Olen joskus miettinyt, kuinka moni lestadiolaiskodeissa kasvaneista on kokenut sellaisen elämänvaiheen, jolloin usko olisi tullut tärkeämmäksi, enemmän omakohtaiseksi...Onko niin, että lestadiolaisuus kasvaa lähinnä sisältäpäin ja lapset tavallaan sosiaalistuvat vanhempiensa uskonnollisiin näkemyksiin. Olisi mukavaa, jos keskustelua syntyisi mahdollisimman monen eri lestadiolaissuunnan edustajien taholta. Asia kiinnostaa minua, joten olisi mukavaa tietää asiasta.
uskoko pelkkää sosiaalistumista ?
kyselevä
1207
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
En haluaisi käsitellä lestadiolaisuutta omana rotunaan, vaan olemme keskimääräinen leikkaus suomalaisesta yhteiskunnasta luonteitten ja lahjakkuuden näkökulmasta.
Uskon omakohtaisuus tulee siis kyseeseen lestadiolaisuudessa ihan samalla tavalla kuin kelle tahansa ulkopuoliselle ihmiselle. Ehkä aikaisemminkin, kun eletään uskonnollisten arvojen täyttämässä elinpiirissä.
Vastaan siis tähän vain omasta puolestani, on ihmisiä, jotka ovat varmasti käyneet näitä kysymyksiä läpi paljon nuorempana kuin minä ja on ihmisiä jotka eivät ole vielä tähän ikään mennessä käyneet asioita kovin syvällisesti läpi.
Rippikouluiässä varmaan ensimmäistä kertaa ajattelin kokonaisuutta kriittisemmin, mutta täytyy sanoa, että jonkinlaista ymmärrystä asioihin tuli lukioaikoina.
Vastuuta omista uskonasioista tuli sitten kun muutti pois kotoa (armeija-aika ja opiskelut). Nyt 20 ja 30:n puolessa välissä on tullut kiinnostus ymmärtää syvällisesti oman uskon ja muiden uskojen perusteita.
Täytyy sanoa, että perusteet ovat selkeytyneet huomattavasti ja omaan uskoonsa osaa suhtautua hyvinkin objektiivisesti, silti tuntuu, että tässä joukossa opetetaan ainoana Raamatun mukaisesti, ja minulla ei ole tarvetta etsiä omantunnonrauhaa mistään muualta.