Auttakaa! Olen ihan solmussa tunteideni kanssa. Olen siis avioliitossa ja lapsikin meillä on. Mieheni on hyvä kumppani, seksi on ihan ok tyydyttävää, vaikka hieman tylsää ja ehkä hieman harvoin (n. Kerran viikossa), romantiikkaa aika vähän, mutta kaikki perusasiat on parisuhteessa ihan hyvin. Paitsi ei ilmeisesti ole, kun oireilen näin. Olen ihastunut syvästi erääseen omalla tahollaan varattuun työkaveriin. Tiedän, että ihastumisia tulee ja menee, vaikka olisi parisuhteessa ja niitä ei pidä ottaa liian vakavasti kunhan ei tee mitään asialle. Tämä ihastuminen kuitenkin on vaivannut minua jo melkein vuoden ja ajattelen häntä koko ajan. Hirveä määrä menee energiaa hukkaan! Olen yrittänyt karistaa häntä mielestäni, mutta en vaan pysty unohtamaan tunteitani. Miksi? Tuskin saisin häneltä edes mitään vastakaikua tunteilleni, vaikka tiettyjä merkkejä on ollut ilmassa ja hänen lähellään olenkin aistinut sellaista väreilyä ja lämpöä, etten koskaan aiemmin. Ekaa kertaa elämässä joku tuntuu niin oikealta ja sielunkumppanilta vaikka on olosuhteiden takia ihan väärä. Uskon kuitenkin, että tunteeni vaan johtavat minua harhaan ja kertovat enemmän ongelmista omassa parisuhteessa, sillä samaan aikaan olen vielä hiukan ihastunut (ainakin seksuaalisessa mielessä) kahteen muuhunkin tuttuun. Nämäkin varattuja molemmat. Mikä mua vaivaa? Miksi tuhlaan elämääni haluamalla sellaista jota en saa, enkä edes välttämättä haluaisi saada, koska en halua menettää sitä mikä minulla on. Mitä minun pitäisi tehdä, jotta olisin onnellinen?
Apua tunteiden käsittelyyn
Hämmentynyt rouva
7208
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Lue Daniel Bergnerin kirja Mitä nainen haluaa. Se auttoi ainakin itseäni ymmärtämään itseäni paremmin naisena.
vai että sillä tavalla.
Kerro mullekin heti kun olet keksinyt vastauksen tuohon!
Sama tilanne täällä... tuo kaikki kertoo parisuhteen väljähtymisestä ja ikäkriisistä. Ja vaikka sen kuinka itse tiedostaisi, niin omille ajatuksilleen ei oikein voi mitään. Ne askartelevat missä haluavat, ja kiduttavat sitä jonka päässä ne myllertävät.
Sepä se: miten saada itsensä jälleen koottua raiteilleen. Ja miten unohtaa joku itselle täysin väärä mies?
Ja sitten se pelottavampi kysymys: miten saada intohimo takaisin omaan suhteeseen? Ja jatkokysymys tähän: haluanko sitä edes? Vai haluanko jotain ihan muuta...?
Apua en osaa tarjota, mutta vähän samanlaisia ajatuksia ja tunteita täälläkin pyöritellään...
Jos parisuhteesi on ap vain hieman tylsähköä ja normaalia arkea niin kaikkihan on ihan ok. Arkipäiväistymistä tapahtuu varmasti kaikissa suhteissa. Omassa suhteessani kun on paljon isompia ongelmia olisin tyytyväinen, jopa tuollaiseen kuvaamasi suhteeseen.
Mutta virheistä oppineena (kaikkihan niitä virheitäkin tekee) voisin sanoa, että tulevassa suhteessani ainakin yrittäisin toimia myös niin, että suhde pysyisi mahdollisimman virkeänä ja elinvoimaisena. Sekin on mahdollista, mutta se vaati halua ja työtä kummaltakin suhteen osapuolelta. Mutta yksin siinä ei onnistu.
Sulla on kriisi. Mahdollisuus voimistua ihmisenä itsellesi siis tulla itsellisemmäksi ja tyytyväisemmäksi elämääsi. Ei ihmisen tarvitse haluta parisuhteen ulkopuolista tosissaan. Kaikki on flirttiä, leikkiä, joka lisää sun omaa seksuaalista virittyneisyyttä.
Kun flirttaat töissä, voit tulla kotiin seksuaalisesti virittyneenä ja keksiä ihanaa puuhaa miehesi kanssa. Seksuaalisuus on vapaata. Seksiä ei tarvitse vangita henkilöön, jota sitten tarvitsee panna saadakseen sen seksin vapaaksi.