Kommentoin alempana Oivan avausta Jaakonsaaresta, Natosta ja presidenttipelistä. sain viestiini usita vastauksia, joissa taas kerran mollattiin kokoomusta demaripresidentin tekemisestä. - Niinpä avaan aiheesta hieman laajemmin, että voitaisi kunnolla tuulettaa homeet pois aivoista ja varautua uusiin pressanvaaleihin.
Ensiksi on syytä todeta, miksi viime kerralla kävi niin kuin kävi. Aho oli ennakkosuosikki ja olisi ollut varma voittajakin, mutta hävisi surkean pienellä, vain 60 000 äänen erolla Haloselle. Häviölle on aivan selkeä selitys: Aho menetti 2. kierroksella sellaisten liikkuvien äänestäjien äänet, joille vanhakantainen oikeisto/vasemmisto-asetelma on käynyt merkityksettämäksi.
Ja miksi Aho menetti nuo äänet? Siksi, että muutti kampanjalinjansa hyvin konservatiiviseksi ja oikeistolaiseksi juuri vaalin 2. kierokselle, kun Ahon olisi pikemminkin pitänyt toteuttaa keskuslaista humaania ja liberaalia ajattelua. Tästä oli jo vuonna 2000 erinomainen Sininvaaran analyysi Suomen Kuvalehdessä, jonka olen valietttavasti jonnekin hukannut ja Soninivaarakin on jutuun jo poistanut omilta sivuiltaan.
Minun mielestäni on hyvin surkeaa poliittista selittelyä, kun jotkut keskustalaiset edelleen jaksavat syyttää kokoomusta Ahon tappiosta. Joka noin tekee ei halua trunnustaa Esko Ahon omia virheitä kampanjan linjauksissa. Kokoomuslaisista hyvin iso osa äänesti Ahoa jo 1. kierroksella, koska Uosukainen ei saanut kuin hieman yli 13% ääniosuuden ja 2. kierroksella loputkin kokoomuslaiset menivät Ahon tueksi.
Halosta tuki toki osa kokoomuksen jäsenistä ja satunnaisiata kannattajista, mutta heitä ei missään nimessä ole 60 000 ihmistä, joten kokoomuksen syyttely ei ole muuta kuin tosiasioiden välttelyä.
Jos ajatellaan tulevia vaaleja, niin niiden suhteen olisi todella tuhoisaa uskoa johonkin niin simppeliin harhakuvitelmaan, että "kokoomus äänestäisi demaria 2. kierroksella", koska ei noin viimeksikään tapahtunut. ätä väitti usea kirjoittaja vastineissaan minulle alempana, joten totean nyt heille kaikille yhteisesti, että tuollainen yksinkertaistava yleistys on täysin totuuden vastainen ja täysin mielikuvituksellinen.
Itse kannatan porvaripresidenttiä, vaikken Ahoa äänestänytkään, koska en kannattanut Ahoa HENKILÖNÄ, vaan katsoin hänen olevan niin pahasti punamultamiehiä, ettei sellaista tule äänestää presidentiksi.
Seuraaviin vaaleihin toivoisin, että keskusta ja kokoomus asettavat ehdokkaansa hyvässä sovussa, myös keskenään ehdokkaista keskustellen. Kummankin puolueen tulisi minusta pyrkiä asettamaan niin hyvä ehdokas kuin he vain suinkin löytävät. Kun kolmella suurimmalla pulueella on kaikilla oma ja kunkin puolueen kannattajakunnan mielestä mahdollisimman hyvä ehdokas, nin se takaa, ettei kukaan saa 1. kierroksella yöli 50% äänistä, jolloin vaalissa tarvitaan 2. kierros.
Vaalin toisella kierroksella on sitten oletettavasti toisena demareiden ehdokas, koska vasemmisto osaa keskittää äänensä ja toisena ehdokkaana se porvaripuolueiden ehdokas, joka on saanut suurimman kannatuksen porvaripuolelta.
Tässä tilanteessa tuolla porvariehdokkaalla on mitä parhaat voiton mahdollisuudet, jos hän on henkilönä sellainen, joka pystyy lyömään Halosen tai Lipposen tai Liikasen tai kuka nyt demareiden ehdokas sitten onkaan.
Presidentinvaali on henkilövaali. Porvareiden voitto on siis täysin kiinni ehdokkaan henkilöstä, ei tippaakan puolueista.
