta valttia.
Valokuvaus on aikuisille tärkeää,
kylmä voi kameran särkeä.
Kolmekymmentä pakkasta on kuvauksen kohde
ja taivaalla tanssiva revontulien hohde.
Lapissa voi lumiukkoa halata
iloisin mielin Pariisiin palata.
sivusta esurannut:
Kiva aihe. Riimit on joskus tosi hyviä, mutta ei aina.
Esim. tuo Kiinan muuri on vähän ontuva.
Kertokaapa mitä noi riimit ovat.
loppusoinnut tiedän , mutta riimeistä ei hajuakaan.Jos tuonkin asian tietäisin, voisin joskus siellä toisessa elämässä synnyttää hyviäkin runoja.
Olen kirjoitellut näköjään täysin "uunona" asioita runomuodossa ja tuonut niitä vielä tänne ja muuallekin pilkattavaksi
Ei oo minulle runoutta opetettu missään ja nyt oon liian vanha oppimaan, mutta tosiaankin.... se toinen elämä....
Yksi ja sama.
"Riimit ovat sanoja, joilla on yhteinen tai samalta kuulostava loppuosa. Niitä käytetään runoissa ja lauluissa, jos halutaan loppusointu. Sanojen loppuosan samankaltaisuutta voidaan kutsua puhekielessä rimmaamiseksi." Wikipedia
PIIRRÄ RIIMI
Olinpa äimänkäkenä kun ekaluokkalainen kysyi tehtäväänsä:
” Piirrä riimi ” Mitä se tarkoittaa?
Olin luullut, että niitä kirjoitetaan!
Tehtäväpaperia katsoessani, havaitsin siinä kuvia sikin sokin.
Jonkun kuvan esim. hammas, oli etsittävä rimmaava kuva
eli lammas ja piirrettävä se.
Niin se käy, kun kirjoitustaito puuttuu.
On ne viisaita nuo nykyajan koululaiset!!
Ei meillä noin hauskaa ollut.
riimiä voi esiintyä myös alku- , sisä- tai loppusointuna. Kalevalassa on aika
rikasta riimien käyttöä.
Hepokatti heinällä soutaa
pelkää ei tulevaa routaa
Jäällä voi luistella kyllä
näinkin syksyllä
Viulua virittää kuntoon
tanssit nyt alkakoon
Jäälle ei tullutkaan ketään
oli kaikki menneet pesään
Heinäsirkka noloissaan kulki
meni pesäänsä ja oven sulki
Siitä vain runoilemaan lastenlapsille hauskoja runoja.
Sinulla on kyllä taitoa. :)
uppoudu runoon
Yllytyshullu minäkin aina
mukaan lähden
ei kritiikki paina.
Muut konkareita näköjään
toisin kuin mä
kun vasta tään
kokeilun palstalla tein
ja joukkoon riimini vein.
Aika rauhassa täällä saa
runoinensa tuhertaa,
ihmetellen itsekin
mahdun tänne minäkin.
Ei tarvi kompleksia kärsiä
ja kynsillä päätä järsiä,
Ei sensuuria minkään laista,
tule, kokeile ja maista.
Katleija:
Hauska runo. Herätti hymynvirneen... :)
Toisaalta myös proosamaista paikoin.
kutsuit huvimajaasi
teetä ja sympatiaa
nauroit ilkamoiden
tulin
teetä en juonut
elokuun kuutamossa riisuin
S I N U T
huntu
hunnulta
haaveeksi
vanhaa tekstiä:
Pelkistynyttä ja kerroksista ilmaisua.
Joskus tee ja sympatia riittää. Ei aina.
