Usein, kun suhdetta vaivaa haluttomuus tms. onglemat, niin ihmiset toteaa tylysti vaan, että teillä on arki astunut suhteeseen. Ei sen kummempaa.
En usko tuohon. Vaikka kuinka elettäisiin arkea yhdessä monta kymmentäkin vuotta, niin jos toista rakastaa, häntä myös haluaa. Ja sen rakastamisen haluaa osoittaa. Jos seksi arkistuu, niin uskon, että rakkauskin on hiipunut. Vuosien myötähän intohimon pitäisi vaan vahvistua ja kasvaa, kun toisen oppii kunnolla tuntemaan!
Olen myös huomannut, että suhteen alussa käydään paljonn yhdessä joka paikassa. Mutta sitten jossain vaiheessa sekin jää, molemmat pyörii omissa ympyröissään. Mikä suhde se on, jossa vaan käydään nukkumassa samassa sängyssä, muuten liehutaan viikot toisensa jälkeen omien kavereiden ja harrastusten parissa?
Uskon, että eliniän kestää vain suhde, jossa löytyy haluja, romantiikkaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita koko eliniäksi. Koska kyllähän sitä haluaa viettää aikaansa sen kanssa, jota rakastaa. Kun vaan löytäisi sellaisen miehen, joka ei anna kaiken muuttua harmaaksi ja tylsäksi...
Itse olen yrittänyt pitää suhteissa vireillä mielikuvituksekasta seksiä ja keksiä yhteistä menemistä ja tekemistä. Yleensä n. 2-3 vuotta suhteen alkamisesta mies ei kuitenkaan vaan jaksa enää innostua vaan katsoo mieluummin tv:tä kuin rakastelee tai lähtee mielummin kaverille pelaamaan korttia kuin minun kanssani uimaan. Onko mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta enää?
En usko tuohon. Vaikka kuinka elettäisiin arkea yhdessä monta kymmentäkin vuotta, niin jos toista rakastaa, häntä myös haluaa. Ja sen rakastamisen haluaa osoittaa. Jos seksi arkistuu, niin uskon, että rakkauskin on hiipunut. Vuosien myötähän intohimon pitäisi vaan vahvistua ja kasvaa, kun toisen oppii kunnolla tuntemaan!
Olen myös huomannut, että suhteen alussa käydään paljonn yhdessä joka paikassa. Mutta sitten jossain vaiheessa sekin jää, molemmat pyörii omissa ympyröissään. Mikä suhde se on, jossa vaan käydään nukkumassa samassa sängyssä, muuten liehutaan viikot toisensa jälkeen omien kavereiden ja harrastusten parissa?
Uskon, että eliniän kestää vain suhde, jossa löytyy haluja, romantiikkaa ja yhteisiä kiinnostuksenkohteita koko eliniäksi. Koska kyllähän sitä haluaa viettää aikaansa sen kanssa, jota rakastaa. Kun vaan löytäisi sellaisen miehen, joka ei anna kaiken muuttua harmaaksi ja tylsäksi...
Itse olen yrittänyt pitää suhteissa vireillä mielikuvituksekasta seksiä ja keksiä yhteistä menemistä ja tekemistä. Yleensä n. 2-3 vuotta suhteen alkamisesta mies ei kuitenkaan vaan jaksa enää innostua vaan katsoo mieluummin tv:tä kuin rakastelee tai lähtee mielummin kaverille pelaamaan korttia kuin minun kanssani uimaan. Onko mitään järkeä jatkaa sellaista suhdetta enää?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Meillä suurin ongelma on se miehen haluttomuus..Varsinkin kesäisin yhteisiä aktiviteetteja on melko paljon, mökkeily, veneily ja viime kesänä käytiin ekalla yhteisellä ulkomaan matkalla. Olin ladannut mielessäni odotuksia tälle matkalle, koska aina sanotaan, että jo ympäristön muutos voi piristää seksielämää..Turhaan olin toivonut, ei oltu yhtään kertaa tämän vkon aikana sillein. Matka oli muuten oikein kiva, enkä antanut seksin puutteen masentaa.
(Arkielämässä se masentaa enemmän)
Touhutaan siis yhdessä aika paljon, kaikkea muuta paitsi sitä;)
Meillä mies vaan nököttää kotona tai sitten tekee ylitöitä tai korjaa autonromuaan. Sitä on tosi vaikea saada enää elokuviin tai ylipäänsä minnekään. Kaveireidensa kanssa se kyllä on valmis lähtemään kuin partiopoika... Mun mielestä tä kertoo jo aika paljon siitä, että ei taida olla enää musta kiinnostunut. Mutta mies on toista mieltä...