Kuka tuollainen henkilö olisi, sitä ne käy veikkailemaan, mutta sen sanon vankkana mielipiteenäni, että mitä enemmän ehdokas on puoluepoliittisesti leimautunut päivänpolitiikassa oman puolueensa kellokkaaksi, sitä vaikeampi hänen on saada kannatusta yli puoluerajojen.
Tästä syystä Kalevi Sorsasta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Demarit saivat pidettyä mandaatin itsellään Koiviston jälkeen vain siksi, että jotkut keksivät vetää Ahtisaaren peliin mukaan.
Jos kokoomus asettaa Niinistön ehdolle (edellyttäen, että Niinistö suostuu), niin demareiden ehdokas voittaa, koska liian moni keskustalainen ei koskaan äänestä Niinistöä.
Samasta syystä häviää mm. Oiva Härkösen ehdottama Seppo Kääriäinen. Hän ei tule saamaan yhtään kaupunkilaisten kokoomuksen kannattajien ääntä.
Matti Vanhasella voisi olla parhaat mahdollisuudet keskustapoliitikoista, mutta itse uskon, että vielä parempi olisi löytää ehdokas päivänpolitiikan ulkopuolelta.
Tämä koskee myös kokoomusta, jos kokoomus aikoo saada keskustan suunnasta tukea omalle ehdokkaalleen.
Ensiksi on syytä todeta, miksi viime kerralla kävi niin kuin kävi. Aho oli ennakkosuosikki ja olisi ollut varma voittajakin, mutta hävisi surkean pienellä, vain 60 000 äänen erolla Haloselle. Häviölle on aivan selkeä selitys: Aho menetti 2. kierroksella sellaisten liikkuvien äänestäjien äänet, joille vanhakantainen oikeisto/vasemmisto-asetelma on käynyt merkityksettämäksi.
Ja miksi Aho menetti nuo äänet? Siksi, että muutti kampanjalinjansa hyvin konservatiiviseksi ja oikeistolaiseksi juuri vaalin 2. kierokselle, kun Ahon olisi pikemminkin pitänyt toteuttaa keskuslaista humaania ja liberaalia ajattelua. Tästä oli jo vuonna 2000 erinomainen Sininvaaran analyysi Suomen Kuvalehdessä, jonka olen valietttavasti jonnekin hukannut ja Soninivaarakin on jutuun jo poistanut omilta sivuiltaan.
Minun mielestäni on hyvin surkeaa poliittista selittelyä, kun jotkut keskustalaiset edelleen jaksavat syyttää kokoomusta Ahon tappiosta. Joka noin tekee ei halua trunnustaa Esko Ahon omia virheitä kampanjan linjauksissa. Kokoomuslaisista hyvin iso osa äänesti Ahoa jo 1. kierroksella, koska Uosukainen ei saanut kuin hieman yli 13% ääniosuuden ja 2. kierroksella loputkin kokoomuslaiset menivät Ahon tueksi.
Halosta tuki toki osa kokoomuksen jäsenistä ja satunnaisiata kannattajista, mutta heitä ei missään nimessä ole 60 000 ihmistä, joten kokoomuksen syyttely ei ole muuta kuin tosiasioiden välttelyä.
Jos ajatellaan tulevia vaaleja, niin niiden suhteen olisi todella tuhoisaa uskoa johonkin niin simppeliin harhakuvitelmaan, että "kokoomus äänestäisi demaria 2. kierroksella", koska ei noin viimeksikään tapahtunut. ätä väitti usea kirjoittaja vastineissaan minulle alempana, joten totean nyt heille kaikille yhteisesti, että tuollainen yksinkertaistava yleistys on täysin totuuden vastainen ja täysin mielikuvituksellinen.
Itse kannatan porvaripresidenttiä, vaikken Ahoa äänestänytkään, koska en kannattanut Ahoa HENKILÖNÄ, vaan katsoin hänen olevan niin pahasti punamultamiehiä, ettei sellaista tule äänestää presidentiksi.
Seuraaviin vaaleihin toivoisin, että keskusta ja kokoomus asettavat ehdokkaansa hyvässä sovussa, myös keskenään ehdokkaista keskustellen. Kummankin puolueen tulisi minusta pyrkiä asettamaan niin hyvä ehdokas kuin he vain suinkin löytävät. Kun kolmella suurimmalla pulueella on kaikilla oma ja kunkin puolueen kannattajakunnan mielestä mahdollisimman hyvä ehdokas, nin se takaa, ettei kukaan saa 1. kierroksella yöli 50% äänistä, jolloin vaalissa tarvitaan 2. kierros.
