Vanha kännykkäni hajosi. Ollut tuo sama vanha halko jo ehkä kymmenen vuotta.
Aloin siirtää puhelinnumeroita... Vanhalla kortilla oli 350 numeroa. Tajusin etten tiedä onko suurin osa enää edes käytössä. Päätin siirtää vain ne numerot, joihin olen soittanut viimeisen seitesmän vuoden aikana.
Uudessa puhelimessa on nyt vain yksi numero: äiti.
Olen vain itkenyt siitä alkaen. Ei ole ollut edes työkavereita, koska ei ole töitäkään. Kukaan muu kuin kaupan kassa ei äitiä lukuunottamatta tiedä että olen edes olemassa.
Hajoan........
Aloin siirtää puhelinnumeroita... Vanhalla kortilla oli 350 numeroa. Tajusin etten tiedä onko suurin osa enää edes käytössä. Päätin siirtää vain ne numerot, joihin olen soittanut viimeisen seitesmän vuoden aikana.
Uudessa puhelimessa on nyt vain yksi numero: äiti.
Olen vain itkenyt siitä alkaen. Ei ole ollut edes työkavereita, koska ei ole töitäkään. Kukaan muu kuin kaupan kassa ei äitiä lukuunottamatta tiedä että olen edes olemassa.
Hajoan........
Vastaukset 20
Vanhimmat
Älä hajoile nainen29, täällä on heti yksi joka tietää olemassa olostasi ja kuuntelen mieluusti jos haluat kertoa tilanteestasi enemmän.
Voithan aina etsiä seuraa netin kautta. Tässäkin keskustelussa sait jo pari kyselyä. Jos laitat sähköpostiosoitteen niin voit saada kymmeniäkin vastauksia. Deittipalstoilta vielä enemmän.
Ulkonäkökin vaikka ei kaikille sopisi, niin aina löytyy niitäkin miehiä, jotka todennäköisesti hyväksyvät sinut sellaisena kuin olet. Eri asia on sitten siinä että hyväksytkö heitä?
Yksinäisen miehen kohdalla tilanne voi mennä suunnilleen niin, että yrittää vuosia saada yhtäkin vastausta ja silloinkin vastaus tulee korkeintaan mainostajalta tai botilta.
Ei sattunut kenellekään tulla mieleen ettätaas yksi trolli on Aloittaja
No enpä usko etteikö voisi olla tosi. Mulla ainakin ainoa joka vuosiin soittaa on äiti.
Ja välillä joku puhelinmyyjä.
Mua myös ahdistaa tämmöinen nuorten/keski-ikäisten naisten yksinäisyyden vähättely.
Deittipalstoilta ei löydy ystäviä. Ne palstat vaan satuttaa ja saa tuntemaan itsensä vieläkin yksinäisemmäksi.
yjksin Nn...
Kyllä voit vaikka minulle kirjoittaa...
Jutellaan niin kauan kuin haluamme kaikesta taivaan ja maan välillä
Itsekin soittelen vain äitini kanssa. On sisaruksiakin, mutta eivät välitä olla yhteydessä. Ei äitinikään musta juuri pidä kuin jonkin verran ja usein vihamielinen tai muuten negatiivinen sävy niissä puheluissa, niin että saa pidätellä itkua, mutta en voi jättää pitämättä häneen yhteyttä, hän ei sitä sallisi ja itselle nekin kontaktit kuitenkin tärkeitä ja saan häneltä apuakin joskus asioihin, mutta senkin usein vasta itkun jälkeen.
Jos joskus saan ystäviä, jätän äitini vähemmälle huomiolle, ihan vaan oman terveyteni ja elämäni vuoksi. Mutta kokonaan en aio häntä jättää, oli millainen hyvänsä.
Puhelinmyyjät soittelee välillä, vaikka numerollani on markkinointiesto, mikä loukkaa siksi. Joskus tulee puheluita yrityksiltä muissakin tarkoituksissa sekä joistain virastoista. Kun puhelimeeni on tullut oudoista numeroista soittoja, soitan takaisin ja saan itse maksaa näiden myyjien kaupusteluajat.
