On siinä olleet studiopomot ihmeissään. Muumion tarusta imettiin kahdessa mökätoiminnassa viimeisetkin balsamointinesteet, ja soppaan ehdittiin sotkea epäkuolleita kaikista kokoluokista pygmibeibet mukaan lukien. Ohjaaja Stephen Sommers ei jäänyt toimettomaksi, vaan päätti täydentää trilogiansa. Aika, paikka, henkilöt ja koko atmosfääri vain heivattiin uuteen ympäristöön. Kun Muumion legendasta oli otettu kaikki irti, niin olihan vielä jäljellä lukemattomia muita klassikkokauhisteluita. Ja hei, isketään ne kaikki - ja mä meinaan KAIKKI -loput mököt samaan leffaan. It´s alive, ALIVE!
No eihän se nyt ihan noin mennyt. Van Helsing ei ole Muumioiden virallinen jatko-osa, vaan saman ohjaajan saman hittikaavan uusi painos uudessa ympäristössä - Indiana Jones kohtaa James Bondin Draculan hengessä ja ennen kaikkea veressä. Nimihahmo Van Helsing on mököntappaja parhaasta päästä. Studiopomojen kuningasajatuksena syntyneessä remmiahdetussa toimintafilkassa Van kepittääkin Hra Hydesta lähtien kaikki klassisimmat öppiäiset mukavanhaa aseteknologiaa käyttäen straight back to hell.
Touhu on toteutettu hämmentävällä vauhdilla. Alku-ja lopputekstit mukaan lukien ilmassa liitää koko ajan jos jonkinlaista ammusta, morkoa tai pirulaista eikä toiminta katkea kuin hetkeksi taistelun voittajan ihmetellessä kuiluun putoavaa epäonnista vastustajaansa.
Kaikki hyvin tähän asti, yes/no? Katsoin Helsingin armeliaasti dvd:ltä ja tasaisin väliajoin kiitin Luojaani taivaallisen pause-nappulan olemassaolosta. Teatterissahan tällainen leffa pitäisi nähdä ehdottomasti, mutta ymmärrän erinomaisesti Vania katkerasti haukkuneita. Heillä ei ollut mahdollisuutta hengähtää välillä. Ei tämä ole elokuva. Tämä on yliviritetty greatest hits -kokoelma, josta puuttuu kaikki inhimillinen - kirjaimellisesti.
Unhuman-osastoon on onneksi panostettu urakalla. Kaikki toimii helvetin hyvin, näyttää hienolta, uljaalta ja jokaisessa vampyyri-, ihmissusi-, Frankenstein- jne. leffassa lukemattomia kertoja nähdyltä. Taiteellinen vapaus on pidetty tiukasti tuottajien käsissä - ihmissusi näyttää nyt sitten tältä eikä persoonalliselta. Frankensteinin hirviön läski rebublikaanisedän kroppa ei paljon paina kaiken yllätyksettömyyden rinnalla, vaikka 260kg vaa´assa heilahtaakin.
Näyttelijöistä: he juoksevat, hyppivät, ampuvat ja ovat juuri niin yksiulotteisia kuin tällaisessa metelissä on mahdollista. Hugh Jackman nimiroolissa on riittävän karismaattinen kulmienkurtistaja, muttei hänelläkään ole mahdollisuuksia näytellä kaiken kohinan keskellä. Dracuveikkoa hahmotteleva Richard Roxburgh sen sijaan on aivan käsittämätön haistakaanytjopaska -valinta rooliin. Ah ja voih, millaista jälkeä vaikkapa Jeff Strykerin Draculassa ihastuttanut Gary Oldman olisi saanut aikaan...
No kertokaapa, children of the night, mitä jäi käteen? "But Maaaaster, we are not worthy..." Ok ok, vastaan pikkuisten puolesta: tuhatpäinen kokoelma tietsikkapiruja - siinä se. Eniten kaikessa harmittaa kauhun poissaolo. Tämä ei ole edes jännitystä, tämä on puhdasta lapsiyleisölle suunnattua upeiden hahmojen laskelmoitua ryöstöviljelyä. Ja Coppolan Draculaa pidettiin aikanaan ylinäyttävänä tehosteactioniana. Hah! Sehän on upea klassikko ja paikoin jopa pelottava, ahdistava ainakin.
Van Helsingille *** / *****. Miksi näin paljon kaiken valituksen jälkeen? Leffa oli kuitenkin hyvän pornoleffan tyyliin viihdyttävä. Eihän niissäkään tuhlata aikaa paskanpuhumiseen, vaan annetaan nahkamiekkojen soida ja palaa. Edelleen pidin karvaturrien irvistyksistä. Tai ehkä aika jo ehti kullata muistoni.
No eihän se nyt ihan noin mennyt. Van Helsing ei ole Muumioiden virallinen jatko-osa, vaan saman ohjaajan saman hittikaavan uusi painos uudessa ympäristössä - Indiana Jones kohtaa James Bondin Draculan hengessä ja ennen kaikkea veressä. Nimihahmo Van Helsing on mököntappaja parhaasta päästä. Studiopomojen kuningasajatuksena syntyneessä remmiahdetussa toimintafilkassa Van kepittääkin Hra Hydesta lähtien kaikki klassisimmat öppiäiset mukavanhaa aseteknologiaa käyttäen straight back to hell.
Touhu on toteutettu hämmentävällä vauhdilla. Alku-ja lopputekstit mukaan lukien ilmassa liitää koko ajan jos jonkinlaista ammusta, morkoa tai pirulaista eikä toiminta katkea kuin hetkeksi taistelun voittajan ihmetellessä kuiluun putoavaa epäonnista vastustajaansa.