Vaalin toisella kierroksella on sitten oletettavasti toisena demareiden ehdokas, koska vasemmisto osaa keskittää äänensä ja toisena ehdokkaana se porvaripuolueiden ehdokas, joka on saanut suurimman kannatuksen porvaripuolelta.
Tässä tilanteessa tuolla porvariehdokkaalla on mitä parhaat voiton mahdollisuudet, jos hän on henkilönä sellainen, joka pystyy lyömään Halosen tai Lipposen tai Liikasen tai kuka nyt demareiden ehdokas sitten onkaan.
Presidentinvaali on henkilövaali. Porvareiden voitto on siis täysin kiinni ehdokkaan henkilöstä, ei tippaakan puolueista.
Kuka tuollainen henkilö olisi, sitä ne käy veikkailemaan, mutta sen sanon vankkana mielipiteenäni, että mitä enemmän ehdokas on puoluepoliittisesti leimautunut päivänpolitiikassa oman puolueensa kellokkaaksi, sitä vaikeampi hänen on saada kannatusta yli puoluerajojen.
Tästä syystä Kalevi Sorsasta ei olisi koskaan tullut presidenttiä. Demarit saivat pidettyä mandaatin itsellään Koiviston jälkeen vain siksi, että jotkut keksivät vetää Ahtisaaren peliin mukaan.
Jos kokoomus asettaa Niinistön ehdolle (edellyttäen, että Niinistö suostuu), niin demareiden ehdokas voittaa, koska liian moni keskustalainen ei koskaan äänestä Niinistöä.
Samasta syystä häviää mm. Oiva Härkösen ehdottama Seppo Kääriäinen. Hän ei tule saamaan yhtään kaupunkilaisten kokoomuksen kannattajien ääntä.
Matti Vanhasella voisi olla parhaat mahdollisuudet keskustapoliitikoista, mutta itse uskon, että vielä parempi olisi löytää ehdokas päivänpolitiikan ulkopuolelta.
Tämä koskee myös kokoomusta, jos kokoomus aikoo saada keskustan suunnasta tukea omalle ehdokkaalleen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Tarja Halosen ollessa SDP:n ehdokkaana, sekä Keskustan ja Kokoomuksen tulee olla liikkeellä omilla mahdollisimman vahvoilla ehdokkaillaan. Näin saadaan estettyä Halosen valinta jo ensimmäisellä kierroksella. Toiselle kierrokselle oikeisto on saatava saumattomasti jäljelle jääneen ehdokkaan taakse, ja se on siinä. Tässä asetelmassa oikeiston ehdokkaana pärjännee parhaiten Keskustan Matti Vanhanen.
Jos SDP:n ehdokkaana on Lipponen, peli käy monimutkaisemmaksi. Lipponen miellyttää niin monia kokoomuslaisia, että on varminta luotsata toiselle kierrokselle Kokoomuksen ehdokas. Jotta hänen taakseen saataisiin tarpeeksi kannatusta ehdokkaan menestymiselle on eduksi, jos hän ei ole päivänpolitiikassa mukana ollut henkilö. Hänellä pitäisi mielellään olla vetovoimaa myös ruotsinkieliseen väestöön päin.
Tämän asetelman onnistumisessa on tärkeintä uskottava em. ehdot täyttävä Kokoomuksen ehdokas. Keskustan ehdokkaan kanssa tulee olla tarkkana. Hänen pitää olla tarpeeksi vetävä, jotta estetään Lipposen yli 50%:n äänisaalis ja päästään toiselle kierrokselle. Hänen ei tule kuitenkaan voittaa Kokoomuksen ehdokasta. Sopiva saattaisi olla esim. Seppo Kääriäinen.
Vanhasella on minun mielestäni parhaat mahdollisuudet vain puoluepoliitikkojen sarjassa. Hsolosta vastaan ne ehkä saattaisivat riittää, mutta Lipposta vastaan ne eivät riitä.
Vanhanen >< Halonen -asetelmassa Vanhanen saisi paljon enemmän ääniä kuin Vanhanen >< Lipponen asetelmassa, koska Suomessa on valitettavasti todella suunnaton määrä ihmisiä, jotka haikailevat "vahvaa johtajaa".
