Mielummin yksin

Jotenkin kykenen etäisesti näkemään, miksi olet edelleen yksin.

Kaikille pitäisi olla täydellinen vastakappale. Joku jonka kanssa sylikkäin ei tarvi murehtia yhtään ja on hyväolla. Se on hienointa elämässä jos on joku joka on niin arvokas,että ei luopuisi ei edes kaikesta rahasta maailmassa tai vallasta.

Yksinolossa on parasta kun voi tehdä mielensä mukaan. Harvoin sitä muuten voi tehdä mielinsä mukaisia asioita. Tänään ymmärsin että oma liika kiltteyteni, saattaa johtua siitä mitä järkyttävää minulle tapahtui pienenä. Minä pystyin tukkia suuni ja kärsiä ilman päästämättä äänähdystäkään suusta. Se jälkeen olo oli kuin en voisi puhua ollenkaan yleensä mistään. Syöminen helpotti pahaaoloani, mutta olen älynnyt senkin olevan erään järkyttävän tapahtuman osa. Pysytyn ilmaisemaan puhuen vain suurta kipua, senkin ulvoen. Muut olisivat kai ottaneet jo epiduraalin 1 päivän kipusodan jälkeen, mutta minä jatkoin. Viimein kuin aloin kivusta laulamaan aariaa en enää kestänyt. Sen jälkeen tuli kivunlievitystä. No selvisin hengissä samoin lapsi. Jos olisin pystynyt ilmaisemaan tuntemuksia puhuen paremmin, synnytys ei olisi kai kestänyt yhtä kauan. Sitten kun minua vihaavat ihmiset tulevat katsomaan lasta ensimmäisinä, se kyllä latistaa mielialaa entisestään. No sellaista se elämäni on.