Kalastaja
Siimaa pari metriä
ongenvapa ja koukku
paljaat varpaat hietikolla
Puinen laituri heiluu
kalat pomppii kaislikossa
viestiä toisilleen vievät;
"Matoja on matkassansa
terävä on kaareva koukku"
Yksi mato veteen tippuu
koukku tyhjä kiemurainen
toinen mato luikerteli
läpi sormien livahti
kalat katsoi kummeksuen
nappasi matosen suuhun
näykkäsi varpaita vedessä
juuri silloin kalastaja
luuli saaneensa matosen
kiemuraiseen pyydykseensä
minne taasen putosikaan
suoraan saalihin suuhun
Kalan mahat pullistuivat
matosista mehukkaista
miehen mieli odottava
jospa viimeinkin taitaisi
Tuli lapsi laiturille
kietaisi matosen koukkuun
sujautti siiman vetehen
hetken päästä laiturilla
sätkytteli ahvenia
pari pientä kirjavaista
Neljä jalkaa laiturilla
polskutteli kalavettä
tuumailivat toisillensa:
"Nyt on meillä sopivasti
kalasopan aineksia"
Poika nosti vaarin pystyyn
talutteli rannikolle
taittoi tillin matkahansa
sipulia kourahansa
Yhdessä he sopan söivät
hetken yhteisen jakoivat
muiston kauniin rakensivat
Vähän kalevalamittaa ja paljon kivoja muistoja. Tällaisia runoja voi tehdä vaikka
vihkosen lastenlapsille.
Ope... Ajattelin kysyä sellaista,että kun kalevalamitta näyttää pyrkivän runoihini jotenkin vaan jostain sielunsopukoista,niin näyttääkö se hassulta,kun osa runoa on kalevamitan tyylistä ja osa ei ?
Tämä kalevamitta voisi olla haaste itselleni.Voisin alkaa opiskella tämän kaltaisten runojen kirjoittamista.Siis puhtaasti kalevalamittaisia.Runolaulanta myös kiinnostaa.
Jos on tylsää,voin laulella:
Pikkulintu oksallansa
napostelee silmujansa
Mutta pitäiskö olla toistoa,esim.
Pikkulintu oksallansa
heiveröinen koivikossa
napostelee silmujansa
nokkii puiden ravintoa
Laulu tulee ja menee, ja samalla kaikkoaa tylsyys.
Huh..huh...
alkusointuakin pitäisi olla ???
pikku lintu oksallansa Ensimmäiset tavut Pitäiskö olla pi pi ???
napostelee silmujansa Pitäiskö olla na na
siis napostelee namujansa ???
(liisa)
Juureva juntti junantuoma ( alkusointu ju-ju-ju)
katseli kuunteli neitoa nuorta ( kolmikirjaiminen loppusointu eli-eli, yksikirjaiminen loppusointu a-a)
sateli vettä mateli aika ( vain alkukirjain vaihtuu, sateli-mateli myös sisäsointu koska toinen riimisana on säkeen keskellä)
tyttö tuo tuli luo ( sisäsointu tarkoittaa, että säkeen sisällä oleva sana rimmaa
esim säkeen loppusanan kanssa tuo-luo)
osaavat riimittäjät käyttävät riimiä, jossa vain alkukirjain vaihtuu. ( esim. syksy tänne matelee, tuulee vettä satelee, ( ja sitten kahden sanan riimi) syksykin on mukavaa,
senhän tietää kuka vaan ( mukavaa - kuka vaan)
Juureva juntti junantuoma ( alkusointu ju-ju-ju)
katseli kuunteli neitoa nuorta ( kolmikirjaiminen loppusointu eli-eli, yksikirjaiminen loppusointu a-a)
sateli vettä mateli aika ( vain alkukirjain vaihtuu, sateli-mateli myös sisäsointu koska toinen riimisana on säkeen keskellä)
tyttö tuo tuli luo ( sisäsointu tarkoittaa, että säkeen sisällä oleva sana rimmaa
esim säkeen loppusanan kanssa tuo-luo)
osaavat riimittäjät käyttävät riimiä, jossa vain alkukirjain vaihtuu. ( esim. syksy tänne matelee, tuulee vettä satelee, ( ja sitten kahden sanan riimi) syksykin on mukavaa,
senhän tietää kuka vaan ( mukavaa - kuka vaan)
Kiitos opelle hyvistä ja selkeistä ohjeista :)
Haaste on aikamoinen,mutta pitkät on illat harjoitella.