Vaikka Lipponen jakaa mielipiteitä hän tulee ilman muuta saamaan yli 50% äänistä, koska SAK leimaa Vanhasen työreformistiksi ja yhdistää vasemmiston, minkä lisäksi Lipponen saa ihan riitävästi lisä-ääniä niiltä, joiden mielestä Vanhanen on liian epävarma ja epäröivä johtajana.
Toki Vanhasella on aikaa näyttää, että hän on tarvittaessa jämäkkä ja päättäväinen. Siihen on ihan riittävästi aikaa, muta muutoksen Vanhasen yleisessä imagossa pitäisi alkaa näkyä aika pian, koska imagot muuttuvat hoitaasti ja vaativat aikaa muodostuakseen uskottaviksi.
Korostan edelleen, että kyse on henkilövaalista, jossa äänestysprosentti nousee 80% pintaan, eli niiden joukosta, jotka äänestävät, on ainakin 1/4 osa sellaisia, joille puoluepolitiikka ja oikeisto/vasemmisto - vastakkainasettelu eivät merkitse mitään.
Tästä syystä minusta olisi presidenttikeskustelulle eduksi, jos puhuisimme enemmän henkilöistä ja vähemmän puolueista, koska puolueiden merkitys vaalissa ei juurikaan ulotu äänestyskäyttäytymiseen, mutta on ehdokasasettelussa ihan ratkaiseva, kun vain puolueet voivat antaa äänestäjille valinnan vaihtoehdot.
Minun mielestäni olisi hyvä, jos ehdokkaiden joukkoon asetettaisi myös sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole olleet päivänpolitiikassa mukana, mutta jotka tuntevat politiikan, etenkin kansainvälisen politiikan, ovat kielitaitoisia, doplomaattisia ja pystyvät luomaan itselleen hyvän henkilökohtaisen suhdeverkoston meille tärkeisiin valtioihin.
Kekkoselle tuo verokosto syntyi vuosien kuluessa. Koivistolla sitä oli ehkä jonkin verran pääministerikausiensa Suomen pankin kautta valmiina. Ahtisaari oli hyvin kokenut kansainvälinen sukkuloija ja diplomaatti, mutta Halosen kansainvälinen osaaminen alkaa tuntua aika vaatimattomalta.
En edelleenkään osaa heittää nimiä kehään, mutta niitä mielestäni tarvittaisi lipposten, niinistöjen ja vanhasten lisäksi. Viime pressanvaalien alla kokoomuksen vanhalla saitilla oli pari keskustelun avausta mm. Pekka Tarjanteesta, jota väitettiin tiedustellkun jonkin puolueen ehdokkaaksi, mutta Tarjanne olisi kieltäytynyt.
Tätä ei pidä kuvitella, että ehdottaisin Tarjannetta, mutta hänen taustansa on kuvaava sen suhteen, mitä edellä kirjoitin: Tuntee politiikan, hallitsee parlamentaariset prosessit, on kielitaitoinen ja oma laajan kansainvälisen kokemuksen ja hyvän suhdeverkoston.
Mistä nyt löytyisi "tarjanteita" keskustalle ja kokoomukselle, jolla Halonen tai Lipponen kaadettaisi?
Jos Lipponen asettuu ehdokkaaksi on oikeistolla tarkan pelin ajat. Yritin tuossa aikaisemmin myös sitä asetelmaa spekuloida. Siinä tapauksessa ei tosiaankaan Vanhasella tai Kokoomuksen poliitikkoehdokkaalla ole mahdollisuuksia.
Näen samoin kuin sinä, että Lipposen voi voittaa vain toiselle kierrokselle luotsatulla politiikan ulkopuolelta tulevalla suositulla oikeistoehdokkaalla. Tähän tarvitaan hyvän kampanjan lisäksi tarkkaa pelisilmää ja yhteistyötä.
Näen ainoaksi mahdollisuudeksi Lipposen voittamiseen, että tämä toiselle kierrokselle pääsevä oikeistoehdokas edustaa nimellisesti Kokoomusta. Se varmistaa kokoomuslaisten tärkeät äänet.
Toisella kierroksella keskustalaisiin voi luottaa siinä mielessä, että he äänestävät Lipposta vasta aikamoisessa pakkorakosessa. Jos kokoomuksen ehdokas on esittänyt maltillisia mielipiteitä Keskustan tärkeinä pitämiä asioita kohtaan, he tulevat melko varmasti asettumaan hänen taakseen.
