Meillä on jotain sellaista, mistä en haluaisi luopua. Jokin piste kaukaisuudessa, jota kohti kumpikin on kulkenut omaa polkuaan pitkin. Tiemme risteävät. Sillä täytyy olla jokin syvempi merkitys, sillä en ole koskaan tavannut ketään muuta,, jolla olisi ollut sama matka kuin minulla, ystäväni.
Sinun ja minun polkuni
FOCUS..
741260
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 74
Vanhimmat
Niinhän se on. Outoa.
Todella outoa. Jos olisi peilimaailma, katsoisin hänen kulkuaan kuin omaani.
Kaikkea niin outoa, että parempi olla kertomattakaan. En tiedä kuka olet, mutta näin "oman" outoni tapauksessa. Oudoin kohtaaminen mun elämässä, mutta taakse jäänyttä jo.
Mulla ollut Ford. Taivaspaikka on siis varma.
Focus katosi matkan ja pisteen välillä.
Olette todella sekaisin.
Väärä sijamuoto. Oikea kuuluisi olet sekaisin.
Koko ketju ja koko foorumi on sekaisin.
Unohdat sen että Renaultin kanssa kärsineet menee ohituskaistaa pitkin ohi Fordeista ja muista taivaspaikoille, sillä Ford on vain pieni paha Relluun verrattuna.
Ehkä tuo FOCUS on polkupyörämerkki eli saksalaista laatua.
automerkit vanhetessaan muuttuvat Ooppeleiksi ja sen jälkeen on kaikki toivo mennyttä.
Hyviä fillareita vieläpä.
Focus on myös latinaksi polttopiste ja tulisija, kotiliesi.
Unohdat, että tämän päivän Renault voi olla huomispäivän Ford ja toisaalta tämän päivän Ford voi olla huomispäivän Lada.
Niin ne paikat ja asemat katsos vuosien saatossa vaihtuu...
Mitä FOCUS tarkoittaa tässä, onko se vihje vai muuten vain?
Tavoiteltua päämäärää.
Harmillista. Olisin mieluummin ottanut sen vihjeenä kulkuvälineestä sinne päämäärään.
Vai niin, milloin päämäärää sitten tavoitellaan? Jäänyt vähän epäselväksi...
Mmmm. Toivottavasti tiemme kohtaavat vielä. Ketään muuta en halua niin paljoa kuin sinua rakas. Olemme matkalla sinne pisteeseen... Jaksan toivoa, jaksan yrittää.
Kosketa rakas minua, kosketa.
Niinhän minä kosketinkin punaisilla kynsilläni. Ja mitähän mahdoit minulle vastata silloin?
Meillä ei ollut mitään, silti hän seisoi polullani, niin sen silloin koin. Tarkoitusta hain pitkään, tarkoitusta en löytänyt. Vuodet tekee minusta jo pilaa, hänestä en ole päässyt vieläkään. Tänä päivänä en ymmärrä miksi hänet poimin sydämeeni. Mikä hänessä on sellaista, josta en muka voi päästää irti.
Hän kulkee omia polkujaan, toivon sen olevan hänelle mieluisa. Jos joskus muistelee mun sekoiluja, toivon että hän ymmärtää, että ajatusteni kukat jotka poimin polultani heitän hänen polulleen, koska hän vaan on, en tiedä mitä :) tunne joka minussa on on liian voimakas.
Eilen meni tarkoituksella aikaisin nukkumaan, en halua ajatella häntä, koska siihen menee niin paljon energiaa. Hänelle ja kaikille hyvää työpäivää. En tullut eilen palstalle parkumaan, on sekin jotakin :)
Tästä piti tulla hyvä vuosi, mutta toisin kävi. Niin monista renkaista tuli rapaa silmille, etten jaksa edes laskea. Olen itkenyt enemmän kuin ikinä, mutta sinun vuoksesi eniten. Et saa sitä koskaan tietää, miten paljon koski, että aito välittämiseni lensi penkalle. Sille en voi mitään, pakko vain niellä. Toivottavasti joskus lakkaa sattumasta. Onneksi on buutsit, millä kävellä lätäköistä välittämättä.
Tsemiä polullesi...
Focus on se piste jolloin polut risteävät jälleen, se tavoite jota kohti te kuljette alitajuisesti, vaikka se saattaa viedä pitkään. Ensin on nykyiset polut kuljettavana, mutta kartalle on merkitty teidän risteyksenne tulevaisuudessa.
Tiedän tuon tunteen. Peilimaailma. Oma elämäni on kuin jonkinlainen versio erään miehen elämästä ja hänen elämänsä omastani. Tämän on parasta johtaa johonkin. Oikeasti. Minusta elämässä ei ole enää mitään mieltä, jos tapaa ja löytää hänen kaltaisensa, eikä sitten... mitään?
Kaksoisliekit eivät kasvata toisiaan, eikä niijen ole useinkaan tarkotus päätyä yksiin, sanosin, jos olisin hörhö :D
Tosin onhan niitä versioita, että kaksoisliekit kohtaavat vasta sitten kun heidän on tarkoituskin olla yhdessä - joko kumppaneina tai vaikka työtovereina yhteisen asian puolesta.
