Koska luopua unelmasta?

Kyllä jossain vaiheessa on syytä uskoa, varsinkin kun tulos koko ajan heikkenee, että et vain ole lääkisainesta. Keskity siihen opiskeluun, mikä sinulla on. Anna itsellesi lupa olla onnellinen siitä, mitä sinulla on!

Mites hammaslääkis? Jos sinne riittäisi pisteet?

Asiasta stressaaminen, uniongelmat ja panikoiminen ei voi olla vaikuttamatta lopputulokseen. Laskusuhdanne voi olla ihan tuolta lähtöisin. Jos olet päässyt muutaman pisteen päähän pääsyrajasta, en hetkeäkään usko, ettet voisi päästä sisään ainakaan lahjojen ja työskentelyn puolesta.

Päätökset jatkosta täytyy kuitenkin tehdä itse. Jos meinaat jatkaa urakkaa, ensimmäisenä sinun kannattaisi päästä eroon noista ongelmista. Rauhoittua kunnolla, pistää itseluottamus kuntoon ja saada positiivinen tekemisen meininki. Näissä asioissa voi hakea apua myös terapeutilta.
Tuossa tilassa en itse jatkaisi sisäänpääsyä (jos asioita ei siis saa korjattua). Tulokset tuskin tuosta paranevat nykyisessä tilanteessa ja turhaan vain rasitat itseäsi.

"The dream is over and that's it..."

Älä sano! Voit vielä päästä lääkikseen esim. tekemällä ruumistestamentin lääketieteelliseen käyttöön! \;D/

Itse pääsin kuudennella kerralla sisään ja tiedän muitakin, joita on onnistanut vasta 6:lla kerralla. Nyt olen valmis lääkäri ja pärjään ihan hyvin.

Jossain vaiheessa toki kannattaa luovuttaa. Onneksi itse en luovuttanut 5 kerran jälkeen...

Luovuta. Jos et psyykkisesti kestä pääsykoerumbaa, et todellakaan kykene itse lääkärin työhön. Nyt kokemasi stressi on nimittäin aivan lillukanvarsia siihen mankelointiin verrattuna.

Ei sillä ole mitään väliä, jäitkö 10p tai 1p päähän. Se vain tarkoittaa, että oli monta hakijaa, jotka osasivat enemmän kuin sinä, ja ansaitsivat paikkansa.

"Nyt kokemasi stressi on nimittäin aivan lillukanvarsia siihen mankelointiin verrattuna."

Ei pidä paikkaansa, sillä tuo stressi ja epäusko johtuu siitä, ettei tiedä pääseekö koskaan opiskelemaan unelma-alaansa, vai epäonnistuu kokokonaan elämässä ja mahdollisesti syrjäytyy. Kun pääsee sisään, niin nuo pelot hälvenevät kuin taikasauvan iskusta! Helppo kuvitella, miten jollain 8. kerralla sisäänpäässeellä opintostressi on kevyempää pääsykoestressiin/ahdistukseen verrattuna.

"Ei sillä ole mitään väliä, jäitkö 10p tai 1p päähän. Se vain tarkoittaa, että oli monta hakijaa, jotka osasivat enemmän kuin sinä, ja ansaitsivat paikkansa. "

On totta, ettei sillä ole väliä, kun johonkin se raja täytyy asettaa. Mutta tuo enemmän osaaminen on täyttä paskapuhetta, kun kaikki osaavat pääsykoemateriaalin melkein unissaan ja ne pienen pienet erot hakojoiden välillä johtuvat lähinnä sattumasta ja viereystilasta.

Itsellä on yksi kaveri, joka hyvillä yo-papereilla innosta tihkuen koitti monta kertaa lääkikseen, mutta ei vaan pystynyt opettelemaan ulkoa tarpeeksi. Nyt hän on sitten masennuksen ja monen hukkaan heitetyn vuoden jälkeen (onneksi) kouluttautunut lähihoitajaksi. Itse taas olen lääkiksen pääsykoerumban ohella hankkinut helpot AMK:n paperit enkä todellakaan ole koulutusta vastaavassa työssä.

Elämässä menestyminen ja täydellinen epäonnistuminen on niin pienestä kiinni. Jatkuva lääkikseen hakeminen on venäläistä rulettia omalla elämällään.

5 kertaa etkä ole päässyt? Täytyy olla jotain vikaa päässä että noin pitkään kehtaa elämäänsä tuhlata. Tietysti jotain vikaa siellä päässä on muutenkin jos ei jo toisella kerralla pääse. Ei se niin vaikeaa ole.

Nyt kyllä kannattaa jo luovuttaa,
et tule onnistumaan ja miksi hakata päätä seinään,
ehkä joku muu ala sun juttu,vaikea sanoa tuntematta.
Voi käydä niinkin,et siivoat vessoja lopun elämän,
mut parempi sekin kun ei mitään ja
kaikki työ on arvokasta.
Saathan vähän rahaa,kun myyt opiskelukirjasi ja
laitat nyt energian johonkin järkevään ja
luovut utopisista unelmistasi
Onnea elämääsi!

Voi olla ettet koskaan pysty suorittamaan loppuun mitään opintoja, etkä ehkä suoriudu mistään työstäkään.

Olisi ollut korkea aika luopua jo toisen yrityksen jälkeen. Et kai vain nosta opintotukea siitä toisesta opiskelupaikasta, jonka opinnot ovat sekaisin. Jos niin on lopeta sekoilu yhteiskunnan kustannuksella. Suomen terveydenhuolto tulee toimeen ihan hyvin ilman sinuakin.

1 pisteen eroon voi mahtua 50 hakijaa...eli se keskeiseisempää kuinka monta oi edellä eikä pisteet..nehän on suhteessa kokeeseen..mutta hakijat voi olla vuodesta toiseen samoja..ne, jotka ei pääse... Ehkä pääsykoe opsoittaa, että muut vielä parempi ja ettte osaa ajatella ja soveltaa oikein tietoja...Kyllä kai pääsykoe mittaa jotain..mutenjan y-kisatkin voitais laukkauttaa...ja kaikki tutkinnot..kosak aina on pääsykoe..tai Ranskassa ei kuulema ole, mutta sillä klrasitaan opintojen kuluesa joten sama uhkaa ennemmin tai myöhemmin..joku aina karsitaan jossain..

Heitä nuo lääkkis ego haaveet ja usko,että se vaihe eli juna meni jo,keskity johonkin muuhun ammattiin ja huomaat stresissi loppuneen ja näin autat itseäsi,ei se elämä aina mene niin kuin itse suunnittelee ja haluaa on paljon asioita joihin vaikuttaa ulkopuoliset tekijät tulet sen vielä monesti huomaamaan..pää pystyy ja zeppiä ei se elämä siihen kaadu jos et lääkkikseen pääsekkään on monia ammatteja joihin pääset.

Unelmasi on toteutunut jo, kun päätit luovuttaa. Jos kadut päätöstäsi sanoisit itsellesi että toivoa on vielä. Unelmaan on monia väyliä, sinä olet kokeillut näistä yhtä. Nyt olet kohdannut tavoittelemasi unelman, eli sen suuren totuuden. Mitä tiedät ja tarvitset. Olet hankaloittanut tuntuvasti elämääsi itsellesi kuulumattomilla asiahaaroilla, kun olet väsyneenä alkanut tutkia kysymyksiin vastauksia. Oletko opiskellut ilman perusteluja? Tästä eteenpäin panoksesi on ladattuna siihen aikomukseesi eli sinun unelmaasi. Unelma on myötävaikutusta myös hankalissa tilanteisiin, se on kuin unta. Nyt olet unessa kanssani. Kertoisin kaiken tarvittavan jos olisit luonani, Pystyt ratkaisemaan unelmasi vaikka olisit kuinka väsynyt. Olet luotu tulemaan ja menemään, eteenpäin ja taaksepäin päivänvaloon ja pimeään. Tuttavapiireissäsi on varmasti vastaavissa tilanteissa olevia. Olet hyvä tyyppi ehkä persaukinen, sosiaalisesti lahjakas. Kansainvälisesti mitattuna tietosi määrä on jo suurta. Elämään kuuluvat myös sijaisuudet toisten sitä tarvitsevan. Unelmassani olisit luonani kokonaisena ihmisenä katselisin sinua kohti ja kuiskaisin korvaasi, olet jo minun luonani. Pistä parasta päällesi elät unelmaasi arvon neiti.

Aloittajalle. Pidä vähän taukoa ja rentoudu ja lepää.

Ehkä olet "overloaded".

Levänneenä ja virkeempänä olet ehkä tietoa enemmän vastaanottavaisempi.
Tiedosta puutteesi ja yritä oppia.

Hae johonkin amikseen. Luusereiden kouluun pääsee kaikki. Lähihoitajaksi siivoamaan paskoja ja tekemään muita alhaisia hommia.

Kyllä lääkäriin vöi mennä jös hälyää.

Voisitko kuvitella opiskelevasi ulkomailla?
Aasiassa on yksityisiä lääkiksiä, joissa lukuvuosi maksaa noin 6000€. 5 vuotta lääkiksessä siellä maksaisi 30 000€. Lisäksi saisit opinnoistasi kelalta todennäköisesti korotettua opintotukea ja asumislisää. Noilla elää Aasiassa joissakin paikoissa herroiksi.

Lisäksi kannattaa hakea Tartoon lääkikseen.

No kun 5 kertaa olet jo yrittänyt. Eikä onnistu. Niin kyllä olisi jo aika luovuttaa. Etsi lyhyempi tie. Vaihtoehtoinen reitti tulla tyytyväiseksi. Terveydenhuolto ei sinua kaipaile.

Niin. Aika sitkeä sissi on aloittaja.
Jotenkin tuntuu, että on mennyt yliyrittämisen puolelle. Jospa siksi tulokset ovat menneet huonompaan suuntaan. Ihan "hauki on kala" mentaliteetilla tulokset ei parane. Yritä vielä kerran. Kannattaa nyt miettiä ne alueet, joissa osaamisessa on puutteita. Vielä on aikaa. Miten avoin yliopisto? Yksittäisten aineiden kertaus jossain iltalukiossa?

Tuttavan lapsi pyrki myös todella monta kertaa lääkikseen. Hän pääsi kuitenkin ja toimii ammatissaan nykyisin. Ei pyrkimiskertamäärät ole ratkaisevia, jos ala tuntuu muutoin sopivalta.

Unelmasta kannattaa luopua kun se muuttuu pakkomielteeksi, kuten sinulle nyt näyttää käyvän. Todennäköisesti tuloksesikin laskevat siksi: et luota itseesi, koet pakkoa onnistumisesta ja silloin on vaikea onnistua. Parilla ekalla kerralla olit varma, että jos ei nyt niin toisella kertaa. Sen jälkeen itsevarmuutesi on laskenut kun pakko onnistua on noussut.
Kannattaisi ainakin hetken antaa itsensä hengähtää.

