Se paikan mukavimmalta tuntuva ns. hyvä "jätkä" voi ollakin se kaikkein salakavalin kyylä, joka puukottaa selkään heti sopivan paikan tullen. Tekee pahaa seurata vierestä, kun eräskin kyylä suorittaa rituaalejaan. Mitään en oikeastaan voi tehdä estääkseni sitä, sillä on niin ovelaa toimintaa hällä, että kukaan ei minua uskoisi...ei ennenkuin kolahtaa omalle kohdalle.
Keneen voi luottaa ja
keneen ei
12526
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Ollaan huomattu.
Se iskee silti, vaikka sen tajuaisikin. Siihen ei pysty varautumaan. Kaiken lisäksi se "kyylä" on sen verran yksinkertainen, että ei osaa lopettaa, vaikka huomaisikin "paljastuneensa". Vaihtaa vain välillä kohdetta ja sitten taas...
Taidat olla vainoharhainen? Tämä voisi olla minulle, mutta en ole tekemässä sinulle yhtään mitään. Saat olla aivan kaikessa rauhassa. En puhu sinusta paskaa, enkä millään tavalla juonittele pääsi menoksi. Yritän kestää, yritän hoitaa omat ongelmani parhaani mukaani. Mitä sinä teet on sitä, että rupeat vihaamaan minua kun en ole täydellinen. Kun minulla on tunteet. Sen sijaan, että tarkastelisit omaa käytöstäsi kriittisesti leimaat minut välistä hulluksi, välistä katkeraksi psykopaatiksi, miksi lie. Vain siksi, ettet voi myöntää itsellesi, että vaikka sinulla on hyvä tahto ja hyvät aikeet, niin sokaistut välillä ja käyttäydyt typerästi ja tunteitasi et kykene hillitsemään ja käsittelemään niin kuin minä etkä kykene olemaan kypsä koska olet kasvanut kuplassa ja sen takia oletkin tuollainen idealisti. Tämän sinulle haluaisin sanoa, mutta olet niin hyvin herkkä ja en halua toisaalta että sinulle tulee paha mieli ja toisaalta en halua että minua pidetään mulkkuna tunteettomana kusipäänä (mikä tapahtuisi välittömästi jos saisit oikeaa kritiikkiä) joten jätän sanomatta, omaksi parhaakseni. Toivon että joskus sovit välit kanssani ja maltillistut ja järkiinnyt niin kuin ihmisille yleensä vanhetessa käy.
Oletkos sitten yrittänyt edes sovintoa?
T: yksi joka olisi heti valmis sovintoon ja myöntämään omat virheensäkin, kunhan hän vain tekisi siihen aloitteen.
Kyllä tää homma valitettavasti menee niin, että yritin tarpeeksi montaa kertaa ja en ala keneltäkään tivaamaan mitään jos ei huvita puhua niin saa toki pitää asiat itselläänkin ja puhua sitten joidenkin sellaisten kanssa, joille avautumisen kokee luontevammaksi. No hard feelings.
oot taitava syyllistämään mistäs tiedät miten hän sinusta ajattelee, haluat itse vain huomiota ja leikkiä mulkkua, egosi on koree poika, kasva vielä vähän, älä kiusaa tyttöjä ja pysy poissa jos teet olon surkeaksi, niin et naista saa!
Hyi, jopa oli narsistista ja epäkypsää tekstiä. Itsessä ei nähdä mitään vikaa, ja erittäin kärkkäästi ollaan tuomitsemassa toisia. Höpönpöpön taitaa olla se kritiikkiä sietämätön johon ap:n sanat kalahtivat pahan kerran.
Mutta juuri tuollaista tekstiähän ne epäluotettavat ihmiset suoltavatkin, taitavia kääntämään syyttävät sormet muualle, ja taitavia manipuloimaan sohimalla akilleen kantapäätä. Tässä oli klassinen koulukirjaesimerkki itsetunto-ongelmaisesta läpikierosta petturista. Onneksi yleensä monet näkevät heidänlaisten lävitse vaikkeivät he itse sellaista tajuaisikaan. Kiitos kuitenkin hyvästä esimerkistä, herra täydellinen.
ps. viattomuus ja naivius on kauniimpaa kuin oveluus
Kaverit!
Se on vähän valitettavaa, että ihmiset tajuavat epäoikeudenmukaisuuden luonteen vasta sitten, kun se osuu omalle kohdalle. Sitä ennen ollaan sellaisen pikku apureita.
Tuskin kaikki ihmiset tajuavat olevansa apureita koska ovat propagandan uhreja ja sitten kun tajuavat, voi tulla kriisi, ainakin osalle. Epäoikeudenmukaisuutta ei tahdota uskoa todeksi. Ne jotka tajuavat olevansa apureita, tuskin joutuvat kohteeksi, vaan osaavat peläten välttää sen.
näitä on naisissakin! se kaikista kaunein ja sosiaalisin voi olla katalin, mutta tämänhän opimme jo jenkkileffoista
Totta. Olen huomannut että sellaiset ketkä pyrkivät antamaan itsestään mahdollisimman täydellistä kuvaa ja yrittävät miellyttää ja kehua, saattavat olla niitä pahimpia. Mieluummin luotan sellaiseen kuka on rehellisesti virheellinen ja rosoinen kuin epäilyttävän kunnollinen hymypoika. Exäni oli sellainen, paljastui patologiseksi valehtelijaksi ja härskiksi pettäjäksi. Pikkuhiljaa hän myös murensi itsetuntoani, että en jättäisi häntä. Myöhemmin vasta tajusin ettei hänen sanansa ole totta, en ole ylitunteellinen, hankala, tiukkapipo enkä todellakaan lihava. Kukaan ei meinannut uskoa kun kerroin kavereille miksi suunnittelen eroa. Poikaystävänihän oli niiiiin mukava. Totta myös on siis se että harva sitä tajuaa koska uskovat imartelut. Ärsyttää älyttömästi vieläkin kun kuulee kuinka hänen uudet tuttavuudet kehuvat hänen olevan niin hyvä tyyppi. Kunhan eivät tutustu paremmin.