Ja kyllä - olen tutustunut kaiken maailman teorioihin yrittäessä ymmärtää elämääni.
Joku liekki se oli, joka silmiin lensi ja silmistä säteili.
Kärvensi aivoja.
Poltti ja jätti polttomerkit.
Tuli mieleen tämä: http://youtu.be/r8BoKaJB3zU
Asioilla on tapana järjestyä?
Kaksoisliekkisi vastoinkäyminen on aina myös oma vastoinkäymisesi. Pitäkäämme kaikkia ihmisiä kaksoisliekkeinämme, ni homma toimii :)
Toivottavasti.
Kunhan et kävele mun haudalla
Outoja polkuja tallaan viimeiseen asti
Jos et rakkaani seisot mun rinnallain
Niinhän se menee.
eivät tule kohtaamaan, päästä irti je mene eteenpäin...
Mistä tiedät ? Kenelle luulet vastaavasi ?
Mä ainakin tykkään siitä Focus-pyörän omistajattaresta. Polkumme kohtaaminen riippuu hänestä, sen hän tietääkin.
Tietääkö varmasti? Mistä hän sen tietää?
Hänellä on tietokone.
Kryptistä.
Onko kyseessä maasto, maantie vai CX pyörä?
Tämän polun äärellä viihdyn hyvin. Kun sen tänään täältä sattumalta löysin tunnen omakseni.
Elämää merkittävimmät asiat tapahtuvat yllättäin ja kaikki etenee kun entinen on selvitetty, eikä enää haittaa yhteistä kulkua. " Käymme yhdessä ain?"
Mitä helv...krypt...mitä tuo sana tarkoittaa ? Taas jokin nuorison uusi sana rakastumiselle.
Oletko tosissasi?
Osittain. viestilläni on syvempi tarkoitus
niin syvä etten mäkään hiffaa
:D Se onkin niin syvältä
Maantiepyörä. Vihertävä.
No yhteisille lenkeille sitten vain? Mikäs sen parempi tapa aloittaa tutustuminen? Vai mitä hä?
No eipä paljoa parempaa tapaa varmaan. Tai tulehaan niitä mieleen, mutta ei niitä tässä viitsi...
Ei. Kyllä tie pyöräilijän sydämeen vie hänen pyöränsä kautta. Trust me.
Risteys tosiaan. Aivan kuin x tiemme jatkavat matkaa.
Sinun polkusi niin kaukana minun polustani. Ehkä niin onkin tarkoitus ja tämä oli vain risteys.
Ehkä....ehkä ei
Itse sinä polkusi luot. Joskus se risteää silloin kun ei pitäisi.
Itselläni on musta Focus cycklocrossari mikä on ihan hyvä pyörä.
Pitäisi hankkia vielä jokin maantiefillari kunhan saisi varaston hyllyt uusittua ja tavarat kunnolla paikoilleen.
Aloittaja siis pitää päämääränsä kristallin kirkkaana mikä on hieno juttu :)
Meillä on samansuuntainen ajatusmaailma sekä tavoitteet. Arvomaailma. Se on Focuksemme, jota kohti kumpikin kuljemme pitkin omia polkujamme. Eikö olisi parempi jatkaa pitkin yhteistä polkua kohti samaa focusta
pidä sanoo toi sille kys. ihmiselle eikä tänne ??
Pitäisi. Mitä varten tämä palsta on sinun mielestäsi olemassa ? Saako tänne vapaasti kirjoitta ajatuksiaan hänelle, jos ei muuten rahkeet riitä tai on muita esteitä tai on saanut pakit, mutta ei pysty vielä unohtamaan...?
Mua aina hymyilyttää kun näen tämän ketjun. :-)
Syynä yksi Focus, joka majailee tuolla eteisessä. Silläkin on aina sama päämäärä kuin minullakin eli perille pääseminen. Sillä on myös muitakin ominaisuuksia. Se mm. toi hiukan lähemmäksi yhden miehen, johon halusin tutustua paremmin. Mutta ei se fillarikaan kaikkeen pysty. Loppu on minun harteillani.
Näinhän se on. Loppu on aina viime kädessä omissa käsissä tai joskus jopa painona hartioilla. Mitä olet ajatellut tehdä lastille hartioillasi ? Eikö olisi aika jakaa se ?
Kyllä olisi, mutta olen jäänyt vähän siihen käsitykseen, että hänellä on jo lenkkikaveri, joten en ole tohtinut tehdä mitään selkeitä siirtoja.
Mulla on joku kurja onni rakkaudessa tässä elämässä - pari kertaa aiemminkin olen mennyt ihastumaan varattuun mieheen ja sitten lopulta tunnustanut, kun en ole enää jaksanut. Lopputuloksena on [tietysti] joko hiljaisuus tai se, että vähän aikaa on kumpikin päästänsä sekaisin kunnes toinen vetäytyykin pois, eikä oikein koskaan edes kerro merkitsinkö mitään tai mitä hän tunsi.