Unelma-ammatti on iso asia, ja moni sanoo että sen saa, minkä eteen vain tekee töitä. Tosiasia on kuitenkin että harvalla se elämä käsikirjoituksen mukaan menee, moni tekee töitä unelmiensa eteen kovastikin ja silti ei kuittaa palkintoa. Jotkut kutsuu sitä kohtaloksi, jotkut elämäksi, mutta aina ei voi voittaa ja toisaalta, joskus voi voittaa, vaikkei osta arpaa.
Mitä se tarkoittaa sinulle?
Sitä että nyt tälle hetkelle olet tehnyt sen minkä olet voinut. Liikaakin. Olet lukenut hyvin, uhrannut aikaa, ja saanut stressin: se on vain YKSI koulu, yksi asia, ja kannattaako sen takia pilata koko elämänsä? Ei.
Onnistutko ahdistuneena paremmin? Et.
Meneekö elämäsi hukkaan jos annat itsesi nyt ottaa välimatkaa tuohon unelmaan ja elät jotakin muuta? Tuskin. Todennäköisesti sinulle on jotain hyötyä elämässäsi vielä mm. sitkeydestä, rajojesi tuntemisesta, luopumisen oppimisesta, opiskelutekniikastasi, ehkä jopa lääketieteestä! Et voi koskaan täysin tietää.

Miksi juuri tuo on niin tärkeää? Olisitko omasta mielestäsi sitten menestynyt, jos pääsisit sinne? Rakastaisiko sinua joku enemmän sen takia? Mitä se ammatti sinulle merkitsee ja eikö todellakaan missään muussa ole edes samoja piirteitä?
Koetko epäonnistuneesi ihmisenä, tai elämässä, jos et nyt pääsekään lääkkikseen? Voisiko onnistuminen olla myös suunnanmuutos, jotain muutakin? Pystytkö hyväksymään, että jossain asioissa epäonnistuu ja joissain onnistuu? Entä jos tuo tie olisi muuten hyvä, mutta väärä sinulle? Mitä jos se tarkoittaakin sitä, että sait kyllä hyvät pisteet: olet lahjakas, hyvä lukemaan, yhtä hyvä kuin muut, mutta et pääse, koska elämäsi tie on juuri nyt ainakin, jossain muualla?

Monikaan asia ei satu niin paljon kuin unelman kuolema. Unelmat kuolevat hitaasti ja unelman kuollessa me joudumme kohtaamaan omat epäonnistumisen ja huonommuuden tunteemme. Mutta ne on vain harhaa, et ole yhden koulun takia ketään huonompi ja itseasiassa vain elämässään epäonnistuneet voivat onnistua, loput ottavat varman päälle, sillä ainoa keino Tietää onnistuvansa, on tehdä jotain mitä aina on tehnyt: riskittömästi.
Joten ehkäpä oletkin matkalla johonkin sinulle tärkeämpään asiaan tuon kipeän asian kautta.
Ainakin sinulla on siitä virheestäsi opittavaa ja anteeksi annettavaa (itsellesi), että yhden asian ei pidä muuttua pakkomielteeksi, mikä tuhoaa koko elämän. Ei kouluun hakemisen takia pidä hulluksi muuttua.
Kokeilepa että todellakin päästät irti, ja teet kaikkea kivaa. Keskityt siihen kouluun, mikä sinulla on. Seurustele, rakastu, rakasta. Pidät kivaa, tapaat sukulaisiasi. Harrastat jotain rentoa ja kivaa. Kokeile vaikka pari vuotta miltä tuntuu elää stressittömänä, ollen vain hyvä juuri siinä missä on. Rauhoitu. Anna itsellesi anteeksi. Päästä vaan irti ja hyppää hetkeksi mukaan elämään.

Kun näin teet, löydät joka tapauksessa elämääsi muutakin sisältöä kuin pääsykokeet ja lääkkiksen. Mutta ehkä löydät parempaakin sisältöä: työ ei voi olla koko elämä kuitenkaan.
Toisaalta, ehkä löydät oikean suhtautumistavan ja pystyt taas rennosti hakemaan, koska tiedät että muutakin on.
Tai sitten tajuat, ettei koko homma ole sinua varten, vaan olet halunnutkin jotain ihan muuta, mutta lääkkkis on vaan ollut hyvä suoritus.

Toivottavasti pidät nyt ainakin pienen hengähdys tauon ja alat elää muutenkin. Tsemppiä sinulle!

hae yliopistoon johon on helppo päästä ja hae sitten siirtoa siihen kaupunkiin, jossa oikeasti haluat opiskella. Onkohan tuotakaan mahdollisuutta yliopisto puolella? Amk:ssa ainakin taitaa olla, että pitää olla vuosi opiskellut enne kuin voi hakea siirtoa toiseen kaupunkiin samalle alalle, samaan koulutusohjelmaan.

Jos ei ole resursseja, niitä ei ole.

Kyl vöi väin yrittää lääkikseen , jös hälyää !

Jos vaihtasit kieltä ruotsiksi niin pääsisit pienemmillä pisteilläkin, niille on taattu vähemmistö/kieli paikat perustuslailla !

Täysin uupunut neiti.
Älä välitä et ole ainoa minäkin olen yrittänyt päästä kuusikertaa terveyskeskus lääkärille siinä onnistumatta. Varmaan monoset hakee kohta . Tää on tätä nykytyyliä millään ei ole mitään väliä säästöjä tarvitsee saada. Äsken juuri asensin umpilisäkkeen tulehduskapselin peräaukosta umpilisäkkeeseen. Oli vähän hankalaa mutta onnistuin kyllä peilin avulla.

Heh, taas yksi lahjaton vähähermoinen NAINEN joka urputtaa elämän vaikeutta. Voi luoja, olisitpa MIES! Kaikki olisi ainakin tuhat kertaa haastavampaa, naisena sun ei tarvii kuin vilauttaa tissejä tai vilaista jotain miestä päin, niin loppuelämän elanto on turvattu.

Onpas typeriä ja tietämättömia kommentteja. Moni hakee lääkikseen sen takia kun lääkäreillä on korkeat palkat.

Luottaisin paljon enemmän aloittajan kaltaiseen lääkäriin joka tuntee vahvaa vetoa lääkärin ammattiin, kuin sellaiseen joka pääsee hyvän ulkomuistinsa ansiosta "tienaamaan" tuosta vain. Eikai tuosta voi muuta johtopäätöstä vetää kun monesti yrittää ja on valmis uhraamaan noin paljon vuosia unelmansa eteen.

Lääkiksen koe on vain typerä kilpajuoksutesti eikä kuvaa todellista taitoa mitä vaaditaan lääkäriltä. Se on työnsä rakastamista ja aitoa huolehtimista potilaasta. Siitä nippelitiedon kaivamisesta ulkomuistista ei hyödy kukaan lääkäri eikä lääkiskokeen jälkeen edes muista, vaikka sen onnistuneesti suorittaakin. Tietokoneelta ja kaikenmaailman kirjoista se tieto ammennetaan ja ennenkaikkea omasta motivaatiosta ja halusta.

Aloittajalle vain sanoisin että kokeile vielä jos oikeasti haluat olla lääkäri etkä vain rahan takia. Sellaiset ovat parhaita lääkäreitä. Kokeile sellaista lääkistä johon on alhaisemmat pisterajat. Kokeile vielä kerran tai pari maksimissaan ja sen jälkeen keskity täysillä muihin opintoihin.

Mutta suosittelen kuitenkin panostamaan suunnitelma B:hen enemmän ja jätä turha stressaaminen pois. Ei se elämä siihen kaadu jos et lääkäriksi pääsekään. Aina aukeaa uusia mahdollisuuksia elämässä.

Lopeta jo tuo väkisin lääkikseen tellääntyminen. Suomessa on jo muutenkin ammattitaidottomia kyvyttömiä lääkäreitä ja muuta terveydenhuollon henkilökuntaa. Jos äly ja kyvyt eivät riitä, niin silloin ei saisi edes yrittää turhaan koska se saattaa tuurilla onnistua ja silloin viet paikan joltakin todella alalle soveltuvalta.
Kaikenlaisia lääkäreitä olen nähnyt elämäni varrella.. puoskareita ja arvaus vai enkö arvaakkaa lekureita. Sanotaan niitä konitohtoreiksi.

Ei kannata yrittää koko aikaa ainakaan Helsinkiin tai Tampereelle joihin on vaikein päästä.

Varasuunnitelmana voisi olla opiskelu Tartossa jonne kai pääsee hieman helpommin.

Pääsykoe on nykyisin tehty sellaiseksi että usean vuoden yrittämisestä tai preppauskurssista ei taida olla apua.

Pääsykoeuudistuksen mukaan ensi tai sitä seuraavana vuotena suuri osa paikoista varataan uusille opiskelijoille joten oletettavasti hakijoita on ensi kesänä enemmän kuin koskaan.

Arvoisa Täysin uupunut neiti!

On selvää, että syy suoriutumiskyvyn laskuun johtuu todennäköisimmin stressistä. Jos unohdat lääketieteellisen ja valitset jonkun toisen terveysalan ammatin, niin saatat päästä eroon stressistäsi. On ihailtavaa kuinka paljon olet yrittänyt, mutta hukkaan opiskelusi ei ole mennyt. Olet oppinut paljon asioita joista voisi olla paljon hyötyä esim. Terveystieteiden maisterina tai sairaanhoitajana. Sinuna hakeutuisin sairaanhoitajaksi josta selviät ja työllistyt varmasti ja sitten voit päästä jopa lääkikseen sitäkin kautta koska hyviä sairaanhoitajia muuntokoulutetaan lääkäreiksi. Miltäs tämä kuulostaisi?

onhan se jokseenkin huvittavaa, kun luultavasti kaiken lapsuudessaan saanut paremman väen lapsi kohtaa todellisuuden.

kaikkea ei voi saada mitä haluaa. "minä haluan", tee enemmän töitä, tai myönnä totuus itsellesi.

Älä luovu unelmistasi mutta ehkä on aika asettaa uusi haave vanhan päälle. Lue sairaanhoitajaksi, erikoistu ja sitä kautta joko hyväksi hoitajaksi tai lääkäriksi. Ulkomailla opiskellen saattaa myös päästä "vähemmällä" unelma-ammattiinsa. Jos on rahapulaa niin kirjoita vaikka lääkärin saneluita sillä alalla puhtaaksi mikä kiinnostaisi ... rahoitat opiskelujasi ja olet lähellä pääkallopaikkaa :) Kyllä sinä keinot löydät, onnea matkaan.

Eli on aika luopua. Mutta mitään mennyttä ei kannata ajatella ajan haaskauksena.
Nyt vain tähtäät uusiin ajatuksiin.

