Olen yhden 3 ja puol vuotiaan pojan äiti. Vaikka minulla on vain tämä yksi lapsi, olen väsynyt . Poikamme on aloittanut muutama kuukausi sitten päiväkodin ja minulle asia on ehkä vaikeampi kuin hänelle. Valvon öisin ja mietin miten poika pärjää päivähoidossa. Mietin joka asian ja tiedon jyvän jonka saan tietää poikani päivän kulusta. Olen huolissani, ettei saa leikkikaveria ja jää yksinäiseksi niin kuin minäkin olen ollut lapsena. Pelkään että häntä kiusataan. Hän on aika rauhallinen ja herkkä.
Mietin mitä olen tehnyt vauva-aikana väärin. Onko kiintymyssuhde kehittynyt hyvin, teenkö kaiken oikein, miten mikäkin tekoni vaikuttaa häneen, jne . jne. Toivoisin että osaisin ottaa rennommin, mutta ei ...pähkäilen joka asian. Kaikki ajatukseni pyörii vain hänessä ja siinä kuinka suoriudun tästä äitiydestä. Toki on parempiakin hetkiä, mutta kyllä näitä aika paljon mietin. Onko muita ?
Mietin mitä olen tehnyt vauva-aikana väärin. Onko kiintymyssuhde kehittynyt hyvin, teenkö kaiken oikein, miten mikäkin tekoni vaikuttaa häneen, jne . jne. Toivoisin että osaisin ottaa rennommin, mutta ei ...pähkäilen joka asian. Kaikki ajatukseni pyörii vain hänessä ja siinä kuinka suoriudun tästä äitiydestä. Toki on parempiakin hetkiä, mutta kyllä näitä aika paljon mietin. Onko muita ?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rauhoitu, kyllä kaikki menee lopulta hyvin! Päiväkotiin laittaminen taisi meilläkin olla kovempi paikka minulle kuin lapselleni. Kyllä sieltä kaveri löytyy. Ja muutenkin, jos olet itse säikky ja hermostunut, lapsi kyllä vaistoaa sen ja alkaa jo siksi pelkämään...Päiväkoti on kiva juttu ja siellä pidetään hyvää huolta lapsestasi!
ja lapset jos ketkä löytävät helposti leikkiseuraa! Minusta taas lapsen kehityksen kannalta on hyvä viedä lapsi päivähoitoon. Näin hän tottuu olemaan ryhmässä ja oppii säännöllisiin tapoihin. Joten ole luottavaisin mielin, lapsesi voi varmasti hyvin hoidossa, hän oppii jatkuvasti uusia asioita!
Sinusta voi alussa tuntua tuolta,mutta huomaat vähän ajan päästä kuinka paljon päivähoidosta on apua pojallesi ja sinulle.Kavereita hän varmasti saa,tuon ikäinen löytää kavereita vielä niin luonnollisesti.Äläkä ole turhaan huolissasi vaan näytä miten iloinen pojastasi olet ja nauti siitä ajasta.Itse olen kokenut samoja tunteita ja olen opetellut luottamaan muihin hoitajiin sekä olemaan itselleni armollinen.Olen kahden pojan äiti ja äärettömän onnellinen heistä.Hyvää jatkoa sinulle poikasi kanssa!
Sinun lapsellasi on varmasti hyvä ja turvallinen koti ja se kantaa pitkälle. Tämä päiväkotijuttu on kyllä hupaisa, melkein kaikki äidit ovat kauhuissaan ja aika pian unohtuu, kun vekarat rupeaa kantamaan kotiin kaikenlaista "askartelua" tai kysymään, saako Matti/Maija tulla meille kylään. Kun haet lapsesi, ovat kai useimmiten pihalla, vaihda muutama sana tätien kanssa ja jos vielä tapaat muita vanhempia niin juttusille vaan.
Ja nyt vielä se paras neuvo, minkä pystyn sanomaan, älä kääri lastasi pumpuliin, jolla koskaan ei saa olla paha mieli. Lapsen on opittava vähitellen kohtaamaan myös pettymyksiä, on turvallista olla kotona, jos siellä on AIKUINEN ihminen, joka tietää ja asettaa rajat.
Kiitos kommenteista, niistä tosiaankin oli apua!!!
On kiva tietää että muillakin ollut samanlaisia tuntemuksia päiväkotielämän alkaessa.
Opettelen luottamaan lapseni pärjäämiseen ja myös hoitajiin. Tosiaankaan en voi lastani pumpulissa pitää.
Kun esikoispoikani oli myös n. 3 ;n vuoden ja aloitteli päiväkotia, olin aivan kuten sinäkin kauhuissani. Pelkäsin miten hän siellä pärjää? Ikävöikö kovin? Kokeeko minun hyljänneen hänet kun sinne vien jne...
Samalla koin syyllisyyttä, että rahan vuoksi töihin lähdin (olimmeko liian rahan ahneita vaikka tosiasiaas olisimme olleet liki rahattomia jos en olisi töissä ollut)jne..Päivät tuntuivat liian pitkiltä pitää lasta "siellä" jne..
Laapsi itki kun jätin hänet sinne ja itki illalla kun hain hänet. Pikkuhiljaa huomasin hänen sopeutuvan, itkut vähenivät ja mikä parasta, meidänkin entisestä arasta ja ujosta lapsesta tuli siellä paljon luottavaisempi(olen itse myös ollut aina ujo ja arka). Ehkä pelkäsin oman arkuuteni kautta hänenkin "pelkäävän" (itse en ole ollut päiväkodissa).
Kaiki askartelut ja omat jutut siellä olivat lapsellemme lopulta tärkeitä. Oli ihana olla toisessa joulujuhlassa ku hän uskalsi jo esiintyä(ekassa joulujuhlassa ei uskaltanut) jne..
Ole luottavainen, kyllä lapsesi pärjää =).