Onhan se kiva että tehdään asioita yhdessä, mutta ei ne korvaa seksiä..Olis kiva, et tehtäs päivä jotain yhteisiä juttuja ja illal kruunattas kiva päivä seksillä.
Vastasin tähän samaan viestiin tuolla alempana...
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=708&posting=22000000005192949
Kirjoittelin arjen pienistä yhteisistä hetkistä, henkisestä läheisyydestä ja hellyydestä. Yksi asia tuli vielä mieleen: kun joskus katsotte yhdessä telkkaria, ota miehesi syliin ja silittele. Tämä tuottaa myös itsellesi valtavaa mielihyvää. Toista tätä usein. Katso, mihin tämä johtaa (enkä välttämättä nyt heti tarkoita makuuhuonetta). :)
TAITAA OLLA YLEISEMPÄÄ TÄNÄ PÄIVÄNÄ MIEHEN HALLUTTOMUUS KUIN NAISEN. EN TIEDÄ MISTÄ MOINEN JOHTUU. MEILLÄKIN KEIKUTTIIN MELKEIN ERON PARTAALLA ASIAN MYÖTÄ, MONI SANOI, ETTEI SE SEKSI OLE KAIKEN PERUSTA...EHKEI, MUTTA ERITTÄIN TÄRKEÄ OSA KUITENKIN! JA KUN ANNETAAN VÄLILLÄ YMMÄRTÄÄ, MUTTA EI YMMÄRRETÄ ANTAA, SE HARMITTAA ENITEN. YHTEISIÄ JUTTUJA/MENOJA MEILLÄ ON SUHT PALJON,MUTTA YMMÄRRÄN TÄYSIN TUON TARPEEN KRUUNATA PÄIVÄ...OLLAAN PUHUTTU ASIASTA, MUTTA MUUTOSTA EI OLE TAPAHTUNUT...OLEN OPPINUT TYYTYMÄÄN TÄHÄN TILANTEESEEN, KOSKA MIES MUUTEN TOSI JEES. SE VAIN ON VARJO MEIDÄN ELÄMÄSSÄ JA HAAVE, ETTÄ JOSKUS SAISI ITSE KOKEA INTOHIMOA JA HALUTTUNA OLEMISEN TUNNETTA, FYYSISELLÄ TASOLLA.B
JOSKUS TULEE MIELEEN PAHAT AJATUKSET VIERAISSA KÄYMISESTÄ...SAISI EDES JOSKUS IHAN KUNNOLLA KOKEA PUHDASTA INTOHIMOA. MUTTA OMA LUONTO EI ANNA PERIKSI.
YMMÄRRÄN TÄYSIN TILANTEESI JA NE PETTYMYKSEN TUNTEET. JA VARMAANKIN OLET MYÖS POHTINUT ÖISIN ONKO VIKA ITSESSÄSI. TÄMÄ ON MINUN ARKEA, VALVOA ÖISIN JA MIETTIÄ ONKO VIKA ITSESSÄ. MIES ON VAKUUTTANUT ETTEI SE OLE NÄIN. MINKÄS TEET....
JA HETEROLTA MIES KUITENKIN VAIKUTTAA, AINAKIN ON YÖELÄMÄSSÄ INNOKAS JUTTELEMAAN MUIDEN KANSSA YM...OLEN MYÖS KYSYNYT SUORAAN ONKO KEHISSÄ JOKU TOINEN, MUTTA EI KUULEMMA...MUTTA NIIN KAUAN KUIN ON PUUTETTA ON AINA PIENI EPÄILYS JOSSAKIN AIVOSOLUSSA. MUTTA VOIHAN TOKI HALUTTOMUUTEEN OLLA MUITAKIN SYITÄ...SITÄ KUN EI VAIN AINA TASAN TIEDÄ MIKÄ.
SITÄ VAIN HALUSIN SANOA,ETTÄ TÄTÄ SAMAISTA "ONGELMAA" POTEE MONI MUUKIN NAINEN, ET OLE YKSIN... KANNATAN SILTI PITÄMÄÄN KIINNI MIEHESTÄ, JOS MUUTEN SYNKKAA.
Olen sen lajin ihminen, joka tykkää paitsi olla hyväiltävänä, myös hyväillä. Eikä sen tietenkään tarvi johtaa seksiin.