Oikeastaan en usko, että tilanteesi on totta. Mutta ei ole välia vaikka onkin.

Nyt on kutenkin aika miettiä miksi halusit, mitkä oli syyt takana. Ja miten voit ne syyt toteuttaa nyt tässä tilanteessa,

Oletko kuullut ns. sairaanhoitajakiintiöstä? Kouluttaudu ensin sairaanhoitajaksi. Heille on omat kiintiöt, jos hakevat lääkikseen. Vähän helpompi päästä ja pääsisit jo ennen lääkistäkin opiskelemaan ainakin samantapaista alaa.

Kokeille vielä se kuudes kerta ja jos et pääse niin luovu siitä urasuunnitelmasta ja keskity muuhun. Lääkäriksihän voi opiskella muuallakin kuin Suomessa esim. Virossa. Motivaatiota sinulla on ja varmasti myös tietoa, ehkä vielä hieman onnea tarvitaan.

Älä helvetissä lopeta unelmaa. Niin kauan kun ikäsi salli, yritä sisukkaasti.
Se on tärkeätä, että motivaatiosi on todella lääketieteellinen, ettei ole
muotijuttu vähän kirjoja lukemalla.
Älä luovuta.

Sun varmaan ensimmäiseksi kannattaa pitää paussia niistä pääsykokeista, kun pidät paussia ja keskityt siihen mitä sulla on tällä hetkellä elämässä, niin saatat saada uutta puhtia ja ennenkaikkea uutta iloa pääsykokeisiin. Sillä menestys seuraa onnellista ihmistä ja tekemistä, josta nauttii. Voi tietenkin olla myös, että et ehkä oikeasti enää haluakaan lääkikseen, mutta oot jääräpäisesti päättänyt päästä sinne. Oli miten oli, tauko pääsykokeista ja niihin lukemisesta, on paikallaan.

Hae rohkeasti muiden maiden lääketieteelliseen, ehkä pääset muualle opiskelemaan. Sinullahan on palava halu auttaa ihmisiä.

Saat sen mistä luovut. Vuoden parin paussi pääsykokeissa selkeyttää varmasti niin toiveesi kuin kokonaiselämäntilanteesi.

Tärkeintä on olla onnellinen Nyt. Ei Sitten Kun!

Kyllä kannattaa myöntää että et ole tarpeeksi hyvä sinne lääkikseen. Ala kattelemaan helpompia hommia...

Mieti motiiviasi, miksi haluat niin paljon lääkikseen opiskelemaan? Onko se unelmiesi ammatti? Jos todella haluat tehda läärkärin tyota, lahde ulkomaille opiskelemaan. Saat tutkinnon, kielitaidon ja voin myohemmin tehda korvaavat osuudet/testit jotta voit toimia lääkäärinä myos Suomessa. Tsemppiä! Unelmista ei kannata luopua mutta niitä voi muuttaa

pitääkö sitä pyrkiä lääkäriks jos prosessissa joutuu lääkärille. mutta mikälli ymmärrän oikein niin tunnut stressäävan liikoja. katsos ei eise elämä mene silleen että suorittaa ja sun muuta paljon. loppupeleissä elämä paljon muuta. rennosti vaan ja löysin rantein.

Mikä pakkomielle sinulla nyt on sairaiden ihmisten pariin. Kyllä elämässä nyt pitää olla muutakin kuin lääkärin ammatti. Tuo vaikuttaa ,että sinulla on pakkomielle juuri tuohon tehtävään.

Ei se taivas avaudu vaikka pääsisitkin sisään lääkikseen. Olen nähnyt surullisia kohtaloita nuorten lääkärien elämässä. En toivo sitä sinulle. Avarra katsettasi elämään ja tulevaan ammattiisi nähden.

Rahalla saa ja hevosella pääsee, eli pankkilainan kanssa Viroon opiskelemaan. Kuulostaa ehkä hullulta, mutta ei ole mitenkään tavatonta.

http://www.ut.ee/taslo/

Ei kannata vielä luovuttaa! Ehkä lukutekniikan muuttaminen voisi auttaa. Poikaystäväni pääsi tänä vuonna helsingin lääkikseen ekalla yrittämällä, ja hänen opiskeluihinsa kuului 30% lukemista, 60% tehtävien tekemistä ja oli vielä valmennuskurssillakin.

Ulkoa opetteleminen kuuluu oikikseen hakeville. Lääkiskokeissa pärjää tehtävätyyppien tuntemuksella ja kompakysymysten havaitsemisella.

Unelmat kannattaa haudata vasta, kun aika jättää maallisesta majasta.

Oletko ajatellut pintakäsittelyalaa?

Et siis ole sopiva lääkikseen, koska noin oireilet. Et vois edes toimia lääkärinä. Aivan oikein ettet ole päässyt opiskelemaan "haaveammattiasi". Ei monet muutkaan sitä paitsi sovellu ammattiin, mitä itse arvostavat ja mistä haaveilevat. Reipas ja fiksu ihminen kyllä hakeutuu sitten johonkin muuhun, mihin kyvyt riittävät. Aloittajankin olisi hyvä tehdä niin. Nyt tuossa on vain päähänpinttymästä kyse ja osoittaa kyllä aika yksipuolisen ihmisen kijoittamaksi.

Elämä polkee paikallaan saavuttamattoman unelman takia. Voiko noin yksinkertaista ihmistä edes ollakaan. Ja jos on niin toivon että järkiintyy. En haluaisi tuollaisen ihmisen hoitoon jos lääkäriä tarvitsisin.

Heti alussa joku sanoi ettei hänestä ole lääkeaineesta. JUMALAUTA MITÄ PASKAA!
Ei ole mitään synnynnäistä lääketaidon tietämystä. On varmaan sellaisia jotka ovat jo kiinnostuneet siitä ja opiskelevat, mutta mitä ihmettä on se ettei ole lääkisaineesta. pitää vain yrittää joku parempi hetki ja lukea...

Luovuta. Ei ihmisellä ole yhtä ainoaa ammattia, jossa olisi onnellinen. Vaihtoehtoja on useampia.

Olisin halunnut aikoinani lääkäriksi, koska luonnontieteet kiinnostivat ja samoin ihmisten kanssa työskentely. Nyt menetyksellinen työura muilla aloilla alkaa vähitellen loppua ja eläkeikä lähestyy. Minulla on ollut mielenkiintoinen työ ja ura, nousujohteinenkin. Jos minusta olisi tullut lääkäri, olisinko ollut onnellisempi? Tuskin.

Eräs E.Laiho niminen henkilö tietää mistä saa lääkarin paperit helposti ja halavalla. Kysyppä häneltä. Ei tarvi sit enää lueskella pääsykokeisiin, kun onkin jo LTL:n paprut taskussa.

Menet Viroon opiskelemaan, problem solved!

Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen aukeaa. Vastoinkäymiset eivät ole merkki sille että tulee lopettaa. Mutta sen, kuljetko väärää tietä, tiedät vain itse.

Mille paikkakunnalle olet hakenut? Jos Helsinkiin, älä enää sinne hae. Sinne on vaikeinta päästä. Hae Ouluun tai Kuopioon, niihin on helpompi päästä.

Tee päätös: haen vielä tai en hae enää. Elämässä on tehtävä päätöksiä.

Ihmettelet miksi pääsykoetuloksesi laskevat koko ajan. Lääkärin tehtävässä tulisi osata mahdollisimman virheetön analyysin tekeminen. Siinä mielessä vaikuttaa että koputtelet väärää alaa.

Kuitenkin jos päätät vielä hakea.

Analysoi johtuuko pääsykokeiden laskevat tuloksesi enemmän osaamattomuudestasi vai psykologisista syistä. Analyysin pitäisi olla äärirehellinen ja objektiivinen. Ulkopuolinen apu olisi tässä hyvä.

Jos olet ollut pääsykokeissa rauhallinen, asiaan keskittynyt ja omasta mielestäsi osaava, niin pääsykokeisiin valmistautumisprosessi on mennyt pieleen. Jos jatkat pääsykokeisiin valmistautumista samalla tavalla on lopputulos mitä todennäköisimmin myös jatkossa sama. Ohje: muuta valmistautumista.

Toinen mahdollisuus heikkeneviin tuloksiin on alisuoriutuminen itse pääsykokeessa, osaat asian mutta psykologinen puoli klikkaa. Ohje: hanki psykologista apua.

Jos huomaat että kysymyksessä on kumpikin ongelma, niin silloin rasti selviytyä on huomattavasti työläämpi.

Kuitenkin olet selvästi hyvin sinnikäs luonne. Sillä pääsee loppujen lopuksi elämässä niin pirun pitkälle ettei mitään rajaa. Esimerkiksi lahjakkuus ilman sinnikkyyttä on melkeinpä harmi. Keskivertoisuus varustettuna sinnikkyydellä on paras tae menestymisestä. Lääkäriunelmasi voit joutua heittämään romukoppaan mutta kun löydät ammatisi, oli se sitten mikä tahansa, tulet varmuudella menestymään.

Olet kuin hiiri laburintissa, joka yrittää samaa reittiä, joka ei vie mihinkään.
Se on turhaa. Jos sinulla ei ole L:n paperit, vaikka saisit täydet piteet pääsykokeista, ne joilla on L:n paperit ajavat aina ohitsesi. Valitse toinen reitti.
Ja kun opiskelet, saatakin kiinnostua tuosta toisesta alasta ja hiomata, että juuri se onkin sinulle paras. Et ole mitätön, jos jo jonkun opiskelupaikan olet jo saanut.

Itse en ole koskaan haaveillut lääkärin ammatista enkä
näin ollen OLE MYÖSKÄÄN KOSKAAN PYRKINYT LÄÄKETIETEELLISEEN KORKEAKOULUUN. Koska
nykyiseen koulutukseeni liittyy paljon mm. biokemiaa, minulla on kohtalaiset edellytykset ymmärtää myös lääketieteellisiä
artikkeleita. Kiinnostukseni ihmisten sairauksiin rajoittuu kuitenkin VAIN PYRKIMYKSEEN YMMÄRTÄÄ OMAN LÄHIPIIRINI TAUTIPROSESSEJA. (Sairaanhoitajat ohjaavat minut toisinaan lääkärin pakeille "vaikeiden kysymysteni" vuoksi, kun tiedustelen lähiomaisteni tilasta.)

Sinulle lohduksi voi todeta, että tiedän (en tunne) henkilön,
joka pääsi 6. yrittämällä "ELUKALLE" eli eläinlääketieteelliseen korkeakouluun sisään. Sinun on siis kai vain nyt vakavasti pohdittava, kuinka moneen pyrkimiskertaan motivaatiosi riittää. Ja jos haluat ehdottomasti juuri lääkäriksi, voisitko harkita ko. tutkinnon opiskelua jossakin muussa maassa kuin Suomessa, esim. Virossa.

