Eli ite oon 14 ja mun veli kohta 13. Ja sil on lääkärien sanojen mielenterveyshäiriö, muttei adhd. Se on siis välillä tosi väkivaltanen, kun taas muutama minuutti sitä ennen se saatto olla hyvinkin ilonen.
Ongelmia on nyt tässä 3.
1. Vaikka hän onkin vain vähän minua nuorempi, en pärjää hänen kanssaan alkuunkaan. Tyttönä minulla ei ole yhtä paljon voimaa kuin hänellä. Jos hän päättää, että minuun sattuu, niin sitten sattuu ja kovaa. Sama 8 vuotiasta veljeä kohtaan. Kerran hän ampui tätä todella voimakkaalla lelujousipyssyllä kaulaan, muttei lelunuolella, vaan teroitetulla kynällä. Ja tämä nuorempi veli saa koko perheessämme eniten väkivaltaa osakseen, koska on pienin, ja siksi puolustuskyvyttömin.
2. Nään itsekin selvästi, että veljeni on tukahduttanut itseään vaivaavat tuntee. Hän ei puhu niistä, eikä ole niitä itsekään käsitellyt. Uskon, että ne ovat osasyy hänen holtittomaan käytökseensä. Holtiton ja väkivaltainen käytös johtuvat kuulemma mielenterveys ongelmasta/häiriöstä, mutta lääkärit eivät tiedä mistä, koska tutkimuksia ei ole kovin laaja-alaisesti tehty.
3. Minä olen sijaiskärsijä. Ollut jo kauan. Kun olin pienempi, lähes kaikki väkivalta hänen taholtaan kohdistui minuun, mutta nyt se kohdistuu suurimmalta osin toiseen veljeeni, ja se on vielä kauheampaa. Tällä hetkellä minulla itselläni on jatkuva masennnus (lievä onneksi) ja veljeni kommenttien ansiosta myös alkuvaiheessa oleva syömishäiriö (hän haukkuu lihavaksi). Tällä hetkellä jätän aamupalan ja iltapalan välistä, ja ajoittain syön muilla ruuilla erittäin vähän, tai jätän ne jopa väliin, kun taas ajoittain syön viisi kertaa päivässä, mutta pieniä annoksia. Itse huomasin tämän tilanteen reilu vuosi sitten, ja terveydenhoitaja talvella, koska olin edellisen terveystarkastuksen jälkeen laihtunut. Tilanne ahdistaa minua kovasti, koska tiedän että jos nyt ei tehdä mitään, joku päivä minulla on syömishäiriö. Ahdistus taas laskee ennestäänkin matalaa mielialaani.
Olen myös monta vuotta sitten jo huomannut, että olen kieroon kasvanut. En voi olla oma itseni. En pysty näyttämään alakuloani, kun veljellä on paha kausi, enkä hyvällä kaudellakaan, koska silloin vanhempani saavat levätä. Tilannetta ei kohenna se, että olen aina ollut ns "kiltti tyttö", eli olen tehnyt mitä käsketään. Minua ei usein kuunnella, koska sanotan että kohta, mutta on lapsuudesta liikaa ikäviä muistoja tuollaisesta. Minua on jo silloin laiminlyöty, koska veljeni on vaatinut kovasti työtä.
Mutta niin, mitä oikein voin tehdä? Tässä tilanteessä kärsivät kaikki, ja haluan että se loppuu. Haluan auttaa edes itseäni, saada masennuksen pois, tai oppia olemaan oma itseni, jota en ole pitkiin aikoihin ollut.
Ongelmia on nyt tässä 3.
1. Vaikka hän onkin vain vähän minua nuorempi, en pärjää hänen kanssaan alkuunkaan. Tyttönä minulla ei ole yhtä paljon voimaa kuin hänellä. Jos hän päättää, että minuun sattuu, niin sitten sattuu ja kovaa. Sama 8 vuotiasta veljeä kohtaan. Kerran hän ampui tätä todella voimakkaalla lelujousipyssyllä kaulaan, muttei lelunuolella, vaan teroitetulla kynällä. Ja tämä nuorempi veli saa koko perheessämme eniten väkivaltaa osakseen, koska on pienin, ja siksi puolustuskyvyttömin.
