Saavuttamaton rakkaus vaivaa kuolinvuoteellakin
kertoo tutkimus
141966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan varmasti jään katumaan monia asioita! Mitä kaikkea elämä olisikaan antanut kun olisi uskaltanut elää?
Mitään muuta ei ihminen kadu loppunsa lähestyessä kuin sitä mitä ei tehnyt. Ne tehdyt ei vaa'assa paina mitään.
Eli ihminen ei opi arvostamaan sitä mitä sillä on, vaan omia kuvitelmiaan siitä, miten pitäisi olla. Kuka tietää, vaikka se suhde juuri hänen kanssaan ei olisi kestänytkään.
Mutta olisipa ainakin yrittänyt :)
Mutta samalla menettänyt sen tutun ja turvallisen jonka kanssa on helppo elää. Eli vaakakupissa on yksinäinen vanhuus tai turvallinen parisuhde. Jolloin valinta kohdistuu tuttuun ja turvalliseen. On se rakaskin.
ja kenties päätynyt samaan kuin muiden yritelmiensä kanssa, siispä pettymykseen ja kaipaamaan jotakuta kolmatta, jota ei vielä ollut yrittänyt. :)
En oikein tiedä olen uskaltanut elääkin olen vain todennut että suurin osa siitä mitä täällä on mahdollista tehdä on loppujen lopuksi turhaa ja jää unholaan.
Nii-in, mun saavuttamaton on jo mullan alla, joten osaan jotenkin suhtautua.... vaikka miten yrittäis niin ei vaan saa.
Ja kun sun ois vain tarvinnut pyytää.
Ehkä se on saavuttamatonta, koska sen ei ole tarkoitus tapahtua.
Kun se Kaunein on käynyt, on aivan yks lysti onko jotain saavutettu vaiko ei. Armelias kuolo tasaa kaikkien puntit :)
Enemmänkin poikkeus kuin sääntö, jos ollaan realisteja.
Toviottavasti mun lähtö tulee saappaat jalassa ja täysissä järjissä. Olis aika kamalaa perheelleni, jos vaikka dementoidun ja alankin hokea hänen nimeään...
Eipähän olisi salaisuus enää! Ehhehe.