Itse pyrin aikoinaan TAIK:iin kahdesti enkä päässyt sisään.
Valintakerroista ensimmäisellä pääsin viimeiselle eli 3. kierrokselle mukaan; en kuitenkaan kuulunut niiden 14 onnekkaan joukkoon, jotka meistä 40 valittiin ko. koulutusohjelman aloittajaksi.

Oletko ajatellut hakea ulkomaisiin lääketieteen kouluihin?

Nykyisin olen hiiri.

Minun tyttärelläni oli vähän sama ongelma. Hän lähti lukemaan toista kautta, eli lukee ensin hoitajaksi ja ajateli sitä kautta pyrkiä eteenpäin ja ehkä vielä lääkäriksi saakka.
Hänellä olisi ollut mielestämme kaikki edellytykset lukea lääkäriksi, mutta ei vaan kokeissa onnistunut. Lääkärinammatti oli hänenkin jo lapsuuden haaveensa ja hänellä oli siihen vielä muitakin tosi hyviä syitä lukea.
Nyt hän todella lukee hoitajaksi ja kaikki kokeet ovat parhaalla pistemäärällä. Työharjoittelupaikoista häntä on soiteltu useasti töihin.
Nyt ainakin varmasti tiedämme, että hänen edellykyksensä olisi ollut se lääkkis, mutta kun ei, niin ei, vielä ainakaan.
Hän on silti todella motivoitunut ja onnellinen nuori nainen tulevaisuus edessä.
Toivon sinullekin kaikkea hyvää ja kannattaa miettiä muita reittejä, jos se todella on sinun oma haaveesi.

LÖpettää kännättää jös ei önnisty; elamassa ön niin päljön myytäkin kivaa ja tyytyväisyyttä tuottavaa kuin unelma lääkiksestä. Ja eikös ne herrat muuttanu pääsykokeita siten, ettei jatkossa voi hakea (kuin epämääräisessä kiintiössä) jos on jo opiskelupaikka.? öpintötykeäkään ei mäksetä löpyttömiin....
Tsemppiä elämään- stay positive. (Suklaan mussutus auttaa myös).....

Valmistu siitä, mitä opiskelet nyt, mene töihin ja mieti asiaa myöhemmin uudestaan.

En jaksa lukea tätä ketjua.

Lääkärin työ on varsin hyväpalkkainen ja töihin pääsy varmaa. Miksi et ota lainaa ja mene opiskelemaan ulkomaile. Oisko vaikka Virossa maksullisia opiskelupaikkoja.

Toisen opiskelupaikan kautta pystyt nyt opiskelemaan juridiikkaa, laskentatointa ja jonkin verran myös lääkiksen tutkintoaineita. Eteenpäin sanoi mummo lumessa!

Lääkärin homma on nykyisin p,,ska duunia, siksi ne tuleekin etelästä tai idästä eikä niiden puheesta saa suomalainen selvää. Mitä nopeempi tahtiaika, sitä typerämpi ja parempi lääkäri. Systeemi on pilannut profession, kiitos demarit ja muut typerykset, sairas ihminen on potilas ei tilastonumero tai "asiakas" hoitotieteen tuotannossa -- voi v..tu mitä p,,kaa nyky sote johtajat suoltaa pärstänsä aukoista,,,

Nyvä nuori, valikoi toinen ammatti kuin lääkäri Suomessa, muuta pois Suomesta, jos kykyä riittää!

Tää on niin syvältä, kun meidän oppimishaluiset nuoret eivät pääse lukemaan sitä mitä haluavat, mutta ulkolaiset lääkärit täällä saavat sölköttää mitä vaan siansaksaa meille maksaville potilaille.
Vähintä mitä voin vaatia, on että lääräri osaa puhua kunnolla samaa kieltä!!!!!!!!!!!!!!
Aina kun joudun menemään lääkäriin, varmistan, että on suomalainen lääkäri, eikä mikään ulkolainen konitohtori.
Samoin hammaslääkäri on oltava suomalainen. Venäläis- virolaiset eivät edes tiedä mihin meillä suomessa on totuttu. Ne ehdottavat vaan hampaiden poisottoa, vaikka voisi juurihoitaa...tulee kuulemma halvemaksi...kulttuuriero on niin suuri.
MUISTAKAA MUUTKIN VAATIA SUOMALAISTA LÄÄKÄRIÄ, niin nuoremme saavat opiskelupaikkoja ja virkoja tulevaisuudessa.

Lääkäriksi voi opiskella myös ilman ylioppilastutkintoa,ulkomailla.Kannattanee kokeilla.Toki opiskelumaan kieli on hallittava ja tottakai yliopisto-opiskeluun tarvittavat tiedot ja yleissivistys on hankittava jotta opiskelu on yleensä mahdollista.Suomessa ei ilman yo-tutkintoa pääse lääkikseen.

Aloittaja! Luovuta, ennenkuin pää sekoaa. Mielestäni miesten pitäisi enemmän pyrkiä lääkäreiksi.
Olen elämäni aikana monta kertaa lääkärin vastaanotolla ja mieslääkäreiltä olen aina saanut paremman hoidon. Esimerkiksi, kun menen valittamaan esimerkiksi, miksi verta tulee joskus sperman joukossa, niin nuori naislääkäri posket punottaen arvauskeskuksessa ei osaa sanoa oikein mitään, vaan avaa googlen ja katsoo sieltä, mikähän mahtaa olla vialla. Menin sitte vanhalle mieslääkärille. Sitä voi tulla, jos saa oikein voimakkaan s-syöksyn. Jos on saanut hyvin nuorena s-syöksyn, ennenkuin vehkeet on täysin kehittyneet, voi eturauhaseen tulla arpeutuma, joka pienentää röörejä, silloin voimakkaan s-syöksyn yhteydessä voi esiintyä verta. Se parani itsestään, eikä ole tullut verta enää vuosiin. PSA-tulokset on ollut normaalit.
Sitten toisenkerran menin (jouduin) toiselle nuorelle naislääkärille arvauskeskukseen, kun esnahassa oli ongelmia. Taas hän tutki ja ihmetteli posket punasena ja antoi vahvoja voiteita, jotka vain pahensi asiaa. Menin mies ihotautilääkärille ja hän sanoi heti, että se on taiveihottumaa, joka on hyvin yleinen ongelma miehillä. Kertoi että kahdella kymmenestä on lievää taiveihottumaa esinahassa. Hoidoksi antoi perus-kosteusvoidetta hilseilyyn kostuttamaan ohuelti 2x/vrk. Myös A-vitamiinivoidetta voi käyttää. Huolellinen pesu aina hommien jälkeen ja aina huolellinen kuivaus suihkun jälkeen pyyhkeellä. Parantuminen voi kestää 1-2 vuotta. Jos ei parane, niin silloin pitää tulla pyytämään vahvaa voidetta, jota voi kokeilla. Viimekädessä, jos mikään ei auta, niin ympärileikkaus. Se parani noin 1.5 vuodessa. Välillä tipautin A-vitamiini nenätippoja ja se auttoi aika hyvin.

Satsaa tosissasi olemassa olevaan opiskelupaikkaasi ja huolehdi, että valmistut sieltä ajallasi. Yritä menestyä siellä, sillä korkeakouluopiskelijan opiskelutekniikasta on hyötyä myös pääsykokeissa.

Sijoita kuukausi tai korkeintaan kaksi Lääketieteelliseen hakemiseen, koska hakijoiden suuren määrän vuoksi pääsy Lääketieteelliseen on aikamoista arpapeliä.

Lue nykyisessä opiskelupaikassasi asioita, joita voit hyödyntää lääkiksessä.

Mieti tavoitteitasi. Voit luoda aivan hyvän uran myös muulla alalla.

Vaimoni ja tyttäreni pääsivät lääkikseen toisella yrityskerralla. kummityttöni ensimmäisellä ja poikani kolmannella. Itse en ole koskaan hakenut sinne ja olen toisella alalla työskentelevät tohtori ja miljonääri. Viimemainittuihin tarvitaan sinnikkyyttä ja tuuria.

Hei,

Olethan ollut valmmenuskursseilla? Joillekin aloille tuntuu pääsevän vain valmennuskurssien kautta ja muistelen, että lääkkikseen pääseistä oli suurin osa valmennuskurssit käynyt.

Aloittajalle. Arvostan avunpyyntöäsi. Osoittaa suurta vahvuutta myöntää olevansa heikko ja tarvitsevansa apua silloin kun sitä tarvtsee. Lääkärin työ ei suinkaan ole yksinäistä puurtamista, vaan apua pitää osata pyytää. Olen itse lääkäri.

Pidä reilusti vapaata nykyisistä opinnoistasi ja keskity unelmasi tavoittelemiseen. Laiminlyö nykyiset opintosi surutta ja keskity vain lääkikseen. Lue 8-12 tuntia päivässä ja käy kuntoilemassa vähintään 3 päivänä viikossa. Kuntoilu auttaa fyysisen passiivisuuden kestämisessä ja tuulettaa päätä.

Lue koko pääsykoemateriaali raakasti ulkoa. Laske koko lukion oppimäärän fysiikan ja kemian laskuta 1-2 kertaan läpi ja varmistaudu siitä, että osaat ne myös. Jos tarvitset tukea, ilmoittaudu iltalukioon tai etälukioon fysiikan- ja kemian kursseille soveltuvin osin. Hanki sellainen laskin, jota voit käyttää myös pääsykokeessa ja hanki laskurutiini juuri sen laskimen kanssa.

Kun luet pääsykoemateriaalia, tee ideakarttoja, jotka auttavat sinua ymmärtämään ja jäsentämään asiayhteyksiä laajoista asiakokonaisuuksista. Nämä samat kartat ovat hyödyllisiä myös 1-2 viikkoa ennen pääsykoetta, kun kertaat koko oppimateriaalin vielä kertaalleen.

Kokeessa mitataan myön nippelitiedon omaksumista. Lue koko pääsykoemateriaali vielä yhteen kertaan "pikakelauksella" 1-2 viikkoa ennen pääsykoetta, jotta asiat jäävät edes lyhytaikaiseen muistiin. Tämä on vain keino päästä tentistä läpi ja muistaa laaja tietomäärä tentin aikana. Tenttiä edeltävänä 1-2 päivänä lue erityisen huolellisesti omat ideakarttasi ja mahdollisimman paljon oppimateriaalista. (Itse luin 550 sivua tekstiä tenttiä edeltävänä päivänä)

Itse tenttipäivää kannattaa suunnitella huolellisesti. Jos sinulla on taipumus päänsärkyyn, ota päänsärkypilleri ennen tenttiä, vaikka pää ei olisikaan kipeä. Käy WC:ssä tenttipaikan ulkopuolella olevassa WC:ssä vaikka ei olisi edes hätä. Käytä koko aika tentin tekemiseen, on turhaa tuhlata aikaa WC-käyntiin, pienet erot ratkaisevat siinä, kuka saa opiskelupaikan. Pidä eväät mahdollisimman pienenä esim Snickers-patukka, vältä runsasta juomista. Voit ottaa juomaa mukaan varalle, mutta mkäli mahdollista, älä juo mitään, jotta et joudu käymään WC:ssä.

