Heippa. En tiedä onko tälläistä keskustelua jo jossain, mutta päätinpä silti aloittaa uuden.
Eli olen saanut uusia ystäviä ja uusia ihmisiä ympärille, joiden ansiosta olen huomannut oman negatiivisuuteni ja sen että valitan paljon asioista, turhista semmoisista. Olen lukenut netistä paljon positiivisesta asenteesta ja siitä miten saisin sitä haalittua itseeni , mutta minulla sattuu olemaan ongelma. Nimittäin oma perheeni, varsinkin oma äitini joka on yksi negatiivisuuden perikuva. Äitini valittaa joka asiasta ja välillä tuntuu ettei hän sano päivän aikana yhtäkään myönteistä asiaa. Asun vielä kotona, joten näen äitiäni paljon päivän aikana. Miten voisin pysyä positiivisena, vaikka perheeni on negatiivinen? Tiedän että minun pitäisi muuttaa omassa asenteessani jotain, mutta mitä? Sitä en tiedä. Voisikohan joku viisaampi kertoa, miten minun täytyisi muuttaa asennettani perhettäni kohtaan?
Eli olen saanut uusia ystäviä ja uusia ihmisiä ympärille, joiden ansiosta olen huomannut oman negatiivisuuteni ja sen että valitan paljon asioista, turhista semmoisista. Olen lukenut netistä paljon positiivisesta asenteesta ja siitä miten saisin sitä haalittua itseeni , mutta minulla sattuu olemaan ongelma. Nimittäin oma perheeni, varsinkin oma äitini joka on yksi negatiivisuuden perikuva. Äitini valittaa joka asiasta ja välillä tuntuu ettei hän sano päivän aikana yhtäkään myönteistä asiaa. Asun vielä kotona, joten näen äitiäni paljon päivän aikana. Miten voisin pysyä positiivisena, vaikka perheeni on negatiivinen? Tiedän että minun pitäisi muuttaa omassa asenteessani jotain, mutta mitä? Sitä en tiedä. Voisikohan joku viisaampi kertoa, miten minun täytyisi muuttaa asennettani perhettäni kohtaan?
Vastaukset 8
Vanhimmat
En ole viisaampi. Mieleeni tulee ensimmäisenä, että jokainen on itse vastuussa omasta elämästään ja asenteestaan siihen. Myös äitisi niin kuin sinä itse. Minusta kuulosti hyvälle, että olet jo tiedostanut perheesi negatiivisen ilmapiirin. Uskon muutoksen lähtevän juuri tuosta, että ensin tiedostaa ja tunnustaa itselleen realiteetit.
Negatiivinen asenne luo epävarmuutta ja syyllistää muita. Älä vain syyllistä itseäsi.
Mitä tarkoitat tuolla viimeisellä kysymykselläsi ? Miksi sinun pitäisi muuttaa asennettasi perhettäsi kohtaan ? Tunnetko syyllisyyttä siitä, ettet voi hyväksyä heidän tapaansa ?
Mielenkiintoista olisi tietää, oletko minkä ikäinen, käytkö työssä..yrittäjä?
Saan aloituksesta sen kuvan, että aloittaja on vahva ihminen. Tuo on vahvuutta jos mikä. Hänellä tuntuu olevan mielestäni jo nyt hyvä ja rakentava asenne. Aloittajalle tahdon vielä sanoa, että älä anna itsetuntosi kärsiä.
Kuuluu normaaliin lapsuudenkodista irtautumiseen, että ärsyttää vanhempien olemus ja tavat. Kun annat heidän olla sellaisia kuin ovat myrkyttämättä omaa mieltäsi, olet todella pitkällä itsenäistymisessä. Itselläni myös kokemusta vastaavasta. Kesti kauan ennenkuin ymmärsin että "vahvojen" vanhempieni ajatusmaailma ei ole kaikelta osin todellista totuutta vaan vain tietynlainen näkemys asioista. Voit kertoa oman näkemyksesi heille ääneen kun alkaa tuntumaan että luulevat sinunkin ajattelevan kuten he.
Kaikkein parasta ap on se, että olet itse huomannut asian, tiedostat sen. Siksi sulla on hyvät mahdollisuudet kasvaa toiseen suuntaan. Perheen marinat ota voit päästää samantien toisesta korvasta ulos. Sun asiasi ei ole kasvattaa heitä, vaan voit nauttia omasta elämästäsi hyväntuulisemmassa seurassa. Onnea matkaan!
Heippa kaikille. Elikkä tarkoitin tuolla viimeisellä kysymyksellä sitä, että miten muuttaisin ajattelutapaani niin, että pystyisin kuuntelemaan sitä valitusta ja marmatusta, enkä ottaisi sitä niin pahasti itseeni. On hankalaa opetella olemaan positiivinen, kun äitini valittaa melkeinpä mistä tahansa. En ollut ottanut pyykkejä narulta, en ollut ottanut lisäravinteita, pomo oli taas ilkeä, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Nykyään äitini myös valittaa siitä kun en tee juuri niinkuin hän on ehdottanut. Hänen mielestään vain hän tietää, eikä kukaan muu. Koska olen vasta 14 joudun vielä kuuntelemaan ainaista valitusta monta vuotta. Kaipaisin neuvoja siinä, miten pystyisin kuuntelemaan valitusta niin että oma iloisuuteni ei katoisi samantien.
Koita ymmärtää että äitilläsi on vaikeaa. Hänkin on vain ihminen. Sitä yrittää ilmeisesti valituksella viestiä.
Sano hänelle vaikka jotain positiivista. Jos pomo on ollut ilkeä niin lohduta häntä. Voisit auttaa äitisi hyvinvoinnin parantamisessa tekemällä jotain myönnytyksiä. Esim. Sanot ok äiti, otan pyykit nyt heti narulta vaikkei yhtään huvittaisi mutta sua ilahduttaakseni teen sen.
Kiitos vastauksestasi. Tiedän, että äidilläni on varmasti raskasta, minun, sisarieni ja töidenkin takia, enkä haluaisi aliarvostaa sitä. Tottakai aina yritän keksiä jotakin positiivista sanottavaa ja lohduttaa äitiäni. En missään nimessä halua, että hänen pitäisi olla asioista täysin hiljaa. Tuntuu vain, että lohduttaminen ja auttaminen ei vain auta ja äitini jää rypemään asioissa. Vaikka asiat saattavat olla huonosti, ei minun mielestäni niihin tarvitsisi jäädä kiinni. Äitini on ollut minun mielestäni aina sellaista valittajatyyppiä, mutta minusta jotenkin tuntuu, että se on vain lisääntynyt. En tiedä mikä äitiäni saisi iloisemmaksi kuin tuo kuunteleminen ja auttaminen. Yritän nyt siis neuvosi mukaisesti myöntyä useammin! :) Ehkä sitten minulla olisi helpompaa pitää positiivisuus yllä.