"Sinulle, ihminen, on ilmoitettu, mikä on hyvää. Vain tätä Herra sinulta odottaa: tee sitä mikä on oikein, osoita rakkautta ja hyvyyttä ja vaella valvoen, Jumalaasi kuunnellen. "
En tiedä mitä pitäisi ajatella...
"Jumalan luomaan maailmaan kuuluu muutakin kuin aineellinen omaisuus. Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset, joiden kanssa elämme ja teemme työtä.
Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Se toteutuu sillä paikalla ja niissä oloissa, joissa kulloinkin elämme. Meidän tulee suojella ja tukea kaikkea lähimmäisen elämänpiiriin kuuluvaa. Seuraamalla Jumalan tahtoa, käyttämällä omaa harkintaa ja asettumalla lähimmäisen osaan löydämme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Kekseliäs rakkaus etsii kaikissa tilanteissa tavan palvella.
Käskyjen sisältö voidaan ilmaista sanomalla, että meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Meidän on kohdeltava muita niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan."
Tuntuu että "Olen särkynyt saviruukku. Pala palalta murtui pois. Vain ihmettelin ja itkin En millään murtunut ois. Sinä Herra minut murskasit. Vaan talletit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit. Tahdoit uutta kokonaan. Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät. Taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille. Ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin. Mestarin kädessä ois."
http://www.youtube.com/watch?v=lFIg2osdUr0
On ikävä sellaista ihmistä joka voisi ymmärtää rikkonaista mieltäni, sellaista tuskin on olemassakaan. Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja elämäni aikana, aina kuitenkin selviytynyt, noussut ylös vahvempana, mutta nyt tuntuu etten jaksa nousta. Ikävä selkeitä hetkiä kun tietää miten kuuluu toimia, sydämen ja järjen tasapainoa...Mistä tietää mikä on väärin, mikä oikein? Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia, muutenhan tämä olisi liian helppoa.
"Isä, missä olet nyt,
kun heikko oon
sun kainaloon tahtoisin nyt käpertyä
niin kuin pienenä
Nyt on ilta
täällä sängyn vierellä hyräillä,
voisit uneen minut tytön, jota pimeys
peiton alla pelottaa
Minä rukoilen, on koti hiljainen
sinä lähdit pois, kun eniten sua tarvitsin
Minä rukoilen hiljaa toivoen,
että löydät vielä joskus tänne takaisin
Mikä sinut rikkoi,
mikä sai sut niin uuvuksiin
Ei suru tahdo ketään rikkoa
se on vain vähän aikaa kylässä
Minä rukoilen...
Leikkipuistossa tyttö keinuu
äiti antaa vauhtia
ja sitten syliin ottaa
pienen keijun, jonka siivet kasvavat
niin kantoivat, mua ne kantoivat
Minä rukoilen..."
En tiedä mitä pitäisi ajatella...
"Jumalan luomaan maailmaan kuuluu muutakin kuin aineellinen omaisuus. Tärkeä osa elämäämme ovat ne ihmiset, joiden kanssa elämme ja teemme työtä.
Jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja tehtävä. Se toteutuu sillä paikalla ja niissä oloissa, joissa kulloinkin elämme. Meidän tulee suojella ja tukea kaikkea lähimmäisen elämänpiiriin kuuluvaa. Seuraamalla Jumalan tahtoa, käyttämällä omaa harkintaa ja asettumalla lähimmäisen osaan löydämme jatkuvasti uusia mahdollisuuksia tehdä hyvää. Kekseliäs rakkaus etsii kaikissa tilanteissa tavan palvella.
Käskyjen sisältö voidaan ilmaista sanomalla, että meidän on rakastettava Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseämme. Meidän on kohdeltava muita niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan."
Tuntuu että "Olen särkynyt saviruukku. Pala palalta murtui pois. Vain ihmettelin ja itkin En millään murtunut ois. Sinä Herra minut murskasit. Vaan talletit kaikki palat. Niin paljon minua rakastit. Tahdoit uutta kokonaan. Anna savelle uusi muoto. Tee minusta uusi ruukku. Niin rakkautesi nyt näytät. Taas murtunutta käytät. Tahdon kertoa särkyneille. Ei siruja heitetä pois. Kallista halpa savikin. Mestarin kädessä ois."
http://www.youtube.com/watch?v=lFIg2osdUr0
On ikävä sellaista ihmistä joka voisi ymmärtää rikkonaista mieltäni, sellaista tuskin on olemassakaan. Olen tehnyt niin paljon vääriä valintoja elämäni aikana, aina kuitenkin selviytynyt, noussut ylös vahvempana, mutta nyt tuntuu etten jaksa nousta. Ikävä selkeitä hetkiä kun tietää miten kuuluu toimia, sydämen ja järjen tasapainoa...Mistä tietää mikä on väärin, mikä oikein? Asiat eivät ole aina niin mustavalkoisia, muutenhan tämä olisi liian helppoa.
"Isä, missä olet nyt,
kun heikko oon
sun kainaloon tahtoisin nyt käpertyä
niin kuin pienenä
Nyt on ilta
täällä sängyn vierellä hyräillä,
voisit uneen minut tytön, jota pimeys
peiton alla pelottaa
Minä rukoilen, on koti hiljainen
sinä lähdit pois, kun eniten sua tarvitsin
Minä rukoilen hiljaa toivoen,
että löydät vielä joskus tänne takaisin
Mikä sinut rikkoi,
mikä sai sut niin uuvuksiin
Ei suru tahdo ketään rikkoa
se on vain vähän aikaa kylässä
Minä rukoilen...
Leikkipuistossa tyttö keinuu
äiti antaa vauhtia
ja sitten syliin ottaa
pienen keijun, jonka siivet kasvavat
niin kantoivat, mua ne kantoivat
Minä rukoilen..."
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kaunis viesti. Todella kaunis. Toivottavsti löydät sellaisen joka ymmärtää.
Tukee tarvittaessa. Rakastaa pyyteettömästi. Toivon voimia jaksaa nousta vielä kerran. Suru kestää aikansa. Muista kuitenkin tämä on sinun elämäsi.
Nauti siitä joka päivä niin kuin vain voit. Löydät oman polkusi joka on sinulle paras mikä maan päällä voi olla. Ne poistuneet ovat turvassa laupeissa tuulissa. Heillä on parempi siellä. Tapaamme taas heidät kun on aika.
Siihen asti he elävät sydämmessämme ja muistoissamme. Voimia jaksaa nousta nauttimaan elämästä.
Kiitos.