Kun pääset tenttisaliin, istu keskelle riviä, älä rivin päähän, ettet joudu nousemaan ylös aina kun joku käy WC:ssä. Hanki sellainen kello (esim rannekello), jonka voit asettaa pöydälle eteesi. Älä pidä kelloa ranteessasi, koska käden vilkaisuun kuluu enemmän aikaa kuin koepaperin ylpuolella olevan kellon vilkaisuun. Rannetta ei tue vilkaistua yhtä nopeasti ja vaivattomasti kuin koepaperin yllä olevaa kelloa. Kun saat koepaperin eteesi, lue ensimmäinen kysymys ja jos et osaa heti vastata siihen, lue heti perään kysymys 2. Jos aikaa kuluu yli minuutti tehtävän ymmärtämiseen, hyppää raakasti yli ja lue seuraava kysymys, kunnes osaat vastata. Jos osaat vastata jotain, vastaa se minkä tiedät.

Älä välitä siitä, kuinka monta pistettä olisi mistäkin kysymyksestä saatavissa. kokeen järjestäjä on tarkoituksella pisteyttänyt jotkut helpot kysymykset siten, että niistä saa paljon pisteitä ja jostain vaikeasta tehtävästä voi saada vain vähän pisteitä. Säilytä vain johdonmukaisuus ja vastaa järjestyksessä kaikkeen mihin osaat.

Aineistokokeessa tee heti ideakartta aineistosta, ideakartan avulla saat kirjoitettua hyvän analyysin aineistosta kuin aineistosta.

Käytä kaikki aika hyödyksi, jostakin syystä pääsykokeissa on aina niitä, jotka alkavat palauttamaan vastauspapereitaan jo 5 minuuttia ennen koeajan loppumista. Jos olet jo vastannut kaikkeen, tarkista vielä vastauksiasi loppuun asti, jokainen sekunti ratkaisee.

Pidän peukkuja puolestasi - tuleva kollega.

P.S. Muista ideakartta. Itse teen eri kokoisia kuplia, joita yhdistelen viivoilla toisiinsa.

http://ideamapping.ideamappingsuccess.com/IdeaMappingBlogs/files/2012/10/Robby-Scott-Who-Am-I-Idea-Map-or-Mind-Map.jpg

Pyri hammaslääketieteelliseen. Sinne helpompi päästä. Olet lääkisainesta, jos muutamaa pistettä vaille jäi. Poika pyrki hammaslääketiteelliseen ja pääsi. Ajatteli sitten pyrkiä lääkikseen.

Jos lääkärin ammatti tuntuu edelleen ylivoimaisesti kaikista parhaalta vaihtoehdolta, niin ehdottaisin seuraavaa:

- hae Suomessa sille paikkakunnalle lääkikseen, johon on helpointa päästä
- hae ulkomaille esim. Viroon tai Venäjälle opiskelemaan. Lääkäriksi opiskelevan ei kannata pelätä opintolainan ottamista, koska jo opiskeluaikana pääsee tienaamaan rahaa ja työttömyyttä ei tarvitse pelätä, jos on vain valmis muuttamaan työn perässä muualle
- hae ensiksi sairaanhoitajakouluun ja opiskele koko ajan siten, että tiedät pyrkiväsi myöhemmin vielä jatko-opintoihin lääkikseen. Kaikki alaa sivuavat aineet ovat hyödyksi
- oletko hyödyntänyt valmennuskurssit?
- oletko ajatellut valmentautua opiskeluun ja pääsykokeisiin myös psyykkisesti? Jos pisterajat laskevat, niin se on merkki siitä, että nimenomaan mentaalipuolella on niitä ongelmia. Stressaat liikaa
- voisitko kuvitella, että opiskelisit jotakin muuta ainetta, joka osittain sivuaisi lääketiedettä esim. psykologiaa, biokemiaa, farmasiaa tms? Niilläkin aloilla pystyy toimimaan esim. tutkijana ja tekemään arvokasta tutkimustyötä, jossa voi auttaa ihmisiä
- oletko katsonut avoimen korkeakoulun tarjontaa?
- oletko analysoinut, että mikä osa-alue sisäänpääsykokeissa tökkii? Jos kyse on esim. matematiikasta, niin sinun pitäisi ehkä ottaa yksityistunteja matematiikasta ja saada se osa-alue kuntoon.

Itse pyrin aikoinaan yliopistoon, mutta en päässyt. Kantti (eikä rahat) riittänyt siihen, että olisin pyrkinyt vuodesta toiseen haluamalleni alalle. Luovutin ja menin sitten sellaiselle AMK-linjalle, josta töitä oli suurella todennäköisyydellä tarjolla. Vieläkin joskus kaihoten mietin yliopistoa ja olen yhä selaillut avoimen yliopiston tarjontaa, mutta ymmärrän, että miten paljon työtä se vaatisi.

No, voi ny vittu!!! Sanon mä!!! Voithan hakea sairaanhoitajaksi tai terveyshoitajaksi? Ja siitä sitten hakea lääkikseen, kun olet huomannut nykyisten lääkärien toiminnan... köhköh TASON!

Ota ny jumaliste eeaasysti?!? :D ... Aina pitää olla vaihtoehto B... tai C... tai D:ee....

Eihän tätä ny otsikon ilmoittaja enää lue?!? =D ... MUTMUT Järkikätee!!!

Nii, eli kait tiedät, että alin "haku" on lähihoitaja?

Unelman ei tarvitse edes olla mikään korkea koulutus ja sen tuoma hyvä ammatti, niin voi käydä että edes matala koulutus ja sen tuoma duunari ammattikaan ei toteudu.

Itse kouluttauduin aikuiskoulutuksena rakennusalalle, talonrakentajaksi.

Koulutus päättyi parivuotta sitten, enkä ole päässyt yhteenkään paikkaan edes apumieheksi tai rakennussiivoojaksi.

Jos todella haluat lääkäriksi, mene opiskelemaan Tarttoon! Sieltä tiedän valmistuneen monta pätevää suomalaista lääkäriä!

Ei suinkaan kannata hylätä unelmaa! Itse olen 44 v mies ja aion hakea vielä lääkikseen ja kouluttautua lääkäriksi! Sitten johonkin lämpimään maahan tekemään töitä vaikka pienelläkin palkalla, mutta töitä varmasti riittää osaavalle lääkärille..!

Tiesittekö muuten, että pelkästään elämällä 40 vuotta saa jo suuren osan lääkärin tarvitsemasta tiedosta eli siihen päälle vähän luonnontieteitä ja nippelitiedon opiskelua niin homma on bueeno!

Ei, ei, ei, ei. Älä heitä unelmaasi hukkaan. Älä myöskään ala suunnittelemaan Viroon ym. opiskelua. Älä myöskään mieti pyrkimistä niihin yliopistoihin, mihin olisi helpointa päästä.

Jos todella haluat opiskelemaan lääkäriksi:

1. Nyt lepäät kaiken stressin, väsymyksen ja ahdistuksen pois. Rentoudu ja vedä henkeä.
2. Relaa nykyissä opinnoissasi niin paljon kuin voit, suorita minimalistinen määrä opintoja, niin vähän kuin voit, sillä ne opinnot ei enää ole sinun ykkösprioriteetti
3. Ala suunnittelemaan ajankäyttöäsi, tee lukuaikataulu, hyvin hyvin väljä (mutta sellainen, missä ja miten opit parhaiten) sellainen, sillä lukemiseen menee kuitenkin enemmän aikaa kuin kuvittelet, unelle ja levolle myös aikaa riittävästi, ilman unta et tule toimeen. Varaa aikaa todella paljon ja aloita lukeminen todella ajoissa. Tärkeintä ei ole kuinka monta kertaa harjoittelet ja luet, vaan se lukemisen ja harjoittelun laatu. Ei ole väliä, vaikka lukisit vain kerran tai kaksi, jos sen jälkeen osaat kaiken ulkoa ja osaat kaiken soveltaa. Opiskele sillä metodilla, mikä on sinun mielestäsi sinulle sopivin. Kyse on vain sinusta, ei kenestäkään muusta.
4. Motivaatio:Sinähän pääset sinne, jos vain haluat. Kyllä. Jos sinä todella haluat, niin sinä sinne pääset. Sinä pääset myös sinne, mihin on kaikista vaikein päästä. Kyllä, jos vain haluat ja luotat itseesi. Usko itseesi. Sillä ei ole väliä, mitä muut sanoo tai on mieltä.
5. Tämä on nyt sinun elämäsi tavoite numero yksi. Kaikki turhat rimpsut, rönsyilyt plus muut elämästä pois. Ihan kaikki turha.

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12575810

Oletko harkinnut Tarton yliopistoa?

Periaatteessa unelmasta ei pidä luopua koskaan. Luopuminen voi pahimmillaan vaikuttaa koko loppuelämään. Mutta jos unelman arvo alkaa hiipua omassa mielessä sen saavuttamisen vaikeuden takia, silloin ei kannata tietenkään stressata itseään ylenpalttisesti tai sairauteen asti. Mutta jos unelma aina vain elää vahvana, siitä ei pidä luopua. Silloin psyyke tietää, että sen saavuttaminen on mahdollista.

Itse pyrin Kauppikseen kerran. Jäin n1½ pisteen päähän sisäänpääsystä. En koskaan pyrkinyt sisään toista kertaa vaikka olisi pitänyt.

Menin sitte Polille, jonne pääsin helposti sisään 5:llä laudaturilla. Opiskelin ja teen työtä alalla joka ei paskaakaan kiinnosta. Vihasin Oatniemessä oloa jokaikinen päivä. Joka vuosi, joka kuukausi mietin ja halveksin itseäni miksi en pyrkinyt Kauppikseen niin monta kertaa kuin olisi ollut tarvetta.

Jos joudut alalle johon sinulla ei ole intohimoa elämäsi ei ole elämisen arvoista.

..kun on lukenut vahingossa suomi24 päivän- "keskustelun" aiheen.

Tarinassasi on paljon tuttua minulle. Minäkin jahtasin unelmaani vuosia (lähes 10), vaikka toisella alalla jo opiskelin. Pohdin samoja kysymyksiä kuin sinä; meneekö kaikki hukkaan, jos luovutan, olenkohan edes kyllin hyvä (ylipäätään enää mihinkään). Samaan aikaan sairastin ja kävin hoidoissa, välillä yliopistollisessakin.