Yleensähän kaikki riimit tulevat luonnostaan
kiitos vain kiittämästä
Taitaapi meidän runous olla jo huipussaan,
tuskin kukaan tuikussaan,
meitä jalostaa.
Minulle runoni omat,
ovat olleet mielen somat,
miettelykset.
Sanoja rakastain,
niillä leikkien ain,
aion myös jatkaa.
Jokaisen huviretki,
runoilun rakas hetki,
jatkukoon.
runoja,omia:
parhaimmillaan runonteko on arjen runoterapiaa
Ennen oli ohjelmallisia iltamia ja lppussa 1 t tanssi -- niisää oli kuorilausuntaa ja kaikenlaista kivaa ohjelmaa -- sillon pääsi tavalliset harrastajatkin esiintyyn , nyt on hienoja kulttuuritapahtumia ja maksaa paljon -
Ei hyvä
Urheiluseurojen järjestämiä tanssia . Jossa paikallinen haitristi veteli kappaleet .. hyvin rytmissäpysyttiin .
Nyt jos harrastaa jotain on otettava ohjaaja --onneksi täälä ohjaaja ei rahasta --päinvastooin joku saa kehoituksen viedä runonsa lehteen --kahvirahan toivossa
Moni tanhu-, kansantanssi-, näytelmä-, kuorolaulu-, lausuntaryhmä tai yksittäinen harrastaja saa kiittää edellytyksiä harrastaa edellä mainittuja kulttuurialoja nimen- omaan sääntöä tunnin tanssien edellyttämästä ohjelmaosuudesta. Nuo ohjelmalliset iltamat olivat aikanaan tärkeä osa henkistä maanpuolustusta.
ullamirjami
Millainen sävel tuli mieleen runosta; On punoitus pihlajoissa...jne
Ihana koitan saada se n veopuukiin -- Kunhan nyt pikkusen kokeilen ensin
Se runo oli kun säveltämistä vaille hyvin rytmillinen varmaankin heppo säveltää
Voi kiitos :)
Jään odottamaan ilomielin
T. liisa
Kirjoitan nyt tositapahtumiin perustuvan runon:
metsä suli lumestansa
karhu tuli pesästänsä
pitkin metsää käyskenteli
poikasia kuljetteli
soilla kulki silmät sulki
aurinko kun helotteli
puuhun kiipes tarpeen tullen
ketterä tuo metsän otso
kuningas on kankahilla
tuolla metsälaitumilla
mustikoita muuten poimi
kalojakin kalasteli
sellainen on menninkäinen
turkki vahva askel tarkka
sellaisen jos kohtaisikaan
pelko tulis heti pintaan
sanotaan ett´ metelistä
juoksee karkuun alkaa parkuun
mutta onpa tarinoita
että kaivoi kompasteja
myllersi ja kuopsutteli
ruokaa sieltä haeskeli
oli nainen lenkillänsä
koiran kanssa pihallansa
koira haukkui kimakasti
karhu lähti rivakasti
nainen pääsi peloistansa
meni sisään pesähänsä
kertoi siinä tarinaansa
jäljet käytiin katsomassa
yhteistuumin miettimässä
missä miehet missä luvat
karhunkaatoon olis mieli
saatiin apujoukot sinne
pyssyt paukkui raikui rinne
nyt on rauha näillä mailla
pelkoa voi olla vailla
nainen muistaa miltä tuntuu
karhun jalat nousee pystyyn
siinä sydän läpättääpi
itkuun silmä ennättääpi
koiran kanssa kulkee vielä
pelko poissa turva siellä
( liisa ):
Runossa on kiva poljento. Säkeet toimivat paremmin 3 - 4 - sanaisina.
