Mä haluan kuolla, en jaksa tätä enää

Otsikko sen kertoo. Mä oon ollu masentunu monia monia vuosia jo, nyt olen vasta 18 ja apua ei oikeesti tunnu löytyvän terapiasta tai lääkkeistä tai mistään. Ja tiedän, että kuollut ihminen ei voi kitua enää masentuneena. Mul on kaiken maan traumataustoja, yliherkkä persoona, neurologisia poikkeavuuksia ja sokerina pohjalla tää kaiken tukahduttava masennus. Miksen saa päättää näitä kärsimyksiä? Tääkin toive on olevinaan niin kovin itsekäs, mut niin on myös se, et muut pakottaa masentuneen elämään, ettei itelle tuu paha mieli.

Voi kumpa saisin omatuntoni vaimennettua tän asian suhteen. Mä haluan kävellä junaraiteille, jäädä sen junan alle niin perusteellisesti, ettei mokomasta voi jäädä eloon. Mun ruumiista jäljelle jäävät osat voi tuhkata vaikka. Olisin tota ennen kertonu läheisille, miten paljon rakastan niitä ja jättäny huoneeseeni jälkeeni kirjeen, jossa kerron ratkaisuni syyn ja painotan, ettei kukaan mun rakkaista oo vaikuttanu tähän päätökseen mitenkään. Kaikki suris aikansa, mutta tehtyä ei sais enää tekemättömäks. Tä on suunnitelma, joka koko ajan vaan vahvistuu mun päässä. Mitä mä oikeesti teen? Pyydän apua nyt täältäkin. Tuntuu, etten välttämättä elä tällä menolla kauan.
12130
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 12

Vanhimmat

En tiedä... Jos jotain tuohon sanoo, se kuulostaa valittamiselta. "terveellinen elämän tapa, liikuntaa, uusia harrastuksia, hyvin unta".. Se on kaikki totta, mutta en tiedä miten niitä voi tehdä tuossa tilanteessa. Jos pystyt jotenkin, tee. En usko, että muutkaan kykenee auttamaan ja tämä keskustelukin hukkuu pian muihin keskusteluihin. Maailma vielä niin kehitysvaiheessa, että monesta tämmösestä ongelmasta pitää jotenkin ite keksiä jotain neroa selviytymiseen, joka ei enimmistöltä onnistu. Yleensä vajaat ihmiset selviää näistä paremmin, kun ne ei osaa ajatella liikaa, niin voi tuosta noin vain hypätä sängystä ylös ja mennä lenkille tai jonnekin mieltä auttavaan toimintaan. Sitten kun on ihminen joka ajattelee paljon, se masennus pyörii päässä ja lukitsee ihmisen kokonaan. En tiedä yhtään mitä sillon voi tehdä.

Äänestä

Jaksoit kirjoitella. Kyllä sinulla vielä toivon kipinä on, että elämä voisi jatkua. Elä päivä ja hetki kerrallaan ja lakkaa pohtimasta ja suunnittelemasta kuolemaa. Sinunkin elämällä on syvällinen tarkoitus, et olet tullut tänne turhaan Ajattele jossain Romanian kurjassa, likaisessa ja kylmässä hökkelissä elää perhe, joskus yksinhuoltaja äiti tai isoäiti suuren lapsilauman kanssa. Näissäkin olosuhteissa lasten silmiin syttyy ilo ja into, kun saavat Suomesta lahjan.
Katse noita kuvia www.joulunlapsi.fi YouTubesta. Jospa sinäkin koen jotain iloa ja kiitollisuutta elämääsi kohtaan. On mahdollista myös auttaa näitä lapsia.

Äänestä

ennen itsemurhaa; käy tilaamassa arkku ja järjestelemässä myös muut hautausasiat. Ethän sinä voi nyt jättää noita asioita muiden huolehdittavaksi.
Ja papille käy sanomassa, mitä virsiä lauletaan hautajaisissa, joohan. Niin me jälkeenjääneet tiedämme mitä virsiä halusit laulettavan viimeisellä maanpäällisellä matkallasi, eikö totta !

Äänestä
  • Hyi saatana kun on sairas ihminen!! Elä kuuntele tätä! Pitäisikö alkaa jo poliisille ilmoittelemaan? Voiko näistä ilmoittaa?