Lopulta tein päätöksen keskittyä keskeneräisen tutkintoni loppuun saattamiseen. Ajattelin, että katson tämän tien, ja jos en ole tyytyväinen, pyrin uudestaan unelmani paikkaan. Jälkikäteen ajatellen tuntuu, ettei mitään ole mennyt hukkaan, vaan päin vastoin poikkitieteellinen taustani tekee minusta uniikimman alani edustajan, ja tiedoillani on arkielämässä arvoa. Kaikelle osaamiselle ei tarvita diplomeja tai muuta ulkoista tunnustusta, vaan jokin voi rikastuttaa elämääsi sellaisenaan. Tunnen myös, että minulla on yhä mahdollisuus muuttaa mieltäni, sillä vaikka näin alle 30-vuotiaanakin tunnen usein häpeää siitä, että vielä opiskelen, olen samalla alkanut nähdä elinikäisen oppimisen idean. Todistus on osoitus siitä, että on saavuttanut tietyn tason, ei siitä, että olisi valmis täydellinen paketti.

Sanoisin näin: salli itsellesi tauko unelmien tavoittelussa, levähdä ja kuulostele, miltä sinusta tuntuu. Unohda muut, älä vertaa itseäsi heihin. Jos sitten päätät uudelleen tavoitella vanhaa unelmaasi ehkä jo muuttuneissakin olosuhteissa, tee se puhtaalta pöydältä. Olet vahva, kun katkaiset epäonnistumisen kierteen, annat itsellesi anteeksi ja jatkat arvostaen menneisyyttäsi kokemuksena. Ehkä huomaat, että unelmia on monta, ja ettei onnellisuus tai menestys ole vain yhden polun palkkio. Rohkeutta päätöksenteķoon!

yritä vielä kyllä se siitä. onnea sinulle.

Unelma-ammatti toteutuu vaikka Grönlannissa, jos se oikeesti on "unelma"-ammatti. Itä-Helsingissäkö ne kaikki unelma-ammatit pitäis pystyä toteuttamaan??? Haloo!

Miksi te hyvät ihmiset että hae vaan jollekin muulle alalle jos lääkikseen ette pääse vielä n:llä yrittämälläkään?Onko olemassa yhtä unelma-ammattia? Vai olisiko se vain kuvitelmaa että lääkärin työ on niin hienoa ja kaikki muut työt tylsiä? Väitättekö ettei oikeesti mikään muu kiinnosta? Sairaanhoitaja? Farmaseutti? Sairaalafyysikko? Luonnontieteilijä? Tuossa vaikka hyvin samankaltaisia aloja. Ei kenellekään ole olemassa vaan yhtä ammattia, jossa on onnellinen ja muissa onneton. Sitä paitsi ainakin itselleni elämä on ihan muualla kuin työpaikalla.

ap, kykysi eivät vaan riitä. jos sulla on toinen opiskelupaikka toiselta alalta, niin miksi olet edes lähtenyt opiskelemaa sitä jos olet tosissasi lääkiksen kanssa? Mene ulkomaille opiskelemaa, esim. Tarttoon, mutta myös oudut maksamaan paljo siitä.
Voithan kouluttautua sairaanhoitajaksi, tai muulle lääketieteelliselle alalle, niitä on aika paljon loppujen lopuksi, vaikka optikko, joku proteesiteknikko, ambulanssikuljettaja, sosionomi vanhustenhoitajana, ravitsemusterapeutti, eläintenhoitaja eläinlääkärillä, geriatri.
Harva kai enää kuutta kertaa pyrkii, oisi pitänyt olla joku samantasoinen varasuunnitelma, esim. toisessa korkeakoulussa. mieti pyritkö myös juuri sinne kaikkein vaikeimmin päästävään lääkikseen?

Olen kuullut ettei väkisin pääse mihinkään ja jos ei pääse niin kannattaa vaihtaa jos suuntaa. Mutta enpä tiiä, voihan se jatkuva yrittäminen tuoda tulosta lopussa.

Mieti minkä takia haluat lääkikseen. Samaan tavoitteeseen pääsee montaa eri reittiä.

Haluatko hoitaa ihmisiä? Voit kouluttautua esim. sairaanhoitajaksi tai lähihoitajaksi. Jälkimmäiseen pääsee opiskelemaan helposti kuka tahansa.

Haluatko paljon rahaa? Sitä saa monessa ammatissa.

Onko kyse jostain näyttämisenhalusta tai pätemisentarpeesta? Entä jos ryhtyisit vaikka toimittajaksi tai näyttelijäksi?

Haluatko lääkärin tutkinnon? Ulkomaille pääset opiskelemaan ilman pääsykokeita ja voit työskennellä ulkomaisella tutkinnolla suomessa.

kyllä, nyt on se aika. rupea siivoojaksi.

Pääsykokeet on kaikilla aloilla vain väline valita koulutuspaikan saajat. Itse opiskelu, työstä puhumattakaan, poikkeaa pääsykokeista. Väistämättä rannalle jää aina paljon henkilöitä, jotka suoriutuisivat itse työstä ja myös opiskelusta paremmin kuin osa sisään päässeistä. Mutta valinta on jotenkin tehtävä.

Aloittajalle: Oletko koittanut hakea toisen kaupungin lääkikseen? Isoissa kaupungeissa on vaikeampi päästä, kuin niissä vähän pienemmissä. Yleensä Helsinkiin ja Turkuun pääsevät ensisijaisesti (valitettavasti) ne ruotsinkielisten/arvosukunimien omaavat ihmiset.
Sisäänpääsyä yliopistoon voit helpottaa myös mahdollisesti avoimilla yliopiston opinnoilla, koska tästä saat pisteitä. Mitä enemmän pisteitä, sen paremmat mahdollisuudet. Onhan niitä opiskelijoita otettu sisään avoimiltakin opinnoilta, kun on huomattu että tämä tyyppi tosissaan opiskelee ja on kyvykäs. Älä nyt missään nimessä luovu haaveestasi. Vaikka olisit 40 vuotias, niin et ole liian vanha lääkikseen. (tiedän ihmisiä jotka päässeet vasta myöhemmällä iällä yliopistoon; oikikseen ja lääkikseen). Jos tiedät, että tässä on sinun kutsumusammatti, niin älä luovuta! Lääkärit kun tekee töitä monasti 80-vuotiaiksi asti. Ja niistä sukulaisistasi, paskat niistä! Kouluun hakemisen aikana koita saada tuo toinen koulusi loppuun, sillä se näyttää paperilla hyvältä.

Elämä ei ole prinsessasatua.
Ei aina (oikeastaan koskaan) saa mitä haluaa.
Naiset eivät yleensä ymmärrä tätä.
Pitää tyytyä siihen mitä saa.

Jös ei lääkikseen pääse, niin äinä vöi häkeä öikikseen täi käyppikseen, jös hälyää.

On .Lähde matalammalta. Ensin sairaanhoitaja tutkinto sitten hae lääkikseen jos vielä haluat.

Oletko ajatellut hakeutua opiskelemaan lääketiedettä Uppsalaan, pääsy on helpompaa.

Hei,

Älä luovu unelmastasi. Minä en koskaan luovuttanut. Suomessa en päässyt haluamaani oppilaitokseen, mutta ulkomailla minut hyväksyttiin suoraan ilman kieli tai pääsykokeita. Pääsin useamman maan ja kaupungin yliopistoon sisään. Olen keskiverto-oppilas, en mikään kympin oppilas. Opiskelu englanniksi on haastavaa, mutta jos haluat lääkäriksi, olet varmaan valmis tekemään sen eteen lähes mitä vaan. Opiskelen EU- maassa. Yliopistossani ei ole lukukausimaksuja ja olen oikeutettu suomalaiseen opintotukeen. Tässä yksi vaihtoehto sinulle.

- Unelmansa toteuttanut

Joskus se, ettei oma suurin unelma toteudu osoittautuukin ajan kanssa siunaukseksi. Ihmettelen, jos ei huomaa jo kolmannella neljännellä kerralla, ettei sen suuren unelman ole tarkoitettukaan totetuvaksi. Joskus on jopa niin, että on ensin suljettava edellinen ovi jotta ylettyy avaamaan seuraavan. Oven kahvassa rimpuilu vie vain aikaa, energiaa ja pahimmoillaan mielenterveyden. Siksi olisi hyvä, jos uskaltaisi katsoa ilmiselvää totuutta silmiin ja todeta, että yritänpä sitten jotain muuta. Puhumattakaan, jos on jo tavoittanut sen "jonkun muun". Ehkä voisi ajatella, että hoidan sen mitä on käsissä ja katselen mitä elämä tuo muassaan.

Hakeudu postiin, se on suunniteltu luusereille jotka eivät pääse oikeisiin töihin tai opiskelemaan.

Täysin uupuneelle neidille: ainakaan ei kannata menettää mielenterveyttään lääkiksen takia. Pidä vaikka välivuosi pääsykokeista ja mieti sitten uudelleen. Jos vaikka ensi kerralla pääsisitkin sisään, niin siitä se vasta todellinen opiskelu alkaa eikä siihen pysty jos on pääsykokeiden jäljiltä aivan hajalla.

Mieti sen välivuoden aikana mitä todella haluat. Onko lääkäri nyt ainoa mahdollinen ammatti maailmassa? Nuorena voi tuntua siltä, mutta kymmenen vuoden päästä voit hyvin olla onnellinen kun et päässyt niin raskaaseen ja vastuulliseen työhön. Ei ne lääkäritkään kaikki onnellisia ole. Lääkärit taitaa olla yksi eniten itsemurhia tekevä ammattiryhmä.

Jos vuoden päästä haluat edelleen lääkikseen, niin mikään ei estä yrittämästä vaikka 10 kertaa jos vaan jaksat. Tunnen ihmisiä, jotka ovat päässeet lääkikseen vasta 6. tai 7. kerralla. Ja ihmisiä jotka ovat päässeet sisään vasta nelikymppisinä. En kyllä tiedä ovatko he nyt sen onnellisempia kuin jossain muussa ammatissa. Ei välttämättä. Mieti myös muita vaihtoehtoja. Voisitko opiskella ulkomailla, vaikka Virossa? Tai jokin muu hoitoalan ammatti, vaikka sairaanhoitaja? Katso tarjoaako avoin yliopisto mitään lääkiksen kursseja. Tai ota selvää paikkakuntasi lääkiksen luennoista ja mene kuuntelemaan jotain 1. vuoden massaluentoa (siis sellaista, jossa isossa luentosalissa on satoja opiskelijoita). Yliopistoluennot ovat kaikille avoimia tilaisuuksia. Ei sinulta kukaan siellä kysy mitä täällä teet. Tietenkään et voi mennä tenttiin, mutta näet vähän miltä lääkiksessä opiskelu näyttää. Se voi antaa lisää intoa tai sitten huomaat, että se ei ole sinua varten.

Pidä vähän lomaa. Pidä se välivuosi. Meitä hermoraunioita lääkäreitä on jo ihan liikaa :-)

Suosittelen pitämään jonkinlaisen tauon, jonka aikana rentoutuisit ja päästäisit irti kaikista odotuksista ja stressistä. Jos vielä senkin jälkeen koet että lääkis on juttusi, hae sinne uudestaan.

Jos sinun on tarkoitus päästä lääkikseen, niin pääset sinne varmasti! Jos et pääse, niin anna itsellesi anteeksi.

Ymmärrän kyllä, että haluat tehdä paljon saavuttaaksesi unelmasi.

Muista kuitenkin, ettei lääketieteelinen tiedekunta ole mikään autuaaksi tekevä paikka. Niin hohdokkaalta kuin lääkärin työ saattaa vaikuttaa tv-sarjoissa ja julkisuudessa, on se todellisuudessa melko kaukana siitä. Lääkäri on vain yksi ammatti maailmassa. Kaikki työ on työtä ja maistuu sen mukaiselta.

Tiedän ihmisiä, jotka ovat hakeneet lääkikseen yli 5 kertaa eivätkä sitten olekaan olleet alavalintaan tyytyväisiä valmistuttuaan.

Itse olisin ehkä onnellisempi, jos olisin alkanut biokemistiksi, tutkijaksi tai opettajaksi. Mutta ei voi tietää.

Pyri nyt vielä kuudes kerta lääkikseen. Pääset kyllä, kunhan tarpeeksi tahdot. Valtava unelmasi toteutuu.

Opiskeltuasi jonkin aikaa huomaat, että unelma on unelma. Todellisuus on toista...

No olisiko vähän niin, että ainakin hyvin lähellä olet sitä jolloin kannattaa jo miettiä ihan siltä kannalta mistä tulee jo liikaa stressiä suhteessa aina vain uuteen yrittämiseen. Siinä kuten jo itsekin sanoit, sekoittaa oman elämisensäkin. Ovat nuo suunnitelmat muuttuneet itselläkin moneen kertaan, aikanaan olin niin menossa rukkiin varmana juttuna, huollon jantteriksi jäi ja vielä b-miehenä joka sitten esteeksi muodostuikin vähän kaikessa. Oikikseen kokeilin pari kertaa, mutta jälkimmäisen koneen mentyä aivan penkin alle totesin ettei se ollut se oma juttu. Haaveammatti b:hen pääsin opiskelemaan ja teinkin pari vuotta, lopulta joutuen myöntämään ettei se ollut se oma juttu lainkaan. Ei yhdessä ja ainoassa asiassa kannata määrättömiin roikkua, aina niitä suunnitelma b ja suunnitelma c -juttuja tarvii olla.

Mutta itse toki päätät ja mieti nyt sitäkin kestääkö pää jos vielä vaikka pari kolme kertaa kokeilet eikä onnaa. Ja onko kaikki jo niin sekaisin, että yhden toteutumattoman ehkä epärealistisenkin haaveen takia sitten on kauhea verkonkudonta saada taas kaikki takaisin ruotuun ja elämä rullaamaan muulla tavoin.

Sinulla sentään on unelma... Itse olen melkein kolmekymppinen eikä minulla ole ammattia, koska en näe pointtia missään. Jos minulla ei ole motivaatiota opiskeluun, niin "suomalaisella sisulla läpi puskeminen" on täysin tuntematon käsite minulle. Tietenkin haluaisin jonkin arvostetun ammatin, mutta ei riitä äly eikä muisti.

Kannattaa hakea uudelleen, jos kerran haluaa päästä opiskelemaan. Jos ei hae, ei ainakaan pääse. Mutta ei kannata ottaa liikaa stressiä hakemisesta. Kun pääseminen on vain pisteestä tai parista kiinni, on kyllä varmasti sopiva alalle.

Vaikka opiskelupaikkoja on lisätty, on niitä vieläkin liian vähn tarpeeseen nähden. Työmarkkinat vetäisivät enemmän, mutta ongelma on että yliopistot ei pysty kouluttamaan enempää. Lääkäreistä on vielä ainakin pula, ja myös Helsingissä puolet julkisen puolen terveyskeskuslääkäreistä on ulkomaalaisia, enimmäkseen virolaisia.

Toivottavasti toisen alan opinnoista on apua lääkikseen hakemisessa. Sinnehän voi hakea myöhemminkin. Moni aloittaa opinnot vasta nelikymppisenä. Niin, jahelpomminhan pääset jos suostut hakemaan mys muualle kuin Helsinkiin :-) En tiedä, oletko hakenutkin muualle, mutta itse tiedän ainakin pari kaveria, jotka haluaa vain ja ainoastaa Helsingin lääkikseen ,ja vaikka pisteet riittäisi Ouluun tai Kuopioon, eivät hae sinne. Monet ajattelee niin että opiskelupaikat pitäisi keskittää sinne, missä ihmiset asuu eikä ripotella pitkin Pohjois-Suomen metsiä.

Mitä jos sen pääsykoetta edeltävän yön vetää piriä ja sieniä siihen jännitykseen, kun ei saa nukuttua? Ja aamul sama satsi naamaan ja sit mennä sinne kampukselle? Vois olla aikA maagiset tentit

Parempi lopettaa kun vielä pystyt onhan sulla jo opiskelupaikka hyödy siitä. Tsemppiä!

Suomessa on lääkäreistä pulaa lähes joka paikkakunnalla. Varsinkin julkiselle puolelle on vaikea saada lääkäreitä kun raha houkuttaa enemmän yksityiselle puolelle rahanahneita. Joudutaan palkkaamaan usein ulkomaisia lääkäreitä jotka hädin tuskin ymmärtää suomea. Yksityisella puolella ei ole sen parempia lääkäreitä, vain rahanahneempia.

Mikä syy tähän voisi olla? Liian vähän lääkäreitä? Liian vähän koulutusta lääkäreiksi haluaville? Lääkärit halunnee pitää tilanteen itselleen edullisena eli lääkäripula jatkuu ja jatkuu.

Pääsykokeitten rajaa pitäisi laskea ja muutenkin uudistaa että he keillä on todellinen halu ja unelma tulla lääkäreiksi saisi siihen mahdollisuuden. Jos ei sitten lääkäriainesta olekaan niin se huomataan kyllä sitten opintojen edetessä. Kaikille pitäisi antaa mahdollisuus tavoitella unelmaansa, onnistuu se sitten tai ei.

Milta sinusta itsestäsi tuntuu....ainakin oot käyny ja yrittänyt.
Kerron sinulle kohtelusta terveydenhoitoalalla, jos helpottaa:
- minulta kysyttiin missä kadonneet lääkkeet on, vastasin etten tiedä, joku on vienyt ne. Ei uskottu. Sitten toinen jäi kiinni siinä vaiheessa, kun ei enää välittänyt salata ongelmaa. Oli siis pahasti koukussa kodeiiniin.

- Vuosien päästä kuulin et toisessa paikassa minua oli epäilty ja soiteltu uudelle työnantajalle perätöntä väitettä. Kun koitin vaatia vastuuseen, ei poliisista ole kuulunut mitään. Eli minusta sai valehdella ja menetin siksi työni tietämättä edes oikeaa syytä.

- Pääsin muualla ja myöhemmin vaihdoin toiseen vakituiseen työpaikkaan. Netissä vuonna 2006 kirjoittelukaverini halusi minun tekevän massamurhan. Koitin jakaa tunteen, mutta silloin kirjoittelu oli vapaampaa, joten ei muuta. En uskaltanut soittaa Jokelan kouluun, koska pelkäsin saavani syytteen uhkauksesta, jos toinen jättää tekemättä. Seurauksena muutama vainaja. Tiesin poika kakkosesta, joten koitin hakea häntä esiin. Koska kimppuuni käytiin vedin herneen nokkaani ja annoin hänen toistaa saman kuin edeltäjänsä kanssani.

- myöhemmin joku koitti jäljitellä tuota kuviota. Koitin kertoa kaikille, mutta kärsein sydänvian aiheuttamasta verenkiertohäiriöstä. Sydänvikaa ei tunnistettu, joten väärä diagnoosi ja huolimatta siitä että sananvaihdokset olivat tiedossa, mitään ei tehty. Cellon isku tapahtui kuten ennustin, puolivuotta tarkastuskysymykseni jälkeen.
Sitten muut kävivät valheilla kimppuuni ja olisi jopa ollut helppo tarkistaa, mikä on totuus. Ei tarkistettu. Niinpä jouduin kärsimään, vaikka oikeasti lain mukaan minulle olisi kuulunut korvaukset perättömästä ilmiannosta ja kunnianloukkauksesta sekä tietysti oikean sairauteni väärästä diagnosoinnista.

Pointtini sinulle, oikea sairauteni leviää nykyään ja missäs muussakaan, kuin lääkäreiden parissa. Vain ajan kääntö takaisinpäin ja ratkaisut oikealla sairaudella estäisivät tuon. Voin siis alkaa käymään lääkkiksen pääsykokeissa, joten jokainen niihin osallistuva ottaa riskin.

Minä en kykene enää muistamaan oikeaa diagnoosia ja minun kannattaa jo sanoa, että väärä diagnoosi oli oikea ja olen parantunut. Vau....et voi olla jopa onni, jos et oo noissa opinnoissa.

Älä luovuta vielä! Ja oletko tullut ajatelleeksi, että voit opiskella lääkäriksi myös ulkomailla mm. Virossa on mahdollisuus opiskella lääkäriksi http://www.opiskelupaikka.fi/Uutiset/Tarton-yliopisto-Laakariksi-ilman-paasykokeita

..joka tosin merkitsee sitä, että sitten opiskellaan!

Itse aikoinaan luovutin liian helpolla, kun jäi todella pienestä puuttumaan pääsykokeissa, enkä saannut opiskelupaikkaa. Tosin ei elämäni siitäkään huonompaan suuntaan mennyt, mutta kaduttaa, kun ei tullut yritettyä vielä uudelleen.

Oletko katsonut millaisin arvosanoin ruotsinkielisessä kiintiössä pääsee opiskelemaan?

Jos pisteesi riittää sillä sisään, ehdottaisin, että muutat seuraavaksi vuodeksi ruotsiin. Opiskelen kielen ja haet ruotsinkielisessä kiintiössä koulutusohjelmaan asuinkirjojesi ollessa vielä ruotsissa.

Minkä ikäinen olet? Itse olen päälle kolmekymppinen ja opiskelen AMK:issa. Ihminen saattaa elää, jos on tuuria, mahdollisesti jopa 90 vuotiaaksi. Jos olet jotain alle 25, niin sanoisin että yritä vielä ainakin 5 kertaa uudestaan. Tärkeintä tuossa opiskelussa on että ymmärtäisi asiat. Tietty termejä on biologiassa ja fysiikassa paljon, mutta aivan kaikkea ei voi kukaan muistaa.