Harvoin satumme yhtaikaa katsomaan tv:tä. Mutta jos istutaan samalla sohvalla ja yritän istua miehen viereen, silitellä ja hyväillä ihan viattomasti, niin silti hän inisee ja panee vastaan. Lopulta hän joko lyö koko homman leikiksi ja välttelee tai sitten työntää mut pois. Suukkojakaan hän ei juuri anna. Hyväile siinä sitten
Olen mäkin useasti yöllä maannut hereillä ja miettinyt, miksi en kelpaa. Miksi en saa hyväillä ja osoittaa rakkauttani. Olen useasti itkienkin kysynyt, miksen kelpaa. Ja aina tulee vastaukseksi, että kelpaathan. Mutta mitä ne sanat on ilman tekoja? Ei mitään.
On meillä suhteessa hyvääkin. Mutta tämä ei ole paras mahdollinen suhde. Rakastan miestä vielä, mutta miten on esim. 10 vuoden jälkeen, jos yhdessäoloa ja rakastelua ei ole tämän enempää? Pitäisikö minun tyytyä vaillinaiseen suhteeseen, kun voisin etsiä sitä oikeaa, minulle tarkoitettua, rakastavaa suhdetta?
veit ajatukseni...itse olen ollut koko pari vuotta kestäneessä suhteessamme se aktiivisempi osapuoli, se joka miettii töissä kahvitauolla kuinka piristää peitonalaista elämää ja kuinka saada miehen heräämään siihen, etten ole mikään itsestäänselvyys. Toki mies tekee myös aloitteita, mutta se tapahtuu ihan yhtä usein kuin naisilla on kuukautiset. Mies on valmis kaikkeen uuteen ja uudet jutut ovat toki piristäneet, mutta ei kanna pitkälle loppupeleissä.
Vika ei kuulemma ole minussa, mutta olen kokenut, että meidän suhteessa on kolmaskin osapuoli, tv!
On aika harmillista odotella ohjelman päättymisiä ja silloinkin mies on jo ihan liian väsynyt seksiin. Ollaan juteltu asiasta ja viestit/vinkit ovat menneet perille, mutta muisti on lyhyt...2vkoa on aika maaginen aika.
Tosiaan olen miettinyt voisiko muuten hyvä suhde olla päätettävissä pelkästään intohimon/seksin puutteeseen. Vai voisiko se päättyä siihen että koen olevani itsestäänselvyys...en tiedä. Nyt olen tottunut tähän asioista puhumiseen, mutta jaksaako tätä samaa seuraavat 30v tai ylikin...eikö niiden tunteiden osoittamisen tai toisen huomioimisen pitäisi olla niitä itsestäänselviiä juttuja...mutta niin kauan kuin muut kemiat kohtaa toisensa,olen päättänyt yrittää tehdä töitä tämän suhteen eteen, olemme molemmat päättäneet tehdä samoin.
kai sitä jokainen miettii etenkin tässä vaiheessa suhdetta onko tämä nyt se oikea...ehkä siinä yrittää vain muokata toista täydelliseksi itselleen...en tiedä, sekavia ajatuksia riittää ja niitä mietitään öisin kun vastaus on torjuva...
ihana vain kuulla, etten ole ainoa jolla on samanlaisia mietteitä...
Jaa-a,toi kysymyksesi "mikä suhde se sellainen suhde on?" kiinnitti purkauksessasi huomioni,johon vastaan että siinä se on suhde kuin missä muutkin :)
Mulle sopii juuri sellainen suhde,nimenomaan vaadin,että miesystävälläni on omat menonsa,harrastukset ja kaverit, ja minulla omani,ja sit tietysti vielä yhteiset harrastukset ja mielenkiinnot.Enkä nyt tarkoita pelkastään seksiä ;)
Edellisessä suhteessa (10v.)olen saanut kokea kotileikit ja sen semmoset,nyt vihdoin on itselläni aikaa tehdä asiat juuri niinkuin haluan,ilman huonoa omatuntoa esim. kodin siivouksesta ja ruuan laittamisesta.
Olen yksin tyttäreni kanssa pyörittänyt arkea jo 4 vuotta,ja meillä se sujuu ilman riitelyä.En kaipaa toista aikuista jakamaan arkea,sillä se tietää aina lisää kompromisseja,ei sillä enkö olisi mukautuvainen ihminen.Se vain menisi siihen,että unohtaisin itseni ja keskittyisin toisen miellyttämiseen täysin.Jonkin aikaa se sujuisi varmaan hienosti,mutta aika varma olisin,että kohta minusta tulisi katkera ihminen,joka syyttäisi toista siitä,etten ole saanut tehdä niin ja näin etc.,kun kaikki aika menisi siihen,että arki sujuisi ongelmitta ja kaikilla olisi hyvä olla,paitsi loppupeleissä minulla.
Mulla on taipumusta olla läheisriippuvainen,siksi omaksi parhaaksi pidänkin tämän etäisyyden,ettei asiat vain menisi itsestäänselviksi.