    Äänestä

  • 8i7u kirjoitti:

    Hyi saatana kun on sairas ihminen!! Elä kuuntele tätä! Pitäisikö alkaa jo poliisille ilmoittelemaan? Voiko näistä ilmoittaa?

    kopioitu yhdeltä maailman kuuluisimmalta terapeutilta V E Frankl'iltä ja sitä kutsutaan paradoksaaliseksi intentioksi, jossa terapeutti ei mene retkuun valituksien alla. Joten syyllistä tuon hoidon paras menetelmä.
    2.vihje; kuulin tilanteesta jossa asiakas kertoi tekevänsä itsemurhan, ase kädessä. Terapeutti nauroi räkäsen naurun asiakkaalle päin naamaa. Joo. En viitsi kertoa lopputulosta, se on niin kova.

    Äänestä

Toi teksti on ihan ku multa. Oon kans 18. Enkä kyllä jaksa enää.

Äänestä

Hei

Myötätuntoa sinulle. Hienoa, että jaksoit kirjoittaa. Minusta näyttää, että kohdallasi nuoruus ottaa erityisen koville. Uskotko, että tulevaisuudessa elämäsi voisi olla helpompaa? Kirjoitat läheisistäsi ja siitä, miten paljon heitä rakastat. Onpa ihanaa, että sinulla on läheisiä ihmisiä ja sekin on hienoa, että osaat rakastaa. Oletko kertonut kenellekään läheisistäsi, että haluat kuolla? Kenelle voisit kertoa?
Kirjoitat terapiasta ja lääkkeistä. Voisitko puhua lääkärille tai terapeutille? Vai käytkö edelleen terapiassa?

Mikä elämässäsi tuottaa iloa? Onko mitään sellaista? Läheiset ihmiset? Entä luonto?

Minä siis ehdotan, että puhut jollekin läheisistäsi. Uskon, että tulevaisuutesi on valoisampi. Masennuksestakin moni toipuu ja parantumisen jälkeen olet entistä vahvempi. Älä luovuta. Toivon, että voit löytää elämääsi asioita, jotka tuottavat sinulle iloa.

tervehtien Päivi-pappi Hämeestä

Äänestä
  • Tuo ei auta yhtään mitään, kun on voimat loppu. Ei jutteleminen ole hänelle auttanut, se olisi pitänyt jo tulla selviksi.

    Äänestä

MOI Rukoile Jumalta apua ja pyydä esirukouksia

Äänestä

Moi Rukoile Jumalalta apua tai pyydä esirukouksia

Äänestä

Käänny jeesuksen puoleen. Hän auttaa jokaista joka häneltä apua pyytää.

Äänestä

Onko tuo se sama turhakirkko? Mene helvettiin. Ei tuommoinen auta, kun ei ole voimia kiinnostua.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


help.... kirjoitti:

Otsikko sen kertoo. Mä oon ollu masentunu monia monia vuosia jo, nyt olen vasta 18 ja apua ei oikeesti tunnu löytyvän terapiasta tai lääkkeistä tai mistään. Ja tiedän, että kuollut ihminen ei voi kitua enää masentuneena. Mul on kaiken maan traumataustoja, yliherkkä persoona, neurologisia poikkeavuuksia ja sokerina pohjalla tää kaiken tukahduttava masennus. Miksen saa päättää näitä kärsimyksiä? Tääkin toive on olevinaan niin kovin itsekäs, mut niin on myös se, et muut pakottaa masentuneen elämään, ettei itelle tuu paha mieli.

Voi kumpa saisin omatuntoni vaimennettua tän asian suhteen. Mä haluan kävellä junaraiteille, jäädä sen junan alle niin perusteellisesti, ettei mokomasta voi jäädä eloon. Mun ruumiista jäljelle jäävät osat voi tuhkata vaikka. Olisin tota ennen kertonu läheisille, miten paljon rakastan niitä ja jättäny huoneeseeni jälkeeni kirjeen, jossa kerron ratkaisuni syyn ja painotan, ettei kukaan mun rakkaista oo vaikuttanu tähän päätökseen mitenkään. Kaikki suris aikansa, mutta tehtyä ei sais enää tekemättömäks. Tä on suunnitelma, joka koko ajan vaan vahvistuu mun päässä. Mitä mä oikeesti teen? Pyydän apua nyt täältäkin. Tuntuu, etten välttämättä elä tällä menolla kauan.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu