Tavalla tai toisella onnistun aina sotkemaan asiani. Tahtomattani satutan ihmisiä.
Olen ollut n. puoli vuotta sinkkuna pitkän seurustelun jälkeen. Sinä aikana on ollut useita muutaman päivän ihastuksia. Ihastun helposti, ja annan miehen usein ymmärtää liikaa, vaikka haluaisinkin olla vain ystävä. Kohta huomaankin että miehessä on jotain vikaa ja otan etäisyyttä. Sepittelen kaikenlaisia tarinoita miksi emme voisi nähdä ja lopulta ehdotan ystävyyttä. Mies ei halua olla enää missään tekemisissä. Eihän siinä niin pitänyt käydä!
Pelottaa ihastua enää keneenkään. Joko itse satutan sitä toista tai se toinen minua. Ihastuin jokin aika sitten tulisesti, mutta mies ei halunnut kuin seksiä. Se satutti ja pahasti!!
Haluaisin kuitenkin jotain pysyvää! Jonkun ihanan miehen kenen kanssa viettää vaikka loppuelämä. Ja sellainen olisi kyllä kiikarissakin. Mutta miten enää uskallan ottaa ketään tosissaan/vakavasti??
Olen ollut n. puoli vuotta sinkkuna pitkän seurustelun jälkeen. Sinä aikana on ollut useita muutaman päivän ihastuksia. Ihastun helposti, ja annan miehen usein ymmärtää liikaa, vaikka haluaisinkin olla vain ystävä. Kohta huomaankin että miehessä on jotain vikaa ja otan etäisyyttä. Sepittelen kaikenlaisia tarinoita miksi emme voisi nähdä ja lopulta ehdotan ystävyyttä. Mies ei halua olla enää missään tekemisissä. Eihän siinä niin pitänyt käydä!
Pelottaa ihastua enää keneenkään. Joko itse satutan sitä toista tai se toinen minua. Ihastuin jokin aika sitten tulisesti, mutta mies ei halunnut kuin seksiä. Se satutti ja pahasti!!
Haluaisin kuitenkin jotain pysyvää! Jonkun ihanan miehen kenen kanssa viettää vaikka loppuelämä. Ja sellainen olisi kyllä kiikarissakin. Mutta miten enää uskallan ottaa ketään tosissaan/vakavasti??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sattumaa.
Muhun ihastu yks tyttö tossa jokin aika sitten.Itse ihastuin myös häneen.
Ekana iltana kun tavattiin, niin kaikki päätty seksiin. Meillä oli hauskaa yhdessä ja haluttiin kumpikin tutustua enemmänkin. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes siihen väliin tuli eräs nainen, Emma niminen jonka kanssa itselläni oli ollu aikasemmin vaikka minkälaista säätöä. Vois melkein puhua jopa seurustelusta vaikkakin kaikki perustui valheelle. Tää nainen oli yksinhuoltaja ja ei vaan ollu muistanu mainita sitä mulle. Olin oppinu tuntemaan tän naisen nimellä Lisa joka lopulta paljastuikin hänen lempinimekseen. Tää nainen yritti roikkua minussa kiinni eikä siinä ollu tuntelilla mitään tekemistä. Lopulta ilmottautui vielä raskaaksikin. En tiedä pitääkö se paikkansa, enkä aio koskaan ottaa selvääkään. Niin se nainen halus ja sitä päätöstä aion sanatarkasti kunnioittaa.
Näin meitä elämästä tietämättömiä kusetetaan aika rankasti.
Joka tapauksessa nainen pilas omat fiilarini pitkäks aikaa.
No tää ensimmäinen juttu jäi pahasti kesken sinä aikana ja meni ihan sekasotkuksi. Olisin tosiaan halunnu jutulta paljon enemmän.
Lopulta tää nainen halus olla vaan kaveri.
Ymmärrän että tällasen jälkeen varmasti häneltäkin meni fiilikset. Kaikkein eniten tässä vituttaa se, kun tuntu vaan niin aidolta tää juttu. Se lopullinen niitti tapahtui n. viikko sitten. En sen jälkeen pitäny tähän naiseen mitään yhteyttä, vaan yritin unohtaa. Oon yrittäny ettiä jotain muuta, mutta aina joka kerta sama nainen tulee jyskyttämään päähän. En helvetti osaa unohtaa. Kaikki tuntuu menevän alamäkeä. Kaikki oli niin lähellä, mutta nyt kaikki on menny. Ehkä sille naiselle jäi sellainen kuva että halusin vaan yhtä yötä, tai sit se halus sitä vaan itsekin, en minä tiedä.