Mihin minä sitten miestä tarvitsen?
Tällä hetkellä pelkästään miestä vain nautinnolliseen seksiin!Olemme seurustelleet nyt yli vuoden,ja välimatkaa oli vuoden verran yli 500km,mutta asenteella "päivä kerrallaan" on tultu tähän asti,ja mitä enemmän toista on oppinut tuntemaan,sitä enemmän seksikin on parantunut ja saanut syvempiä ulottuvuuksia,eipä sillä,jo ekalla kerralla se tuntui upealta! :)
Mutta meitä yhdistää myös muukin,huumorintaju,elämän asenne,tavat ja musiikki.Verrattuna edelliseen suhteeseen,meitä taisi yhdistää vain seksi.Miksi se kesti yli 10 vuotta,olen aikast varma että siksi,kun olin niin kiltti ja annoin periksi suurinpiirtein kaikesta omista haluista ja asenne itselläni, että olen tämän ansainnut ja tähän minun on tyytyminen :(
Nyt välimatkaa enää 50km,ennen nähtiin kerran kuukaudessa noin 3-5 pvän jaksoissa,nyt tapaamme pari kertaa viikossa,ja ainakaan pariin vuoteen emme ole muuttamasa yhteen,hän tarvitsee,ja minä tarvitsen niin konkreettisen oman tilan,ja jos vain rahat sallii,pyrimme pitämään suhteemme tällaisena.
Muistatteko kuinka presidentti Halonen asui ennen presidentiksi tuloansa Arajärven kanssa samassa talossa,mutta eri huoneistoissa?
Se olisi minun unelma ja ihannetilanne suhteen suhteen.(
...kun olet saanut elämäsi noin hienosti järjestykseen. Ja hyvä esimerkki ehkä mulle, ettei kannata tyytyä puolinaiseen vaan etsiä sitä, mikä itselle sopii parhaiten.
Saa sillä miehellä olla omiakin menoja. Se vaan kun nykyään niitä yhteisiä menoja on aniharvoin, ehkä kerran kahdessa viikossa jos silloinkaan. Meillä on nyt molemmilla oma elämä, mutta ei yhteistä elämää. Ei edes seksielämää. Vain yhteinen osoite.
meillä oli hieman samantyyppinen "ongelma"...mutta se ratkesi, kun heittäydyin itsekin jääkaapiksi, eli en enää ollutkaan se joka kerjäsi seksiä ja hellimistä tms...enää en ollutkaan kovin kiinnostunut miehen asioista ja ajatuksista..muutama kk tuntui helvetilliseltä, mutta se ehdottomasti kannatti, nyt mies alkanut ymmärtää minunkin tarpeet ja elämä on aika 50-50 tällä hetkellä, molempien tarpeita huomioidaan ja tyydytetään. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja koskaan ei voida mennä vain toisen viitoittamia polkuja..opin itsekin hankkimaan oman elämän ja annoin miehenkin pitää omansa. Menin omia menojani samaan tahtiin kuin mieheni ja yllättäen miehen mielenkiinto kasvoi, lienee huomannut, että minullakin vientiä riittää yöelämässä. Ja vaihtoehtoja on aina tarjolla... En tiedä oliko avaimena ongelmaamme mustasukkaisuuden kasvattaminen vaiko oman elänä hankkiminen, mutta olen tällä hetkellä onnellinen suhteessamme.
Tänä päivänä vietämme paljon yhteisiä hetkiä niin kotona kuin muuallakin, mutta kuitenkin meillä on ne omatkin juttumme. Elämä tasapainossa siis. Kumpikin vaikuttaa tyytyväiseltä.
Eli en nyt tiedä kannattaako tätä nyt ohjeenakaan ottaa, kaikkihan riippuu ihan ihmisistä ja ties mistä, mutta sen voin sanoa, että näin meillä.
Toki on olemassa varmasti niitä välinpitämättömiäkin miehiä, joille suhde on kuin allergia, tyttöystävä on hyvä kuitenkin varuilta olla, silloin kun siivota pitää tai olla edustamassa tms.
Mutta ei toki pidä syyllistää vain miehiä...onhan niin naisia kuin miehiäkin, jotka pitävät suhteessa toista osapuolta itsestään selvänä ja olettavat kaiken sujuvan itsestään, "vedättävät" toisia ym...toivon vain, että ne ihmiset jotka tuosta lauseesta itsensä tunnistavat, osaisivat ottaa aivonsa narikasta ja miettiä elämän arvoja kaikinpuolin uudestaan. Kaikkea hyvää kuitenkin kaikille suhteissaan, olivatpa ne millaisia tahansa...