Ehdokkaalta vaadittuja kriteerejä:
- Hänen on hyvä olla karismaattinen ja viehättävä henkilö jotta tarvittava suosio saadaan luotua nopeasti.
- Hänen tulee olla esiintymiskykyinen ja sanavalmis. Näin saadaan positiivista kontrastia jähmeään Lipposeen verrattuna.
- Hänellä tulee olla vetovoimaa ruotsinkieliseen väestöön päin.
- Hänen tulee olla jo valmiiksi suuren yleisön hyvin tuntema henkilö. Aiva pystymetsästä tempaistulle ehdokkaalle ei ole mitään mahdollisuuksia.
Muuten, näitä spekulaatioita on paras alkaa harrastaa hyvissä ajoin. Politiikan ulkopuolelta tulevalle henkilölle ei saada polkaistua kannatusta parissa kuukaudessa. Päämäärätietoinen työ hänen / heidän hyväkseen tulee aloittaa jo nyt.
Saatat olla aika oikeassa siinä, että demariehdokkaan kaataminen edellyttää kokoomuslaista vastaehdokasta 2. kierrokselle, jos demareiden ehdokas on Lipponen, mutta Halosta vastaan pitäisi ehkä ollakin keskustan ehdokas häntä vastassa, kun kokoomuslainen miellettäisi silloin liian "porvariksi" ja aika moni kepulainen voi varmasti äänestää Halosta - luulisin - jos toinen vaihtoehto on kokoomuslainen.
Ehdokkaan kriteereistä en ole kanssasi eri mieltä, vaikka uskon, että hänet saadaan hyvin nopeasti suosituksi, jos hänen taustansa ovat riittävän monipuoliset.
Pääasia on, että ehdokas on niin uskottava, ettei häntä voi helposti leimata millään tavalla epäpäteväksi niiden tehtävien hoitamisessa, joita presidentillä vielä on hoidettavanaan.
Ansiokkaassa erittelyssäsi teet mielestäni perusvirheenvirheen siinä, että lasket keskustan porvarilliseksi puolueeksi, vaikka se oman ilmoituksensakin mukaan on vain ei-sosialistinen puolue. Lähes kaikki puolueet ovat käytännössä ei-sosialisteja (keskusta suurista vähiten), joten puolueiden "tuomitseminen" viime vuosisadan alun julistusten ja tapahtumien perusteella on kohtuutonta romanttisuutta vailla realismia.
Mielestäni puolueita ja presidenttiehdokkaita pitää arvioida sen perusteella, miten ne onnistuvat saamaan liikettä yhteiskuntaan. Keskustan vedet-seisauttava-peruspolitiikka on tähän asti ollut mahdoton vaihtoehto dynaamista taloutta arvostavalle äänestäjälle. Tästä päästäänkin asian ytimeen: Ns. porvaripuolueiden yhteisehdokas (kannatuksen saaminen vapaissa vaaleissa) on sikäli vaikeaa, että kaikilla niillä pitäisi olla epäpoliittinen ehdokas jo ensimmäisellä kierroksella. Monet ymmärtävät tällaisen asetelman keinotekoisuuden, oma puolue ikään kuin piilotetaan "yleisten arvojen" taakse. Kakkoskierrokselle päässyt ehdokas joutuisi vastakkain sen asetelman kanssa, ettei hänellä sen enempää "oman" kuin muidenkaan porvaripuolueiden rikkumatonta tukea. Yleensäkään puolueet eivät nykyään enää voi kehottaa äänestäjiään yhtään mihinkään, usein tuki voi olla juudaksen suudelma.
On lisäksi outoa (mielestäni), jos porvarillinen aatemaailma ei kykene tuottamaan johtajaa tälle maalle puoluepolitiikkaan sitoutuneiden joukoista? Annan ilmaisen vihjeen: kaikkien puolueiden kannattaa asettaa naisehdokas presidenttiehdokkaaksi. Näin eliminoidaan naiseus vaalivalttina, vaikka Haloselle jää tosin kokemusetu (jos on ehdokkaana).
Sinun logiikkasi mukaan olemme ikuisiksi ajoiksi tuomittuja demaripresidentteihin.