Muista lenkkeillä kevyesti ja mieti keinoja lisätä motivaatiotasi. Pohdi myös kuolemaa. Elämä on seikkailu. Kokeile myös hypnoosia. Soveltuvia mp3:ja löytyy netistä. Se auttaa myös rentoutumiseen. Pidä välillä muutaman päivän taukoja. Huomaat että ymmärrät asioita paremmin sen jälkeen. Aivot järjestelevät itse asioita.

Uskon että pystyt siihen, koska sinulla on ollut usko aloittaa. Tutustu myös "Positiivarit" nettisivuun, josta voi tilata päivittäisen "aamiaisen" sähköpostiin positiivisia ja kannustavia juttuja. Muista että olet oman elämäsi onnenmittari...

Vertailua eri lääkisten sisäänpääsyrajojen välillä vuodelta 2014, http://www.mafyvalmennus.fi/laaketieteellinen/laakiksen_paasyvaatimukset/

Mitä järkeä on pyrkiä paskaduunariksi. Työsi on koukkia sairaita käsilläsi. On parempiakin käsityöläisen ammatteja, kuten rakennusmies.

Miksi luopua unelmastaan vain siksi, ettet pääse muutaman pisteen takia sisään? Oletko kokeillut valmennuskursseja? Jos lukiostakin on aikaa, niin opiskelutekniikka ei ole välttämättä enää mitä parhain.

Ironista tässä on myös se, kuinka mediassa vähän väliä toitotetaan Suomen lääkäripulasta ja hoitajapulasta. Silti aloituspaikkoja näiden alojen kouluihin on säällittävän vähän ja hakijat karsitaan kylmällä systeemillä. Verrataas vaikka tätä "maailman parasta maata" vaikka muihin, Esim. Saksan kouluihin pääsee miltei kaikki hakijat sisään,mutta n. ensimmäisen vuoden aikana ne vähiten motivoituneet lusmut, jotka eivät naamaansa luennoilla näytä, potkitaan ulos.

Minusta motivaation ja sydämen palo pitäisi olla yksi keskeinen kriteeri opiskelijavalinnoissa.. Halu auttaa ja tehdä tärkeää työtä aidosti sydämestään on kuitenkin siinä lääkärin ammatissa tärkeämpää kuin se, kuinka hyvä stressinsietokyky ja ulkomuisti sinulla on 6 tunnin koetilanteessa..
Itse tiedän mitä paskaa Suomen kouluihin hakeminen on. Siksi haenkin nyt vuoden taitteessa ulkomaille kouluun. Mikset itsekin tekisi samoin? Kerran me vain täällä paskassa eletään.. Unelmistaan ei kannata luopua!

Itselläni oli samanlainen tilanne muutama vuosi sitten. Ja voin myöntää, että oli raskasta aikaa... Halusin kuollakseni yliopistoon farmasiaa lukemaan. Pyrin kaksi kertaa. Koko ajan työskentelin apteekissa, ja pääsykokeisiin lukemisen aloitin puolta vuotta aiemmin. Viimein jouduin itselleni myöntämään, että en pääse kouluun, koska kemian laskut eivät onnistuneet. Tappion myöntäminen kirveli pahasti ja ensi alkuun en pystynyt kuvittelemaan mitään muuta alaa minne lähteä hakemaan. Olin hukassa itseni kanssa ja kävin kovan kriisin läpi hyväksyäkseni asian.
Kun lähdin miettimään mitä muuta haluaisin tehdä farmasian ohella, niin aika nopeasti mieleeni tuli terveysalan opinnot. Lähdin tavoittelemaan sitä ja muutaman vuoden yritettyäni pääsin ko. opintoihin. Päivääkään en ole katunut. Uskon, että tällä hetkellä ja tällä koulutuksella minulla on laajempi ja ennen kaikkea antoisempi työn kuva kuin farmaseuteilla.
Suku todella on pahin. Minullakin oli niihin aikoihin kaksi yliopiston käynyttä sukulaista kimpussani kuin takiaiset koko ajan kysellen ja udellen minne olen hakenut ja myöhemmin silmät suurina ihmettelivät, että kun en päässytkään kouluun. Nykyään en paljonkaan heille asioistani juttele. Vinkkinä antaisin, että ei kannata paljoakaan kertoa suunnitelmistaan, ne eivät kuulu sukulaisille ja toisaalta utelias suku kyllä onkii tietosi jostakin, joten sinun ei tarvitse huolehtia heidän infoamisestaan.
Kerroit, että oma psyykkinen vointisikin on huonontunut. Neuvoisin nyt sinua jättämään lääkishaaveet ainakin toistaiseksi. Käy loppuun toinen tutkinto, jotta et jää kokonaan ilman tutkintoa, silloin sinulla on ainakin joku tutkinto millä hakea töitä. Yritä nähdä asiat pitkälle tulevaisuuteen. Hoida itsesi kuntoon, rentoudu, lenkkeile, tapaa kavereita ja yritä päästä sinuiksi sen asian kanssa, että lääkäriä sinusta ei ehkä tule, mutta jotakin muuta kyllä, ja tulet olemaan hyvä siinä. Mielenterveyttä ei lääkishaaveen takia kannata menettää!!! Mielenterveys on oman tulevaisuuden työkykysi peruspilari. Jos elämä tuntuu ylitsepääsemättömältä, hae apua ajoissa, olet nuori ihminen, ja sinussa on paljon potentiaalia. Sinun täytyy vain saada se kanavoitua johonkin muuhun työhön. Muista, että elämä on ihmeellistä ja usein asiat kääntyvät itsellesi parhain päin. Tiedän, vihaat tuota lausetta nyt, mutta omassa elämässäni olen sen elänyt todeksi viimeisen yhdeksän vuoden aikana. Sinun ei vain saa luovuttaa!!! Se on tärkeintä.

Toivotan sinulle voimia. Hoida itsesi nyt kuntoon ja pidä mielessä, että voit hakea esim. Viroon lukemaan lääkäriksi. Näin on moni suomalainen tehnyt, kun täällä eivät ovet ole auenneet.

http://nwoumj.blogspot.fi/

ÄLÄ LUOVUTA! OLET NIIN LÄHELLÄ! SINÄ PÄÄSET SISÄÄN!

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12826491

just jouduin luopuu itekki unelmasta ja kerroin tarinani.. myötätuntoa sulle sisko !

Pääasia on, että itse voit hyvin. Onko sinulla sukulaisia ja ystäviä, joille voisit puhua asioistasi? Olisiko sinulla mahdollisuus keskustella opinnoistasi koulusi opinto-ohjaajan kanssa? Ovatko nykyiset opintosi mielekkäitä ja haluatko jatkaa niitä?

Haluatko hakea lääkikseen? Faktaa on, että sinne on todella vaikea päästä ja useimmat pääsykokeen läpäisseet ovat hakeneet monta kertaa. Apuna pääsykokeeseen valmistautumisessa voisi olla valmennuskurssit ja / tai avoimen yliopiston opinnot.

Jos hoitotyö kiinnostaa Sinua, niin ammattikorkeakoulussa voit opiskella sairaanhoitajaksi, fysioterapeutiksi tai bioanalyytikoksi 3,5 vuodessa. Terveydenhoitajan ja kätilön opinnot kestävät 4,5v.

Nyt on tärkeintä, että Sinulla on mielekäs arki, ihmissuhteita ja läheisiä tukena, hyviä harrastuksia ja tulevaisuudenuskoa. Jos yhtään lohduttaa, niin useimmat meistä eivät sinne lääkikseen pääsisi monellakaan yrittämällä!

Jos sinulla on oikeasti toiveena lääkärin ura, niin mikset hae opiskelemaan Tartoon Eestiin? Sinne käsittääkseni otetaan sisään ilman pääsykokeita mutta siellä ei saa epäonnistua kokeissa koska silloin putoaa kurssilta ja opiskelu jää kesken. Eli jos olet valmis ponnistelemaan vaaditut 6-7 vuotta täysillä, niin Eestissä opiskelu on hyvä vaihtoehto.
Toinen on sitten se, että itse aivan lapsuudesta ajattelin, että haluan lääkäriksi ja tietysti pääsin heti lääketieteelliseen kun aika koitti. Mutta todellisuus on ihan toista kuin luulin ja nyt toistakymmentä vuotta töitä tehneenä juuri soitin yliopistolle, että haluaisin jotain muutakin...haluaisin välillä olla töissä, jossa kohtaa ns. normaalielämää eikä aina elämää vain sieltä raskaimmasta päästä.
Näin ollen on muitakin hyviä ammatteja ja varmasti parempiakin. Lääkäreitäkään ei enää arvosteta ja sen huomaa työelämässä. Ei se ole enää niin idealisoitua kuin joskus kunnanlääkärien aikaan. Eli mieti myös muita vaihtoehtoja... kiinnostavia ja ihan hyväpalkkaisia ammatteja ovat vaikkapa mm. arkkitehdin ammatti, ympäristötekniikan asiantuntijat, opettajan ammatti (pitkät kesälomat!!) ja moni muu...

http://www.listamedia.w2.fi/

Riippuu unelman merkityksestä. Yleensä jos haluaa oikein todella päämääräänsä, niin sinne kanssa pääsee. Muutenhan kaikki maailmaa mullistavat keksinnöt olisi jääneet tekemättä.

Lääkikseen pääsee kun osaa fykeä loistavasti . Eli lukion alussa ottaa heti fykebin ja pitkästä matematiikasta ei oo haittaa. Tekee aina läksyt tunnollisesti ja kokeisiin valmistautuu huolellisesti. Tietysti kirjoittaa noi kolme ainetta ja sitten ei olekaan niin suuri työ päästä lääkikseen. Tietäähän jo itse mahikset jos kokeista tulee 9-10.

Tulee aika jolloin lääkikseen sun muihin valitaan ylioppilastodistuksen perusteella. Ihan oikeinhan se on. Siinäkään ei pidä huomioida mitä tahansa vaan fykebi, äikkä, enkku, ruotsi

kunnes eläkeikä tulee vastaan.

No mikä unelma se on että pääsee raatamaan 14-tuntista työpäivää johonkin kämäiseen terveyskeskukseen jossa jatkuvasti saa jonkun tarttuvan taudin. Joo saahan sitä rahaa mutta mitä helvettiä sillä rahalla tekee jos on kokoajan töissä.

Ihmisillä tuntuu olevan vähän väärä kuva monista ammateista. Lääkärin työ ei tänäpäivänä paljon eroa liukuhihnatyöstä tehtaassa paitsi ehkä sen palkan osalta.

Ei ikinä, jos sinua kiinnostaa edelleen. Luovuta vasta haudassa. Itse en luovuta.

Joku on päässyt vasta 7.kerran jälkeen sisään. Sinnikkyys kannattaa. Kadut jos luovutat nyt.