En jaksa sellaista enää. Vielä vähemmän jaksaisin sen, jos hän olisikin vapaa ja silti torjuisi minut.
Tosin ehkä perinteitä kunnioittaakseni saatan vielä kerran tehdä itsestäni idiootin ja kertoa tunteistani jonain hetkenä. Ei kahta ilman kolmatta? En kuitenkaan tänään, enkä huomenna, en muuten kuin täällä, en ellei hän tee sitä ensin.
Ei kuulosta yksinkertaiselta. Tilanteesi aiheuttaa varmasti monenlaisia ajatuksia sekä tuntemuksia, Tsemppiä sinulle. Tietenkin toivon, että kaikki menee hyvin jokaista osapuolta ajatellen.
Olisihan se yksinkertaisempaa jos edes voisin olla varma seurusteleeko hän vai ei, mutta se ei ole sellainen kysymys, jonka kehtaisi esittää suoraan ja varsinkaan niissä tilanteissa joissa näemme.
Hyvät miehet ovat harvassa. En halua myöskään menettää hänen ystävyyttään.
Asiat eivät tosiaankaan ole mustavalkoisia. Äkkiä ajateltuna voisi kuvitella, että aina voi esittää tuollaisen kysymyksen asiallisesti. Pääsisit eteenpäin. Mutta tosiaan varmasti asiaa hankaloittaa tuo, jos tapaatte sellaisissa puitteissa, ettet voi puhua noin henkilökohtaisista asioista.
No yleensä hänen työpaikallaan, joten... Ei, se ei oikein yleensä ole paikka ja tilanne kysyä mitään sellaista. Varsinkaan omalta luottomekaanikoltaan.
Voisitko ajatella, ettet miettisi työsuhdettanne, vaan että olette kumpikin tuntevia yksilöitä. Hankala tilanne tosiaan. Jos tulee pakit niin miten jatkaa pokkana eteenpäin, kun kuitenkin tapaatte työnne merkeissä. Toisaalta, hänen luulisi olevan niin fiksu mies, että osaa hoitaa tilanteen hienotunteisesti, oli hänen vastauksena siten kieltävä tai myöntävä. Jos hän on " hyvä mies " kuten kirjoitit, sinulla ei pitäisi olla pelättävää hänen taholtaan.
Hyvää ja fiksua pohdintaa. Pettymykset ovat vain ehkä tehneet minut varovaiseksi. On helpompaa riskeerata oma henkensä ja terveytensä kuin sydämensä
Tiedän etten voi väistellä itseäni loputtomiin ja se näkyy jo siinä miten otan enemmän riskejä täälläkin.
Samoin :)
Minäkin tiedän yhden ihku mekaanikon, hän on niin charming. Toivottavasti on paikalla, kun ensikerralla sinne menen.
No raja tuli vastaan eilen aamulla. Oli tuntunut jo kauan siltä, etten saa mistään enää mitään otetta kun minulla on liian isoja solmuja elämässäni. Joten kirjoitin viestin, kerroin mitä hän merkitsee, sanoin ottavani hänet omakseni jos saisin, mutta arvostavani myös ystävyyttä.
Hän vastasi illalla ja valitsi ystävyyden. Olen onnellinen. Tai no onnellisempi kuin eilen aamulla. Minua ei jätetty epätietoiseen hiljaisuuteen mitä pelkäsin eniten ja säilymme ystävinä.
Tästä on hyvä jatkaa. Ja lähteä näiltä palstoilta. :-)
Itseään ja tunteitaan ei voi väistellä loputtomiin kuten ei kuolemaakaan. Olen oppinut sen tällä viikolla.
Hianoo,joS ootte kummunkinpuolin asiat sopineet ja ootte ystävyydestä sopineet. Vois olla vaikeet,jos tunnette enempi.
No aika näyttää miten se käytännössä onnistuu, sillä jännittäähän se miten reagoida ja käyttäytyä kun seuraavan kerran tavataan. Mutta ajalla on tapana tasoittaa asioita.
http://youtu.be/g4ouPGGLI6Q
http://m.youtube.com/watch?v=PWgvGjAhvIw
http://youtu.be/WPni755-Krg
Polun olisi pitänyt johtaa yhteen jo kauan aikaa sitten. Sen jälkeen on menty vain kauemmaksi koko ajan. Kohta en enää edes muista.
Miehestä.
Hmm samanlaisia ajatuksia mietin ja sitä että no eipä ole tullu vastaan sellaista miestä kuten tämä mies jonka kanssa voi keskustella mitenkään muiden älykkyyttä väheksymättä.Asiat ovat vain siinä mielessä hieman kinkkisellä tolalla että olemme ottaneet liian isoja askeleita poispäin toisistamme mutta well,mikään ei ole lopullista.My friend,enkö iske silmää sillä se ei olisi korrektia tässä tilanteessa...
Tässä tilanteessa kannattaisi todellakin iskeä silmää...