Sellaista vähän esitin, mutta tulevaisuus lyö korvalle sitäkin arviota. Keskusta on käytäntöjensä vanki (oikein) ja kokoomus historiansa vanki (väärin), joten vielä hieman joudutaan katselemaan idolsseja ja popstareja ennenkuin missien aloittama "yhteiskunnallisuus" siirtyy massojen totuudeksi.
...
Itse en pidä oikeisto/vasemmisto -asetelmaa kovinkaan merkittävänä politiikassa enkä ollenkaan merkittävänä presidentinvaalissa. Jos avauksestani muodostui muunlainen kuva, niin se johtunee siitä, millä tavalla kommentoin niiden palstan keskustakirjoittajien aiempia kommentteja, joissa he syyttivät Niinistöä ja kokoomusta Esko Ahon 60 000 äänen tappiosta.
Olen siis ihan samaa mieltä siitä, ettei porvari-sosialisti -asetelmalla ole todellakaan merkitystä presidentinvaalissa, vaan vaali on hyvin puhtaasti henkilövaali, kun valia katsotaan äänestäjien näkjökulmasta.
Kunnallisvaalissa äänesti 60% kansasta. Pressanvaalissa saattaa äänestää 80% kansasta. Tämä jo merkitsee, että 1/4 osa pressanvaalin äänestäjistä on sellaisia, joita puoluepolitiikka ei sanottavammin kiinnosta.
Jos lisäksi oletamme, että muutenkin pressanvaalissa tapahtuu liikkumista puoluepoliittisten sidonnaisuuksien välillä huomattavasti enemmän kuin kunnallisvaalissa ja enemmän kuin eduskuntavaalissakin, niin heitän omana oletuksenani, että presidentinvaalissa äänestävistä alle 2/3 osaa äänestää edes osittain puoluepoliittisin perustein ja reilusti yli 1/3 osa äänestää suoraan henkilöä puolueesta paljoakaan välittämättä.
Kun tämä on tilanne äänestäjien näkökulmasta, niin en itse osaa pitää viisaana sitä, että puolueet toimivat niin korstateun puoluepoliittisesti, että presidenttiehdokkaan pitäisi olla puolueen puheenjohtaja kuten pääministeriehdokas on eduskuntavaalissa.
Tässä mielessä siis herättelen mielipiteenvaihtoa presidenttiehdokkaista laajemmalta pohjalta kuin ahtaasti puolueisiin sitoutuen, vaikken ole ollenkaan eri mieltä siitä, että puolueiden kyllä pitäisi tuottaa keskuuteensa vahvoja johtajia.
Niitä ei ole ikävä kyllä kokoomuksella, muttei ole keskustallakaan - ei minun mielestäni ainakaan.
Koko asia mitä esität on turhaa spekulointia.
Viime vaaleissa Kokoomus (Niinistö) ei tietenkään voinut asettua Ahon puolelle hallituskumppanin ehdokasta vastaan. Seurauksena olisi ollut hallituskriisi. Sama on tilanne seuraavissa vaaleissa, jos Kokoomuksen ehdokas selviytyy toiselle kierrokselle.
Puhuminen kokoomuslaisista, keskustalaisista tai demareista on vanhakantaista. Puolueisiin sitoutumattomia äänestäjiä on nykyisin enemmän kuin ehdottomasta jonkin puolueen ehdokasta kannattavia. Näiden 'puolueettomien' äänestäjien ääniä ei mikään puolue tai kukaan ehdokas voi testamentata kenellekään.
Puoluepolitiikan ulkopuolelta tulevan ehdokkaan pitäisi olla melkoinen kyky pystäkseen ohittamaan poliittisen ehdokkaan, joka tulee jostakin kolmesta suuresta puolueesta.
Sillä kenen puolelle joku puolue asettuu vaalin toisella kierroksella ei ole suurtakaan merkitystä, koska puoluepolitiikan merkitys presidentinvaalissa on aika minimaalinen. Tästä syystä ei pidä odottaa, että 2. kierrokselta pudonneen ehdokkaan puolueiden suosituksilla olisi suurtakaan merkitystä muuta kuin niihin ihmisiin, jotka ovat puolueisiin sitoutuneita.
Itsekin toteat, että puolueisiin sitoutumattomia ehdokkaita on aikan vähän. Minusta esim. EU-vaali osoitti sen aika kiistatta, koska sen tulos rikkoin täysin ne puoluekannatuksen lukemat, joihinolemme median gallupeissa tottuneet, kun pulueiden suosiojärjestys muuttui aivan yllättäväksi.
