Kun lähdit, joku sanoi: se lähti. Melkein sanoin nimesi. Sinulla on nimi. Olet ihminen. Tiedän nimesi.
Olen ihminen.
Sen verran.
12244
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
ihmisiä kutsutaan usein nimillä,,muuten olemme vain esineitä tai verrattavissa eläimeen. Kun nainen puhuu pojalleen "eikö se huomaa sinua" ja tarkoittaa minua. Ja samalla tavalla kutsui kun puhui koiralleen. Me miehet emme aina ole naisille edes ihmisiä...vain "tuo tai se"
Aika suppea määritelmä.
Miksi leikkisin. Jos puhutaan toisen arvostamisesta parisuhteessa. Naiselle ykkösenä tulee luonnollisesti lapsi, kakkosena koira, jos sattuu sellainen olemaan ennen parisuhdetta ja kolmantena tulee vanhemmat. Kumppani vaihtaa renkaat yms. ja siitä maininta "tuo vaihto" sori kärjistys, mutta tämä aloitus kirvoitti kertomaan omat kokemukset. En halua yleistää, sillä eihän sen näin tarvitsisi olla..vai tarvitseeko?
Ei tarvitse eikä saa. Aika rankasti kärjistit. Sinulla on ollut huono kokemus. Se mistä se johtuu, sitä on mahdotonta meidän muiden lähteä täällä arvuuttelemaan.
Ja miksi aloitukseen tartuin...minäkin lähdin, ja luulisin että nainen olisi sanonut juuri noin mihin aloittaja viittaa. Kunhan ei vaan olis musta kyse? tiedä vaikka.
No hui !! Nyt ymmärrän..Voin vain arvailla, mitä ajatuksia se sinussa herätti.
"Cogito, ergo sum " ;D))
kun ajattelu ja oleminen ei ole sama asia.
Ei se kuollutkaan paljoa enää ajattele.
Joskus olen tuntenut olevani melkein henkiolento. Tuntuu kuin kukaan ei näkisi tai aistisi minua. Hiljaisuus on tehnyt minusta tälläisen hullun. Ainoa joka on aistinut minut on postimies, joka on tuonut minun nimellä varaustetun laskun postiluukusta. Olen oppinut liikkumaan niin hiljaa, ettei kukaan kuule minua. En ole kyllä onnistunut lahduttamaan itseäni langanlaihaksi, jotta mahtuisin puun taakse piiloon.
Nykyisessä kodissani naapurin omaperäinen täti jyskyttää seinään, jos kodissani on liian hiljasta. No ehkä minä sitten olen hänestä kiinnostava tapaus. Onkohan sillä tädillä joku vesilasi seinässä kiinni:)? No ainakin hän pitää minua kai jonkinlaisena ihmisenä. Aika hämmentävä huomionosoitus naapurin kasinotädiltä. Toisaalta kovin harva tuntee minut nimeltä nykyisessä kotikaupungissani.
En oikein näin jälkikäteen oikein ymmärrä mikä piti minut hengissä noina "henkiolento" aikoinani. Ehkä se oli telenovellat. Haksahdin niihin totaalisesti noihin aikoihin. Kun niitä ei enää saanut suomenkielelle käännettynä, piti luopua niistä hetkeksi. Aloin opiskella espanjaa, jotta ymmärtäisin noita sarjoja alkuperäiskielellä. Lisäksi auttoi positiiviset muistikuvat eräästä ihmisestä. Lopulta tuohon aavekauteeni tuli käänne, tosin elin vielä pitkään aaveena sen jälkeen. Vielä järkyttävämpiä asioita todellisuudessa, joita en ymmärtänyt edes silloin. Olinhan minä vielä kuin henkiolento.
Puhuin vain mieleni kanssa ajatustasolla. Todella harvassa olivat ne ihmiset, jotka saivat edes katsekontaktin minuun. Minun oli todella työlästä hoitaa asioitani tuossa tilassa. Sainpahan minä aikamoiset laskut sen aikakauden hölmöilyistäni. En oikein muista niistä ajoista muuta kuin pelkoni, tv:n ja tietokoneen. Elin mielikuvituksen ja monitorien kautta. Ne ajat tekivät minuun paljon tuhoa ja säröjä.
Kenelle tämä viesti menee?