Kaikki hyvin tähän asti, yes/no? Katsoin Helsingin armeliaasti dvd:ltä ja tasaisin väliajoin kiitin Luojaani taivaallisen pause-nappulan olemassaolosta. Teatterissahan tällainen leffa pitäisi nähdä ehdottomasti, mutta ymmärrän erinomaisesti Vania katkerasti haukkuneita. Heillä ei ollut mahdollisuutta hengähtää välillä. Ei tämä ole elokuva. Tämä on yliviritetty greatest hits -kokoelma, josta puuttuu kaikki inhimillinen - kirjaimellisesti.
Unhuman-osastoon on onneksi panostettu urakalla. Kaikki toimii helvetin hyvin, näyttää hienolta, uljaalta ja jokaisessa vampyyri-, ihmissusi-, Frankenstein- jne. leffassa lukemattomia kertoja nähdyltä. Taiteellinen vapaus on pidetty tiukasti tuottajien käsissä - ihmissusi näyttää nyt sitten tältä eikä persoonalliselta. Frankensteinin hirviön läski rebublikaanisedän kroppa ei paljon paina kaiken yllätyksettömyyden rinnalla, vaikka 260kg vaa´assa heilahtaakin.
Näyttelijöistä: he juoksevat, hyppivät, ampuvat ja ovat juuri niin yksiulotteisia kuin tällaisessa metelissä on mahdollista. Hugh Jackman nimiroolissa on riittävän karismaattinen kulmienkurtistaja, muttei hänelläkään ole mahdollisuuksia näytellä kaiken kohinan keskellä. Dracuveikkoa hahmotteleva Richard Roxburgh sen sijaan on aivan käsittämätön haistakaanytjopaska -valinta rooliin. Ah ja voih, millaista jälkeä vaikkapa Jeff Strykerin Draculassa ihastuttanut Gary Oldman olisi saanut aikaan...
No kertokaapa, children of the night, mitä jäi käteen? "But Maaaaster, we are not worthy..." Ok ok, vastaan pikkuisten puolesta: tuhatpäinen kokoelma tietsikkapiruja - siinä se. Eniten kaikessa harmittaa kauhun poissaolo. Tämä ei ole edes jännitystä, tämä on puhdasta lapsiyleisölle suunnattua upeiden hahmojen laskelmoitua ryöstöviljelyä. Ja Coppolan Draculaa pidettiin aikanaan ylinäyttävänä tehosteactioniana. Hah! Sehän on upea klassikko ja paikoin jopa pelottava, ahdistava ainakin.
Van Helsingille *** / *****. Miksi näin paljon kaiken valituksen jälkeen? Leffa oli kuitenkin hyvän pornoleffan tyyliin viihdyttävä. Eihän niissäkään tuhlata aikaa paskanpuhumiseen, vaan annetaan nahkamiekkojen soida ja palaa. Edelleen pidin karvaturrien irvistyksistä. Tai ehkä aika jo ehti kullata muistoni.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Katsoin myös ton elokuvan, mutta ensin teatterissa ja sitten dvd:ltä. Huomasin saman ongelman, minkä olen huomannut monesti ennenkin. Eli elokuvateatterissa hirviöt näyttivät sopivan taustaan tosi hyvin, mutta sitten kotona dvd:llä ne olivat aika "irrallisen" näköisiä taustasta. Ymmärräteköhän mitä tarkoitan..? Mistä tuo oikein johtuu? Itse elokuva oli minusta ihan hyvä ja ainakin toimintaa riitti. :)
Kiva kun teme on taas kirjoittanut hauskan arvostelun. =) Kiitos, sinun arvosteluja on aina kiva lukea... =)
Mutta en tiedä miksi nuo hirviöt näyttävät erilaisilta kotona ja leffassa... Taidan olla vähän tyhmä... :/ No enkä ole. :) Mutta joku KERTOKAA miksi!!
Enpä tunne tuota tekniikkaa niin hyvin, että voisin vastata tyhjentävästi miksi-tietokone-efektit-näyttävät-kuvaan-kuulumattomilta-televisiossa -ongelmaan.
Saman olen kyllä monen monituista kertaa laittanut itsekin merkille. Ihmeellisintä asiassa onkin, että aikaa ehkä parhaiten kestänyt tietokone-efekteillä suurelta osin toteutettu leffa on edelleen alan uranuurtaja Jurassic Park. Liskopenteleet näyttävät edelleen yhtä uskottavilta teeveen pienellä ruudulla kuin aikanaan (1993?) valkokankaalla.
Budjetti ja kiire aikataulu tehosteiden "kestävyyden" loppupeleissä sanelee. Tekniikka on kyllä olemassa. Tuosta tekniikkapuolesta pitäisi varmaan kysellä Audio/kotiteatteri -osastolla, josko sieelä äijät tietäisivät.
Jee jee, vihdoin joku joka arvostaa Van Helsingiä.
Paitti että itse antaisin pläjäykselle 5-/5 puhtaalla viihdeasteikolle. En kaivannut henkäystaukoja teatterissa tuon nähdessäni, ja mörkötarujen häpeämätön sekoittelu kutkutti aivoja viehättävästi. Miinus tulee Draculasta - se näyttelijä oli tosiaan aivan seinstä reväisty.
Ja Faramir hupisivuhahmona oli vallan charmöösi. Kului varmaan puoli leffaa ennen kuin tajusin mistä tyyppi oli aiemmin tuttu.
Hetkinen, hetkinen, nyt meni ohi. Eli Sormuherran Faramir näytteli oli jossain roolissa, vai mitää? Keero ihmeessä, alkoi kiinnostaa.
Faramirin näyttelijä David Wenham oli Van Helsingissä Carl, munkinnahjus. Minusta aika hyvä suoritus, pitkän aikaa ihmettelin että missä leffassa moinen nörtti on aiemmin pyörinyt.