Älä ajattele noin.
Löydä ne puolet elämästäsi, jotka on hyvin.
Niitä kuule piisaa.
Et vain hoksaa niitä, kun ne on itsestään selviä.
Itsestäänselviä sulle, mutteivät kaikille.
Elämä ei ole 100% koskaan.
Katsoin juuri puhelintani ja löysin 0 numeroa. En omista edes äitini puhelin-numeroa.
Ei Numeroita
Jos haluat kirjoita minulle ...laitan epostini mikäli kirjoitat tähän :)
Vastaan aina :)
Minullekin voit kirjoittaa
Et ole ainut, itsellä kans todella huonosti asiat ja ei ystäviä saatikka elämää.
Sama juttu mulla. Uusi puhelin on, mutta ei ketään kelle soittaa.
Väsynyt..
Kirjoita tänne ja juttele meidän kanssamme...sitten soittelet kenen kanssa vain haluat
Ei me kaikki täällä jotain "epänormaaleita" olla ..et sinäkään ole :)
En uskalla. En tarkoita, että olisitte mitään epänormaaleja, mutta parempi olla varovainen, ettei taas tee virhettä. Luottamus ihmisiin on mennyt ja sitä ei helposti saa takaisin. Kirjoittakaa te joilla on vielä rohkeutta.
Minä olen niin syrjäytynyt ja yksinäinen etten varmaan osaisi edes ruveta puhumaan mitään kenellekään. Toivottavasti sinun tilanne ei ole näin paha... Mielessä ei oikeastaan pyöri muuta kuin että milloin eutanasia laki tulee voimaan että se joka kokee että ei tarvitse elämää voi sen myös lopettaa milloin tahtoo...
Ei ole mullakaan ja ei ole koskaan ollutkaan.
Moi,
Mietin aika usein itsemurhaa.. sain joku aika sitten potkut ja sosiaalinen elämäni
on rakentunut työn ympärille niin nyt ollaan sit aika orpoja tässä.
Olen muutenkin onnistunut tuhoamaan elämäni aika pitkälti, ettei oikeastaan valoa tunnelin päässä näy.. siihen tarvittaisiin ihme.. vielä nyt tosin totuttelen
tähän uuteen elämääni.
Periaatteessa kuitenkin kaikki on suht hyvin, se riippuu kehen vertaa, unettomuus on
myöskin yksi asia, joka sotkee kuvioita. En oikein halua tarkentaa mitään koska kuitenkin piirit on aika pienet ja aina olen kaikesta selvinnyt, nyt vaan se "survivor" on kadonnut jonnekin ja helpointa olisi vaan luovuttaa.
Tämäkin jo helpottaa, että saan raapustaa tänne .. ehkä joku lukee tai sitten ei.
Periaatteessa haluan löytää ystäviä mutta se on pakko tehdä toista reittia koska enhän nyt todellakaan halua kenenkään tietävän miten oikeasti voin.
Luin tekstini.. kirjotin tavallaan sanomatta mitään :D
Mä tiedän, että olet olemassa.. ehkä joskus kävelet mua vastaan.. mietin oletko se sinä ja hymyilen. En ole humalassa vaan hyvin väsynyt.
Väsynyt olen minäkin. Vaikka ei näin nuori saisi olla. Ehkä olen nyt vaan kuluttanut ne kaikki voimavarat ja lisää ei tule mistään. Ei ole ketään, joka toisi jaksamista. Silti en haluaisi antaa periksi, mutta tuntuu että "normaali" elämä lipuu aina vaan kauemmaksi. Kaikki mikä on muille normaalia, on minulle vaan unelmaa.
Väsynyt_
Mitä tuo muuta on kuin kirjoittamista ;) Ei me sen kummempia mekään ole
älä anna jomkun idiootin pilata suhteitasi muihin
Samoilla "markkinoilla" mekin täällä olemme
Ainakin täällä voit kirjoitella meille ...eikö :)