Kun sais edes tilaisuuden selittää, vaikka tuskin sillä mitään arvoo enää on.
Olen aivan jumissa tällä hetkellä. Tapahtumia on riittäny viime viikolle monia muitakin. Sitä ei vaan osaa enää muuta kuin nauraa. Tää on yhtä parodiaa meikäläisen elämä tällä hetkellä. Sit kun sitä nauraa hetken niin alkaa jo itkettää. Tää tuntuu olevan yhtä painajaista joka ei tuu päättymään ihan äkkiä. Kun sais edes yöt nukuttua. Ei löydy enää tapaa käsitellä omia tunteitaan. Liika on aina liikaa.
Tää on jo todella epätoivoista, mut jos sä olet Minna, niin anna mulle uus mahdollisuus. T:Antti
Itselläni ei ole kovin montaa kokemusta yhdenyön suhteista ja ihan vain siksi kun en niitä ole elämääni koskaan halunnu.
Antti!
Selvitä nämä asiat perinjuurin Minnan kanssa. Se on parasta. jos hän todella tykkää sinusta ja haluaa olla kanssasi,hän antaa anteeksi ja antaa sinulle toisen mahdollisuuden. Mielestäni parasta on nostaa kissa vaan pöydälle mitään kaunistelematta. Asiat voivat kuitenkin tulla myöhemmin ilmi. Ja näyttää sinuakin nuo asiat niin paljon vaivaavan, että se on paras ratkaisu. Ja luulen, että se voisi lähentää teitä ja luottamus vahvistuisi sitä kautta. uskon, että rehellisyydellä selvitään pitkälle. Saattaahan hän miettiä niitä asioita sen jälkeen. Ja se on tietenkin hyvä asia ennen minkään asian etenemistä.
Ei muutakuin hyvää jatkoa ja tsemppiä!
Kiitos noista sanoista.
Selvitin tuon tapaus Emman. Ehkä Mintulle selkiyty asiat paljonkin, mutta siihen se sitten luultavasti jäikin...
En uskalla. En uskalla antaa itselleni enää mitään toivoa. Jos Minnan puolelta ei tule enää mitään selvää vihjettä, niin nyt taitaa olla sopiva hetki vihdoin luovuttaa. Ehkä se tunne oli vain omassa päässäni.
Taidan tehdä niin, että käyn kouluni loppuun, muutan isompaan kaupunkiin, etsin naisen ja perustan perheen. En tartte elämässä mitään sen ihmeellisempää. Muut saa viettää sen loistokkaan ja tapahtumarikkaan elämänsä. Minulle onni on punanen mökki ja perunamaa.
mä yhdyn sun sanoihin...
olen kanssa mielestäni satuttanut kahta ihmistä ja pilannut kaiken...
Ex:ää ja uutta, tai siis jo vanhaa...:(
Mitenkä musta tuntuukin näin pahalta...
Mä niin haluasin olla tän "uuden" kainalossa ja antaa hyvän yön suukon, hellästi. Ja kaiken lisäksi se asuu ihan 20 metrin päässä..Voit vaan kuvitella miltä musta tuntuu.
Mutta se ei tunnu ymmärtävän, toisin kun ex:ni, joka siis ymmärtää. Enkä siksi koska hän tuntee mut niin hyvin.
Kaikki on vaan näin "vanhemmalla" iällä niin vaikeaa...Mun pää hajoo!!!
Kai se vaan on kohtalo, joka temppuilee. Ei munkaan elämä yhteen Minnaan kaadu, vaikka se tuntuikin olevan aika ihana ihminen. Alan jo pikku hiljaa päästä yli. Huomasin tänään, että sielu iskee taas tulta ainakin hetkittäin. En oo löytäny ketään uutta, enkä aio ihan lähiaikoina tarkoituksella etsiäkään, mutta sen tosiaan huomasin, että mulla on sydän "liekeissä" jälleen.
Kohtalo päätti valita mulle tämän tien ja uskon, että sen tien reunassa odottaa joku jonka ohi en voi enää kulkea.:)
Mutta sinulle nainen, toivon onnea. Koita tehdä oikeita ratkaisuja. Niin minäkin yritin.
Mutta nyt on jatkettava matkaa...Moi