2. Nään itsekin selvästi, että veljeni on tukahduttanut itseään vaivaavat tuntee. Hän ei puhu niistä, eikä ole niitä itsekään käsitellyt. Uskon, että ne ovat osasyy hänen holtittomaan käytökseensä. Holtiton ja väkivaltainen käytös johtuvat kuulemma mielenterveys ongelmasta/häiriöstä, mutta lääkärit eivät tiedä mistä, koska tutkimuksia ei ole kovin laaja-alaisesti tehty.
3. Minä olen sijaiskärsijä. Ollut jo kauan. Kun olin pienempi, lähes kaikki väkivalta hänen taholtaan kohdistui minuun, mutta nyt se kohdistuu suurimmalta osin toiseen veljeeni, ja se on vielä kauheampaa. Tällä hetkellä minulla itselläni on jatkuva masennnus (lievä onneksi) ja veljeni kommenttien ansiosta myös alkuvaiheessa oleva syömishäiriö (hän haukkuu lihavaksi). Tällä hetkellä jätän aamupalan ja iltapalan välistä, ja ajoittain syön muilla ruuilla erittäin vähän, tai jätän ne jopa väliin, kun taas ajoittain syön viisi kertaa päivässä, mutta pieniä annoksia. Itse huomasin tämän tilanteen reilu vuosi sitten, ja terveydenhoitaja talvella, koska olin edellisen terveystarkastuksen jälkeen laihtunut. Tilanne ahdistaa minua kovasti, koska tiedän että jos nyt ei tehdä mitään, joku päivä minulla on syömishäiriö. Ahdistus taas laskee ennestäänkin matalaa mielialaani.
Olen myös monta vuotta sitten jo huomannut, että olen kieroon kasvanut. En voi olla oma itseni. En pysty näyttämään alakuloani, kun veljellä on paha kausi, enkä hyvällä kaudellakaan, koska silloin vanhempani saavat levätä. Tilannetta ei kohenna se, että olen aina ollut ns "kiltti tyttö", eli olen tehnyt mitä käsketään. Minua ei usein kuunnella, koska sanotan että kohta, mutta on lapsuudesta liikaa ikäviä muistoja tuollaisesta. Minua on jo silloin laiminlyöty, koska veljeni on vaatinut kovasti työtä.
Mutta niin, mitä oikein voin tehdä? Tässä tilanteessä kärsivät kaikki, ja haluan että se loppuu. Haluan auttaa edes itseäni, saada masennuksen pois, tai oppia olemaan oma itseni, jota en ole pitkiin aikoihin ollut.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moikka,
Ikävä kuulla, miten sinun tilanteesi on kertomasi mukaan vaikuttanut elämääsi. Olet kokenut monenlaisia haasteita ja on todella hienoa, että haluat apua siihen, että et enää joutuisi kärsimään tilanteestasi.
Oletko kertonut asiasta vanhemmille, veljellesi, ystäville tai vaikkapa koulussa opettajalle tai terveydenhoitajalle? Kerrotkin, että olet "kiltti tyttö", minkä vuoksi et ehkä halua vaivata ketään kertomalla tunteistasi perhetilanteeseen liittyen. Sinulla on kuitenkin selkeästi erittäin paha olla, joten olisi ensiarvoisen tärkeää, että uskaltaisit ottaa asian puheeksi jonkun luotettavan henkilön kanssa. Tällaisessa tilanteessa saattaa tulla vaaraksi se, että vähättelet itseäsi ja siten muutut näkymättömäksi, jäät yksin ajatustesi kanssa. Näin mainitsemasi masennus voi jopa syventyä.
Muista, että sinun tehtäväsi ei ole hoitaa veljeäsi tai vanhempiasi, etkä myöskään saisi jäädä veljesi varjoon, vaikka hänellä onkin haastava tilanne. Olet tärkeä ja arvokas, äläkä unohda, että sinulla on oikeus hyvään ja onnelliseen elämään. Muista tehdä asioita, joista todella pidät ja kaiken keskellä anna aikaa myös itsellesi! :)
Kaikkea hyvää sinulle!
NettiSaappaat Jyväskylästä
Onkohan mullakin joku tuollainen. Oon ensi sillei oi kuinka suloinen ja sit sekunnin päästä oi kuinka tyhmä. Ja kerran kaadoin mun kamuni(ihastukseni) betonisiin portaisiin ja väänsin sormenkin. Mutta mul on Kyl ollut masennusta. Ja olen luonteeltani väkivaltainen riidanhaluinen ja pitkävihainen. Ja kyllä Se sun veljes siitä vielä parantuu! ;-)