Aihekin mielenkiintoinen kronikka. Käyttelit alku-. loppu- ja sisäsointua
kivasti.
Jukolan innoitus
Suunnistusta 1
Tänään se alkaa.
Yhtä jalkaa
Venlaa monta,
tyttöä verratonta
metsikköön katoaa
soissakin samoaa.
Vaikka olis Martta,
kompassi ja kartta
kilpailijan tarvikkeet
eivät järjen korvikkeet.
Ne käteensä kahmaisee
polulle pinkaisee
ja kiveltä kivelle
rastilta rastille
juoksee ja tarkkailee
mielessään merkkailee
karttamerkit maastoon
törmäämättä puustoon.
Joukkuetta edustaa
kunniaansa puolustaa
moni vanha voittaja,
Hyväkin suunnistaja
kartalta voi eksyä
itseltänsä kysyä;
Tässäkö tämä nyt,
olenko jo eksynyt?
venlana mukana:
Onhan ne riimisanat hallussa, mutta säkeet vähän liian lyhyitä. Se tekee runosta
takovan ja puuduttavan. Mutta aihe oli ihan jees. Runo jukolan viestistä. :)
Onhan ne riimisanat hallussa, mutta säkeet vähän liian lyhyitä. Se tekee runosta
takovan ja puuduttavan. Mutta aihe oli ihan jees. Runo jukolan viestistä. :)
Vielä kiusaan yhdellä runolla :
Pienen pieni lintu lauloi
vihervarpu viserteli
metso meni metsikössä
kajahutti kankahalla
korppikotka koivikossa
lauloi laulun Lapinmaalla
metsä raikui kauas kaikui
Käyskenteli kummasteli
metsästäjä mietiskeli:
missähän on meiän veli
metsäseura meikäläisen?
Konsertteja kotvan aikaa
kuunnellessa metsäntaikaa
päivä päättyi päätöksehen
matkan marssin kotipuoleen
siellä veli venheinensä
airon avuin askareissa;
Kalojako katsastelet
ahvenia aiot anoo?
Veli veti verkot veteen
siitä sitten kysymähän:
Mitä mies on mielessäsi
tuumit tullessasi tänne?
Kuulitko kun metsä raikui
havaitsitko lintuin laulun?
Kyllä kuulin kuomaseni
aivan aistin, oma veli
Oli metsä konsertissa
oltiinhan kuin oopperassa,
yhteistuumin todettihin
makuulle kun laskettihin
laavun peti oli heti
valmis silloin, lämmin illoin
Siihen kaatui kaksi miestä
uupuneina päivä hiestä
( liisa):
upeaa kalevalamittaa, alkusointua, sisäsointua, loppusointua!!!!!
Kiitos kuuluu hyvälle opelle :)
Liisa on oppivainen. Niin somasti alkusointukin rimmaa. :)
Tänään satoi lunta
ei se ollut unta
Myrsky puri puita
kolotteli luita
Ulkona on valoisaa
piparkakku makoisaa
Joulukortin kuvassa
tonttu tuumii tuvassa:
Kiltit lapset lahjoja ne saa
Voi sua raukkaa.
Kohta runoa paukkaa,
Työtä sulla riittää,
palstalaiset kiittää.
Pian on sitten muotia
runomuodossa toisia ruotia.
Ja politiikkaa tietenkin
hersyväisin sävelin.
Runo vapaamittainen
on mulle vieraan tuntuinen,
vaan tahtoo uutta oppia
tää ikivanha Makriina!
Vanhus odottaa !
