Olen vietellyt sinkkuelämää 4-vuotta. Olen ns. jätetty osapuoli ja erotilanne oli itselleni melko rankka kokemus ja siitä selviäminen kesti ainakin parin vuoden ajan. Nykyään en enää mieti eroa juuri lainkaan ja jos mietin, niin näen siitä vain hyvät puolet. Eron jälkeisinä vuosina koin yksinäisyyden jotenkin ylitsepääsemättömänä asiana. Kaipasin jatkuvasti rinnalleni toista tai sitten vaan hakeuduin kavereiden seuraan. Minulla ei ole ollut ketään vaikituista kumppania saati yhden yön juttua (yhtä lukuunottamatta) näiden vuosien aikana. Kuluvan vuoden aikana havahduin siihen, että miten mahtavalta tämä yksinolo tuntuukaan. Tunnen oloni mukavaksi, kun olen yksin kotona ja on rauhallista. En enää tunne toisen kaipuuta. Olen koittanut miettiä, että mistä tämä tunne on peräisin, mutten ole sitä vielä keksinyt. Mitä minulle on tapahtunut?
Mitä minulle on tapahtunut?
vain yksinäinen
6252
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minusta tilanteesi kuulostaa hyvältä koska olet selvästi päässyt erostasi yli ja on tärkeää että ihminen osaa olla myös yksin koska liian moni "siirtyy" eron jälkeen suoraan uuteen suhteeseen eli silloin ei ehdi käsitellä eroa kunnolla ja se vaikuttaa tietenkin tähän uuteen suhteeseen negatiivisesti. Kuulostaa siltä että olet päässyt erostasi yli ja olet valmis uuteen suhteeseen jos sopiva ihminen osuu kohdalle :)
Ero ei kyllä enää pyöri mielessä, eli se on jo käsitelty. Tarkoitin lähinnä sitä, että en enää koe minkäänlaista tunnetta/tarvetta etsiä itselleni puolisoa tai seuraa. Eli siis en tunne toisen kaipuuta. Kavereidenkin kanssa tulee vietettyä aikaa entistä vähemmän. Yksinäisyys ei enää tunnu niin pahalta, kuin eron jälkeen. Olen kai tottunut jo siihen. Mutta onko se hyvä asia, että viihtyy liikaa yksikseen?
Minulla ei ole vielä niin paljon elämänkokemusta, mutta mielestäni tilanteesi kuulostaa hyvältä. Ihmisellä näyttää olevan aina pieni alituinen tarve murehtia, vaikka kaikki olisi oikeastaan ihan hyvin. Nauti elämästäsi, kun vihdoin tunnet olosi hyväksi. :)
On se kai kuitenkin hyvä pohdiskella välillä, että mitä elämältä haluaa. Mielestäni ei kannata kuitenkaan alkaa ihan erakoitua vaikka viihtyisikin yksin. Kuitenkin voi tulla se hetki, että alkaa kaivata jotakuta ja huomaakin ettei haluakaan olla yksin. Pidä ne ihmiset lähellä, jotka ovat sinulle tärkeitä.
Sen tiedän, että ystävyyssuhteista täytyy pitää huolta. Koskaan ei saisi pitää niitä täysin itsestäänselvyytenä vaikka he kuinka olisivat elinikäisiä ystäviä.
Sitten kun todennäköisesti joskus taas haluat kumppanin niin tiedät kun on sen aika. 4-vuotta ei ole vielä pitkä aika elämässä, joten sen pohjalta ei välttämättä kannata tehdä päätelmiä kovin pitkälle. Olet varmaan löytänyt uuden puolen itsestäsi, mutta se ei tarkoita sitä että vanha minäsi on jotenkin kadonnut.
:-) En todellakaan ole mikään ihmissudeasiantuntija. Olen ennemminkin pohdiskelija
Olen miettinyt paljon omia ihmissuteitani, koska elämässäni on tapahtunut niin käsittämättömiä asioita... kaikkea ei tarvitsekaan käsittää, mutta tiedän, että joku tarve minullakin on yrittää ymmärtää itseäni ja muita...
Minua ärsyttää suunnattomasti ne, jotka utelevat syitä sille, miksi olen yksin. Eli miksi minulla ei ole ketään kumppania. Näille ei auta selitellä, että "ei nyt vaan ole ketään". Jos taas erehtyy sanomaan, että viihdyn yksin, niin saa heti erakon leiman. Yleensä nämä utelijat ovat joko sukulaisia tai sitten saman ikäluokan kavereita, joilla on jo avioliitto ja vähintään pari lasta, eli elämä ns. raiteillaan..heidän mielestään.
Olet selvästikin ns. mielenterveystapaus, heti huomenna mt-toimistolle
käymään tai ainakin aikaa varaamaan.
Met laitamma sulle täällä semmoiset zombie rohdot, että et kyllä kykene enää niitä nappailtuas tännekään tuhertelemaan ja muita häiritsemään
keksittyine tarinoines ja horinoines.
Ei ole muuten keksittyä.