Mistä äänet johtuvat ?

Ne johtuvat omasta fyysisestä pahoinvoinnista eli mitä huonommin fyysinen keho voi alkoholin runsaan käytön tai lääkkeiden takia, sitä huonommin mieli voi. Skitsofrenia on pohjimmillaan silmän, ko. hermoston, yliherkkyyttä, joka aiheuttaa,pahimmillaan, terveelle mielelle skitsofrenian.

(yritetään uudestaan.).

Kannattaa lukea tämä linkki. Ääniä kuuleville on Suomessa oma yhdistyksensäkin ja siinä on asiaa äänten kuulemisesta. Siinä sanotaan että äänien kuuleminen ei ole sairaus vaan OMINAISUUS.

http://www.moniaaniset.fi/aanienkuuleminen.html

"Äänien kuulemien" on sisäistä puhetta.... Asia on todistettu aivokuvantamalla. Jokainen ihminen voi alkaa "kuulla ääniä", kun joutuu tarpeeksi ahtaalle henkisesti. Se on jokaisen ihmisen ominaisuus.

Luulisin, että ne ovat niskan ja kallonpohjan lihasten ylijännitystiloista johtuvia. Itse alan kuulemaan ääniä kun olen jännittynyt ja sitten äänet hiljenevät kun olen rentoutuneemmassa tilassa.

En usko tuohon, että äänien kuuleminen olisi ominaisuus. Sanoisin että jännittyneessä tilassa kuka tahansa voi alkaa kuulemaan ääniä.

Kyllähän kaikki kuulevat ääniä päänsä sisällä kun muistelevat mitä tahansa muistoa tai kun miettivät lempibiisiään.

Silloin kun äänet ovat häiritsevän intensiivisiä niin se alkaa mennä sairauden puolelle mikä johtuu jännittyneistä niska-ja kallonpohjan lihaksista, mitkä ylistimuloivat kuulohermoja. Näin luulen sillä rentoutuneessa tilassa en kuule häiritsevän intensiivisiä ääniä.

Itse määrittelen tämän tilana jolloin alitajunta käy ylikierroksilla. Ihminen ei ikäänkuin erota alitajunnasta tulevaa. Tai sitten valvetilana jolloin näkee unia.

Jos ihminen ajattelee päässään itselleen eri persoonien muodossa eli on vuorovaikutuksessa sisäistämänsä sosiaalisen todellisuuden kanssa, hän jopa liikuttaa äänihuuliaan ja hänen aivojensa kuuloalueet aktivoituvat. Eivät aivot itse asiassa koskaan pysty täysin erottamaan, mikä tulee ulkoa ja mikä sisältä, koska kaikki aistiminen on prosessointia valmiiden tietorakenteiden kautta. Kaikkeen havannointiin sisältyy tulkintaa. Esimerkiksi krapulassa tai univajeessa voi olla, että paranoidinen ahdistuneisuus saa aivot tulkitsemaan suihkun kohinaa tai bussin moottorin hurinaa epämääräisinä kuiskauksina -aistiärsykkeet ja niiden tulkita on epäsynkronisaatiossa ja tekee normaalista elottomasta äänimaailmasta ihmisäänten kakofonian. Samankaltaisia illuusioita syntyy, kun ihminen ahdistuneena tulkitsee mutkalle menneen käpin käärmeeksi tai pusikossa kuuluvan rusahduksen karhun läsnäoloksi. Kyse on voimakkaan stressitilian, huumeiden, univajeen tai näiden yhdistelmän aiheuttamasta tulkintavääristymästä, jolle voi kehittyä oma etenvä dynamiikkansa. Toinen "äänten" tai vieraiden ajatusten kaikumista aiheuttava prosessi liittyy ihmisen kehityspsykologiaan, jossa ihminen prosessoi omia pelkotilojaan ja traumojaan dissosioimalla eli hajottamalla minutensa sen osiksi. Se miksi vieras pääni eksyy ihmisen päähän on länsimaisittain kummallinen kokemus, koska täällä kuvitellaan, että minuus ja subjektiviteetti olisi normaalia ja sen hajoaminen jotenkin epänormaalia. Minuushan on kuitenkin myös tieteellisesti ajateltuna kuitenkin puhdas vuorovaikutusprosessi, jota generoidaaan puheella ja äänillä eli kielellisesti. Ilman kulttuuria ja vuorovaikutusta ihmisillä ei olisi sellaista minuutta ja tietoisuutta siitä, kun mitä ihmisellä ajatellaan olevan. Jos minuuden eheyden ylläpitäminen epäonnistuu syystä tai toisesta, se hajoaa hallitsemattomaksi kaaokseksi, jossa ihminen menettää oman itsehallinan tunteensa ja menee niin sanotusti psykoosiin. Monissa alkuperäiskulttuureissa tätä pidetään merkkinä siitä, että henget ovat valinneet tämän henkilön välittäjäksi kahden maailman välille. Ja niinhän se tavallaan on, että minuuden hajoaminen usein paljastaa läheissuhteiden ja yhteiskunnankin dynaamiikasta asioita, joita ei usein sanota ääneen ja jotka ovat "tuolla" puolen. Äänet kuulostavat pelottavilta ja oudoilta johtuen juuri siitä, että ihminen ei ole kyennyt integroimaan tietoisuuteensa tiettyjä kokemusmaailmansa ulottuvuuksia. Siksi monissa kulttuureissa ajatellaan, että heidän pitää harjoitella, jotta he oppisivat käyttämään tätä herkkyyttään oikein, luomaan suhteen "tuonpuoleiseen" itsessään ja omassa yhteisössään. Länsimaissa sitä pidetään lähinnä aivoisairautena, minkä vuoksi äänet ovatkin usein negatiivisempia, invalidisoivampia ja ahdistavampia kuin monissa muissa kulttuureissa. Ihmisille ei anneta välineitä käsitellä "tuonpuolesta" vaan pikemminkin riistetään siltä mieli, joka sillä lähtökohtaisesti on.