Katso
ilta saapuu
taivaanranta jo punottaa
huomenna taas myrsky käy
rakkaita ei vieläkää näy
yksin
vanhus katsoo iltaan
turhaanko rakkaitaan odottaa
ikävä kalvaa
tuska sielussa raastaa
havahtuu
vanhus tuo
kass ´ joulu saapuu
kortin vanhus kirjoittaa
sanan muutaman raapustaa
hyvää joulua rakkailleen toivottaa
jälleen odottaa
viestin sai
haloo haloo,
matkustamme lämpimään
aurinkoa katsomaan
pärjääkö mummi viikon kaks
tulemme kyllä takas
sukkaa kutoo vanhus tuo
vie pienen käärön lastenlasten luo
on joulu
vanhus suuntaa askeleet
puutarhaan tuonelan
valomeri kynttilöitten lumoaaa
tuulessa lepattaa
hiljaisuus huutaa kumpujen yllä
vanhus kynttilää sytyttää
kuiskaa hiljaa rakkaimmalleen
väsyttää
tahdon sun luo
laulaa
pieni talitintti mari
missä viivyt sulhoseni, titi, titityy.
Laulun kuuli västäräkki.
kari
ja tsilipt, plit-pirilöimään
oikein innostuu.
Kari miettii.. opetella
täytyy kai mun titi, titityytä
Ei tarvii marin kuvitella
ettei ole mulla mitään syytä
häntä lahennellä.
Samaan ruokapöytään
lehahteli kari
siihen jonka omaksensa
ominut oli mari.
Kari kysyi , opetatko laulamaan
sä mulle titi, titityytä.
Kun sen opin niin kosimaan
sua aion tulla
onhan mulla siihen silloin syytä.
Vastas hälle talitintti mari
jos en ketään muuta saa
niin voisko meistä tulla pari.
Opettaa en sulle osaa
omaa lauluani
Enkä liian viserrykses
ollenkaan oo fani.
Ajatellaan asiaa,
ei ole mulla kiire
vastas hälle västäräkki
ja oksallensa lensi
Maalleko?
Pakeniko titi, titityy
kauas kaupungista
kai ajatteli selviytyy
maalla pusikossa
paremmin kuin kaupunkien
autoin saastehessa.
Maalle lensi etsimähän
suurta puhtautta
ehkä myöskin pesimähän
siel' on avaruutta
etsii hellän sulhaspojan
omaa lajiansa
tyydy ei hän västäräkin
sukuun mielellänsä.
Västäräkki edelleenkin
kaipas pientä lintuaan
titi-tyytä opiskellen
jatkoi haaveitaan
jospa tintti kuitenkin
suostuis kosintaan.
Vaan kauas lensi luota pois
titityineen pienoinen
västäräkki toivoi vain
jospa joskus vielä sois
talitintin titityy
kurkustansa hälläkin.
Runoillaanko taas.
Olisi kiva lukea runojanne.
Ilman tuota kaiken tietävää (mukamas) opettajaa, joka on käsittääkseni entinen luotsi.
Jotain sanoakseni !
Jostain syystä
hymm,,
olisko vanhuutta
sanat kurkkuun jää
-
runosuoni tyhjää näyttää
mielen menneisyys täyttää
-
se harmittaa
-
tahtoisi tarttua elämään kiinni
tahtoisi löytää ystävän
tahtoisi tuntea elämän sykkeet
-
vanhus auttamatta syrjään jää
sivuraiteille sysätään
-
sanaa etsien
vanhus kertoisi sen
kuinka kaipaakaan
rakkaitaan
-
kukaan kuule ei
sanat tyhjyyteen lentää
ei auta valittaa
-
hiljaa huokaa
-
siinä yksin touhuaa
pensselin taas löytää
siispä maalaamaan
-
malaa värit räisyvät
maalaa tunteet tuliset
ikävän ja rakkauden
sanoja ei löydy
löytyy vain elämän kirjo
Tällainen on tämä elämän nuotta
Toiveissa elät, mutta et suotta.
Jossain on piilossa elämän lanka,
arkan kovin, piilossansa.
Nykäise siitä, ihan vähän,
heräätte molemmat elämään tähän