ÄÄnestäjiä oli EU-vaalissa vähän, mikä selittää tilanteen, mutta pressanvaalissa äänestäjiä on taas vastaavasti paljon. Tämä merkitsee, että mukana on tosi runsaasti sellaisia, joille puolueet merkitsevät todella vähän tai ei yhtään mitään.
Näin ollen merkittävää on ainoastaan se, millaisia ehdokkaita äänestäjille saadaan aikaiseksi ja sehän on parlamentaarisessa systeemissä puolueiden tehtävä. Ehdokkaita vaaliin asettavat vain puolueet, sillä harvoin syntyy sellaisia kansanliikkeitä, jotka lähtiviät tarvittavaan nimilistan keruuseen saadakseen ehdokkaan, jota puolueet eivät asettaisi.
Näillä perusteilla olisi minusta nyt tärkeää, että keskusta ja kokoomus katsoisivat tilanteen hyvin avoimin kortein, koska SDP:n ehdokas (jota vasemmistoliitto tukee) on epäilemättä joko Halonen, Lipponen tai Liikanen. Tämä antaa keskustalle ja kokoomukselle voiton avaimet käteen, jos jompi kumpi löytää ehdokkaan, joka kelpaa koko kansalle paremmin kuin demaripoliitikko.
Haastetta tehtävässä on. Sitä en kiellä, mutta muutenkaan emme saa presidenttipuoluetta vaihdetuksi, vaan SDP jatkaa.
Huomaan, että presidenttiehdokkaista on ennenaikaista keskustella ilman puoluekiihkoa, koska avaukseeni on vastannut ainoastaan muutama asiallinen keskustelija. Kiitokset heille kommenteistaan.
Ehkäpä palaamme asian uudemman kerran, kun ehdokasrintamalla tapahtuu jotain. Nythän ei ainoallakaan puolueella vielä ole omaa ehdokasta.
SDP on tosin virallisesti pyytänyt Halosta jatkamaan. Vasemmistoliiton suunnasta on annettu myös vihreää valoa, mutta Halosen omaa ilmoitusta odotellaan. Itse ennustan edelleen, ettei Halonen lähde toiselle kaudelle, koska homma on rankka ja Halonen oiisi itse kautensa viimeisenä vuonna jo 67 vuotias. Se on naiselle paljon, kun kyse on kansainvälisestä uskottavuudesta ulkopolitiikassa.
Lipposta on väläytelty myös siinä tapauksessa, että Halonen kieltäytyisi, mutta en itse usko tuohonkaan vaihtoehtoon. Lipponen on Halosta toista vuotta vanhempi ja olisi jo liki 69 vuotias ukkeli ensimmäisen kautensa päättyessä.
Niinpä uusin oman ennustumseni ihan vaan mielenkiinnon vuoksi, sillä epäilen pahasti, että SDP junailee ehdokasasettelun ja esivaalit niin, että Erkki Liikanen nimitetään demareiden seuraavaksi presidenttiehdokkaaksi, kun Eero Heinäluoma siirtyy johtamaan itse puoluetta Lipposen ilmoitetua joskus pääsiäisen tienoilla, ettei hän enää lähde edes puheenjohtajakisaan vaan odottelee eläkkeellejäämistään vuonna 1007 eduskunnan puhemiehen pallilta käsin.
Jos ennustukseni osuu oikeaan, ei demareilla olekaan ehdokkaanaan istuvaa presidenttiä eikä mitään ristiriitoja herättävää puoluepukari-Lipposta, vaan "politiikan ulkopuolelta" ehdokkaaksi tuotu, "kansainvälisesti kokenut, EU-suhteet omaava" ja Suomen Pankissa muutaman vuoden korkoa kasvanut Erkki Liikanen, kun presidentinvaaliin päästään vuonna 2006.
Jos keskusta ja kokoomus aikovat tässä asetelmassa saada aikaan, ettei Liikasesta tule presidenttiä, niin olisi nyt jo ihan oikea aika alkaa haeskella ehdokkaita sillä silmällä, että sekä keskustan että kokoomuksen ehdokas aikanaan saisi helpommin ääniä yli puoluerajojen, mitä Matti Vanhanen ja Sauli Niinistö saisivat.
että Halonen ei asetu ehdolle seuraavissa presidentinvaaleissa. Pohjois-Koreaan sietää mokoma lehmä.